Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Springbankin tislaamon turpeista tuotantoa edustaa Longrow ja kyseisen brändin tuotoksia on otsikon Longrow Red 11yo Fresh Port Casks. Tarkemmin ottaen kyseessä on sarja "punaisia" viskejä, joista ensimmäinen, Longrow Red 11yo Cabernet Sauvignon, julkaistiin vuonna 2012. Sarjassa julkaistaan vuosittain uusi rajattu pullote, joka on kypsynyt ainakin osittain viinitynnyreissä.

Springbankin kotisivuilla mainitaa, että kaikki Red-sarjan pullotteet on kypsytetty erilaisissa punaviinitynnyreissä. Onko portviini punaviini? Itse en lukisi portviiniä punaviiniksi, vaikka saman väristä onkin. Ensimmäinen julkaisu (2012) oli kypsytetty seitsemän vuoden ajan ex-bouerbontynnytreissä, jonka jälkeen viski siirrettiin Cabernet Sauvignon -viinitynnyreihin kypsymään neljäksi vuodeksi. Toinen, vuoden 2013 julkaisu, kypsyi kuusi vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen viski jatkoi kypsymistään viiden vuoden ajan Australian Shiraz -viinitynnyreissä.

Otsikon Red on kolmas julkaisu ja se lanseerattiin 2014. Fresh Port Casks on kypsynyt koko yhdentoista vuoden ikänsä portviinitynnyreissä. Sarjan viimeisin uutuus, Pinot Noir Casks, julkaistiin elokuussa 2015 ja se on edellisistä poikkeavasti 12-vuotias. Näistä kahdestatoista vuodesta se on viettänyt vain vuoden päivät punaviinitynnyrissä (New Zealand Pinot Noir). Kaikki Red-sarjan viskit on pullotettu tynnyrivahvoina ja värjäämättöminä. Kutakin viskiä on pullotettu 9000 pulloa.

Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Tuoksussa paljon punaista makeaa marjaisuutta ja reilusti turvetta. Kohtalaisen raikas savu. Ei kumisuutta. Viinin happamuus tulee miedosti esiin. Aavistuksen pistävää hedelmäisyyttä, rypäleisyyttä ja hieman mausteisuuttakin.

Maku on tuttu makean ja viinisen turpeinen, jota monissa portviinikypsytetystä turveviskeistä löytyy. Tämän hyvä puoli on se, että ei tunnu lainkaan päälleliimatulta – portviini on sulautunut hienosti viskiin. Turpeisuus voimakasta ja melko puhdasta. Kevyesti mineraalisuutta ja mausteisuutta. Suutuntuma on alun jälkeen kuivattava. Jälkimaku hieman lyhyt, mutta turpeisen maukas. Onnistunut portviinikypsytys!

Longrow CV, 46% OB

Kaksi kertaa tislattu, raskaasti turpeistettu. Tämän perusteella ei vielä arvaisi mistä viskistä on kyse, mutta jos vielä heitetään alue, Campbeltown ja tislaamon muut tuotteet, Springbank ja Hazelburn, niin sitten ei voi enää erehtyä. Kyseessä on tietysti Longrow. Jos pitäisi yleisesti kuvata Longrown tyyliä, niin se menisi mielestäni jokseenkin näin: Turpeinen, öljyinen, esterisen hedelmäinen ja mineraalisen maltainen.

Longrow CV kuului taannoin tislaamon peruspullotteisiin, mutta tämän korvasi perusvalikoimassa Longrown ikämerkitsemätön pullote ilman CV-merkintää (+/-2012). Kyseistä uudempaa valkoisella etiketillä varustettua NAS-Longrowta löytyy Alkostakin. Longrow CV (jossa CV tulee sanoista Curriculum Vitae) on melko mielenkiintoinen pullote. Se on vattaus 6-, 10- ja 14-vuotiaita viskejä, jotka on kypsytetty sherry-, port-, rommi- ja bourbontynnyreissä. Tynnyreiden koot vaihtelivat 50–550 litraan. Longrown turvefenolipitoisuus on noin 55ppm luokkaa.

Markkinoilla oli taannoin myös Springbankista ja Hazelburnista CV-julkaisut. Nyt maistossa oleva Longrow CV on maistettavissa myös Olut & Viski Expossa.

Longrow CV, 46% OB (+/- 2008)

T: Makeaa mineraalisuutta. Tulee hieman Lagavulinin fiiliksiä. Öljyistä likaisuutta. Turpeen alla maltaisuutta. Hedelmäisyys on omenaista ja vaniljaista. Miellyttävä tuoksu. 

M: Ytimekäs. Hedelmäisyys ottaa alkuun voiton ja sen mukana tulee öljyistä turpeisuutta. Mukana metallista mineraalisuutta ja merellistä leväisyyttä. Jälkimaku on makean vaniljainen ja omenainen. Uuniomenaa. Ihan mukava. 

Sherryviski sokkotasting @ Kaski 9/2014

Viskien maisteleminen sai jatkoa järjestetyllä tastingillä Helsingissä, ravintola Kaskessa. Tarkemmin ottaen, tämä maistelu nautittiin sokkona, eli kaikki viskit oli ennestään tuntemattomia ja niistä paljastettiin vain alkuperämaa (Skotlanti) ja se, että kaikki oli täysin sherrykypsytettyjä. Näiillä nihkeillä alkutiedoilla kävin 14 muun osallistujan kera viskien kimppuun.

Tastingin järjesti "Pete ja Miska", jotka ovat aiemminkin järjestäneet maisteluja kyseisessä paikassa. Itselleni tämä oli ensimmäinen kyseisessä paikassa. Paikkana Kaski on ihan hyvä, sopivasti tilaa, eikä mitään häiriötekijöitä tmv. Sijainti (Latokartanonkaari 23, Helsinki) oli minulle hieman syrjäisempi kuin missä yleensä olen maisteluissa käynyt, mutta julkinen liikenne tuonnekin kuskasi ihan kohtalaisella ajalla (noin 1h). Kaskessa on kohtalainen valikoima viskejä (ehkä 30-50?) ja niistä osa hieman harvinaisempiakin. Pelkkiin peruspullotteisiin ei siis tarvi tyytyä.

Maisteltavia viskejä oli neljä kappaletta ja kuten mainittu, etukäteen ei tiedetty mitä lasissa oli. Kunkin viskin jälkeen vedettiin leikkimielinen arvailukierros, jolloin kukin pääsi veikkailemaan minkä tislaamon tuotoksia voisi olla kyse, mikä voisi olla ABV-vahvuusluokka, ikä jne. Melkein ajattelin laittaa loton vetämään, kun kahden ensimmäisen viskin kohdalla arvasin täysin oikein tislaamon ja ikäkin osui hyvin lähelle. Noh, ei näitä kovin vakavasti onneksi tarvi ottaa. Lopussa tuttuun tapaan rankig.

Maistelun makunystyröiden avaajana toimi Maku Brewing IPA, joka oli melkoinen pläjäys. Hyvää hedelmäisyyttä, skidisti happamuutta ja tuhtia humalaa. Sillä avautukin makuaisti aika lailla ja vedellä piti lantrata hetki ennen viskeihin siirtymistä.

Glendronach 21yo Parliament, 48%

T: Tuoksussa tulee sellaista kuivaa oloroso-sherryä. Hieman nahkaisia vivahteita ja aivan aavistus kumisuutta. Sherryisyydessä on jonkin verran miellyttävää suklaisuutta ja kuivia hedelmiä. Ajan kanssa avautuu aika miellyttäväksi ja vahvan sherryiseksi

M: Jos lähetään heti arvailulinjalle, niin tulee mieleen Benriachin, tai Glendronachin sherryinen oloroso-versio. Maku on aika miellyttävän sherryinen. Kuivahko ja suklainen. Melko vahvasti sherryä, mutta miellyttävästi. Nahkaista ja kuivien hedelmien (viikuna, taateli ja luumu). Tutun tuntuinen ja voisin veikata Glendronachia, sen verta tulee vahvasti mieleen.

Longrow 9yo Duthies 46% (Cadenhead's)

Tuoksussa ylikypsää jedelmäisyyttä. Myös oloroso-sherryn kuivuutta. Aavistus rikkiä, muttei vielä häiritsevästi. Jonkin verran hunajaista pyöreyttä. 

Maussa kumi on onneksi aika piilossa. Hieman kuin turve pilkahtaisi. Alussa makeahkoa kypsää hedelmäisyyttä (nektariini, vihreä rypäle ja omena). Jälkimaku kuiahtaa. Veden kanssa jälkimaussa mieto tuhkaisuus. Ei sytytä. Veikkaisin Longrowia ja melko nuorta. 

Macduff 11yo Berrys' Own Selection, 60% (Berry Bros & Rudd)

T: Noniin. Tässä on sitä meikäläisen nenään sopivaa sherryä. Makeahkoa ja vanhemman tuntuista tammea. Kuivaa luumua ja rusinaa, sekä hienoa nahkaisuutta. Savuisuus on aika sopusuhdassa sherryn kanssa. Sherry on makeamman sherryn tutuista. Hyvä tuoksu!

M: Nyt on maussa hyvää pitkuakin. Taitaa olla illan eka single cask. Sherry on hienona mukana ja oikein sopusuhdassa. Voimakas ja notkea. Jälkimaussa suklaisuutta ja punaista edelmäisyyttä. Pitkä jälkimaku. Ehkä jokseenki alussa tulee nuorekkuutta, mutta jälkimaku tuo monipuolisuutta ja on hienon pitkä. Veikkaisin Benriach. 

Laphroaig 20yo, Pregnancy Tea Mix 29.124, 56,9% (Scotch Malt Whisky Society)

T: Ensimmäiseksi tuli mieleen Eskon Ardbeg. Kevyesti sherryä ja sekin on aika piilossa. Savuisuus on selkeämmin esillä kuin aiemmissa. Aika puhdas savuisuus. Palanutta kuivaa puuta ja pienesti maanläheisyyttä. 

M: Maussa voimakasta makeaa turvetta. Kihelmöi ja on melko puhdas. Sherry tulee makeahkoana, mutta ei tummana. Jälkimaussa maeaa mallasta ja hieman mentholia ja merellisyyttä. Ensin tuli mieleen Kilchoman, mutta Kilchon sherryiset on kyllä tuhkaisempia ja likaisempia. Joten Port Charlotte on arpa.

