Glenmorangie Private Edition's - Companta ja Ealanta

Pitkästä aikaa Glenmorangieta tarkasteluun. Hiljattain olemme saaneet tältä tislaamolta uuden pullotteen heti vuoden alkuun ja avaus oli aika hyvä tislaamolle, sillä kyseinen viski meni kuin kuumille kiville. Tosin onko tuntuu kaikkien tunnetuimpien merkkien viskit mennä hyvinkin nopeasti kaupaksi ja netissä myydään sold outia. Hyvin on siis brändätty ja markkinoitu tuotteita etukäteen, kun ensimmäisinä päivinä, tai jopa minuutteina myydään loppuun.

Tämä uusin Glenmoranrgie on viides tässä nykyään vuosittaisiin erikoisjulkaisuihin, Private Edition -sarjaan, jossa julkaistaan aina tammikuun aikoihin uusi viski. Sarjaan kuuluu ennestään Sonnalta, v.2010,joka oli sarjan ensimmäinen julkaisu) Finealta, Artein ja Ealanta. Sarjan viskit on pullotettu 46% alkoholivahvuudella ja ovat kylmäsuodattamattomia. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän pienemmän erän "limited release" julkaisuja.

Companta tulee Gaelin kielestä ja tarkoittaa ystävyyttä (taas vaihteeksi). Viski on alkuun kypsytetty ex-bourbontynnyreissä, josta noin 60% on jatkokypsytetty Burgundin Côtes de Nuits -alueen Grand Crú Clos de Tart -viinitynnyreissä, jonka viineissä suurin osa käytetyistä rypäleistä on Pinot Noir (punaviiniä). Loput 40% viskistä on kypsytetty Rhônen viinialueella Ranskassa, Côtes du Rhône -viinitynnyreissä, jossa on aiemmin ollut makeaa väkevöityä viiniä. Viskin luoja on "puupioneeri" Dr. Bill Lumsden.

Glenmorangie Companta Private Edition, 46%

T: Tuoksussa tuntuu heti alkuun punaviinisiä aromeja. Alussa kumimaisuus on aika vahvaa, mutta sen lisäksi on myös sherryvivahteista tummuutta ja kuivuutta. Tämän pitää hengitellä reippaasti, jotta muut kuin tunkkaiset viinivivahteet pääsevät esiin. Alta paljastuu kuivattuja tummia hedelmiä, mausteista rypälettä ja vanilja. Tuoksu ei kyllä imartele, se on mielestäni hieman keskeneräinen ja epäkypsä. Kumisuus häiritsee eniten.

M: Maussa viinisyys tuntuu runsaana tuoden happamuutta ja kuivuutta. Samaa tuoksun kumista olemusta on myös maussa. Suutuntuma on ohut ja kuivattava. Ylikypsää hedelmää (omenaa ja rypäleitä), sekä päälleliimattua viinisyyttä. Alusta keskivaiheille viski on jotenkin epätasapainoinen ja maut tuntuu päälleliimatuilta. Vasta jälkimaussa viskin paremmat puolet tulee esille ja tasapainoa alkaa löytymään. Alta tulee mausteista Glenmorangieta, vaniljan, sitruksen ja tumman nahkaisuuden kera.

Vaikken hirveästi tältä odottanut, niin mielestäni tämä on yksi heikoimmista esityksistä mität olen Glenmorangielta maistanut. Vesilisä avaa viskiä ja parantaa sitä reippaasti tuoden makeutta ja mausteisuutta, mutta silitin tuntuu, että viinikypsytys ei ole tässä mielestäni onnistunut.

Kuva: Thegreenwellystop.co.uk

Toinen masitelluista viskeistä on sarjan Ealanta, joka julkaistiin jo viime vuoden alussa. Saimme myös Suomessa mahdollisuuden tähän viskiin, sillä viski saatiin Arkadian myymäläänkin myyntiin juuri ennen Uisge 2013 -tapahtumaa. Lisäksi Uisgessa tarjoutui tilaisuus maistaa kyseistä viskiä ja itse tartuinkin tilaisuuteen maistellen tuolloin kyseistä viskiä ensimmäisen kerran. Mieleen jäi sen voimakkaan tamminen ja bourbonmainen vaikutelma. Tänäkin vuonna odottelin uusimman viskin olevan Uisgessa, mutta Glenmorangieta ei tänä vuonna nähty koko tapahtumassa.

Kyseinen viski, Ealanta, on vuonna 1993 tislattu ja koko 19-vuotisen kypsytyksensä viettänyt uudessa Missourin Ozark-vuorilta peräisin olevassa amerikkalaisessa tammessa. Toisin kun bourbonin valmistuksessa, tynnyrit on raskaasti paahdettu sisältä, ei charrattu (kiitos infosta POP). Tämänkin nimi tulee myös Gaelin kielestä ja tarkoittaa "Skilled & Ingenious", joka voidaan kääntää esim."taitavaa ja oivallista".
Kyseinen viski oli Jim Murrayn mielestä paras viski Whisky Bible 2014 mukaan.


Glenmorangie Ealanta Private Edition, 46% 

T: Hyvin vahvan mausteinen. Uusi tammi tuo kyllä vahvat pohjat tälle. Vahvasti tuo mieleen bourbonin ja jopa ruisviskin. Tosin jokseenkin nuorekkaammin. Puu korostaa maltaisuutta. Tumman sävyistä hedelmää (karamellisoitu appelsiini, kookos) ja pitkä. Tuntuu ikäistään nuoremmalta. Ainakin hyvin erilainen kuin skotit yleensä. Ja omalla tavallaan ihan hieno, mutta luulen, että jos et pidä bourbonista, et pidä tämänkään tuoksusta.

M: Maussa iän jo huomaa. Suutuntuma on syvä ja tasapainoinen. Mausteisuus jyllää myös maussa, mutta mukavan pehmeästi. Tynnyrin paahteisuuden voi aistia paahdettuna paahtovanukkaana, omenakakkuna ja vaniljakeksinä. Suuhun tulee jälkimaussa pientä pikanttiutta ja hedelmäisyyttä (uuniomenaa). Pitkä jälkimaku. Kokonaisuudessaan hieno tuote ja bourbonin ystävänä tämän mausteisuus ei häiritse minua. Hyvä erilainen tuote, joka on onnistunut hienosti.

Kuva: Maltimpostor.com