Longrow 18yo OB ja 14yo Sherry finish, OB

Samplet kyseisistä tisleistä lasissa. Longrown taustatietoina mainittakoon, että se sai alkunsa vuonna 1973 Springbankin savuisena kokeiluversiona. Se oli todiste siitä, että Cambeltownissa pystyttiin myös tekemään Islayn kaltaisia savuisia viskejä. Tämä oli kuitenkin toimiva yhdistelmä ja näinollen muutama vuosi myöhemmin tislattiin uusi erä. Vuonna 1992 Longrow saavutti oman paikkansa ja siitä asti sitä on tislattu säännöllisesti. Longrow viskit on tislattu kahteen kertaan (Springbank 2,5 kertaa ja Hazelburn 3 kertaa) ja maltaan turpeisuus on luokkaa 50-55ppm (Springbankilla n. 12-15ppm). Ne ovat myös kaikki kylmäsuodattamattomia.

Vasemmalla 14yo sherry ja oikealla 18yo

Longrow 18yo, OB, 46%

T: Raikas ja salmiakkisen turpeinen tuoksu. Nuorehko ja hedelmäinen vivahde. Kevyt, raikas, omenainen ja hieman jodinen. Samanlaista öljyisyyttä kuin muutoin Springbankeissa, mutta Salmiakkia ja savua on enemmän. Sherryä tästä ei löydy.

M: Oikein hyvää. Salmiakkista, vaniljaista ja kihelmöivää kevyttä savuisuutta ja turpeisuutta. Makeahkoa jodista ja yrtistä öljyisyyttä. Löytyy paljon hyvää Springbankin ominaisuuksia ja lisäksi on vahvempaa kihelmöivää savuisuutta. Jälkimaussa vihreää hedelmää, savuista pistävyyttä ja lakritsia. Vanilja pysyy taustalla myös pitkään. Sanoisin, että pitkähkö ja hienostunut.
Tämän vuosiluvusta en ole varma, mutta mitä internetistä olen lukenut, niin kyseessä saattaisi olla vanhempi versio, sillä sherryä tästä ei oikein löydy.

Longrow 14yo Sherry Cask finish, OB, 46%

T: Lämpimämpi ja tummempi nenätuntuma kuin edellisessä. Ylikypsiä hedelmiä, pieniä nahkaisia kuivia vivahteita, maallista turvetta ja kevyttä lämmintä savuisuutta. Aavistus jodia ja lakritsia. Öljyisyyttäkin on, mutta se ei ole Springbankin kaltaista. Pidin enemmän 18-vuotiaan raikkaammasta ja mausteisemmasta tuoksusta.

M: Paksumpi, tulisempi ja savuisempi kuin edellinen. Savun lisäksi löytyy raskasta metallisuutta, lakritsia, kuivahkoa turvetta, lääkemäisyyttä ja punaviinimarjaa. Jälkimaku on savuisempi ja kuivempi. Hieman maustepippurisuutta. Pitkä jälkimaku. Alussa on hieman öljyisyyttä, mutta jäljempänä suutuntuma kuivuu reilusti.

Näistä kahdesta pidin enemmän 18-vuotiaasta. Siinä oli enemmän miellyttäviä vivahteita, joista parhaimpina raikas ja vaniljainen kevyt savuisuus, sekä makeahko lakritsisuus. Myös suutuntuma oli enemmän Springbankin kaltainen hyvällä maltaisella öljyisyydellään.