Lopuksi se luvattu ranking:

1. Glendronach 21yo Parliament, 48%
2. Macduff 11yo Berrys' Own Selection, 60% (Berry Bros & Rudd)
3. Laphroaig 20yo, Pregnancy Tea Mix 29.124, 56,9% (Scotch Malt Whisky Society)
4. Longrow 9yo Duthies 46% (Cadenhead's)

Muiden mielestä Mcduff oli paras. Toiseksi eniten ääniä meni Laphroaigille. 

Kuusi mysteeriä, Kuusi savuista, Kolme maistajaa

Savua oli ilmassa, kun taas tuli pidettyä pieni maistelu kavereiden kesken. Illan aiheena oli turpeiset viskit ja nämä maisteltiin vieläpä sokkona. Mitään erityistä arvailua ei tälläkään kertaa järjestetty, mutta tokihan siinä maistelun sarassa arvailuja liikkui puoleen ja toiseen lasien sisällöstä. Ennen loppua ei oltu paljastettu edes kaikille osapuolille mitä maistelusuoraan kuului, kuusi savuista, niillä mentiin.

Iltapäivä aloitettiin Karjalan Maltti -oluella, joka huuhtoi suun maistelukuntoon. Toinen kerta kun tätä mallasihmettä maistelin, eikä tälläkään kertaa polvet alkaneet vavista. Puolikkaan olutlasin jälkeen siirryttiin itse asiaan. Maistelu tapahtui varsinaisesti kahden pareissa, eli kaksi viskiä vierekkäin ja maistelu plus vertailu. Johtopäätöksinä tykkääkö viskistä vaiko ei. Toki tuli jemmattua kohtalaisia yksilöitä sivuun ja vertailtua vielä keskenään.

Alla löytyy lyhyehköt nootit maistetuista viskeistä siinä järjestyksessä kun ne tuli maisteltua. Lopusta löytyy oikea rivi mistä viskeistä oli kyse ja taas oma yhteenveto, mikä viski kolahti parhaiten. 

Sample #1

T: Teollista palanutta kumia. Muovin vivahde. Sadetakki. Turve on läsnä muttei mikään pommimainen. Melko nuorekkaan tuntuinen.

M: Yksinkertaista savuisuutta ja mietoa kihelmöintiä. Tasainen viiva maussa, ei syvyyttä. Suutuntuma hieman vetinen, mutta pitkä. Jälkimaussa viinivivahde. Ei kovin kummoinen

Sample #2

T: Melko erilainen kuin ykkönen. Muovimainen sadetakkihaju vaihtuu metsäiseen turvesavuun. Seassa on mokkaista vivahdetta. Hieman pölyistä tunkkaisuutta ja herukanlehtiä. Pölyisyys tuo mieleen myös homeen, mutta hyvällä tavalla. Hyvä tuoksu.

M: Edelliseen verrattuna iskee tuplasti kovempaa. Kihelmöivää turvesavua. Savuisuus on hieman tuhkaisa ja punaviinimarjaista. Aika tuju alusta loppuun. Laphroaigin kaltaista mineraalista tuhkaisuutta. 

Sample #3

T: Ohoh. Nuorta maltaisuutta. Viljasiilon pölyinen tunnelma. Märkää puuta miedosti. Turvesavu on mukana, mutta aika miedosti. Nuori viljapommi.

M: Aika ohut ja vetinen alku, mutta saa hieman voimaa jäljessä. Maktaisuutta ja mietoa makeaa turpeisuutta. Ei oikein saa muusta kiinni. 

Sample #4

T: Vanhaa sherrytynnyriä turpeen täyteisenä. Savuisuus ei tule pommina, mutta in selkeästi läsnä. Tässäkin on herukkaa. Alkuun hieman ujo, mutta paranee ajan myötä. Hapanta marjaisuutta tulee ajan myötä.

M: Hapanta marjaisuutta ja mietoa karamellia. Sherry tuntuu ihan mukavasti tuovan kypsää hedelmäisyyttä kuten luumua. Syvyyttä ei ehkä runsaasti, mutta ihan muellyttävä siemailtava.

Sample #5

T: Sulkeutunut ja tunkkainen. Jälkikäteen jotakin vadelmamaista ja turpeista makeutta. Vahaisuus tuntuu myös tiettynä raskautena. Jodista mineraalisuutta.

M: Pehmeä ja vaisu alku. Keskivaiheilla voimistuu lippua kohden. Pieni vivahde virgin wood amerikan tammea. Ei syvyyttä. Runko jää vetiseksi. En ole kovin innoissani.

Sample #6

T: Ohutta viimeisteltyä tuntua. Jokin port- tai punaviiniviimeistely. Nuorta turpeisuutta melko voimakkaasti. Jotenkin päälle liimattu profiili.

M: Maku on myös ohut ja pelkistetty. Turvesavu tulee makeahkon punaisen marjan ja pähkinän kera. Maltaista turvesavua. Ei myöskään syvyyttä ja nuorekkuus tylsistää. 

