Otsikon mukaan lyhyt muistio kyseisen laivan tarjonnasta. Tällä kertaa saa jäädä lähes kuvamuistioksi, sillä oli huonoimpia valikoimia mitä laivoilla olen törmännyt. Paatti seilaa Turku-Ahvenanmaa-Tukholma väliä ja itse tulin kyseisellä paatilla takaisin Ahvenanmaan lomalta.
Laivan myymälätarjonta oli melko tylsää settiä. Ainakin tylsempi kuin Viking Linen Amorellan ja Gracen valikoimat. Lisäksi tuntui osalla pulloista olevan järkyttävä hinta (esim. Caol Ila 25yo yli 200€). Tuttuja joka paikan NAS-Highland Parkeja, muutamat kalliit vitriiniviskit ja läjä tylsiä ikämerkittyjä. No kyllähän noitakin joisi, jos ei parempia ja mielenkiintoisempia olisi tarjolla, mutta ei ylittynyt oma ostokynnys tällä kertaa.
Ainoa mitä harkitsin vakavasti oli Balvenien 21yo Madeira Cask, joka oli 119€ hintainen. Tästä pyydetään muistaakseni lähelle 200€ internetin kaupoissa. MAistettuani tuotteen jäi se kuitenkin hyllyyn. Ei huono, mutta ei jotenkin tällä kertaa noussut ostokynnyksen ohi. Alkaa olla sen verta paljon hyviä viskejä kaapeissa, että kynnys "ihan hyvän" viskin ostoon on kasvanut.
Olutpuolella valikoima oli perushuono. Sitä mitä se on ollut joskus 1-2 vuotta sitten. Nyt hyllyillä oli siis vain muutama hassu perusbulkista poikkeava, pääsääntöisesti virolaisen panimon olut. Odotin enemmän. Viikkarilla on menty paljon pidemmälle laatuoluiden tarjonnassa.
Erilaisia bulkkiolutlavoja oli kyllä pilvin pimein ja sitähän ne ihmiset pääsääntöisesti sieltä roudaakin. Näin kuitenkin monia ihmisiä jotka olivat kiinnostuneita pienpanimoiden oluista. Osa raahasi myös Olvin IPA-laatikoita tutuilla kaljakärryillä.
Pubin puolella oli muutama maisteltava, mutta siitäkin jäi hieman pettynyt olo. Jotenkin perustylsää tavaraa ja hanaoluet loisti taas poissaolollaan. Kokeilin tasan yhtä olutta valikoimasta, Saison d'Etre, Stockholm Brewingiltä (5%). Tämä oli peruskiva saison, joka menee luokkaa "ei kikkailuja, ja ihan kiva saison". Ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa elämystä, vaan ihan sitä kuivaa belgihiivaisuutta nipistävällä mausteisuudella. Ehkä aavistuksen kuivempi kuin monet vastaavat. Muutamia oluita sai ostaa sixpäckeissä mukaan, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista roudattavaa.
Viskien osalta pubissa oli alle kourallinen mielenkiintoisia itselleni. Niistä paria maistoinkin, joista Balvenien maistelunootit uutena tuttavuutena kirjasin ylös arvioineen. Kuvista ja listoilta voi bongata tarjontaa.
The Balvenie 21yo Madeira Cask, 40%
Tuoksu hyvin makean maltainen, viljapölyinen ja makean viininen. Rypälemäistä hedelmäisyyttä ja rusinalikööriä. Ei mitenkään erityinen, makean maltainen ja rypäleinen.
Maku on odotetusti pehmeä kuin puudeli. Onneksi ei niin viininen ja makea kuin tuoksulta odotti. Alussa Balvenien tyypillistä maltaisuutta ja hunajaa. Miedosti pistävyyttä, mutta ei mene saippuaiseksi. Jälkimakuun mennessä kahvisuutta, paahdettua rypäleisyyttä ja poltettua sokeria. Maltaisuus on tässä melko mukavan oloista. Jää ihan hyväksi, ei hintansa väärti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti