Alkosta: Põhjala Jõuluöö (Jouluoluet 2016)

Jouluoluilu saa jatkoa tumman oluen merkeissä. Nyt on sen verta tummuutta, että todennäköisesti reseptiikalla ollaan jo enemmän jouluolutmerkeissä kuin edellisessä kalpeassa. Tämän jälkeen kaappi onkin tyhjä, sillä muut tutu jouluoluet menivätkin jo maistaen, mutta uusinta-arvioita niistä en nähnyt tarpeekseni tehdä. Arctic Circle Ale ja Urbock oli yhtä hyviä kuin ennenkin.

Porteredustusta toi valikoimaan Viron tunnetuin ja mielestäni paras panimo Põhjala. Tältä panimolta on kyllä totuttu näkemään (juomaan) laatua ja se on mielestäni ansaitusti tunnettu. Alkon valikoimista löytyy tällä hetkellä kuutta eri Põhjalan olutta. En muista maistaneeni panimolta yhtäkään pahaa olutta.

Jouluolutvalikoimiin tuli siis porter, jonka valmistuksessa on käytetty Alkon lähteiden mukaan Münich-, Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II- ja suklaamaltaita, sekä kauraa. Humalina Columbus ja Goldings. Humalien ja maltaiden lisäksi joulutunnelmaa haetaan suklaasta, kaakaorouheesta ja vaniljasta. Soppa on kypsytetty ranskalaisen tammen avulla (lastuja), joka lienee peräisin tunnetuimmista puulähteistä – Allier, Limousin, Nevers, Tronçais, tai Vosgesin metsistä. Yleisin ranskalainen lajike lienee Limousin Oak, joka tuo esim. viskeissä ihan mukavanlaisen omalaatuisen mausteisuuden. Tämä taitaa olla myös Konjakin "hte tynnyri".

Noh, oluessa nyt tuskin päästään erityisen tarkoille vivahteille tynnyreistä, mutta viskimaailmassa tuolla on merkitystä. Jouluyö (Jõuluöö) löytyy Alkosta kuudella eurolla.

Põhjala Jõuluöö, 8%

Tuoksusta huokuu tumma hyvin paahtunut leipäisyys ja tumma suklaisuus. Tumman raa'an suklaan taustalla on myös hienoisesti makeampaa kaakaomaisuutta. Lämmetessä tammityynnyrin vaniljaisuus ja mausteisuus pehmentää kokonaisuutta ja tuo lisäsyvyyttä. Hieman löytyy myös tummapaahteista kahvisuutta. Tuoksu on ihan mukavan tasapainoinen.

Maku tuo heti alusta saakka tummaa suklaata, paahteista maltaisuutta ja hieman makeaa kuivattua hedelmäisyyttä. Tämä on sellainen makeampi pehmeä porter, jotka toimivat minulla. Humala ei näyttele tässä juuri mitään, vaan maku tukeutuu suklaiseen maltaisuuteen. Tyynnyrikypsytys onnistunut, tuo sopivasti pehmeyttä. Suklaa-porter kuvaa tätä hyvin, sillä makeahko tumma suklaa on melko selvänä läsnä alusta loppuun. Minusta tämä on hyvä onnistunut suklaajouluporter.

Alkosta: The Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA (Jouluoluet 2016)

Tästä alkaa vuoden 2016 Alkon jouluolutkattauksen arvioinnit. Ensimmäiset jouluoluet ilmestyivät Alkon hyllyille viikolla 45. Ajankohta alkaa olla sopiva, sillä täällä etelässä aletaan elää jo mlkoisen jouluisen oloisia viikkoja, kun lunta on maassa jo 20-30 senttiä ja pakkasta tällä hetkellä -10 astetta.

Jouluolutvalikoima koostui tänä vuonna 23 oluesta, joista moni on ennestään tuttuja samaisessa sesonkivalikoimassa, Näiden lisäksi tulloo jälkikäteen muutama muukin odotettu kausiolut, mm. Fuller's Vintage Ale on itselleni yksi niistä odotetuimmista. Näitä Jouluoluitahan odotetaan "seurapiireissä" ja niistä alkoikin tuomiointi heti listojen julkaisujen jälkeen – olin huomaavinani pettymyksiä, ei kuulemma ole riittävän erikoista ja hekumallista, mutta onneksi itselläni ei ollut niin suurta odotusta, ettei pettyä tarvinnut.

