Beer Hunter's Mufloni Säppi APA ja CCCCC

Näitä kahta suomalaista olutta on ollut myynnissä jo tovin, mutta varsinkin alkuun Alkon hyllyt komeili hienosti tyhjyyttään. Jouduin jopa hieman metsästämään näitä aikanaan. Sittemmin ainakin Säppi APAa on näkynyt jo runsaammin hyllyillä ja CCCCC teki hiljattain paluuta uusimmalla erällä. Nyt on takana näitä useampi maistettu pullo ja on hyvä kirjata muistiinpanot ylös. Oluet löytyvät edelleen Alkon listoilta.

Villeistä lampaista ensimmäinen, Säppi APA, on american pale ale jonka humalointiin on käytetty Chinook-, Nugget- ja Columbus-humalia. Runko rakentuu Pale- ja karamellimaltailla. Alkon mittauksilla katkeruutta löytyy reilut 66 EBUa.
Toinen lammas on/oli melko hehkutettukin ipa, jonka nimi CCCCC tulee käytetyistä humalalajikkeista: Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Columbus. Humalia kerrakseen, ei ihme että ainakin paperilla hehkuu. IBUja löytyy 100.

Se miksi kirjoitin /oli johtuu siitä, että paljon olen lukenut puhuttavat tämänkin kohdalla laadun vaihtelusta. Flättiä, tympeää, ei niin raikasta.... onneksi omalla kohdallani on ne muutamat olleet melko tasalaatuisia eriä, joten nootitkin oli helppo koota yhteen.

Beer Hunter's Mufloni Säppi APA

T: Persikkaista ja trooppista hedelmäisyyttä. Kuin hedelmämakeispussin avaisi. Hedelmäisyyden mukana raikasta humalaa. Sopivan kepeää rungoltaan. Aavistus keksimäisiä vivahteita. Tuoksu lupailee paljonkin.

M: Maussa hedelmäisyys jää hieman vaisummaksi. Maussa humala tuo suolaisemman ja kuivemman fiiliksen. Greippiä. Hiilihapot saisi olla hieman puraisevampana. Nyt jää runko hieman ohueksi. Loppua kohden humala tuo miedon karamellista ja pihkaista tuntua. Maku ei yllä tuoksun lupaamalle tasolle.

Beer Hunter's Mufloni CCCCC

T: Tässä humalat havuisempia ja yleisesti ottaen aromi on kinuskisempaa ja karamellisempaa. Hedelmäisyyttäkin on, muttei niin paljon kuin edellisessä. Maltaisuutta ja mausteisuutta enemmän. Aavistuksen sulkeutuneempi, mutta ihan miellyttävä syvyys.

M: Tämän suutuntuma on parempi kuin edellisessä. Täyteläisempää ja maltaisempaa. Myös makujen tasapaino on melko hyvä. Alussa mieto hedelmäpläjäys, joka kääntyy melko pian havuisemmaksi ja keskiasteisen karamelliseksi. Ei tule kuitenkaan äklökaramellisuutta. Humala olisi saanut olla hieman raikkaampaa ja metsäisempää.

Tuoksujen ero on huomattava. APA on kevyempi ja hedelmäisempi kun taas CCCCC tuo humalan tuhdimpana ja leipäisämpänä. Maussa homma kuitenkin ratkeaa selkeästi 5C:n puolelle. Ainoa mitä jäin hieman kaipaamaan on humalan tuorea raikkaus ja pitempää jälkimakua.

Bowmore kotitasting 3/2015

Kun nyt Bowmoren makuun pääsi viimekertaisessa tusinatastingissä, niin miksi ei jatkaisi samalla linjalla. Itseasiassa tämä oma kotitasting oli alunperin tarkoitus pitää juuri edellisen tastingin tilalla, mutta sen verran houkutteleva kattaus tuli tarjolle, ettei voinut olla menemättä. Nyt laseihin on kaadettu hieman sekalaisempi kattaus, sillä valintakriteerinä oli pelkästään Bowmore.

