Pientä nostalgiaa tuli haettua Cinderellan vierailuretkeltä Helsinki-Tallinna-reitillä ennen joulua. Tämä oli yksi lapsuuteni hienoimmista paateista ja melkein muistankin neitsytristeilyn johonka pääsin perheeni mukana osallistumaan. KAikki oli tuolloin niin isoa ja hienoa ja mikä hienointa, uutuutta. Olihan tuolloin myös Finnjet ja muutama muu paatti, mutta tämä oli jotakin uutta ja speciaalia.
Viime kerrasta on varmaan jokunen 5-8 vuotta kun kyseisellä paatilla olen ollut. Tuon jälkeenhän laiva on kokenut kait muutamatkin remontit ja kunto kieltämättä oli ainakin päällipuolin aika siisti ja hyvä. Laivan myymälä oli kuitenkin erittäin suuri pettymys, vaikka etukäteen jo melkein tiesin tämän. Olin yhteydessä muutamaa viikkoa ennen laivamatkaa laivan myymäläpäällikköön ja kyselin viskivalikoimaa, joka reitille oltiin ottamassa.
Alkuun homma vaikutti oikein lupaavalta, sain jopa vaikuttaa toiveilla, mutta aika pian tuli ilmoitus, että verotuksellisista syistä valikoima tullee olemaan sama, kuin Viking XPRS:llä. Pyh ja pah. No toivoin silti hiljaa mielessäni, että jokunen mielenkiintoinen pullo oltaisiin jätetty valikoimaan, mutta ei. Todella suppea ja vieläpä hinnakaskin valikoima. Ei tuota kehdannut edes valokuvata muistoksi.
Pettymyksiä täynnä oli myös portviinien saralta. Laivan myymälä tarjosi muutamaa halvinta ja tylsintä portviiniä mitä markkinoilla oli saatavilla ja laivan "viinibaari' ei tehnyt tähän suurta poikkeusta. Melkeinpä en itse kehtaisi tuota edes viinibaariksi kutsua. Yhden portviinin tuolla baarissa sain kuitenkin nautittua ja piti vielä ostaa 8cl annoksena, kun ei herra osannut laskea 4cl annokselle hintaa...
Laivan pubi oli myös aika surullinen tapaus. Oluista löytyi melkeinpä ne tylsimmät vaihtoehdon muutamaa poikkeusta luukunottamatta. Eipä siellä paljoa sitten viihtynytkään kuunnellessä kännisiä karaoke-esityksiä, vaan seikkailu jatkui kohti uusia pettymyksiä.
Pienten alkuseikkailujen jälkeen matka kohtasi laivan parhaalle annille. Viskibaari. Tässä baarissa oli tarjolla mukavan runsas, ehkä reilun 150 viskin valikoima ja mukava herra niitä tarjoilemassa. Tarjolla oli laidasta laitaan ja joitain erikoisempiakin pullotuksia oli tarjolla. Herra, jonka nimi on nyt kateissa, oli mukavaa juttuseuraa ja itsekin harrasti viskejä ahkerasti. Tämä kertoi omaavansa reilut 120 pullon kokoelman kotonansa ja harrastaneen viskejä parisen kymmentä vuotta. Suosikkeja oli kuulemma Port Ellenit ja Japsit.
Kaveri oli ollut töissä aiemmin Balveniella ja Glenfiddichillä. Ei tosin tullut tarkemmin kyseeksi, mitä oli siellä tehnyt. Islayllä ja muutoinkin skoteissa oli käynyt useaan kertaan ja tietotaitoakin löytyi aika lailla. Hän sanoi myös, että aika harvoin käy suomalaisia, jotka tietää jotakin viskeistä. Kaikki tilaa kuulemma aina Chivasia ja halpoja blendejä. Isoin osa matkaa kuluikin tiskillä jutustelemassa viskeistä ym. ja toki useampi viskikin tuli maisteltua. Tässä vaiheessa myönnettäköön, että muutama ilmainen maistiainenkin tuli nautittua, mutta arvosteluihin tämä ei vaikuta, koska tämä kaveri ei edustanut kyseisiä tuotteita.