Oikea rivi ja oma ranking:

1.Sample #2. Kilchoman Single Cask 577/08, PX Sherry Cask, 54,9%
2.Sample #4. Longrow Red 11yo Shiraz finish, 53,7%
3.Sample #6. Bowmore 9yo port finish (2009) (Murray McDavid) 

4.Sample #1. Port Charlotte 10yo, OB, 46%

5.Sample #5. Famous Grouse The black grouse alpha edition, 40%

6.Sample #3. Bowmore Small Batch, OB, 40%

OlutExpo 2013

30 näytteilleasettajaa, yli 100 brändiä, laatuoluita, viskejä..... kuulostaa hyvältä? Se oli Olutexpo 2013 nimittäin. Suomen OlutExpo 2013 järjestettiin Helsingin Katajanokalla Wanhan Sataman tiloissa 18.–20. lokakuuta 2013. Tapahtumassa oli laadukkaiden kotimaisten ja ulkolaisten oluiden lisäksi tarjolla viskejä, siidereitä, seminaareja ja järjestettyjä maistelutilaisuuksia. Oluita ja siidereitä oli maisteltavissa alkaen 1,5 desilitran annoksina, mikä mahdollisti useamman tuotteen maistelun ilman kohtuutotonta humalatilaa. Joitain oluita oli saatavissa vain pulloittain. Tapahtuma oli kolmepäiväinen ja sisäänpääsy ennakkoon 10e/päivä ja jos osti useamman päivän lipun, sai alennusta 1e/päivä. Hintaan kuului seminaarit, maistelulasi ja narikka.

Ensipuraisut, omnom

Homma toimi niin, että tuotteita ostettiin juomapoleteilla, joita sai ostettua yleisimmillä maksukorteilla. Hinnat olivat alkaen 1e, keskihinnan ollessa ehkä 2-3e/15cl olutta. Viskejä sai alkaen 1e/cl ja niitä oli tarjolla kiitettävästi olutapahtumaan. Itse keskityin tällä kertaa enempi ulkolaisiin oluisiin, sillä viime kesän pienet panimot, suuret oluet -tapahtuma tarjosi kattavan setin kotimaisia ja mielenkiinto oli nyt ulkomaalaisissa oluissa. Muistiinpanoihin en kiinnittää liikaa huomiota, sillä olinhan liikkeellä muutaman kaverin kanssa, joten
aika kului jutellessa ja maistellessa ystävien kanssa.

Tiloista ei ollut mitään karttaa saatavilla ja tuotteet oli jaoteltu osittain sekaisin. Ensimmäisessä hallissa (sisäänkäyntihalli) oli pääosin viskejä. Toinen "päätiloista" oli jaettu kahtia ja näistä jälkimmäinen oli pyhitetty suomalaisille tuotteille. Viskejä oli näissä sekaisin eri tiskeillä.
Tapahtumapaikalla oli kohtalaisen paljon istumapaikkoja j pöytiä, joissa pystyi ruhassa keskittymään maisteluun ja rupatteluun. Toisella puolella hallia oli jopa mukava "sohvalounge". Ylipäätään perjantai vaikutti olleen hyvä päivä, sillä ensimmäiset 4h sai olla hyvin rauhassa ilman ruuhkia ja jonottamisia. Muutenkaan tuolla ei mielestäni kauheasti joutunut odottelemaan lasin täyttöä. Sillipurkkitunnelmaa ei muutenkaan päässyt syntymään.

Yksi "halleista"

Tapahtumassa järjestettiin useampia seminaareja ja näistä osallistuin itse muutamaan, BrewDogin "the story of Brewdog – Zarah Prior, Gatekeeper, Brewdog" ja "Mallaslajikkeiden vertailu – Jyri Ojaluoma, Mallaskosken Panimo". Ainakin nämä kaksi seminaaria oli ihan mukavasti järjestetty. Ehdottomasti olisin osallistunut useampaankin, jos olisin päässyt useana päivänä paikalle.

Seminaarisali

Pääasiassa tuli maisteltua 15cl annoksia. Alla maistetut oluet informaatiolla, tai ilman.

Abstrakt AB:14

BrewDog, Abstrakt AB:14, 10,2%
Tynnyrikypsytetty imperial weizenbock. Vehnä-, Extra Pale-, Munich- ja Caramaltaat. Simcoe-, Saaz- ja Bramling Cross -humalia. IBU 36 ja "mausteena" ranskalaiset paahdetut tammilastut.

Tuoksu hyvin hedelmäinen. Appelsiininen, banaaninen,omenainen ja mausteinen. Maku on myös imelän hedelmäinen ja mausteinen. Mietoa katkeruutta ja paahteisuutta. Muutamien hörppyjen jälkeen alkaa makeus hieman "ylikuormittaa". Paksu suutuntuma.

BrewDog, Electric India, 7,2%
"Shareholder Brewed Brewdog beer", eli olut jonka valmistuksessa on ollut mukana 300 Equity For Punks – osakkeenomistajaa. Amarillo- ja Nelson Sauvin -humalat. Mausteena käytetty tuoreita appelsiininkuoria, kanervahunajaa ja murskattua mustapippuria. 

Tuoksu raikkaan hedelmäinen (appelsiinia), joulumaustetta (maustepippuri?), kirpeää inkivääriä. Hyvä raikas tuoksu. Maku kirpsakan hedelmäinen ja mausteinen. Humalaisuus puraisee alkuun raikkaasti ja jatkuu sitruksisen appelsiinisena. 

BrewDog tarjontaa

Sierra Nevada

Sierra Nevada, Porter, 5,6%
Kantavierre 13.8° plato, IBU 32, Aurora- ja Yakima golding -humalat ja Two-row Pale-, Munich-, Chocolate-, Caramel- sekä Black & Carafa -maltaita.

Tuoksussa tummaa kaakaota, suklaata ja kahvista paahteisuutta. Maku on kuivahkon jauhoisa ja tumman kaakaoinen. Hieman tylsä.