Kolmen kaverin kesken löytyy maisteltavana muutaman Bowmoren oman (OB) pullotteen lisäksi indie-puolelta muutamat pullotteet. Mikään ei ole kallis ns. harvinaisuus, vaan kaikkia näitä saa tällä hetkellä kohtuu hintaan markkinoilta. Poikkeuksena toki Devils Casks, joka ei ole enää kohtuuhintainen.

Bowmore 11yo 2001/2012, 46,9% (Sansibar)

Sansibar on yksi The Whisky Agencyn pullotesarja. Tämä pullote on refill-sherrytynnyristä, josta irtosi 263 pulloa.

T: Pölyisen tunkkainen. Tuntuu enemmän ex-bourbonin aromeja kuin sherryä. Nuori mallas sopii melko puhtaaseen savuun. Pientä punaviinimarjaisuutta. 

M: Maussa huomaa refill-sherryn tuomaa pyöreyttä ja mietoa makeutta. Vaniljaisia ja miedon toffeisia vivahteita. Turpeisuus on selkeää, ei jyrää. Ihan kelpo Bowmore.

Bowmore 2003/2014 ''Children of the Dramned'', 47.6% (The Whiskyman)

Tribuuttipullote Iron Maidenin kappaleelle? Ehkä. Kyllä. The Whiskymanin pullote, joka on kylmäsuodattamaton ja väriaineeton. Pulloja 183 kpl.

T: Puhtaampi ja sitruksisempi aromimaailma. Turve tulee jopa hieman ujommin ja mukana on puusavua. Nuoruus aika selvänä viljapölyisyytenä. 

M: Maku on samoilla linjoilla. Sitruksista ja turpeista kuivaa savua. Jättää suuhun hieman tammisen mausteisuuden. Jälkimaussa vaniljaa, sitruksia ja kuivaa tammisuutta. Raikas ex-bourbon kypsytetty, ei kovin erikoinen.

Bowmore 14yo, William Cadenhead, 46% (Cadenhead)

Cadenheadin pullote, joka on kylmäsuodattamaton ja värjäämätön. Tislattu 1998 ja pullotettu 2013.

T: Huomattavasti kirpeämpi ja jopa hieman saippuaisempi. Vihreä lehtimäisyys tulee myös esille. Raakaa vihreää omenaisuutta. Turve on aika piilossa. Tuoksultaan ehkä heikoin tähän mennessä. Kirpeä tuoksu.

M: Pehmeämpi ja kermaisempi kuin edelliset. Taitaa olla ikä tuonut lisäarvoa. Suutuntuma yllättää positiivisesti. Hunajaisuutta, vaniljaista tammisuutta, kypsää hedelmäisyyttä (omenaa ja sitrusta). Bowmorelle minun mielestä tyypillistä punaista marjaisuutta (karpalo, punaviinimarja). Positiivinenn yllätys.

Bowmore 14yo 1999 cask #347, Exclusive Malts, 54.5% (Creative Whisky Company)
CWC:n Exclusive Malts sarjan viski, joka on yhden bourbontynnyrin tuotos, tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. Sarjaan valitaan vuosittain 24 tynnyriä pullotettavaksi.

T: Tässä on enemmän kypsemmän viskin aromia. Kuivaa vihreää lehtimäisyyttä, joka on jopa hieman kanervapensaan lehtisyyttä. Mietoa pistävää sitruksisuutta ja pehmeää vaahterasiirappisuutta. Yrttisyyttäkin kepeästi. Aika kiva tuoksu.

M: Nono. Tämähän potin räjäytti. Hienon intensiivinen ja pitkä maku. Vapauttaa vaniljaista mausteisuutta pitkään. Samaa kanervaisuutta kuin tuoksussa, jonka lisäksi mentholia ja eucalyptusta. Punaviinimarjaisuutta. Pitkä jälkimaku. Tämä oli hyvä.

Bowmore 15yo Darkest, OB, 43% (2014)
Tislaamon oma pullote, jonka ikämerkitty versio lanseerattiin vuonna 2007. Viimeistelty viimeiset kolme vuotta kypsytyksestään Oloroso-sherrytynnyreissä.

