Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager

Ruosniemen jo jokunen aika sitten lähettämä paketti sisälsi mm. tämän otsikon uutuuden, joka saa Viikate-bändistä tykkäävät varpailleen. Itsekin diggailen kyseistä bändiä kohtalaisesti, vaikka mikään fanaattinen fani en olekaan.

Jos en väärin muista, niin tämä olut on julkaistu Kouvolalaisen bändin 21-vuotisen uran kunniaksi. Ruosniemen panimon Antti Isomäen ideasta tämä lähti. Julkistus oli Helsinki Beer Festivaleilla huhtikuun alussa ja muutoin tätä löytyy kait ravintolavalikoimista ja K-kaupoista. Tyyliltään rehti lager, ilman sen kummempia kikkailuja. Speksejä en tosin sen kummemmin tiedä, ainakin maitokauppavahvuista.

Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager, 4,7%

Tuoksu on puhtaan viljainen, kevyen humalainen ja kevyesti keksinen. Humala tuo kevyttä ruohoisuutta, joka on myös kuivan oloista. Hyvin miedosti kukkaishunajaa. Pikkaisen maltaista pölyisyyttä. Kokonaisuus kuitenkin laadukkaan oloinen ja raikas lagertuoksu.

Maussa ollaan täysin samoilla linjoilla – maltaisuutta, joka tuo vaalean keksin, vaalean "kevyttä" leipää ja ripauksen hunajaa. Mukana miedosti ruohoisuutta ja hento keltainen hedelmäisyys. Suutuntuma sopiva lagerille, ei vetinen ja raikas. Hiilihappoja kohtalaisen pljon. Jälkimaku kevyt, hyvin miedosti katkera ja viljainen. Hyvin tavallinen "pienpanimo"-lager, jossa makua on enemmän kuin bulkissa.

Alkosta: Bryggeri Spezial Rauchbier

Viime aikoina on savuolut maistunut. Fastenbieriä Alkosta, Urbockia maailmalta jne. Käynyt vähän sillai, että mitä enempi näitä savuoluita nautiskelee, sitä enempi niistä oppii tykkäämään. Toimii oikein hyvin koleilla keväisillä ilmoilla.

Schlenkerlan Fastenbieriä alkaa olla jo hanka saada Alkosta, puhumattakaan Urbockista, joka loppui jo ajat sitten. Panimo ei tällä hetkellä toimita Suomeen tilauksiakaan (yksityishenkilöille). Mutta olisiko Bryggerin Spezial Rauchbieristä apua savuoluthampaan kolotukselle? Tätä löytyy vielä hyvin Alkosta hintaan 4,79€. Olut on vaalea ja kumartaa Saksalaisen savuoluen suuntaan. Humalina on käytetty Perleä ja Saazia. Saattaapi olla siis kevyehkö savuolut kyseessä.

Bryggeri Spezial Rauchbier, 5,2%

Tuokussa vahva savumaltaisuus, joka tuo keväisen kylmän ilman ja nuotiosavun mieleen. Ollaan siellä bambergilaisssavun maailmassa, mutta tässä maltaisuus on myös raikasta ja viljaista. Jonkinasteista vihreää hedelmäisyyttäkin löytyy. Mieto makea maltaisuus. Hyvä tuoksu.

Maussa on savumaltaisuutta ja miedosti puusavua. Suutuntumassa on hiilihappoja keskivertoa reippaammin, mutta ei kuitenkaan vielä liikaa. Humalalla ei tässä juuri ole näytelmää, mitä nyt perusbitterisyyttä löytyy. Se mieto katkeruus tukee hyvin muuta makupalettia. Tuoksun hedelmäisyys peittyy maussa savumaailman uumeniin. Jälkimakua kohden mieto karamellisuus ja kevyt kuiva savuisuus jää leijailemaan suuhun. Mukava olut, jota ostaisin toistekin.

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä

Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.

Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).

Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.

Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.

Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.

Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.


The Nikka 12yo, 43%

Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.

Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.

Cutty Sark Prohibition Edition, 50%

Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.

Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.

Cutty Sark vs. Nikka

Spirit of Freedom 45+, 52%

Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.

Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.

Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%

Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.

Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.

Spirit of Freedom vs. Tullamore

Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)

Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.

Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.

Parempi lyödä parhaat tiskiin:

1. The Nikka 12yo

2. Bodach Aisling 35yo 1980

3. Tullamore D.E.W. Phoenix

4. Spirit of Freedom 45+

5. Cutty Sark Prohibition Edition

Maitokaupasta: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale

Servaali lähestyi postilla kertoakseen uudesta uutuustuotteesta, jota olisi myös lähettämässä tuotenäytteenä. Kaveriksi pakettiin pistettiin hyvän vastaanoton saanut Rainy Summer, jonka arvioin itsekin hyväksi maitokauppaolueksi (klick). Kolmantena pyöränä paketista löytyi Tough Luck, jonka olen myös arvostellut aiemmin (klick).

Uutuus kantaa nimeä Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale. Samanlaisessa pullossa se voisi olla kova kumppani hyväksi todetun Rainy Summerin kaveriksi. Paketin mukana tuleessa saatekirjeessä kerrotaan, että High Hopes kehitettiin silmällä pitäen Rainy Summerin "tasoa", eli haluttiin luoda vähintään saman veroinen olut. Vehnän sijaan reseptiikkaan laitettiin kauraa ja pohjahiivaoluen sijaan tehtiin pintahiivaolut. Tarkempi reseptiikka oluista näkyy saatekirjeen saksitusta kuvasta. Olutta on jo saatavilla maitokaupoista.

Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale, 4,7%

Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hyvä hedelmäisyyden ja tuoreen ruohoisuuden yhdistelmä. Reipas trooppinen hedelmäisyys tykittää tietä. Persikka tulee myös mangon lailla voimakkaimmin. Raikas yleisolemus.

Maussa sama trooppinen hedelmäisyys, joka saa sopivaa katkeruutta mukaansa. Persikkaa, mangoa ja sitruksista kuivaa ruohoisuutta. Kauran roolista en osaa juuri sanoa, tuoko se sitten suutuntumaan jotakin. Kokonaisuudessaan tässä on paletti kohdillaan, ollen raikas maitokauppaolut, joka on jopa parempi kuin rainy summer minun kirjoissani.