Jonoja ei ollut lainkaan, senkun asteli sisään lasitiskille. Sisäänpääsymaksu peritään vasta 18 jälkeen, maksu 10€ sis. lasin. Tiskillä kävi vain käteinen, joten kortti-ihmisenä jouduin heti tapahtuma-alueen sisältä nostamaan 3€ kortilla. Tämän kolme euroa maksoi perinteinen tuoppi, josta sai kaksi euroa takaisin, mikäli palauttaa lasin. Vaihtoehtoisena lasina pieni, yhden desilitran kokoinen pikari, josta olisi pitänyt pulittaa 5€ ilman takaisinmaksuja. Näytti niin naurettavan pieneltä, että ajattelin pitäytyä perinteisessä, jottei tarvitsisi pikkurilli pystyssä olutta juoda. Kaapit on muutenkin täynnä olutlaseja. Hyvä kun maistelijat on kuitenkin otettu huomioon.
Lasin oston jälkeen löytyi rahannostopiste, josta sai kulutta nostaa käteistä. Vieressä AfterPay tiski, josta oli mahdollista ostaa tapahtumaan ranneke, jolla maksaisi kaikki ostot jälkikäteen. Homma toimii niin, että ranteeseen saat perinteisen "paperirannekkeen", jota vilauttamalla maksupäätteille tiskeillä saat olutta. Lasku lähetetään parin viikon kuluessa sähköpostiin. Tätä varten piti vilauttaa henkkareita ja antaa sähköpostiosoite.
Kustannuksia ei tästä palvelusta peritty – maksat vain siitä mitä ostat. Minähän kokeilin juoda luotoksi, joten paperia ranteeseen ja tiskeille vilauttelemaan. Homma vaikutti toimivan täysin moitteetta. En kuullut, enkä kokenut lainkaan ongelmia järjestelmässä. Katsotaan millainen lasku tulee perästä. Säästin kuitit tiskeiltä.
Tapahtumassa oli niin paljon olutta että riitti. Mainosten mukaan yli 400 tuotetta. Lisäksi löytyi ruokaa (jotenkin kuitenkin petyin ruokatarjontaan) ja kahdeksan jälkeen illalla musiikkia. Vesipisteitä oli muistaakseni kolme pistettä, joista lähimpänä sisääntuloa sisälsi juomavesipisteen. Ruosniemen panimolle plussaa ylimääräisestä pesupisteestä tiskillä!
Festivaalille oli mahdiollista tehdä ennakkoon pöytävarauksia sekä ostaa pääsylippuja ja VIP-lippuja. Nämä on mahdollista hankkia Tiketin kautta. Lisäinfot kannattaa katsoa tapahtuman kotisivuilta. Itse pärjäsin ilman spesialiteettejä, senkun astelin paikalle.
Kyllä sitä oluttakin tuli maisteltua. Enpä kuitenkaan jaksa listata kaikkia, mutta uudet tuttavuudet ja säväyttäneet yksilöt. Alla kepeä listaus ja vielä kepeämmät kommentit.
Sonnisaari batch#39 "Pseudovehnä", 6%: Tilasinko IPAa?? Vehnä-IPAa. Hedelmäisyyttä, humalakäpyä ja takakatkeropotkua. Hiiva lomilla. Ei siis todellakaan perinteinen saksahefe, vaan humalavetoinen liemi. Jälkikäteen luin kuvauksen ja niinhän se pitikin mennä.
Plevna Idaho #7 Weizen, 5%: Tuttu Plevnan "signaturevehnä", eli reilun neilikkainen ja banaaninen kesäliemi. Tykkään Plevnan vehnästä, Koulu oli myös samoilla jäljillä. Jos tykkäät uunibanaanista, pullahiivasta ja neilikasta, niin tämä on sinun vehnä. Ai niin, pitikö tässä olla jokin erityinen humala? Kai siinä oli kevyt lehtisyys.
Malmgård Proto #11, 5%: Kyseessä siis kaura-weizen. Kuvauksen mukaan perinteisen saksalaistyyliin lisätty kauraa jne. En löytänyt perinteistä tyyliä. Pikemminkin esanssista omenaa ja mietoa esterisyyttä. Ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella luulin lasissa olleen omenasiideriä ennen tätä. Myös liian kirkas ja vetinen. Ehkä rima oli liian korkealla Plevnan jälkeen.
Piti pysytellä vehnissä keskiviikko, mutta Norjatiskillä myytiin vaahtoa Låvenin tilalla, joten lipsuin alkuperäisestä suunnitelmistani, yllättäen.
Ruosniemen Panimo Lomittaja Chardonnay edition, 6,3%: Tuttu hedelmäinen ja samean hiivainen Lomittaja valkoviinisellä twistillä. Tämä oli siis Lomittajaa muutaman viikon valkoviinitynnyrissä makoilleena. Sen huomasi, muttei liiaksi. Ihan mukava olut, olisi pitänyt maistaa rinnakkain.
Stadin Panimo It Came From The Cask, n.7%: Siis 14kk Jack Danielsin (bourbon) tynnyrissä kypsytettyä Savuporterin ja Stoutin blendiä. Kuulostaa kivalta, mutta lopputulos on.... kokeilumainen. Ai niin, Real Ale meininkiä. Sekin vielä. Tuoksu miellytti vaniljaisinen tammiaromineen, mutta maussa hapahko ja tamminen, väljääntynyt semilämmin, melkein-porter-melkein-stout-ehkä muuta -ei vain toiminut. Annetaan anteeksi, kokeilu on kokeilu.
Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale), 6,3%: Ei siis kyseessä Barley Wine, vaan uusi versio humalahappamasta alesta. Tuoksu oli kieroutuneen hyvä. Joku voisi luulla pilaantuneeksi, minä tykkäsin. Humalainen maitohappobakteerisuus vei mennessä, enkä edes ole erityisemmin maitohapon ystävä. Hedelmäinen ja hapahko. Kuvittele irtokarkeista omena/mansikkaremmi. Ei mitään hajua mitä tässä on, mutta jotenkin se taas vaan toimi. Keskiviikon mieleenpainuvin.
Maistelen lisää sitten perjantaina. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Keskiviikko osoittautui mahtavaksi päiväksi; lämpöä 24 astetta, aurinko paistoi, ei jonoja.... tule jo perjantai. p.s. tapahtuman hintatietoja löytyy edellisestä julkaisustani täältä. Juomalistat täältä.
Aika hyvä, jos eivät tarkistaneet edes luottotietoja... Hys, etteivät jotkut elämäntapavelkavangit kuule tästä järjestelystä...
VastaaPoista