Itse aikanaan sain ensikosketukseni Black Labelillä, jonka jälkeen maistoin Red Labelin ja joiden jälkeen vasta kultaisen ja sinisen. Vihreä tuli paljon myöhemmin, puhumattakaan nykyisistä uudemmista versioista. Tällä hetkellä edelleen suosikkini Herra Johnnien valikoimista on vanha 43% Blue Label, joka on mielestäni mainio, jos hinnan saa unohdettua.
Vanhan sinisen jälkeen hyvänä kakkosena tulee vanhempi 43% ABV omaava Gold Label. Uudempi 18-vuotias Gold Label (40%) ja etenkin Gold Label Reserve eivät yllä vanhemman tasolle. Ne ovat vetisempiä ja ympäripyöreämpiä. Vanhaa ei tietenkään enää juuri löydä mistään, mutta saattaa se makoilla jonkin kivijalkapuodin hyllyillä pölyttymässä. Tämä pikkupullo tarttui alle 20€ Espanjasta.
Johnnie Walker 18yo Gold Label 40% (+/-1990)
Tuoksussa blendimäistä maltaisuutta, joka tässä on kuitenkin mukavan oloista. Hunajaa, hyvin hyvin kevyttä turpeisuutta, kukkaisuutta ja hieman vanhaa pölyisyyttä. Pikkaisen tulee mieleen ullakko ja kirjahylly. Jokin punertava aromikkuus tulee mieleen, ei kuitenkaan suoranaisesti marjaisuus.
Maku on tasainen ja voimistuu keskivaiheille mentäessä. Hunajaista ja kukkaista maltaisuutta, joka pyöristyy hyvin pyöreäksi keskivaiheilla. Kevyttä tammea. Tietyllä tavalla tyypillinen sekoiteviski (keltainen sellainen), mutta omaa sellaisia hyviä aromeja, jota monilta nykyblendeiltä puuttuu. Jälkimaku hieman vesittyy ajoittain, mutta kokonaisuus jää kuitenkin mukavalle tasolle. Kyllä tätä siemailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti