Sazerac Rye 18yo ja Millstone 100 Rye Whisky 2004/2013 (Black Label)

Ruis on pop, ainakin kirjoittajan mielestä. Se jaksaa kiehtoa ja säväyttää monella tapaa. Oluissa se tuo mukavaa rakennetta ja ryhtiä mausteisuutta unohtamatta ja viskissä mausteisuus nousee ytimekkään happamuuden ja vahvan rungon myötä paremmille tasoille. Näin ainakin, jos tuotteen luomisessa ollaan onnistuttu.

Aikoinaan ruista ollaan käytetty enemmänkin viskin tekoon. Amerikassa se oli käytetyin raaka-aine viskintekoon ennen kieltolakia 1920. Kieltolain päätyttyä homma ei ollut enään entisellään, mutta nykyäänkin se on yksi peruskomponenteista monissa jenkkiläisissä maissin ja vehnän ohella. Onhan se täällä meilläkin, tosin enemmän leipätuotannon puolella. Eihän mikään voita kunnon ruisleipää makkarasopan kanssa... mmmm. Viime vuoden puolellahan kuulimme hyviä uutisia kotimaisen viskin sarallakin, nimittäin tuloaan tekee suomalainen ruisviksi Kyro Distilleryltä.
Nyt ei kuitenkaan vielä päästä maistelemaan kyseistä suomalaista viskiä, joten ruisviskien sarjassa edustaa hollantilainen tuotos, sekä amerikkalainen hieman tunnetumpi ruisviski. Näistä jälkimmäinen on itsellenikin jo ennestään tuttu, mutta hollantilaista viskiä en olekaan vielä maistanut.

Zuidam Distillers on hollantilainen tislaamo, joka valmistaa viskin ohella myös rommia, geneveriä (ginin kaltainen viina) ja erilaisia liköörejä. Tislaamon perusti Fred van Zuidam 1975, joka antoi oman sukunimensä tislaamon nimeksi. Nykyään tislaamo pyörii koko perheen voimin ja tislaamolta on tullut jo useita viskejä markkinoille, jotka kantavat Millstone -tuotenimeä. Tislaamo aloitti sen viskikokeilut ja viskin tislaamisen jo vuonna 1997, mutta vasta vuonna 2007 se lanseerasi ensimmäisen mallasviskinsä markkinoille.

Otsikon mukaan, maistelussa on perusmallasviskin sijaan Millstone -sarjan ruisviski. Kyseinen viski on mustan etiketin versio, eli tislaamon vanhin ruistuotos. Se on tislattu tammikuussa 2004 ja pullotettu maaliskuussa 2013, joka tekee minun laskujen mukaan 9-vuotista tästä ruisviskistä. Etiketti kuitenkin ilmoittaa, että se on 100 kuukautta kypsytetty, 100% rukiista tehty, 100% small batch, 100% new american wood -kypsytettyä ja 100 proof (50%). Varsinainen satakieli. Niin ja etiketissä lukee Dutch single malt whisky....


Millstone 100 Rye Whisky 2004/2013, 50% (Black Label)

T: Tuoksu on pehmeän vaniljaisen mausteinen. Viljaista, runsaan mausteista ja miedon hapanta. Mausteista erottuu amerikkalaisesta tammesta tutut vanilja, kookos, neilikka ja inkivääri. Myös kanelia on havaittavissa ja aavistus raa'ahkoa luumua. Pehmeys ja mausteisuus saavat aikaan miellyttävän rauhallisen olemuksen.

M: Alkuun mausteet ovat ylimpänä komponenttina, mutta aika pian maku kääntyy jokseenkin kitkeräksi. Tuntuu kuin tynnyri ottaisi niskalenkin ja pamauttaa tanniinit greipin ja lakristsisen mentholin kanssa valloilleen. Kielenpäässä tuntuu hyvin nahkea ja kuiva tunne. Vasta jälkimaussa tulee taas mausteisuutta, yrttisyyttä ja hitusen makeutta mukaan. Vesi ei juuri muuta tätä, ehkä lievästi maltaisuutta ja makeutta saa lisää. Ei nyt oikein säväytä.


Toinen viskeistä tulee Kentuckysta, USA:sta. Tämä viski kuuluu Buffalo Trace Distilleryn Antique Collection -tuoteperheeseen, johon kuuluu myös George T. Stagg, William Larue Weller, Thomas, H. Handy Sazerac ja Eagle Rare 17yo. Tämän sarjan viskit nauttivat kovasta suosiosta ja viskit revitään käsistä, vaikka hintaakin niillä on aika hyvin. Ensimmäinen Antique Collection -Sazerac julkaistiin vuonna 2000 ja taisi Jim Murraykin ylistää vuoden 2008 rye:n maasta taivaisiin. Nyt maistelussa on fall 2012 -versio. Sazerac -viskistä on myös olemassa tavallinen versio, ns. Baby Saz, joka tuli maistetua viimeksi Joensuun vierailullani.


Sazerac 18yo Straight Rye - Fall 2012, 45%

T: Vahvan mausteinen ja happmampi kuin edellinen. Tammitynnyri tuntuu tässä huomattavasti enemmän. Mausteisuus on terävämpää ja ytimekästä. Tuoksu on myös hieman paksumpi. Kuivempaa luumua ja rusinaa sekoittuu inkivääriin ja mietoon piparminttuun. Myös mahtava vivahde tuoretta tupakkaa (kuivaa tupakanlehteä).

M:Alkuun jopa suolainen ja mineraalinen tunne. Ympärillä tuoksussakin löydettyä kookosta, neilikkaa, vaniljaa ja luumua. Yllättävän pehmeä ja kermainen. Tästäkin tammitynnyrin tuomaa kuivuutta riittää, mutta ei ota sellaista yliotetta kuin edellisessä. Happamuutta on enemmän kuin Millstonessa. Jälkimaussa mausteita ja kuivaa rusinaa, sekä pähkinäisyyttä. Veden kanssa happamuus korostuu samalla avaten makua hieman. Maukas pitkä jälkimaku.

Millstonen tuoksu lupaili hyvää, mutta maussa pistävää kuivuutta oli hitusen liikaa. Sazerac lunasti tuoksun viitoittaman tien. Se oli tasapainoisempi ja etenkin jälkimaku oli ykkösluokkaa, ollessa hyvin pitkä ja tasapainoinen. Hollanti-USA 0-1.

Rukiin voimaa