Craft Beer Helsinki 2016 mushimaltin kokemana

Ensimmäiset CBH:t mushimaltin kokemana takana. Craft Beer Helsinki on käsityöläisolutfestari, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa 30.6.-2.7. Helsingissä Rautatientorilla. Itse löysin aikaa torstaille, eli ensimmäiselle tapahtumapäivälle. Ei se ruusuisesti alkanut, kun saavuttunai paikalle noin kello 17 aikaan jono ylsi lähes rautatientorin päästä päähän. Erinäisistä lähteistä olin lukenut jonotuksen kestävän aian tuntiin saakka.

Melkein haistatinkin shaibat tapahtumalle jonosta johtuen, mutta keräsin rohkeutta haettuani kahvin rautatieasemalta ja ymppäyduin jonon perukoille. Se sitten ottikin yli tunnin aikaa, eli jonossa oltiin 1h 15min. Vittu sentään. Kyllä oli sellainen elin otsassa, että onneksi eivät portsarit tmv. enää sen enempää härnänneet. Vaati yhden oluen lasiin kunnes lepyin täysin.

Aloitetaan alusta. Tapahtuma siis järjestettiin ensimmäistä kertaa ja paikkana oli Helsingin ydinkeskusta, jossa myös tuttu Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma on järjestetty jo useasti. Festarin pääjärjestäjänä oli liikuntatapahtumia järjestäneen Runner’s High:n ja kiertolaispanimo Humaloven yhdessä perustama RH Events Oy. Uutuutena skenessä, tapahtumassa oli käytössä maksukortti, johon ladatiin haluama määrä arvoa. Kortin saldon pystyi tarkistamaan (se yleensä kerrottiin) juoman oston yhteydessä. Saldo oli päiväkohtainen, eli ladattu saldo piti kuluttaa tiettynä päivänä. Sisään maksoi käytännössä olutlasin verran, eli 3€ pikkutuopilta, tai 4€ tulppaanimallisesta maistelulasista.

Arvokortin ja lasin lunastettua pääsi sisälle maistelemaan. Jonoja ei sisällä sitten ollutkaan, vaan paikka oli vielä hyvin väljä 19 aikaankin. Vesipisteitä ja lasipesupisteitä oli ainakin kolmella suunnalla. Ja siis kyllä, vesi oli ilmaista. Muutenkin kaikki järjestelyt sujui sisäänpääsyn jälkeen moitteetta. Oluttarjonta oli jykevä, yli 20 panimoa ympäri maailman, joten maisteltavaa kyllä riitti. Listauksia voit tarkistella tapahtuman kotisivuilta. Myös ruokapuoleen oltiin panostettu ja siitä vastasi mm. Loung3, Social Food, Ravintola Ilo, Bangkok Street, Penalty Burger, Grillshop ja 3 Kaveria.

Mein hyvin vapaalla mentaliteetilla – en ollut päättänyt etukäteen mitä otan, en otanut kunnon kameraa mukaan ja muutenkin menin hyvin rennoin ottein. Olisi lähinnä kiva tavata tuttua porukkaa ja nauttia muutama hyvä raikas.

Tunnelmaa kello 20 aikoihin

Olin liikkeellä hieman supistetulla aikataululla, joten kymmeniä oluita ei tullut maisteltua. Muutoinkin liikuin hieman "moro, hauska nähdä taas" -mentaliteetilla, joten monia hyviä oluita on voinut jäädä maistamatta. Tiesin kuitenkin etukäteen aloitustiskin, jossa tarjottaisiin brettahörhölle janonsammuttajaa. Hiisi. Hiisi Dapper Ale, 5,3% oli se ensimmäinen olut. Brettahiivalla kyyditetty Ale, joka oli hyvin helposti juotava, mutta tarjosi paljon makua. Peckoon verrattuna vähemmän hedelmäisempi ja rauhallisempi villihiivan osalta, mutta silti erittäin suunmukainen. Ostin pariin otteeseen tätä. Speksit: 5,3%, 40 IBU, väriä 9 EBC, Humalalajikkeet: Herkules (katkero), Cascade, Mosaic, Chinook.

Samalta tiskiltä otin perään Hiisi Bruxellensis Lupus, 9%. Tämä oli mielestäni parempi kuin pohjana toiminut Hiisi Humulus Lupus. Pehmeämpi ja kuohkean hedelmäisempi. Jopa kermahedelmäinen. Brettan nahkeutta tuossa ei sinänsä havainnut, mutta villihiivan hedelmäinen osuus tuli kivasti esiin. Tykkäsin ja ostaisin lisää.

Muutin Hiisin tiskiltä lähes naapuriin Ruosniemen Panimon tiskille. Otin lasiini Ruosniemen Lomittaja Saisonia, 6,3%, joka oli hedelmäisempi kuin muistinkaan. Sopivasti belgihiivaisuutta, joka "katkesi" sopivaan aikaan, eli ei mennyt tunkkaiseksi, tai liian pistäväksi. Petollisen juotava.

Näiden jälkeen menin tuusulan ykköspanimon Makun tiskille. Tällä tiskillä harvoin tulee petyttyä ja niin ei käynyt tälläkään kertaa. Lager-painotteinen maistelusuora sisälsi oluet Maku Eero, Juke Joint Lager ja Simeoni Blonde Alen. Eero oli hyvin reilulla kädellä uusiseelantilaisilla humalilla humaloitu kuivan ruohoinen ja katkera lager. Alussa hedelmöisyyttä, joka taittui humalasoittoon loppua kohden. Joint Lager oli lähes vastakohta, reilun "smoothie-hedelmäinen", jossa hedelmösose näytteli pääosaa. Hienon tasapainonen ja hemmetin hyvin juotavissa.

Simeoni oli näistä jo erilaisempi, siinä olin aistivinani enemmän hiivaperäistä hedelmöisyyttä. Tämä vaati isomman kulauksen, jotta makumaailma pääsi esille. Oma suosikkini näistä kolmesta oli Juke Joint Lager, joka on Järvenpään Puistobluesin virallinen festariolut. Luulisi tämän höyryoluen tekevän kaupan! Simeoni ja Eero on muuten nimetty Aleksis Kiven 7 veljeksen mukaan, joten odotettavissa on vielä Lauri, Timo, Aapo, Tuomas ja Juhani.

Edellisestä tiskistä naapuriin, Pyynikin Käsityöläispanimon tiskille. Ei ollut itselleni tuttuja kasvoja paikalla, muta näinpähän uusia kasvoja. Taisi olla muut työtehtävissä muualla tapahtumissa, tai valmistelemassa tapahtumaolutta. Kysäsin lasiini Pyynikin White IPAa (6%), joka maistui oikein kivalle, sopivan humaloidulle ja raikkaalle IPAlle. Hieno hedelmäisyys, jossa mieto vehnän makeus ja potkaiseva takakatkero. Tätä piti kehua kavereillekin, jotka hakivat tiskiltä jonossa WIPAa. Otin vahingossa itsekin toisen.

Tuli tuolla useampi muukin olut maistettua pienistä annoksista, mutta jottei menisi ihan listailuksi, niin jätetään tämä "virallinen" osuus tähän. Loppupuolella alkaa se suukin olemaan jo sen verta marinoitu, että ei siinä mitään eirityisen tieteellistä maistelumuistiinpanoja kannattanut tehdä. Lopputulema oli kuiteniin oikein positiivinen kiitos panimoporukan ja kesäisen ilman. Alla vielä kuvakaappaukset tapahtuman tarjolla olleista oluista, lähteenä tapahtuman kotisivut.