Hiljattain maistoin Rodenbachilta muutaman Vintage-sarjan oluen. Kerrassaan herkkuja. Sour Red/-Brown -oluilta kaipaan happamuuden ja kypsytyksen tasapainoa, joka tarkoittaa, että oluesta löytyy sopivissa määrin happamuutta (mielellään maitohapon tuomaa makeaa happamuutta), tummaa tai tummansävyistä hedelmäisyyttä ja paksuhko runko.
Nyt lähdin hakemaan tällaista yhdistelmää norjalaisen Lervigin ja Lontoolaisen Redchurchin panimoiden yhteistyöoluesta, jonka nimi kuuluu Softly Softly. Nimikin antaisi viitteitä pehmeästä liemestä.
Lervigin sivuilla kerrotaan oluesta löytyvän "Trappist Yeast", eli vapaasti käännettynä luostarihiivaa. Hmm... annetaan sen olla vain tuossa. Tämän hienon hiivan lisäksi löytyy Pilsner-, Rye-, Crystal- ja paahdettua mallasta. Humalina Aurora ja Styrian Golding. Kypsytetty entisissä sherrytynnyreissä villihiivan kera. Hintaa oli noin 4€ ostohetkellä, Ranskasta.
Tuoksu tuo mieleen vanhan villihiivaisen tammisammion, jossa tummaa ja hapanta hedelmäisyyttä, sekä pähkinäisyyttä. Miedosti punaviinimarjaa ja vadelmaa. Kypsempää pehmeyttä tähän kaipaisin, nyt tuoksu jää jotenkin raakileeksi.
Maku on vähemmän hapan kuin olettaisi. Oikeastaan tässä ei ole kuin mieto brettan nahkeus ja kevyt kirsikkaisuus, muutoin ei juuri happamuutta löydy. Suutuntuma on reippaan kuohuva ja hiilihappoinen. Alun tumma ja villihiivainen makumaailma hellittää otteen jo keskivaiheilla ja jälkimakua kohti jää aika tyhjä fiilis. Liian lyhyt ja yksinkertainen. Bretta ei tähän tuo tarvittavaa happamuutta, vaan olut jää huutamaan maitohappoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti