KDC tynnyrinomistajatasting 2/2017 Helsinki

Vuoden 2017 tynnyrimaistingit on nyt koettu, eli pääsin maistamaan oman tynnyrin antia Groteskiin Helsinkiin. Homma oli sillain jännittävää, että nyt oli edessä päätöstä mahdollisesta pullotuksesta, sillä tisle on jo lähes kolmen vuoden ikäinen ja tislaamon edustajat sitä mieltä, että olisi valmis tuote.

Kyllähän se sitä olikin ja olisi mukava jo saada Single Cask Cask Strenght ruistisle. Mutta enemmistö osakkaista on sitä mieltä, että jatketaan vielä se neljä kuukautta, kunnes tisleestä tulee viski. Olen nyt tämän kerran perusteella itsekin sitä mieltä, että tisle kyllä kestää hyvin tuon neljä kuukautta lisää ja saadaan lopulta erinomainen ruisviski.

Tällä kertaa samplepullossa odotteli 65,6% ruistisle, joka on kypsynyt 970 päivää, eli 2 vuotta ja 8 kuukautta. Sellaisenaan Tynnyrin #0006 tisle maistui todella intensiiviselle, miedon marjaiselle, vahvan mausteiselle, hieman mentholiselle ja kuivahkon kirpeelle. Ei kuitenkaan ollut liian puinen. Vettä kestää hyvin ja noin 50% vahvuudessa tisle pääsi suorastaan loistamaan – upea mausteisuus, rukiinen makeahko leipäisyys, mieto yrttisyys, hedelmöisyyttä ja sopivasti tammea. Pitkä jälkimaku.

Tästä maistokerrasta jäi erittäin positiivinen ja jopa innokas fiilis. Olen todella tyytyväinen, että tuli tämä tynnyrhomma laitettua aloilleen muutama vuosi sitten. Ei kyllä haittaisi vaikka tuollaista ruisviskiä saisi kymmenenkin pulloa, tällöin sitä voisi jopa antaa lahjaksi jollekin. Nyt vaikuttaa siltä, että kukin 16 osakkaasta saanee noin 2-3 puolen litran pulloa, joka sekin on ihan hyvä kuitenkin. Lähetin tänään juuri pullotusilmoituksen tislaamolle, että haluan pullottaa tynnyrin sisällön kesäkuun lopulla tänä vuonna. Hyvä fiilis!

VYS kaapinsiivoustasting vol 2 (sokkotasting)

Osallistuin Viskin Ystävien Seuran siivoustalkoisiin. Hassua sinänsä, että näistä talkoista on maksettava, mutta ihan omasta tahdostaan. Siellä kun siis oli kyseessä viskikaapin siivous, kun erilaisista tastingeistä on jäänyt pullonpohjia juomatta.

Tapahtumapaikkana tuttu ravintola Carelian kellari Mannerheimintiellä, jossa olen jo useampaan maisteluun osallistunut. Tämän kertainen siivoustasting oli luonteeltaan sokkotasting, eli edestään löysi kuusi mysteeriviskiä, joista ei ollut hajuakaan (ennen ensinuuhkaisuja). Istumapaikat arvottiin, joten edes silmäpelillä ei voinut kikkailla. Sain arvasta paikan numero 7. Ymmärsin, että kattauksen helmiä olisivat olleet mm. Highland Park Thorfinn, Bunnahabhain 39yo Cadenhead, Ardbeg 22yo Cadenhead jne...

Alla on omalle kohdalle osuneista kuudesta viskistä mietteet, jotka on kirjattu ylös ilman tietoa mitä laseissa oli. Siis sokkomietteet ja kunkin samplenumeron perässä on sitten jälkikäteen paljastetut tiedot ja arvioiden jälkeen pieni yhteenvetolistaus paremmuusjärjestyksestä.

Sample 1, Wasmund's Rye Spirit, 62%

Pistävän karkkinen ja esterinen. Nuoren oloinen tuoksu, raaka. Lyhyen ajan jälkeen tulee bourbonin ja ruisviskin aromeja. Maussa raakaa tislettä, joka on hyvin mausteista. Tulee mieleen raaka ruistisle. Vahva, nuori.

Sample 2, Box The Challenger, 48,2%

Hieman toffeinen ja hyvin miedosti oloroso-sherryinen. Vähän kuin vanha turve tulisi alta. Jep, maussa turve selvänä. Paksua miedon maallista turpeisuutta ja kevyt mineraalisuus. Myös lääkemäisyyttä maussa. Ihan ok, ei erityinen.

Sample 3, Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%

Kukkaisuutta ja syvää aromikasta maltaisuutta. Olisiko jo ikää. Vähän tulee mieleen japanilainen viski. Alkuun pehmeä ja samettinen, mutta pian saa voimaa ja makuun tulee jotakin saippuaista. Kukkia ja makeaa maltaisuutta. Jälkimakuun jää kaunis kukkainen ja kevyen hedelmäinen fiilis. Hento, mutta jo monipuolisempi. Oloroson toffeisuutta. Hyvää.

Sample 4, Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

Tummempaa turpeisuutta, jossa alla vahvempi sherryisyys. Lasia pyöritellessä punaista marjaisuutta. Jokin outo hikisyyskin seassa. Maku on vahvan kuivan sherryinen ja oudon turpeinen. Herukkaa, minttua, kanervaa ja hunajaa. Hyvin kuiva alusta loppuun. Vahva, sherryinen ja turpeisen punamarjainen. Ok, mutta vähän ylikuiva ja tulee mieleen ylitse mennyt kypsytys.

Sample 5, Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%

Tässä on jotakin vanhaa. Runsaasti lehtisyyttä ja herukkaa. Jopa jokin minttuisuus tulee mieleen. Sitruunaa ja vanhaa vaniljaa. Miedosti kirpeää hedelmää. Maussa paljon samaa kuin tuokussa. Nyt ollaan varmasti vanhassa ex-bourbon kypsytyksessä. Kaunis herukkaisuus ja lehtisyys, johon yhdistyy kypsää ja ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja hieman kukkaisuutta. Jälkimaku kivan pehmeä ja täyteläisen kukkaismausteinen. Sanoisin parhaaksi tähän asti.

Sample 6, Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%

Kellarinen savuisuus, eli hieman pölyistä, "kivistä" ja tummaa. Turpeisuus selvä, mutta iäkkään oloista (kulunutta). Maussa runsaasti turvetta, joka on likaista ja vanhaa. Sherryisyyttäkin vahvahkosti, mutta ei dominoivasti. Punaviinimarjapensaan lehtiä ja miedosti karpaloa. Melko voimakas, joten prosentteja löytynee. Oikein hyvä.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%
4. Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

5. Box The Challenger, 48,2%

6. Wasmund's Rye Spirit, 62%

Stallhagen Raspberry Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Aika korkata minun puolestani vuoden 2017 Alkon käsityöläisolutkattaus. Itse asiassa korkkasin kattauksen jo etukäteen saadun tuotenäytteen merkeissä, kun arvioin Rekolan Kaffe Stoutin. Nyt kuitenkin oluet ovat saapuneet virallisesti kaikkien saataville, joten varsinainen käsityöläisjuhla alkakoot.

Kattaukseen tuli tänä vuonna tietääkseni 21 olutta, jotka näkyvät kuvakaappauksessa alempana. Tähän joukkoon mahtuu, tummaa, vaaleaa, ipaa, vehnää. Kaikille siis jotakin. Tänä vuonna kattaus vaikutti mielestäni mielenkiintoisemmalta kuin viime vuonna. Maistoon päätyy varmasti suurin osa. Alko on myös hehkuttanut kuuden oluen pahvilootaansa, jota löyty samaisesta käsityöäläishyllyltä, mutta perii tästä 1,3 € maksua. Itsehän huomasin hinnan vasta kotona kuitista, ajattelin lootan olevan ilmainen....

Aloitan setin randomilla, eli maistoon otsikon Stallhagen Rasberry Stout, joka nimensä mukaan on vadelmilla kyyditetty stout. Valmistuksessa on käytetty kuutta eri mallaslajia, 80% tummaa suklaata ja Saaz-humalaa.

Stallhagen Raspberry Stout, 6%

Tuoksussa mieto vadelmapurukumisuus ja runsas maltaisuus, joka tuo mieleen brown alen. Paahteisuutta hyvin vähän, samoin humalat ei ole esiintymistuulella. Lämmetessä saa enemmän paahteista leipäisyyttä, mutta ei ole kovin kummoinen kokonaisuus tuoksultaan.

Maussa ollaan harmillisesti samoilla linjoilla. Odotin reilummin vadelmaa ja reilummin runkoa. Runko jää liian ohkaiseksi ja jotenkin ei-stoutmaiseksi. Ennemmin tuhtirunkoinen brown ale, jossa mieto palanut leipäisyys. Vadelma esiintyy alkupuolella, mutta hautautuu maltaan sekaan aikaisessa vaiheessa. Hyvin juotava olut, mutta tyylissään (stout) vaisu esitys.

Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2016

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika. Tänä vuonna tulee ensimmäisen Fullersin Vintage Alen julkaisusta tuo aika täyteen ja nyt käsissäni on kahdeskymmenes versio tästä mahtavasta brittioluesta. Upeaa, että meille edelleen tarjoillaan tätä olutta vuodesta toiseen. Muistelen itse maistaneeni nämä oluet vuodesta 2003 alkaen. Blogiin nämä on päätynyt arvioitavaksi vuodesta 2012 lähtien.

Vuoden 2016 Vintage Alen reseptiikasta löytyy tuttujen Northdown-, Challenger- ja Goldings-humalien lisäksi uusiseelantilaista Nelson Sauvin -humalaa. Mallaspohja on perustuttua Maris Otteria. Ja mikäli muisti pätkii, niin oluthan perustuu kuuluisan Golden Pride oluen pohjaan, jota viilataan enemmän tai vähemmän. Pari pulloa kaappiin ja yksi maistoon... ja hinta Alkossa 7 senttiä halvempi kuin viime vuonna, eli 8,91€. Miten niin hinnat nousevat?

Fuller's Vintage Ale 2016, 8,5%

Tuoksussa vahva Vintage Alelle ominainen makeahko toffeinen maltaisuus ja jopa mieto mäskisyys. Päärynäistä ja miedon omenaista hedelmäisyyttä, jossa myös luumuja ja hyvin kevyt hunajaisuus. Alkoholin lämmin hehku tulee kevyesti esiin. Tulee vahvasti pohjaoluen Golden Priden omianistuoksu. Hyvä, mutta ei poikkeuksellinen.

Maku muistuttaa paljon Fullersin Golden Pridea. Kevyen imelää maltaisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä, omena ja ylikypsä appelsiini), kevyt bitterisyys ja tummien hedelmien mausteisuutta. Lämmetessä tummat hedelmät ottavat enemmän alaa. Hyvin tasapainoinen ja nautittava, mutta tällä kertaa se Vintage Alen viides ulottuvuus jää hieman uupumaan. Ehkä lisäkypsytystä kaipanee.