Ennen maisteltujen viskien paljastamista mainitaan vielä yhdestä ahdistavasta asiasta. Baaritiskin kaveri mainitsi, että oli saanut myyntikiellon baaritiskien kokonaisille pulloille tultuaan tälle reitille. Pikkasen pisti vituttamaan. Hinnat oli nimittäin enemmän kuin kohdallaan. Tiskin alla oli paljon täysiä pulloja mitä normaalisti saa ostaa mukaan. Kaveri melkein minulle myikin pullon, mutta se kaatui siihen, että ei ollut mitään koodia kassalla johonka tuotteen olisi lyönyt. Ei siinä mitään, naama norsun vituille ja kohti uusia pettymyksiä.
Tähän väliin voikin listata muutamia maisteltuja viskejä. Ai niin, kaveri muuten kertoi hyviä uutisia. Ensi vuonna (kenties alkupuolella) on kuulemma Ardbegiltä tulossa uusi Alligatorin korvaaja. Tämä on ainakin itselleni hyvä uutinen, sillä omaan suuhun Alligator on ollut oikein passeli ja maukas viski.
Maisteltuihin viskeihin, alla olevien lisäksi, kuului ensimmäisen päivän Balvenien sixpack, mutta näistä kuudesta Balveniesta kirjoitan erikseen.
Viime kerrasta on varmaan jokunen 5-8 vuotta kun kyseisellä paatilla olen ollut. Tuon jälkeenhän laiva on kokenut kait muutamatkin remontit ja kunto kieltämättä oli ainakin päällipuolin aika siisti ja hyvä. Laivan myymälä oli kuitenkin erittäin suuri pettymys, vaikka etukäteen jo melkein tiesin tämän. Olin yhteydessä muutamaa viikkoa ennen laivamatkaa laivan myymäläpäällikköön ja kyselin viskivalikoimaa, joka reitille oltiin ottamassa.
Alkuun homma vaikutti oikein lupaavalta, sain jopa vaikuttaa toiveilla, mutta aika pian tuli ilmoitus, että verotuksellisista syistä valikoima tullee olemaan sama, kuin Viking XPRS:llä. Pyh ja pah. No toivoin silti hiljaa mielessäni, että jokunen mielenkiintoinen pullo oltaisiin jätetty valikoimaan, mutta ei. Todella suppea ja vieläpä hinnakaskin valikoima. Ei tuota kehdannut edes valokuvata muistoksi.
Pettymyksiä täynnä oli myös portviinien saralta. Laivan myymälä tarjosi muutamaa halvinta ja tylsintä portviiniä mitä markkinoilla oli saatavilla ja laivan "viinibaari' ei tehnyt tähän suurta poikkeusta. Melkeinpä en itse kehtaisi tuota edes viinibaariksi kutsua. Yhden portviinin tuolla baarissa sain kuitenkin nautittua ja piti vielä ostaa 8cl annoksena, kun ei herra osannut laskea 4cl annokselle hintaa...
Niepoort 20yo tawny port, 20%
T: vanhan marjaisa ja kaaramellinen. Pähkinäpuuta, hapanta rypälettä, hieman käyneitä hedelmiä ja vaahterasiirappia. Lämmetessä aromit hiukan pähkinäistyy ja voimistuu. Mukaan tulee mokkaa ja voita.
M: vaahterasiirappinen ja butterscotch päällimmäisinä. Hilloista makeutta aprikoosin merkeissä, tammitynnyristä mausteisuutta (vaniljaa, muskottia, kookosta), mokkaa ja makeaa nahkaa. Jälkimaku miedon paahteista ja mantelista marjaisuutta. Karamellisoituja rypäleitä. Hyviä vivahteita ja iän tuomaa monipuolisuutta. Makeus on alkuun hallitsevaa, mutta päästää myös muut maut esille etenkin keskivaiheen jälkeen. Ei mikään kummoinen, paremman puutteessa ihan kelpo tavaraa ja muutamat hyvät vivahteetkin tästä löytyi.