Talvista Nøgnea

Nøgne Ø, Special holiday ale, 8,5%
Ohra-, ruis- ja kauramaltaita, maustettu humalien lisäksi salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Kantavierre 22ºP, IBU 50. Alunperin nähnyt valon 2008 (tosin eri versio). 

Tuoksu pähkinäinen, kinuskinen ja hieman hiivainen. Aika makea. Maku hieman imelä, pähkinäinen ja miedon paahteinen. Hyvä tasapaino ja runko, joskin aika mausteinen pidemmän päälle. Jotenkin herkku kuitenkin.

Nøgnesavua

Nøgne Ø, 100% Peated, 8,5%
Nimensä mukaan, valmistettu 100% turvesavustetusta "viskimaltaista". Chinook- ja Bobek -humalat.... ai niin ja "Grimstad Water" ;) Kantavierre 18°P ja IBU 30.

Tuoksussa voimakasta hiillospuuta, turvetta ja sitruksia. Tietyllä tavalla epämiellyttävä. Maussa ensin "suoraa" maustettua savua, mutta tasoittuu useamman kulauksen jälkeen. Savuisuus on kuin olisi hiillospuuta uittanut oluessa. Melkein juomakelvoton, kuten etiketissäkin lukee. Ehkei ihan. 

Mandarina Nøgne

Nøgne Ø, Mandarina IPA, 7,5%
Single hop IPA. Mandarina -humalaa. Kantavierre 17,5°P, IBU 50.

Tuoksu hedelmäisen ja pihkaisen humalainen. Sitruksia ja mäskiä. Maku on raikas ja hieman suolaisen humalainen. Täyteläinen ja maltainen. Hieman lihaisa.


St. Austell Smugglers ale, 6%

Viskitynnyrissä kypsytetty barley wine ja tumman alen sekoitus. Maris Otter-, Crystal- ja Roasted -maltaat, First Gold-, Fuggle- ja Styrian Golding humalat, korianteria ja fariinisokeria.

Pehmeän toffeinen ja mäskinen tuoksu. Hieman ruis pilkistää happamuuden ja mausteisuuden kera. Maussa pehmeää ruistaikinaa, kinuskia ja mietoa paahtoa. Maitokahvia. 

Musta aukko

Mikkeller Black Hole, 13,1%
Reseptissä mallastettua ohraa, paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Lisäksi mausteina hunajaa, kahvia, vaniljaa ja tummaa cassonade -sokeria.

Tuoksu tumma ja tunkkainen, kauraisen mausteinen ja imelä. Maku vaniljaisen kahvinen ja maltainen, imelää viljaa ja paahteista leipää. Tuhti tapaus. Ihan hyvääkin. 

SP:n talviolutta

Suomenlinnan panimo, Zander Winter Ale, 6,2%
Humalina NZ Pacific Gem, NZ Pacific Jade ja NZ Motueka. Mausteena pomeranssia ja appelsiinin kuorta. "monia eri mallaslajeja"... mitä helve****? Eivät sitten voineet kertoa. IBU 54,5, 14,7 °P ja 40,5 EBC. 

Tuoksu siirappisen hapanimelä, pomeranssia ja neilikkaa. Maussa hiivaista maltaisuutta, leipämäisyyttä ja katkeraa appelsiinia. Karamellia ja paahtunutta neilikkaa. Tykkäsin. 

Rye IPA

Lervig Aktiebryggeri, Rye IPA, 8,5%

Ei mitään tietoja.

Tuoksu humalaisen raikas ja pihkaista. Hieman fudgea ja ruohoa. Yllättävän humalainen ja kitkerän hapan. Pihkaisen terävä ja jälkimaultaan kitkerä rye. 

Muutama viskikin tuli maistettua välissä ja alussa. Viskejä tosiaan oli kiitettävä määrä, kun ajattelee, että tapahtuma oli kuitenkin keskittynyt oluisiin. Tastingiin oli alunperin tarkoitus mennä, mutta tämä jäi tällä kertaa välistä. Jokaisella tiskillä, jolla viskejä oli, oli tarjolla "kunnon" viskilaseja (esim. Glencairn). Nämä sai myös rauhassa viedä mukanaan syrjemmälle. Alla pientä muistiinpanoa maistetuista viskeistä.

Vanhaa pukkia

Old Buck 3yo, 2010/2013, 69%
Tynnyri #14, tislattu 5/2010, pullotettu 10/2013, kypsytetty Jack Danielsin tynnyrissä 3,5v, jossa aiemmin ollut Plevnan stoutia 8kk.

Tuoksu on alun maltaisuuden jälkeen miellyttävän hedelmäinen ja pölyinen. Pientä pistävää mausteisuutta ja raakuutta. Maku happaman maltainen, saippuainen, terävä ja sitruksinen. Tamminen ja maltainen jälkimaku. Ei nyt mikään makuelämys kylläkään.  

Benriach 1998 15yo Single Cask #6393, 57,4%, Suomen Mallasviskiseura 1998-2013

Suomelle pullotettu Yhden tynnyrin Benriach, tislattu kolmeen kertaan, kypsytetty refill sherry buttissa ja viimeistelty Pedro Ximenez puncheonissa.

Tuoksussa oikein miellyttävä suklaisuus ja kuivien hedelmien tanssi. Rusinaa ja tummaa luumuista viiniä. Maku vahvan sherryinen. Luumuja, suklaata ja rusinaa. Paahtovanukasta ja kaakaota. Hieman ohut tai kevyt rakenne (triplatislaus?), mutta muutoin kyllä hyvän makuinen.

Guardians Cask

The Glenlivet 18 yo Single Cask Edition, 55,7% (Guardians Cask)

Cask #2911, pullotettu 14.11.2011. 

Tuoksu miellyttävän tamminen ja maltainen. Vaniljaa ja vanhaa puista hyllyä. Hunajaa. Maku vaniljaisen ja kevyen hunajaisen hedelmäinen. Kinuskinen ja suklainen jälkimaku. Oikein hyvää.

Longrow Red 11yo Australian Shiraz Cask, 53.7%

Alkuun 6 vuotta bourbon tynnyrissä kypsytetty, jonka jälkeen "viimeistelty" 5 vuotta Shiraz -viinitynnyreissä. Ehkäpä mielummin "double matured".

Tuoksu on vaniljaisen turpeinen ja makea. Creme bruleeta ja hilloista maustekakkua. Maussa savuista turvetta ja makeahkoa viiniä. Marjaista happamuutta. Kohtuu hyvä. 

Laphroaig Vintage 1989, 23yo , OB, 48,9 %

Alkoonkin juuri ilmestynyt iäkkäämpi OB pullote. 

Pehmeän lääkemäinen ja kevyen turpeinen. Hieman tuhkaa ja likaista nurmikkoa Maussa tuhkaista ja likaisempaa savua täyteläisemmällä syvyydellä, kuin mitä esim. PX Caskissa. Kohtuu hyvää, muttei hintansa arvoista. Keräilymielessä ehkä ;)

Benriach 1998 'SMWS'

Viini Longrow

Vintage Laphroaig

Näin tällä kertaa. Kokonaisuudessaan jäi itselleni hyvä mieli koko tapahtumasta. Kaikki toimi sopivasti ja seurassa oli mukavaa. Mielelläni olisin mennyt useampana päivänä, mutta ehkäpä toiste. Jos pienen toiven saisi heittää ilmaan, niin ruokaa olisi voinut ottaa enemmän sillä 9,5e hinnalla. Mutta jottei lopetus olisi "negatiivinen", niin kiitosta kaikille järjestäjille ja tapahtuman mahdollistajille, tulen toistekin, jos mahdollista.

Longrow 18yo OB ja 14yo Sherry finish, OB

Samplet kyseisistä tisleistä lasissa. Longrown taustatietoina mainittakoon, että se sai alkunsa vuonna 1973 Springbankin savuisena kokeiluversiona. Se oli todiste siitä, että Cambeltownissa pystyttiin myös tekemään Islayn kaltaisia savuisia viskejä. Tämä oli kuitenkin toimiva yhdistelmä ja näinollen muutama vuosi myöhemmin tislattiin uusi erä. Vuonna 1992 Longrow saavutti oman paikkansa ja siitä asti sitä on tislattu säännöllisesti. Longrow viskit on tislattu kahteen kertaan (Springbank 2,5 kertaa ja Hazelburn 3 kertaa) ja maltaan turpeisuus on luokkaa 50-55ppm (Springbankilla n. 12-15ppm). Ne ovat myös kaikki kylmäsuodattamattomia.

Vasemmalla 14yo sherry ja oikealla 18yo

Longrow 18yo, OB, 46%

T: Raikas ja salmiakkisen turpeinen tuoksu. Nuorehko ja hedelmäinen vivahde. Kevyt, raikas, omenainen ja hieman jodinen. Samanlaista öljyisyyttä kuin muutoin Springbankeissa, mutta Salmiakkia ja savua on enemmän. Sherryä tästä ei löydy.

M: Oikein hyvää. Salmiakkista, vaniljaista ja kihelmöivää kevyttä savuisuutta ja turpeisuutta. Makeahkoa jodista ja yrtistä öljyisyyttä. Löytyy paljon hyvää Springbankin ominaisuuksia ja lisäksi on vahvempaa kihelmöivää savuisuutta. Jälkimaussa vihreää hedelmää, savuista pistävyyttä ja lakritsia. Vanilja pysyy taustalla myös pitkään. Sanoisin, että pitkähkö ja hienostunut.
Tämän vuosiluvusta en ole varma, mutta mitä internetistä olen lukenut, niin kyseessä saattaisi olla vanhempi versio, sillä sherryä tästä ei oikein löydy.

Longrow 14yo Sherry Cask finish, OB, 46%

T: Lämpimämpi ja tummempi nenätuntuma kuin edellisessä. Ylikypsiä hedelmiä, pieniä nahkaisia kuivia vivahteita, maallista turvetta ja kevyttä lämmintä savuisuutta. Aavistus jodia ja lakritsia. Öljyisyyttäkin on, mutta se ei ole Springbankin kaltaista. Pidin enemmän 18-vuotiaan raikkaammasta ja mausteisemmasta tuoksusta.

M: Paksumpi, tulisempi ja savuisempi kuin edellinen. Savun lisäksi löytyy raskasta metallisuutta, lakritsia, kuivahkoa turvetta, lääkemäisyyttä ja punaviinimarjaa. Jälkimaku on savuisempi ja kuivempi. Hieman maustepippurisuutta. Pitkä jälkimaku. Alussa on hieman öljyisyyttä, mutta jäljempänä suutuntuma kuivuu reilusti.

Näistä kahdesta pidin enemmän 18-vuotiaasta. Siinä oli enemmän miellyttäviä vivahteita, joista parhaimpina raikas ja vaniljainen kevyt savuisuus, sekä makeahko lakritsisuus. Myös suutuntuma oli enemmän Springbankin kaltainen hyvällä maltaisella öljyisyydellään.

Longrow 11yo 2001 - Rundlets and Kilderkins, 51,7%

Tislattu 2001 ja pullotettu 11-vuotta myöhemmin. Tislaus on ollut siis samana vuonna kuin tämän edeltäjän Springbank R&K. Nimi tulee kypsytyksessä käytetyistä Rundlets & Kilderkins tynnyreistä, joiden koot ovat 15 ja 18 gallonaa. Jos näitä siis vertaa tvallisesti käytettyyn hogshead -tynnyriin, niin koot ovat 2/7 ja 1/3 tynnyristä. Huhuja liikkuu, että vastaava Hazelburn -versio saattaa ilmestyä alkuvuodesta 2014.

Tuoksuu turpeiselta, savuiselta ja hieman metalliselta (terästä). Jodia ja merilevää hieman. Maku oli yllättävän punamarjainen, sitruksisella merisuolalla höystettynä. savua ja turvettä löytyy aika mukavasti. Mausteista savua. Rautaisuutta tulee myös maussa. Oikeastaan mineraalisuutta.

Tämä antoi enemmän kuin osasin odottaa. Mausteisuutta ja marjaisuutta on mukavasti savun, suolaisuuden ja turpeen seassa ja tämä on oikeastaan aika tasapainoinen. Pidemmällä jälkimaulla tämä olisi erinomaista.

Silja Symphony Tammikuu 2013

Silja Symphonylla tuli käytiä ja tietenkin laivan kapakassa maisteltua mukavan runsaasta, vaikkei niin erikoisesta, valikoimasta eri pulloja. Alla kootut palat maistoista.

Ensimmäinen päivä:

Glenfarclas 105 ,60%

Tuoksussa vahva toffee, kermakaramelliä, ruohoa, hieman alkoholin pistävyttä ja kuivaa sherryä. Maku alkaa voimakkaana tulisuutena. Lämmön laskettua tulee sherryä, ruohoisuutta, hieman greippiä, toffeeta, pähkinää. Jälkeen löytyy yrttiä, hieaman nahkaisuutta ja jodia.
On kyllä aikamoinen pommi. Reilun vedenkin jälkeen potkii vielä kunnolla. Jälkimaku jää kuivaksi ja mukavasti pyörimään kaikkialle suuhun. Tämä oli nyt päivän eka, joten aika tuju alkumarunadi.


Glengoyne Single Cask limited edition 14yo,
cask no 1113 european oak sherry hhd. Distilled 1st April 1998, bottled July 2012, 247 bottles, 53,5%. Natural color, NCF.

Paljon tietoja. Jos edellinen Glenfarclas oli sherrypommi, tämä on sherry jättipommi. Väri on tumma mahongin punainen. Erittäin kaunis ja houkutteleva väri. Tuoksu on aika yllätys. Tuoksuprofiili tuo mieleen erittäin iäkkään sherryisen viskin. Mieleen tuli itseasiassa suomeen pullotettu Carini Trinity rommi. Eli tummaa rommia, nahkaa, vanhaa autoa, tunkkaista varastoa, vanhoja kuivattuja hedelmiä, kuiva pähkinäsekoitus, poltettua sokeria, columbian kahvipapuja ja öljyistä astiaa.

Maku on tujun sherryinen, romminen, nahkainen ja kuiva. Löytyy sikaria, kuivia tummia hedelmiä, rusinaa, luumua, viinitynnyriä, karamellisoitunutta punaisia marjoja, tupakanlehteä, nahkasäämiskää ja hieman joulumaustesekoitusta. Jälkimaku kuivattaa suun huolella ja viipyy kohtalaisen pitkään. Aikamoinen. Veden jälkeen makuun tulee hieman katkeruutta ja pehmeyttä.
Ja sitten mietintään, ostaako pullo vaiko ei.


Springbank 15yo 46% 2011

Tuoksu maltainen, suolainen ja kevyen savuturpeinen. Maussa ensin hieman pippurista ja raikasta mallasta, kevyttä turvesavua ja keltaista hedelmää. Loppumaku muuttuu mukavan mausteiseksi mm vaniljaa, kuivaa rusinaa ja hitusen neilikkaa. Lopussa tylsyys kääntyi päälaelleen ja tästä tuli mielenkiintoinen. En kuitenkaan osta.


Longrow C.V 46% 2011

Tuoksu paljon kuivempi ja savuisempi kuin Springbank (jatkossa SB). Nenä aisti lihaisaa kuivaa savua, puhdasta turvetta, raikasta hedelmää (keltaisia omenia). Maku oli pippurisen savuinen, kuivahko, kylmä ja lyhyt. Jäi pliisummaksi syvyydeltään kuin SB. Näistä valitsisin ehdottomasti SB15.


Glenfarclas 40yo 46%

Sivistynyt, hienostunut toffeinen ja maisteinen viinintuoksu. Tällä on omaan mieleen mukava nenätuntuma, kaikki tasapainossa.
Makukin alkaa sopivalla voimakkuudella. Kuivaa luumua, rusinaa, tummahkoa suklaata, lievästi paahdettua viljaa, aamiasmuroja, saksanpähkinää, oloroso-ja finosherryä ja vivahde fenkolia. Jälkimaku on aika maltillisen paksu, mutta tasapainoinen. Mukava kermatoffeen ja kuivattujen tummien hedelmien jälkisoitto. Tämä löytäisi hyllyyn jos olisi jotenkuten maltillisen hintainen ja löytyisi helposti.


Glenlivet 16yo Nadurrá 48%

Tuoksuu viljaiselta ja hedelmäiseltä, etenkin päärynältä. Päärynä ja hedelmäisyys korostuu saatuaan aikaa lasissa. Maussa vaikuttaa raikas hedelmäisyys, maltaisuus ja tammimausteet. Sopivan kirpsakka ja maku vaihtelee mukavan tasapainoisesti alun kirpeydestä lopun makeahkoon hedelmäisyyteen. Ihan hyvä raikas vakioviski.
Itseltä löytyy hyllystä CS versio 1110L. Systeemistä voisi hommata vielä Triumphin. Saa nähdä huom...tänään myöhemmin.

Nadurra promenaden valoissa

Toinen päivä:

Ruotsissa tuli tsekattua 4 systeemiä. Vain Glenlivet Nadurra 1991 Triumph tuli mukaan. Glenfarclas family cask 1987 oli aika lähellä lähteä mukaan mutta 239€ hinta ja ei maistettuna oli liian iso este.


Balblair 1990 OB 43% vs. Glenfiddich Rich Oak 40%

B: tuoksuu miellyttävän puhtaalle, mausteiselle ja raikkaalle. Kanelia, vihreää omenaa ja sitrusta. Maku on miellyttävä omenaisine mausteineen. Raikasta ja lämmittävää samaan aikaan. Aika pehmeä. Jälkimaku mukava pitkähkö ja pähkinävoinen.
G: tuoksu ihan erilainen profiililtaan kuin B:ssä. Toffeeta, suolapähkinää, mallasta, rusinaa, kahvia. Maku on alkuun ohuempi ja voimattomampi alussa kuin B:ssä. Muuttuu kevyen pikantin kylmäksi, voiseksi ja tammisen maltaiseksi. Jälkimaku kuivattaa ja maustaa suuta. Maltaisuus säilyy kohtuu pitkään.

Maistoin eilen johnny walkerin blue labelin. Odotukset olivat aika vähäiset mutta pääsi yllättämään. Ihan hyvähän tuo oli. Tuota saisi nyt 109€ hintaan lintran. Aika hyvä hinta mitä nyt yleensä tuota on nähnyt 150-200€ 0,7l.

Johnnie Walker Blue label 40% uusintamaisto.

Tuoksu on yllättävän ytimekäs, "puolikarkea" ts. Vaihtelee tasapainoisesta "epäbalanssiin". Miten tän nyt selitän... Välillä tuntuu että mallas, hedelmä ja mieto savu on kaikki kihdillaan mutta välillä joku häiritsee. Tuoksussa myös yrttiä, kanelia, toffeeta ja puuta.
Maku alkaa pehmeänä maltaisena ja muuttuu kirpeämmäksi ja miedon turpeiseksi. Mukana maustepippuria, viljaa, viikunaa ja kermatoffeeta. Edelleen aika hyvä, mutta hinta häiritsee. Tämä muuttuu myös hieman turtuneeksi kaikkiseltaan muutaman sentin jälkeen. Suuhun jää pehmeä kermainen fiilis.

Caol Ila Distillers Edition 2011 (7-471) 43%

Tuoksu puhdas, raikas makea savu, lihaisuutta, kuivaa nuotitoa, makean viinin vivahde. Maku on tosi hyvä. Maukasta savua, kuivaa hiiltynyttä puuta, palanutta vajaa, moscatel viini maistuu, vaniljaa, keltaisia hedelmiä, appelsiinin kuorta, sitrusta. Hieman samaa kuin Ardbeg Galileossa. Tykkään ja pullo löytyykin repusta.

On ollut vaikea päättää minkä viskin ostaisi neljänneksi pulloksi. Ehdokkaina on Springbank 18yo 105€ (hiukka kallis), Lagavulin DE 2012 65€, Springbank CV 49€, Smokehead 18yo 77€, J.W.Blue Label 109€ (kallis), Yamazaki 18yo 69€ (yksi jo kaapissa) vaiko ei mitään.


Ja vielä muutama aamusta...

Yamazaki 12yo vs. Bushmills 16yo

Yamazakin tuoksu on ruohoisen yrttisä, paahdettuja hedelmiä, sherryä, pähkinää ja punaisia marjoja. Maku on hedelmäsen Ruusinen. Kuivaa marjaa, ruusunmarjaa, viljaa ja teetä.
Bushmills taas tuo tuoksussa kuivia hedelmiä, kaakaota, maitosuklaata, kuvaa viiniä ja kuvia mausteita. Maku on kuivattavan mausteinen, tummi hedelmiä kuten luumua, kookosta, pähkinää ja toffeeta. Hyvä jälkimaku.

Glenfarclas 105 vs. Glengoyne 14yo Single Cask