Pikkutarinaa uudistuneesta Silja Serenadesta ja Tukholmareissusta

Jälleen kerran tuli käytyä naapurissa vierailla. Kauaa siitä ei ole, kun viimeksi tarinaa vastaavasta reissusta kirjoitin, joten ei turinoida liikaa toistoa. Kirjoitanpa nyt kuitenkin muutaman mietteen Silja Serenaden uudistuksesta ja miltä se vaikutti viski- ja olutnautiskelijan silmin, kun nyt sattui reissu uudistuksen jälkeen.

Etukäteen olin lukenut lehdistä, että laiva saa hieman ehostetta jo reilusti yli 20-vuotiseen olemukseensa (muitakin kohennuksia toki on matkanvarrella ollut). Mistään älyttömistä uudistuksista ei kerrottu, mutta kyllä siitä sellaisen kuvan sai, että eron tulisi huomaamaan. Muunmuossa entinen tax-free tulisi olemaan reilusti isompi ja sisältämään viskiosastolla istumamahdollisuuden, jossa voi maistella viskejä. Tähän asiaan puutunkin heti, sillä olihan siellä sellainen muutaman nojatuolin istahduspaikka, mutta mitään maisteluihin viittaavaa en nähnyt. Ei vitriiniä missä avattuja pulloja, ei baaritiskiä jne. Ja koska meneillään oli hiihtolomaviikko, kauppa oli niin täynnä porukkaa lähes koko ajan, että suosiolla jätin istumiset baarin puolelle. Ei siinä ainakaan rauhassa olisi voinut mitään istuskella. Henkilökunta oli niin kiireinen, etten jaksanut odotella oikean henkilön metsästystä, joka asiasta olisi tiennyt.

maistelunurkkaus?

Mitä tulee valikoimaan, niin perussetillä mentiin. Lähinnä perustasoisia viskejä ja kaikki mahdolliset travel-retail versiot. Löytyihän sieltä myös lasivitriinihyllykkö, jossa oli kaikista hinnakkaimmat ja erikoisimmat pullot. Hieman oli kasvanut kokoa, mutta ei niitä viskejä montaakaan enempää ollut kuin aikaisemmassa vitriinissä. Hieman paremminhan ne toki oltiin saatu esille. Viskien lisäksi näytti myynnissä olevan jonkin verran kirjallisuutta aiheeseen liittyen, joka oli ihan hyvä idea. Ja kuten kaikkialla muuallakin, hinnat olivat nousseet aiemmasta.

Serenaden taxfreen lisäksi jotkin hytit ja muut kaupat olivat kokeneet uudistusta, mutta nämä eivät hypänneet mitenkään silmille, vaan laivan yleisilme oli lähes aiemman mukainen. Kävelykatu oli ennallaan ja ravintolatkin samaisilla paikoilla kuin ennenkin. Laivan yökerho, Atlantis showareena ja pubi olivat myös entisellään. Buffa on muuttanut nimensä Grande Buffe:ksi, mutta en käynyt mättöä syömässä, joten siitä en osaa mitään kertoa. Yksi asia oli ainakin saanut takapakkia. Viiniravintola Bon Vivant oli mielestäni kutistanut asettelujaan ja viinit olivat jotekin piilommassa. Valikoima näytti aika nihkeältä varsinkin portviinin ystävälle.

Toinen mikä saa kritiikkiä on laivan Pub. Old Port -baari sisältää reilusti huonomman valikoiman viskejä kuin sisarensa Symphonilla. Hyllyillä ei notkunut yhtäkään erikoisempaa viskiä, vaan kaikki olivat peruskamaa. Muutenkin jäi hieman sellainen fiilis, että koko viskitouhua oltaisiin ajamassa alas. Ei löytynyt edes viskilistaa, joka ainakin Symphonilta löytyi. Oluthyllytkin olivat hieman tyhjillään, tosin tämä saattoi johtua laivan suuresta ihmismäärästä ja Olympialaisista.

Olympialaiset toikin ihan kivan lisän matkaan, nimittäin oli aika hyvä tunnelma katsoa Suomen matsit isolla porukalla ja kannatusten kera. Olut maistui todella hyvältä matsia katsoessa ja risteilyn suosituimmaksi olueksi valikoitui Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel. Katkerampaa puolta piti BrewDog Punk IPA ja Flying Dog Classic Pale Ale. Oikein hyviä olivat kaikki kolme. Sain kokea Suomen otteluiden molemmmat tunnepuolet: Turpaanotto ja maukas voitto. Perjantain tappiota ei yhtään helpottanut se, että kapakan toisella puolella ruotsalaiset hurraa, lauleskelee ja juhlii omaa voittoaan. Onneksi lauantai olikin sitten suomalaisten päivä. Olihan se mahtavaa kun voitettiin pronssia. Onnea Leijonat! P.S. Onneksi en luvannut mitään hyvissä fiilinkeissä, jos Suomi voittaisi matsin, etenkään esim. Laphroaig 25:n ostoa....

Viskejä ei juuri tullut maisteltua koko matkan aikana, mutta muutama toki tuli kokeiltua. Varsinaista maisteleua en harrastanut, vaan ihan matsin kylkeen fiilismielessä nautin ja casinolla korttiviihteen kera. Oli muuten uskomattoman huono miesjakaja, kiitos tappioista PAF.

Yksi hyvä mäihä kävi myymälässä ostoksilla käydessä. Nimittäin Glengoynen pullo möllötti yksin yhdessä pienessä vitriinissä ja sen kohdalla oli hintakyltti, jossa luki 49,90e. Kyseinen Glengoyne löytyy omastakin viskikaapista (14yo Single Cask#1113) ja tiesin hinnan ainakin aiemmin olleen 99e näillä ruotsinlaivoilla. Hihkasin myyjän paikalle ja kysyin onko kyseisen viskin hinta 49,90e. Myyjä vastasi aika ylimielisesti, että siinähän se lukee. Noh sanoin hetimiten, että otan pari kappaletta mukaan. Noin kymmenen minuutin jälkeen myyjä ilmoittaa, että vitriinissä oleva pullo on viimeinen ja ojentaa sen minulle. Kassalla setä (joka tunsi ilmeisesti aika hyvinkin viskit) löi tuotteen hinnaksi kuitenkin sen 99e ja kun mainitsin hintakyltin kertovan 49,90e myyjä sanoo: "ei varmana ole, siinä on oltava virhe". Muutaman sananvaihdon jälkeen myyjä käy itse katsomassa (mukavan jonon kasvaessa taakseni) ja tulee takaisin tokaisten, "että onneksi olkoon, sinulla kävi mäihä". Muutama muukin jonosta heti huusi, että hekin ottavat yhden pullon, mutta eipä ollut mistä ottaa.

Tukholmassa tuli käytyä niissä perinteisissä myymälöissä ja tällä kertaa viskejä ei tarttunut mukaan. Pieni pettymys löytyi oluiden tarjonnassa. Ne hyllyt joissa yleensä parhaimmat oluet ovat, ammottivat tyhjyyttään. Tiedä sitten mikä kato oli käynyt, vai olinko vain huonoon aikaan liikkeellä. Yhtäkään olutta ei siis mukaan tarttunut, mutta sen sijaan yksi erikoisempi rommi löytyi. Täytyy myöntää, että olin jo hieman etukäteen rommivalikoimaa vakoillut ja tiesin mitä hakea. Noh, nyt sitä ollaan sitten taas yhtä pikkureissua kokeneempi ja seuraavaa pukkaa sitten kuukauden päästä työn merkeissä. Jos vaikka oluthyllytkin oltaisiin täydennetty siihen mennessä.

Kaappituliaiset