T: Tuoksu on hieman lässähtänyt. Sherry tuntuu myös jotenkin päälleliimatulta sokerisuudelta. Muistelin tämän olevan parempi. Paahdettua rypäleisyyttä ja miedosti toffeeta. Ei yllä nyt kovin korkealle.

M: Maussa sherry ei ole niin kerroksittain, vaan tulee aavistuksen tasapainoisemmin. Jokseenkin vetisen oloinen. Jälkimakuun jää suklaisuutta ja mokkaa, mutta kyllä tämä nyt jäi edellisten jalkoihin.

Bowmore 10yo The Devils Casks batch 2, 56,3%

Tämän maistelinkin juuri hiljattain. Hypeä nauttiva pullote, joka on kypsytetty kymmenen vuotta ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä. 

T: Vahvan punaviinimarjaisen sherryinen ja turpeinen. Minusta tässä on kuitenkin kaikki sulassa sovussa. Kuivan nahkainen ja mokkainen.

M: Voimakas ja kuiva sherryisyys hallitsee. Mukana tulee turve ja marjaisuus. Kuivattuja hedelmiä ja mietoa mineraalisuutta. Jälkimaku kuivuu ja tuo nahkaisuutta, mokkaa ja suklaata.

Bowmore 18yo, OB, 43% (2014)
Tislaamon perusvalikoimaan kuuluva täysi-ikäinen. Lanseerattu samana vuonna (2007) kuin ikämerkitty Darkest.

T: Lääkemäistä mentholisuutta ja yrttisyyttä. Salmiakkia ja paahdettua tammea. Savu hyvinkin piilossa. Merellistä marjaisuutta.

M: Maussa herukkaa ja karkkimaista hedelmäisyyttä. Punaisia hedelmäkarkkeja. Turve tuntuu vasta jälkimaussa miedosti. Kohtalaisen pitkä hedelmäinen jälkimaku. Olen huomaavani jopa hieman laventelia. Toimii aika hyvin.

Viskien lisäksi nautittiin muutama olut. Porukka tykkäsi aika paljon Pyynikin käsityöläispanimon KDC #V****gate stoutista. Helposti olisi kuulemma menekkiä jos heiltä kysyttäisiin. Ja maistatin tätä sokkona. Tämän lisäksi maistui Rekolan Panimon Funky Luomu. Tämä oli mielestäni parantunut saatuaan lisäaikaa pullossa. Nyt tuntui happamuutta olevan hieman enemmän, samoin hedelmäisyyttä. Illan ensimmäisenä oluena (ennen viskikattausta) tämä oli oikeastaan aika hyvä. 

To Øl Garden of Eden ei pettänyt tälläkään kertaa. Onhan se kunnon hedelmäpommi, mutta minusta se toimii mainiosti. Tuoksu oli loistava ja maku kuin olisi hedelmäsalaattia popsinut ensin ja sen jälkeen kulauttanut ipaa kurkusta alas. Illan vieraat arvosti myös kyseistä olutta. 

Illan TOP-3:

1. Bowmore 14yo 1999 cask #347, Exclusive Malts, 54.5%

2. Bowmore 18yo, OB, 43% (2014)

3. Bowmore 10yo The Devils Casks batch 2, 56,3%

Amager / Prairie Tulsa Twister, 7,5%

Hopefully we don’t insult anybody by claiming that Oklahoma was quite a beer wasteland until just recently. Then, along came the brothers Healey, Colin and Chase, with guts, stamina and an awful lot of talent. And well, the rest is history… Prairie - originally a gypsy operation - soon became one of the most buzzed about craft breweries, not only in Oklahoma, not only in the US, but in the world.

So when these dudes were invited to the Copenhagen Beer Celebration it was only natural for us to invite them to Amager also. And naturally the style chosen for our collaboration had to be a Farmhouse Saison, a style that Prairie has very much excelled at brewing. 

One of the Amager crew is still terribly ashamed of sleeping through a tornado warning at a motel room somewhere in Oklahoma years ago, so out of respect for the powers from above we named the beer "Tulsa Twister". As loud and frightening as a twister is, as cool and laid back are the dudes from Prairie. We had a great day of brewing and friendship - we hope it shows in the beer.

Tämä tarina löytyy siis pullon etiketistä ja siitä käy ilmi tämän oluen takana olleen tansakalainen Amager ja amerikkalainen Prairie panimot. Jälkimmäinen, Oklahoman nouseva tähti, on niittänyt mainetta maailmalla saisontyyppisillä oluillaan, vaikka taitaakin olla hieman hankalampi bongata muualla kuin kotimantereellaan. Yhteistyö poiki hedelmää ja syntyi saison nimeltä Tulsa Twister.

Olut on valmistettu käyttäen Pilsner-maltaita ja humalapotkua tuo Simcoe. Saison-hiivan lisäksi, sitä kuuluisaa funkya koittaa tuoda Brettanomyces. Itse löysin tämän oluen naapurimaasta Ruotsista (jälleen), eli kannatti lähteä merta edemmäs.


Amager / Prairie Tulsa Twister, 7,5% (batch 888)

T: Humalaisuus, joka tuo kuusen, greipin ja sitruunan aromia. Mukana tulee kuitenkin myös sitä funkya, jota bretalta odotankin. Todella sopivat aromit keskenään. Sitruksista ja hiivaista. Hapahkoa trooppista hedelmää (ananas, mango). Simcoe tuo mukavaa humalapotkua tähän saisoniin. Todella hyvä.

M: Nyt on farmhouse ale kohdillaan. Jos Lervigin farmhouse ipassa jäin kaipaamaan hedelmää, niin tässä homma on paikattu. Hedelmäisyyttä (sitruksia, mangoa, ananasta) ja sopivasti humalan ja bretan tuomaa twistiä. Humala on juuri sopivalla tasolla ja sulautuu pakettiin. Suutuntuma on raikas ja kupliva, muttei liian hiilihappoinen. Sopivasti sellasta mietoa sameutta. Jälkimaussa tuntuu bretan tuomaa maanläheisyyttä ja hiivaisuutta, jota humala täydentää. Erinomainen olut!

VYS Huomisen klassikot osa 3, Bowmore

Tusinalauantai. Vaan ei ole kyse tusinasta kananmunia, tai peruslauantaista, nyt oli kyse kahdestatoista Bowmoren pullotteesta, jotka Viskin Ystävien Seura tarjosi rahaa vastaan maistelutilaisuuteen. VYS Huomisen klassikot osa 3, Bowmore-kattaus, jossa pääsi perehtymään isommin tämän 1779 perustetun tislaamon viskeihin ja vielä reilusti vaikeammin käsiin saatavien tisleiden merkeissä.

Tasting pidettiin tuttuun tapaan ravintola Carelian juhlakellarissa, jonne noin 25-30 hengen seurue kokoontui lauantaina 28. helmikuuta kello 17 alkaen. Muistan kun kustu saapui sähköpostitse – alkuun ajattelin että huhhuh, kaksitoista kahden senttilitran annosta yhdessä kattauksessa! Sitten katsastin tarjonnan ja huomasin, että mukana oli mielenkiintoisia Feis Ile -pullotteita ja vielä mielenkiintoisempia Hand Filled -pullotteita. Jälkimmäisistä olen haaveillut pitkään ja nyt tilaisuuden auetessa, oli pakko tarttua tilaisuuteen.

Kuva illan kattauksesta. Kuva:VYS

Maistoin paikan päällä "vain" yhdeksää tusinan viskiä, sillä kolme viimeistä, Hand Filled kolmikko, pullotin samplepulloihin kotiin maisteltavaksi. Tämä siksi, että halusin oikeasti saada kaiken kyseisestä kolmikosta irti, koska olen ollut vakavissa aikeissa hommata kyseisiä pullotteita hyllyyn. Tiedän, että tällainen kahdentoista viskin kattaus ei anna oikeutta kattauksen viimeisille viskeille, vaan suu on tuossa vaiheessa jo niin marinoitu, että johtopäätöksien lopputulos saattaa toisissa olosuhteissa olla aivan jotain muuta. Tämä samplepullotus oli puhtaasti oma päätökseni ja mahdollista, sillä maistelutila ei ole anniskelualuetta.

Tämän lisäksi kolme ensimmäistä viskiä, travel retail -sarjalaiset, maistoin melko ohimennen, sillä nuo olivat jo entuudestaan tuttuja itselleni. Tein lähinnä pientä vertailua muuhun kattaukseen, joka tarjosi itselleni ne mielenkiintoisimmat pullotteet.

Perus briiffauksien jälkeen tasting aloitettiin ravintolan tarjoamalla mystery samplella. Tusina muuttui siis kolmeksitoista viskiksi, joten ei meillä juomiset loppunut kesken. Tämä mystinen viski osoittautui itselleni aika haastavaksi, sillä tuoksu oli mielestäni jopa hieman...öh, epämiellyttävä. Juustoista hikisukkaa ja käynyttä hedelmäisyyttä. Maku ei onneksi aivan samoilla linjoilla ollut, mutta sen omituisen hedelmäkarkkinen ja parfyyminen maku ei miellyttänyt sekään. Heitin arvaukseni kehiin, että nyt on pakko olla kyse jostakin muusta kuin skotlantilaisesta. Ranskalainen juustokellarissa kypsytetty viski oli oma veikkaukseni.

Juustoisen ihmeen jälkeen päästiin Jarkko Nikkasen ohjaamana varsinaisen kattauksen pariin, joka näytti oheisen kuvan mukaiselta. Kattaus oli jaettu kahtia ja ensimmäisen kuuden viskin jälkeen oli muutaman tunnin tauko ruokailun kera.

Kuva: VYS

Kolme ensimmäistä viskiä on nykyisestä Travel Retail -sarjasta ja olivat entuudestaan minulle tuttuja. Black Rock, 40% on lähteistä riippuen täysin/suurimmaksi osaksi ensimmäisen täytön sherrytynnyreistä. Gold Reef, 43% on puolestaan suurimmaksi osaksi ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreistä ja 17-vuotias White Sands, 43% on 100% ex-bourbontynnyreistä. Nämä maistoin siis vain ohimennen pienet siivut ja vertasin tuoksultaan muuhun kattaukseen. Mikään änistä ei aiheuttanut edelleenkään viboja, vaan olivat jokseenkin ympäripyöreitä. Black Rock erottui voimakkaammalla makeudellaan tuoksuista. Muutoin hieman nuorehkon oloisia.

Travel retail -kolmikon jälkeen päästiin itse asiaan. Vuorossa oli kuusi kappaletta Feis Ile -pullotetta, joita nykyään on melko mahdotonta saada samaan pöytään ilman merkittävän paksua lompakkoa. Nämä pullotteet on siis pullotettu Islayn saaren juhlsapullotteeksi ja on ollut saatavilla tislaamolta juhlien ajan. Tarjolla oli yleensä melko rajallinen määrä pulloja.

Ensimmäisenä maistoon otettiin Feis Ile 6yo 2006, 57,4%. Tämä on vuonna 1999 tislattu ja 2006 pullotettu kolmesta ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreistä. Pullomäärä oli 600 pulloa. Tämän tuoksussa oli makeaa viljapölyä ja tuoretta bourbontynnyriä, jonka mukana kivan puhdas turpeisuus ja mieto herukka. Maku oli voimakkaan turpeinen ja puhtaan bourbontynnyrimäinen. Nuoruuden huomaa, mutta se on plussaa tämän turpeen kanssa. Aika kivan rehti tuore ex-börbönläinen.

Feis Ile 7yo 2007, 57,1% oli puolestaan pullotettu vuonna 2007 700 pullon verran kahdesta ensimmäisen täytön sherrytynnyristä. Tuoksultaan tämä oli huomattavan paljon toffeisempi ja kahvisempi kuin edellinen. Punaista marjaisuutta. Maku tietysti täysin erilainen kuin bourbontynnyrin tuotos. Kuten tuoksussa, toffeeta, kahvia ja nahkaa. Aika kireä sherryisyys. Nuoren iän huomaa tässäkin. Edellinen jätti näistä paremmat fiilikset.

Feis Ile 8yo 2008, 57,4% veti pisimmän korren alkupuolen kattauksesta. Se oli 800 pullon verran pullotettu vuonna 1999 tislattu ja kolmessa limousin oak -tammitynnyrissä (ranskalaisia viinitynnyreitä) kypsytetty viski. Tämän tuoksussa oli enemmän punaista marjaisuutta ja vähemmän toffeeta kuin 7-vuotiaassa. Hieman enempi hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta löytyi myös.Maku oli edellistä lähempänä, mutta silti aika erilainen. Toffee ja mieto suolaisuus oli korvautunut tuoreilla hedelmillä sekä kuivemmilla hedelmillä varsinkin jälkimaussa. Tämä oli näistä kolmesta Feis Ile -pullotteesta paras. Kuivan mausteinen. Muistuttaa makeassa sherrytynnyrissä kypsytettyä viskiä.

Alkukattauksen TOP-3:

1. Feis Ile 8yo 2008, 57,4%
2. Feis Ile 6yo 2006, 57,4%
3. Feis Ile 7yo 2007, 57,1%

Ensimmäisen kattauksen oma top-3 näytti yllä olevan listan mukaan ja näiden jälkeen oli vuorossa kahden tunnin tauko ruokailuineen. Ruokana tarjoiltiin Carelian Entrecote ranskalaisten ja salaatin kera. Pihvi oli oikein maukasta, mutta ranskalaiset tuntuivat hieman överisuolaisilta. Tavallaan todella hyvää, mutta en tiedä vaikuttiko viskit vai mikä, mutta suola puski hikeä otsaan.

Ruokailun ja suuhuutelujen jälkeen jatkettiin Islay-juhlien merkeissä, sillä seuraavat kolme viskiä oli vielä juhlapullotteita.

Bowmore 9yo Feis Ile 2009, 57,1% oli pullote, jota oli pullotettu 900 pulloa vuonna 2009. Tässä oli sovellettu edellisten kypsytyksen kaikkia muotoja, eli se sisälsi yhden sherrytynnyrin, kahden bourbontynnyrin ja kahden viinitynnyrin kypsyttämää viskiä. Tuoksussa turpeisuus tuntuu olevan hieman ujompaa kuin edellisissä kolmessa Feis Ilessä. Tilalla oli enemmän hedelmäistä lehtisyyttä ja makeaa viinisyyttä. Maku alkuun makea, mutta kuivuu nahkean kuivaksi. Tanniinista kuivuutta. Makeaa eucalyptusta ja mietoa turvetta. Ihan ok, ei sen kummempi.

Seuraava iskikin näistä tähän mennessä mieleenpainuvimmin. 15-vuotias Feis Ile 2012, 55,4% oli tuoksultaan tummempi ja teemäisempi, jonka lisäksi löytyi mokkaisia piirteitä. Turvetta ja tervaa. Maussa reilusti enemmän turvetta ja tervaa kuin edellisissä. Mineraalisuutta ja hunajakanervaa. Hieno vahva sherryisyys, joka oli integroitunut hyvin. Tosi hyvä.

Feis Ile 2013, 56,5% oli näistä Feis Ileistä iäkkäin. Tämä 24-vuotias Bowmore on tislattu vuonna 1988 ja pullotettu 2013 ex-bourbontynnyreistä. Tässä sekoitin hienosti kaksi eri pullotetta. Nyt maistossa oli hieman tavallisempi NAS-versio, joka on pullotettu 2013 ex-bourbontynnyreistä. Tästä löytyy siis myös iäkkäämpi 24-vuotias versio. Tuoksusta löytyi herukkaista turpeisuutta ja puhdasta savua kohtalaisen miedosti. Mukavan vivahteikas. Maku oli lehtipensaisen raikas ja kirpsakan turpeinen, vaikka mistään savupommista ei ollutkaan kyse. Turpeisuus toi mukavaa raskautta kevyempään hedelmäiseen ja maltaiseen runkoon. Tämä maistui myös omaan suuhun aika hyvältä.