Laivan pubi oli myös aika surullinen tapaus. Oluista löytyi melkeinpä ne tylsimmät vaihtoehdon muutamaa poikkeusta luukunottamatta. Eipä siellä paljoa sitten viihtynytkään kuunnellessä kännisiä karaoke-esityksiä, vaan seikkailu jatkui kohti uusia pettymyksiä.
Pienten alkuseikkailujen jälkeen matka kohtasi laivan parhaalle annille. Viskibaari. Tässä baarissa oli tarjolla mukavan runsas, ehkä reilun 150 viskin valikoima ja mukava herra niitä tarjoilemassa. Tarjolla oli laidasta laitaan ja joitain erikoisempiakin pullotuksia oli tarjolla. Herra, jonka nimi on nyt kateissa, oli mukavaa juttuseuraa ja itsekin harrasti viskejä ahkerasti. Tämä kertoi omaavansa reilut 120 pullon kokoelman kotonansa ja harrastaneen viskejä parisen kymmentä vuotta. Suosikkeja oli kuulemma Port Ellenit ja Japsit.
Kaveri oli ollut töissä aiemmin Balveniella ja Glenfiddichillä. Ei tosin tullut tarkemmin kyseeksi, mitä oli siellä tehnyt. Islayllä ja muutoinkin skoteissa oli käynyt useaan kertaan ja tietotaitoakin löytyi aika lailla. Hän sanoi myös, että aika harvoin käy suomalaisia, jotka tietää jotakin viskeistä. Kaikki tilaa kuulemma aina Chivasia ja halpoja blendejä. Isoin osa matkaa kuluikin tiskillä jutustelemassa viskeistä ym. ja toki useampi viskikin tuli maisteltua. Tässä vaiheessa myönnettäköön, että muutama ilmainen maistiainenkin tuli nautittua, mutta arvosteluihin tämä ei vaikuta, koska tämä kaveri ei edustanut kyseisiä tuotteita.
Ennen maisteltujen viskien paljastamista mainitaan vielä yhdestä ahdistavasta asiasta. Baaritiskin kaveri mainitsi, että oli saanut myyntikiellon baaritiskien kokonaisille pulloille tultuaan tälle reitille. Pikkasen pisti vituttamaan. Hinnat oli nimittäin enemmän kuin kohdallaan. Tiskin alla oli paljon täysiä pulloja mitä normaalisti saa ostaa mukaan. Kaveri melkein minulle myikin pullon, mutta se kaatui siihen, että ei ollut mitään koodia kassalla johonka tuotteen olisi lyönyt. Ei siinä mitään, naama norsun vituille ja kohti uusia pettymyksiä.
Cinderellan viskibaari |
Tähän väliin voikin listata muutamia maisteltuja viskejä. Ai niin, kaveri muuten kertoi hyviä uutisia. Ensi vuonna (kenties alkupuolella) on kuulemma Ardbegiltä tulossa uusi Alligatorin korvaaja. Tämä on ainakin itselleni hyvä uutinen, sillä omaan suuhun Alligator on ollut oikein passeli ja maukas viski.
Maisteltuihin viskeihin, alla olevien lisäksi, kuului ensimmäisen päivän Balvenien sixpack, mutta näistä kuudesta Balveniesta kirjoitan erikseen.
Hanyu 1988/2007 Cask #9501, Japanese Oak Finish, 55,6% (Ichiro's Malt)
Alkuun bourbon hogshead, viimeistely Japanese oak (Mizunara), UCF ja värjäämätön.
T: oikein kukkainen ja hedelmäinen. Päärynää, luumua, omenaa, sitruunaa, ja maltaisuutta. Maitosuklaan vivahde ja muroa. Aika hyvä. Intensiivinen ja pitkä.
M: tuju! Kirpeää hedelmää ja kukkaisuutta, hieman hedelmäistä purukumia, tunnistettavissa savua ja turvetta puhtaana, vähäisesti merisuolaa. Tämä oli yllättävän hyvä, etenkin tuoksu. Voisin ostaa, jos saisi.
Ichiro's Malt Hanyu 19yo |
Hanyu 2000/2007, 3 of Spades Cask #7000, 57,9% (Ichiro's Malt)
Alkuun ex-bourbon hogshead, viimeistely new american oak, UCF ja värjäämätön.
T: suklaata, kaakaota ja kahvia. Myös toffeeta, rypälettä ja muskottia jauheena. Hieman merilevää. Nuorta maltaisuutta. Ei niin hyvä kuin edellinen.
M: pippurinen ja terävä. Nuoruus ei kuitenkaan häiritse tuntumasta huolimatta. Mallasta, pehmeää päärynäistä toffeeta, kahvia ja pähkinää. Terävämpi ja nuorekkaampi kuin edellinen. Ei paha, muttei aivan niin hyvä kuin edellinen.
Ichiro's Malt Hanyu 3 of spades |
Glenfarclas The Family Casks 1983/2012, Cask #43, 51%
T: toffeinen ja lämmin, kermaista mallasta, maltillista vaniljaa. Kypsää uunipäärynää, tammitynnyriä ja hieman leipämäisyyttä.
M: toffeeta, kuivaa luumua ja rusinaa, keltaisia kuivattuja hedelmiä, appelsiinia ja kaakaota. Lämpimät fiilingit päällimmäisenä. Pehmeä eikä yhtään hyökkäävä. Jälkimaussa jää kermatoffeeta ja mietoa tammipuuta. Aika selkeä ja puhdas toffeinen family cask. Ei niin hyvä kuin muutamat sherryiset, joita olen maistanut.
Port Ellen 30yo, 1982/2012 Cask #1518, 50,1% (Chieftain's)
T: maltillista karamellista savuisuutta kuivana ja hiillostyyppisenä. Aika tasapainoinen ja rauhallinen nenätuntu. Alta paljastuu maltaista pölyä, vaniljaa ja tammitynnyriä. Tuoksu lupaa hyvää.
M: hyvin pehmeä alku. Ruohoista ja hieman metallista. Kannabista?, märkä ruohoinen savu, punaisa marjaa ja yskänlääkettä. Suussa pyöriteltäessä löytyy lakritsia, lääkettä ja ruohoista kiiviä. Vihreä ja savuinen kokonaisuus. Ei parhaita elleneitä, mutta ihan kelpo nautiskeluviski.
Seuraavana päivänä tuli maisteltua pieni Glenfiddich suora.
Glenfiddich Rare Collection 1975, 34yo Cask #22000, 53,4%
T: hienoa ja hentoa mokkaa, vaniljaa ja tammea. Tummaa tuoretta luumua ja aavistus lääkemäisyyttä. Taustalla on sellaista hieman japanilaistyylistä kukkaisuutta. Hieman vetäytynyt tuoksu, mutta oikein hyvä.
M: pistävän terävä ja tanniininen alku. Maku on myös hieman sulkeutunut ja on vaikea saada kiinni mistään. Maltaisuutta ja lempeää mokkaa, vähäisin määrin nahkaisuutta ja aprikoosia. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Greipin ja vaniljan vivahteinen.
Jokseenkin sulkeutunut tapaus. En meinannut saada kiinni oikein mistään. Hyvä ja täyteläinen, mutta antoi odottaa enemmän.
Rare Collection 1975 |
Glenfiddich Vintage Reserve 1976, 31yo Cask #516, 51,9%
T: pölyistä maltaisuutta, vanhaa puuta, lääkettä, voitaikinaa, pähkinää ja mantelia. Lämmintä keksiä ja muroja. Tämä antaa jo enemmän tutustua itseensä. Nanna tuoksu.
M: alku hyvin pehmeä, josta voimistuu mukavasti. Voitaikinaa, valkopippuria, viljaa, keksiä, toffeeta ja rypäleitä. Jälkimaku jatkaa pehmeää linjaa. Tämä oli selkeämpi ja monipuolisempi. Loppuun jäi vielä mukava lääkemäinen vivahde. Oikein hyvää.
Glenfiddich Age of Discovery 19yo, Red Wine Cask Finished, 40%
T: toffeentäyteistä lämmintä ohrapuuroa. Punaviinimäisyyttäkin löytyy vivahteena. Tynnyriä, pähkinää, tanniinisuuta ja kermatoffeeta. Omalaatuinen edukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti