Karuizawa Spirit of Asama, 48%

Karuizawa oli alunperin viinitila, ennen kuin vuonna 1955 Daikoku-Budoshu päätti ryhtyä viskimarkkinoille. Tislaamo on hieman kulttimaineessa (tavallaan) sherryviskeineen ympäri maailman. Sen single caskit menee hyvin kaupaksi, hinnasta huolimatta ja viimeksikin TWE:n Whisky Show 2013 pullotteet menivät välittömästi kaupan. Tislaamolla on tosin aina ollut hyvin pieni tuotantokapasiteetti ja vuonna 2001 tislaaminen loppui kokonaan.

Tislaamo sijaitsee vulkaanisen vuoren kupessa ja sanotaan, että viskissä käytetty vesi "suodattuu" alueen laavakivessä. Tämä saattaa tuoda jotakin omintakeista vivahdetta viskiin. Tislaamo käytti perinteisiä menetelmiä viskin valmistuksessa ja maltainakin käytettiin Golden Promise -maltaita. Melkein kaikki sen viskit on kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä.

Noh, itsehän en ole päässyt yhtäkään näistä single caskeista maistamaan ja joudun tyytymään "korvikkeeseen", nimittäin Spirit of Asamaan. Vuonna 2011 Number One Drinks osti Karuizawalta kaikki jäljellä olevat tynnyrit itselleen, siirsi ne Ichiro Akuto tislaamolle Chichibuun ja suunnitteli tekevänsä niistä hieman eri tyylillä pullotteita. Otsikon Spirit of Asama on yksi näistä pullotteista. Se on pullotettu Speciality Drinks Companylle (TWE) ja se on vatattu 77 sherrytynnyristä, jotka täytettiin vuosina 1999-2000. Tästä on olemassa kahta eri versiota, otsikon 48% ja vahvempi 55% versio.

Karuizawa Spirit of Asama, 48%

T: Suklaisen maltainen ja hieman multainen. Sherryvaikutteita. Kuivaa rusinaista viiniä, toffeeta, kaakaota ja mietoa viinirypäleisyyttä. Hieman tulee pientä kumimaisuutta, joka sekoittuu toffeeseen. Tässä on hyviä vivahteita, mutta tiettyä terävyyttä ja kumimaisuutta (nuorta viskiä?) jotka rokottavat "pisteitä" tuoksusta.

M: Öljyisen notkea suutuntuma, jossa sherryisät alkusoitot. Rypäleistä suklaata, miedon metallista toffeeta ja mietoa turpeisuutta (laava?). Hieman maussakin tulee likainen ja rasvainen mieto kumimaisuus ja terävyys esille. Jälkimaku on toffeenpuoleinen, miedon kaakaoinen ja mukana tulee käyneitä tummia rypäleitä. Vesi terävöitti ja happamoitti tuoksua. Korosti myös hieman kumisuutta. Maussa se hieman tasoitti öljyisyyttä ja vähensi kumisuutta. Ehkä hieman paransi kokonaisuutta.

Joitain aineksia hyvästä viskistä tässä kyllä on, mutta ei täysin vakuuta. Pientä epämiellyttävää sivumakua ja raakuutta, joka aiheuttaa tasapainottomuutta. Mielestäni markkinoilta löytyy parempia japseja

55% ja 48% Spirit of Asama

Bloggaajat Gallowsissa 10/2013

Juuri kotiuduttu pienestä miitingistä ja miten se menikään, piti rauhoittua kirjoittelussa? Nää. Laitanpa nyt ihan pikkusen kertomuksen illasta. Oltiin sovittu tapaaminen Espoon Gallows Birdiin (tietääkseni Espoon ainoa varteenotettava kapakka), jossa istahdettiin neljän bloggaajan kesken jutustelemaan niitä näitä. Paikalle pääsi lisäkseni Viskisieppo (a.k.a. Hakkis), Kertomuksia Savuista (a.k.a.Vesku) ja The Legless Scotsman (Hannu H.).

Käsiteltäviä aiheita oli useampia mm. viskiseurat, omat taustat, vaimojen "integroiminen" viskin maailmaan jne... paljon juteltiin ja paljon olisi ollut vielä juteltavaa, joten eiköhän oteta uusiksi toiste. Pientä suunnitelmaa tulikin jo kalenterin puolelle ja toivotaan, että saadaan vielä lisääkin bloggaajia mukaan. Gallows on paikkana ihan mukava (muutenkin kuin lähellä omaa asuinpaikkaani), sillä siellä on kohtalainen tarjonta ja rauhallinen ympäristö.

Hassua sinänsä, yhtäkään viskiä ei juotu, mutta muutama olut tuli nautittua. Poikkeuksellisesti, en kirjannut nootteja ollenkaan ylös, mutta jokseenkin tarkka mielikuva näistä oluista jäi. Laitanpa tähän muistin varaan jääneen mielikuvan oluista.

Beavertown 8 Ball Rye IPA, 6,2%

Ruis IPA, joka kuuluu Beavertownin perusvalikoimaan. Maltaina käytetty Simpsons Best pale ale, Rye, Crystal Rye, CaraGold ja Low colour Crystal. Humalina 50 IBU:n edestä Magnum, Columbus, Cascade, Citra ja Galaxy -humalia. Legendan mukaan olut on saanut nimensä valmistuksessa käytetystä biljardipallosta. Palloja käytettiin painoina humalien käytössä. 

Tuoksu oli pihkaisen humalainen, keskiasteisen paahteinen ja intensiivinen. Rukiinen vivahde löyty taustalta. Maku oli imelän katkerainen, hieman samean sitruksinen ja pitkä. Jälkimaussa runsaasti katkeroa. Alkuun tuntui mukavan puraisevalta, mutta humaluus alkoi hieman tympiin loppua kohden (0,4l tuoppi). 

Thornbridge brewery Jaipur IPA, 5,9%

Tästä ei sitten löytynytkään erityisiä tietoja, mutta real-alesta oli kyse. Valmistajan sivujen mukaan saatavana pullosta myös. Tämä oli hanasta. 

Tuoksu toffeisen ja kermaisen pehmeälle, multaisella humalalla ja hieman käyneitä hedelmiä. Maku oli myös hyvin pehmeä ja hieman "tahmea". Humalaisuus oli vaimeaa ja suutuntuma muutenkin samettinen. Hiilihapon tuntua ei lainkaan (kuten monestikaan real-aleissa). Jälkimaussa persikkaa ja toffeeta. Hieman paahteisuuttakin löytyi. Ei hassumpi tapaus.  

Näin se ilta kului ja mukavaahan meillä oli. Oikein mukava tavata saman harrastuksen omaavia ihmisiä ja jakaa mielipiteitä kasvotusten. Kiitoksia kaikille läsnäolleille ja tavataan taas. 

Edit: Täältä voipi lukea tarinan kera illan kulkua.

Mikkeller Not Just Another Wit.... ja hieman messuilua

Alkuun nautiskelen tässä alkon uutuksiin tulleen vehnäoluen. Uutuus tavallaan, sillä tämä oli kyllä aiemmin valikoimissa, mutta 0,75l kokoisena. Nyt pullokoko on 0,33l ja etikettikin on saanut täysin uuden ilmeen.
Tämä olut on Tanskalaisen Mikkel Borg Bjergsønin tuotos belgialaisesta witbier tyylistä. Witbierin tyyliin tässä on siis käytetty vehnää ohramaltaiden lisäksi (etiketin mukaan myös kauraa). Tässä voisi mainita, että yksi tunnetuimmista witbiereistä on Hoegaarden, jos se tuo jollekin jonkinmoisen mielikuvan tyylistä. Humalia on käytetty reippammin kuin yleensä witbiereissä, 35 EBU:n edestä ja lajikkeina on valittu Goldingsia, Amarilloa, Cascadea ja Saazia. Alkoholiprosentti on hilattu 7,6%:iin ja väri 12 EBC. Kantavierre on 17.3P. Tämän oluen lisämausteena on käytetty appelsiinin kuorta ja korianteria. Eli olisi luvassa ilmeisesti puraisevampi ja mahdollisesti hitusen mausteisempi witbier ja sehän kelpaa tähän väliin.
Saunasta tässä ollaan juuri tultu, joten saattaa tulla +1 kun janottaa oikein, mutta otetaan se huomioon lopullisessa tuomiossa.

Mikkeller Not Just Another Wit, 7,6%

T: Humalainen ja raikas. Humalaisuus tuntuu tässä hyvin, muttei ota yliotetta. Lievän pihkaista, sammaleista ja kirpeää. Hedelmäisyys on sitruksista ja hivenen suolaista. Oikein raikas kokonaisuus, jossa on mukana pientä belgialaista hiivaisuutta. Appelsiininkuoresta saa pienen häivähdyksen lasiajan jälkeen.

M: Maku on raikkaan kirpakka ja alkuun hiilihappoisuuden mukana tulee miedon suolaista sitruksisuutta, mietoa appelsiinia ja banaania. Humalaisuus alkaa tuntua keskivaiheilla ja nousee kohtalaisen puraisevaksi, mutta alkaa hellittää juuri sopivaan aikaan. Jälkimaku on hieman kuiva ja loppuu aika lyhyeen.

Alkuun tuntuu ihan mukavalta kirpsakoineen humalineen, mutta tietynlainen yksinkertaisuus alkaa vaivaamaan lopuksi. Olisin hieman kaivannut lisää mausteisuutta etenkin jälkimakuun, joka on tämän oluen heikoin puoli. Nyt jää vaan mieto humalaisuus. Ai niin, ei haitannut +1 arviointia ;)

No mutta, laitanpa tähän samaan lyhkäsen kertomuksen päivän muusta annista. Tuli käytyä Viini ja ruokamessuilla (oli siellä kirjoja ja musiikkia ja mitä lie..) ja muutaman viinin maistoin ohimennen (autolla liikenteessä). Sen verran mainittakoon, että tuntui kuin tuolla olisi ollut aika suppea valikoima loppujen lopuksi. Kuohuviinejä, punaviinejä ja valkoviinejä, muttei lähes lainkaan makeita viinejä. Näin yhden portviinin ja yhden moscatelin (väkevä makea) (jonka myös maistoin). Ruokapuolella oli enemmän antia ja siellä viihdyinkin pitempään. Parhaiten edustetuina tuolla oli jälleen erilaiset juustot ja makkarat. Kieltämättä hyviä oli, varsinkin tryffelisalami ja parmesaani (valmistajia en muista). Välipalaksi tuli nautittua saksalaista currywurstia makean mallasinapin kera. Hyvää oli. Mutta ne kaksi viiniä....

Château de Seguin Cuvée Carl, 2009,  12,5%

Ranskalainen Bordeaux, rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Valitsin tämän aikasempien kokemusten ja erityisesti siksi, että tämä on kypsytetty 12kk uusissa tammitynnyreissä (50% new – 50% of 1 year). Alkon tilausvalikoimasta 29,80e.

Tuoksu miellyttävän vivahteikas, tanniininen, mokkanahkainen ja hieman kahvinen. Pientä marjaisaa tammisuutta. Maku on nuorekkaan tamminen ja kevyen tanniininen. Jättää pienen marjaisan kuivuuden suuhun. Pitkä ja täyteläinen.  Mielestäni oikein maukas ja raikas viini. Hieman nuorehko vielä, mutta oikeissa olosuhteissa lisäkypsytys varmasti tuonee rikkautta tähän.


Torres Floralis Moscatel Oro, 15%

Väkevöity makea valkoviini. Rypäleenä 100% Muscat of Alexandria. Uutos 210g/l, hapot 2,6g/l ja sokerit 190g/l, eli hyvinkin makeasta viinistä on kyse. Kylmänä tämä tulee nauttia, jottei sokeri vie kaikkea huomiota. 

Tuoksussa rypäleistä karamellia, kukkaisaa ja hieman pistävää makeutta. Mehumaista aromia, omenaa, persikkaa, aprikoosia ja aavistus pähkinää. Tulee mieleen jäätee. Maku on sokerinen ja mehumaisen makea, muttei lainkaan hapokas. Makeus siis päällimmäisena ja muuta tästä on hankala löytää. Siirappista banaania. hieman rusinaa ja vaaleaa rypälettä. Kukkaisa ja teemäinen. 

Varmasti tuolta olisi löytänyt oikein hyviä viinejä, mutta itse kävin perheen kanssa ja pääpuolena oli tällä kertaa ruokamessut. Maha täynnä tuolta tuli poistuttua ja ihan hyvä fiilinki jäi mieleen... varsinkin kun ilmaiseksi pääsi, kiitos siitä ystävälliselle naiselle, joka tarjosi lipun ovella :)

Pihamaan Sahti, 9% (Viini-Heila Oy)

Laituririlla liplattaa puhdas järvivesi, raikas kesäinen ja lämmin tuulahdus kuiskaa korviin, kesäinen metsän tuoksu hyväilee nenää ja laiturin pieni narina kuuluu taustalla aaltojen keinuttaessa sitä.....parasta Sahtiaikaa!
Vaan ei ole kesä nyt, nyt ollaan jo piemeän puolella, ulkona on synkän mustaa, lehtiä maa täynnä odottelemassa talven ensimmäisiä lumia. Säät kylmenee yö toisensa jälkeen, silti, olen rohkea ja rikon omaa perinnetäni ja kaadan lasiin kylmän huurteista Pihamaan Sahtia. Jo perinteeksi asti muodostunutta kesäjuomaani, jota ostan aina kesäisin mökille mennessäni. Se on tietyllä tavalla yksi kesän kohokohdista ja kruunaa Suomen mahtavan kesäisen järvisaunaillan. Tässä on hyvin lyhyt maininta viime kesältä.

Tarkastellaan hieman mitä Sahti oikeastaan on. Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka teossa käytetään etupäässä ohra- ja lisänä vähäisessä määrin ruismaltaita sekä joskus vehnää ja kauraa. Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002. Näin sanoo wikipedia. No sitähän se tosiaan on. Tavallaan se on oluen ja kotioluen tietynlainen välimuoto, mutta kuitenkin aivan omanlainen. Monesti sitä kutsutaan "alkuolueksi". Se voidaan maustaa katajanmarjoilla, katajalla, tai katajavedellä. Viereteen makeus saadaan mäskäämällä maltaita useita tunteja, siihen ei lisätä teollisia makeuttajia, kuten sokeria tai siirappia. Sahdissa ei myöskään yleensä käytetä humalaa lainkaan. Sahti ei säily kovin kauaa, noin kuukauden hyvissä olosuhteissa. Muutoin kyllä itsekin ostaisin varastoon kyseistä tuotetta. Oluesta tämä on siis aika kaukana, mutta jos et ole aiemmin maistanut sahtia. niin osviittaa saat, kun kuvittelet vehnäoluen, belgioluen ja kotioluen sekoitusta hyvin miedolla hiilihapolla (jos lainkaan). Ja jos et tosiaan ole maistanut sahtia, niin pikimmiten maistamaan tilaisuuden tullen.

Nyt tosiaan saunan jälkeen kaadoin lasiini tätä kesän herkkua, Pihamaan Sahtia, jota sain ostettua työmatkan matkalla (kyllä, ajellessa Joensuuhun työkeikalle), pistäydyin Heinolan Heilan Lähiruokatorilla, josta kyseistä Sahtia saa ostettua 0,5l, 0,75l ja 3 litran kokoluokissa. Etiketissä on tyylikäs kalevalaishenkinen P-tunnus. Tämä on Sahtimestari Marko Matsarin ja Janne Pihamaan reseptillä valmistettu 9 %:nen tumma, suodattamaton sahti, jonka valmistuksessa on käytetty vettä, ohra- ja ruismaltaita sekä leivinhiivaaa.

Viini-Heila Oy, Pihamaan Sahti, 9%

T: Makean karamellinen ja hedelmäinen, sitruksia ja hiivaisuutta, mäskimäisyyttä ja alkukantaista tunkkaisuutta. Raikkaan paksu ja hedelmäinen tuoksu. Mallasjauhomainen ja kellarimainen hiivaisuus tuo mukavaa tuntua käyneeseen mäskiin. Banaanissta vehnämäisyyttä ja rukiista happamuutta. Houkuttelee maistamaan.

M: Maku on samean hapokas ja hedelmäinen. Sitruunaa, appelsiinia, mallasmahlaa, jauhoista mallasta, makeahkoa karamellia, pehmeää hiivaisuutta ja kotiolutmaista alkoholia. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja moniulotteiden. Hieman katajaa, banaania ja maustepippuria. Jälkimaku jää hieman sitruksisen imeläksi ja hiivaiseksi. Banaania ja vehnämäistä makeutta.

Pihamaan Sahti on erinomainen kesän janosammuttaja ja toimii näin syksyisinkin hyvänä saunanjälkeisenä piristeenä. Tämä on kerta toisensa jälkeen parempaa. Tätä voisi juoda vakituisesti saunajuomana.

Pihamaan Sahtia mökillä 2013