Löysin omat Feis Ile TOP-3 suosikkia näistä Islayn pullotteista oheisen mukaan:

1. Feis Ile 2012, 15yo, 55,4%
2. Feis Ile 2013, 56,5%
3. Feis Ile 8yo 2008, 57,4%

Seuraavat kolme pullotetta oli Hand Filled -pullotteita, joita en ole aiemmin päässyt maistelemaan. Nämä ovat siis tislaamolla paikan päällä käsin pullotettavia viskejä aina kulloisen tilanteen mukaan. Näitä on tähän mennessä ollut ainakin seitsemän pullotetta ja nyt mukana on ensimmäinen pullotettavissa ollut Hand Filled Cask# 23. 

Bowmore 1997/2013 Hand Filled Cask #23, 55,5% oli 1st fill sherrytynnyristä pullotettu 16-vuotias viski, jonka tuoksusta löysin tummaa moottoriöljyisyyttä ja paksun oloista aromikkuutta. Turve pukee vahvaa puolikuivaa sherryprofiilia mainiosti. Kevyt makeus, turve ja mineraalisuus on hyvässä harmoniassa. Maussa tulee heti laadukas kuivahko oloroso-sherryisyys. Erittäin maukas sellainen. Juuri sopiva kevyt makeus, joka kuivuu nahkaisen mausteiseksi kuivien hedelmien tanssiksi. Turve tuo upean raskaamman profiilin tähän. Tämä on todella hyvä. Helposti näistä kaikista paras omaan makuuni. 

Rima oli asetettu seuraavaa viskiä varten. Bowmore 1997/2013 Hand Filled, Cask #1215, 53,2%

Tämä 1997 tislattu viski on pullotettu 16 vuotiaana sherrytynnyristä numero 1215. Tämän tuoksu on edelliseen verrattuna selkeästi makeamman sherryinen. Tulee välittömästi mieleen PX-sherryn makea rusinaisuus ja luumuisuus. Turpeen maanläheisyys ei ole tässä niin esillä kuten edellisessä. Maussa on alkuun enemmän makeaa rusinaisuutta, mutta jälkimaku kuivuu hyvin nopeasti nahkeaan tammisuuteen. Turve ei ole tässä niin raskasta kuin edellisessä. Pehmeää kuivien hedelmien nektaaria. Makeamman sherryisempi ja puhtaampi kuin edellinen.

Bowmore 1997/2013 Hand Filled, Cask #961, 54,1% oli bourbontynnyristä pullotettu 16-vuotias. Nyt ollaan tuoksussa hyvin hedelmäisessä ja maltaisemmassa ex-bourbonmaailmassa. Turve on merellistä ja kuivan heinäistä. Sopivan puhdas turpeisuus, jossa tunkkaisuus ei vaivaa. Maku on mahtavan paksu ja hunajainen. Voitelee suun hedelmäisellä kermtoffeisuudella. Mineraalisuus pukee tätä hyvin ja turve tuo pientä rosoisuutta. Jälkimaku herkullisen pehmeä ja miedon mentholinen. 

Hand Filled -pullotteiden oma TOP-3 löytyi myös:

1. 1997/2013 Hand Filled Cask #23, 55,5%
2. 1997/2013 Hand Filled, Cask #961, 54,1%
3. 1997/2013 Hand Filled, Cask #1215, 53,2%

Näin sain päätökseen tämän muhkean Bowmore kattauksen, josta kuninkaaksi valitsisin mahtavanb sherryisen ja kuitenkin tasapainoisen Bowmore 1997/2013 Hand Filled Cask #23, 55,5%. Tämä oli rakkautta ensimaistolla. Palaset loksahtivat paikoilleen. Koko tasting oli kiva kokemus ja vaikka 12 viskin kattaus on mielestäni liian suuri (etenkin kun on mukana tynnyrivahvoja viskejä), niin tapahtuma oli läpikotaisin mukava. Kiitos näistä, seuraavia tastinkejä odotellessa. 

Ai niin, se ravintolan tarjoama hieman omituisempi mystery sample oli kuin olikin ranskalainen ihme: Elsass single malt, 40%. Ei jatkoon :)