14 kesäkuuta 2014

Uutta bourbonia – Jim Beam Signature Craft 12yo & Stagg Jr.

Viime aikoina mielenkiinto bourboniin on taas noussut, kun tuli muutamia bourboneita hiljattain maisteltua. Nyt maistellaan muutama uutukainen, jotka tulivat hiljattain markkinoille. Kovasti on noussut maailmalla ns. premiumbourbonin kysyntä ja tuotteet, kuten George T. Stagg sekä Pappy Van Winkle viedään käsistä, hinnasta huolimatta. Nämä edellä mainitut kulttibourbonithan ovat aika tuhteja maultaan ja vahvuudeltaan. Itse olen suosinut yleensä näitä tuhteja ja kunnolla mausteisia bourboneja, mutta nyt maailman myydyimmän bourbonin tekijät ovat huomanneet pienen markkinaraon.

Jim Beamin väki halusi tällaisten vahvojen ja isojen premium bourboneitten lisäksi (esim. Booker's, Baker's) kehittää hieman kevyemmän premium luokan version, jonka kuitenkin halusivat erottaa massatuotannosta. Se tulisi olemaan omalla nimellä (Jim Beam) ja siinä pitäisi olla samaa keveyttä kuin päätuotteessakin, joka on osiltaan sen vuoksi niin suosittua. No tähän tarvitaan tietysti joku hieno brändäys, kenties joku tarina ym. Päätyivät lopulta Signature Craft -nimiseen sarjaan, johon kuuluu toistaiseksi kaksi viskiä; Signature Craft 12 Year ja Rare Spanish Brandy. Hiljattain Jim Beam julkaisi tiedon läjän uusista tulevista Signature Craft -pullotteista, johon kuului seitsemän erilaista versiota mm. Brown Rice, High Rye ja Quarter Cask finished.

Näistä on nyt maistossa 2013 elokuussa julkaistu 12 Year, joka on small batch julkaisu (pysyvään valikoimaan) ja vahvuudeltaan 43% ABV. Tämä viski valmistetaan Jim Beamin pienemmässä linjastossa ns. small batch production line. Samaisessa linjastossa valmistetaan myös muut Beamin premium bourbonit (Booker’s, Baker’s, Basil Hayden’s ja Knob Creek). Koko viskin idea on siis valtaväelle suunnattu ympäripyöreä pehmeän vahva ja erikoinen sekä poikkeava tavallinen viski. MITÄ? No katsotaan miltä se nyt sitten maistuu.


Jim Beam Signature Craft 12yo, 43%

T: Hieman vaimeahko peruspiirteinen bourbontuoksu. Ujoa mausteisuutta on alkuun päällimmäisenä. Vaatii isompia nuuhkaisuja, jotta saa enemmän irti. Ilmaa saaneena alkaa ujous hieman hälvetä ja mausteisuus hiukka voimistuu. Silti hyvin tavanomainen, hiukan pehmeämpi.

M: Alkuun maku on aika laiska. Jopa hiukan vetinen. Muutamien siemauksien jälkeen kuitenkin huomaa, että siemauksen keskivaiheitla loppua kohdin on tämän viskin juttu. Hentoa ja pehmeää mausteisuutta, joka kuitenkin kestää mukavan pitkään. Silti tämän runko kaipaa hiukan sitä tuhtiutta mitä tuossa alussakin mainostin, nyt jää hitusen ohueksi loppufiilis. Suosittelen isommilla kulauksilla nautitavaksi.



Toinen maistossa olleista bouboneista on kulttisuosiota nauttivan George T. Staggin juniori, Stagg Jr. Ei suinkaan juniori alkoholiprosentiltaan, sillä tämä kaveri on pullotettu täydessä 67,2% vahvuudessaan. Hui. George T. Stagg kuuluu siis Buffalo Trace:n Antique Collection -sarjaan ja ensijulkaisu näki päivänvalon vuonna 2002. Tämä kerran vuodessa julkaistava monsteri on keskiverroin noin 15-vuotta kypsytettyä (vuoden 2013 oli 16yo).

Nyt julkaistu juniori sen sijaan on vattaus 8-9-vuotiaista tynnyreistä ja sitä on suunniteltu julkaistavan jopa neljä erää vuodessa (vaikkakin rajattuja eriä). Ensimmäinen erä, jota nyt maistossakin, oli vahvuudeltaan 67,2%. Tämän hinta internetin kaupoissa on pyörinyt siinä 75-100e (750ml) hujakoilla, eli mistään edukkaasta bourbonista ei toki ole kyse.


Stagg Jr., 67,2% (batch 1)

T: Vau! Jos edellinenBeam oli ujo ja miedohko, tämä on kaikkea vastakohtaa. Läimäys poskelle välittömästi. Sellainen kaneli-, vanilja-, creme brulee-, neilikka- ja tammiläimäys. Hyvin voimakas ja tiukka. Mausteisuus ja oikeastaan kokonaisuus on kyllä aika hyvä. Paahteinen piparkakkumausteisuus kuvaa tuoksua hyvin. Jos nuuhkaisee liaan tiukasti, palaa nenäkarvat.

M: Suutuntuma on öljyisempi ja siirappisempi. Kuivattaa suuta melko pian ja alta paljastuu alkoholi. Voimakas sellainen. Lisäksi maistan jotakin kemikaalista tyyliin permanent marker -tussia. Tummaa kirsikkaa (josta en pidä), joka tuo mieleen hieman karvasmanteliöljyn (jota inhoan). Jälkimaussa on mausteisuutta, mutta tussin ja karvasmantelin maut häiritsevät edelleen. Lisäksi tässä maistuu etanoli läpi tapahtuman. Liian tiukka, liian alkoholinen ja kaikenlisäksi minulle muutama vastenmielinen offnote.... ei mene suosiksiki tämä juniori. Tuoksu lupasi aivan jotain muuta. Vedellä en saanut tätä korjattua.


Kuva: whiskyinformative.com
Vasemmalla George T. Stagg, oikealla Stagg Jr.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti