Talvioluet 2013: Fuller's Old Winter Ale, 5,3%

Talvioluilu jatkuu vanhan tutun parissa. Yksi suosikkipanimoistani on tämän oluen takana ja tätä on ollut saatavilla jo useamman vuoden. Tässä vaiheessa voin jo myöntää, että tämä kyseinen olut ei koskaan ole mitään erityisiä viboja tuonut tullessaan, mutta ei se perus brittialea pöllömpääkään ole ollut. Viime talvena tätä viimeksi olen muistaakseni maistanut, mutta minkäänlaista mielikuvaa ei ole jäänyt, ehkä sekin kertoo jo jotakin? Jos en väärin muista, niin tältä panimolta viimeksi maistoin tämän vuoden Vintage Alen. Se jäi mieleen hyvällä tavalla.
Mainitaan vielä pullosta hieman, ilmeisesti ainakin vielä tämän talven erä tulee vanhan mallisella pullolla, mutta panimohan uusi juuri hiljattain pullomallinsa. Alkossakin muistaakseni kaikki perusrangen tuotteet löytyy jo uusilla pitkulaisilla ja pelkistetyillä pullomalleilla. Hieman on jakanut mielipiteitä. En tässä vaiheessa itse ota kantaa tähän, ehkä sitten kun ensimmäisen uudenmallisen ostan.

Kerrompa vielä tässä välissä hieman aineesta nimeltä diasetyyli, eli 2,3-butaanidioni. Diasetyyliä syntyy oluen käymisen sivutuotteena. Yleensä varsinkin vahvana esiintyessään se ei ole toivottu ominaisuus. Se voi jopa kertoa oluen pilaantuneen. Joissakin tietyissä oluissa (esim. Tsekkiläinen pilsner) se on hyvä ominaisuus ja miedosti esiintyessään se ei mielestäni häiritse muissakaan oluissa. Syy miksi tästä nyt kirjoitan, löytyy otsikon oluen tuoksusta. Tässä oluessa on nimittäin hyvin löydettävissä kyseinen komponentti. Miltä se sitten tuoksuu? Voilta. Hyvin löydettävissä hapanmaitotuotteista, kuten viili, piimä ja rahka, jossa sitä syntyy hapettumisen yhteydessä. Mikropopcornin valmistuksessakin sitä käytetään antamaan tuotteelle juuri voin aromia.
Oluen reseptistä löytyy Kristallimaltaita ja humalina Target, Northdown ja Challenger -humalaa. Kantavierre on 13,3 °P, väri 49,5 EBC ja katkeroaineet 40,6 EBU.


Fuller's Old Winter Ale, 5,3%

T: Vanhan mäskistä humalaisuutta ja hapanta mallasta. Humalaisuus tuntuu hieman meripihakaiselta ja on keskivahvasti läsnä. Muutoinkin nenätuntuma on vanhan panimokellarin utuinen, hieman vanhan hiivainen ja toffeinen. Lämmetessä tulee runsaasti voipähkinäisiä vivahteita, eli diasetyyli on läsnä, mutta ei toki huonolla tavalla tämän yhteydessä. Eli voisi sanoa tähän tuoksuihin micropopcornin, piimän jne... :). Kokonaisuudessaan hyvin brittimäinen olemus.

M: Alkupuraisut tuo mieleen perinteisen brittialen. Kohtsalaisen puraiseva suutuntuma, keskivahvaa toffeista ja voista humalaisuutta, sekä runko keskiitäyteläinen. Paahteisuus on keskivahvaa, jota humalaisuus hieman korostaa. Pientä metallisuutta on havaittavissa. Jälkimaussa humalaisuus pyörii taustalla ja paahteisuus pysyy tasaisena. Hieman pihkaista ja puista olemusta.

Pähkinän, voin ja miedon toffeen lisäksi tästä ei kauheasti muuta irtoa. Riittääkö nämä sitten? Ehkä hitusen olisin kaivannut täyteläisyyttä. Vähän laihaksi jää. Tämä on oikeastaan peritavallinen brittiale ja tässä kohtaa winter -sana on turhaan etiketissä. Prosentitkin on aika matalat ns. winterwarmeriksi. Tähän väliin tulee mieleen oma kategoria tälle, pubitalviolut Newcastle Brown alen tai ESB:n kaveriksi.