Mukaan listauksesta nappaan/nappasin jo alla olevasta listauksesta lihavoidut ytksilöt. Viime vuoden kattauksen voit lukea täältä.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
Aventinus Eisbock
Ayinger Winter Bock
Humalove Winter Moo
Insanely Bad Elf Vintage Ale
Kapuziner Winter-Weissbier
La Trappe Bockbier
Liefmans Glühkriek
Malmgård Arctic Circle Ale
Mikkeller Santa's Little Helper
Mufloni Talviporter
Nogne Röd Jul
Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA
Prykmestar Talvibock
Põhjala Joulu´öö
Samuel Adams Winter Lager
Shepherd Neame Christmas Ale
Stadin Panimo Belle Saison d'Hiver
Stallhagen Brewdolf the Reinberr

Sinebrychoff Jouluolut
St.Feuillien Cuvee De Noel
St.Peters Winter Ale
Weltenburger Kloster Winter-Traum

Ensimmäisenä maistoon tältä listalta otin kotimaista tarjontaa, jota edustaa The Flying Dutchman Nomad kiertolaispanimo, joka on tuttu "keep it simple" -olutnimistään.... tai juuripäin vastoin. Mainetta on jo niitetty, joten tämä oli itselleni odotettu uutuus. Olut on pantu siellä missä suurin osa Mikkellerin tuotoksistakin, eli Proef Brouwerij:lla Belgiassa. Cascade-, Centennial-, Citra- ja Mosaic-humalilla kyyditetty IPA, jonka maltaina Pale ale- ja vaaleat crystal-maltaat. Joulusta en sitten tiedä....

The Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA, 6%

Tuoksussa raikasta ja lämpimän hedelmäistä tuoretta humalaa, sitruksien kuorta ja mieto maltaisuus. Jenkkihumalien aromikkuus selvästi vetää pääroolia tropiikin hedelmien merkeissä. Mitä muuta? No eipä oikeastaan muuta, mutta humaluus on ihan sopivasti tasapainoista, eikä rönsyile.

Maussa mennään pitkälti samoissa merkeissä, joskin maltillisemmin kuin tuoksu antoi ymmärtää. Humala ottaa hedelmäisen roolin ja sitä tasapainoittaa kevyt maltaisuus. Mieto sitruunamehuisuus, persikkaisuus ja kevyen kevyt havuisuus, joka muuttuu loppua kohden greippisemmäksi. Katkeruus keskitasoa/ mietoa. Hyvä puhdaspiirteinen laatu, joskin kelpaisi ihan muihinkin kuin sesonkivalikoimiin, mutta onpahan raikkaampi vaihtoehto.

Arran The Bothy Quarter Cask - Batch 1

Viskiä saarelta, mutta ei Islayltä. Laphroaigin Quarter Cask olisi tosin paljon tutumpi tapaus, mutta välillä on hyvä hypätä mukavuusalueelta pois, joten lasista löytyy tällä kertaa Arranin saarella valmistettua turpeetonta viskiä.

Lapparin Quarter Caskin tapaan myös Arran valmisti tämän viskin pienemmissä tynnyreissä. Itse asiassa tarkemmin ottaen, viski on kypsytetty alkuun ex-bourbontynnyreissä (ensimmäisen täytön), jonka jälkeen viski on siirretty pienempiin QC-tynnyreihin. Ja mikäs se Quarter Cask siis onkaan? Neljännesosatynnyri tietysti. Mutta riippuen tislaamosta ja referenssistä, se voikin olla Bruichladdichin 80-litrainen tynnyri, Laphroaigin ja Ardmoren tyyliin 125-litrainen tynnyri (referenssinä 500l sherrytynnyri), tai vaikkapa 50-litrainen, jonka referenssinä on ASB, eli American Standard Barrel (200l).

Joka tapauksessa vähintään 18 kuukauden jatkokypsytyksessä on käytetty reilusti pienempää tynnyriä, jolla puun reagointia tisleen kanssa on tehostettu merkittävästi. Nykytrendin mukaan ikämerkitsemätön, mutta jätetty tynnyrivahvaksi ja kylmäsuodattamattomaksi. Ja tietenkin "limited edition", pullomäärä 12 000 pulloa. Hinnat näillä (löytyy jo uudempiakin eriä) on 60-70 € tietämillä lestiltä.

Arran The Bothy Quarter Cask - Batch 1, 55,7%

Tuoksusta on aistittavissa pikkutynnyrien tuomaa reilu vaniljaisuus ja tuore tammisuus. Muutoin tyypillistä keltaista hedelmäisyyttä, viljakeksisyyttä ja hieman maltaista pölyisyyttä (nuorekkuutta). Vaniljaisuus ja mariekeksisyys tekee tästä omenaisen hedelmäisyyden kanssa hieman makeahkon jälkiruoan oloisen (kaura-omenapaistos).

Maussa tuoksun elementit vielä vahvempana, eli etenkin vaniljasokerisuus on hyvin selkeää. Alkumaussa mieto saippuaisuus, joka katoaa nopeasti. Vihreää ja kypsempää keltaista omenaisuutta, kaurakeksiä, mariekeksiä ja nuorta kirpeyttä miedosti. Jälkimakua kohden makean tuntuista, tulee mieleen aspartaami. Pikkaisen päälleliimatun vaniljainen.

Maitokaupasta: Pyynikin Cloudberry Saison

Saunaolueksi kaipasin raikasta ja kepeää. Ei ole vielä erityisemmin tehnyt mieli tummempia oluita, vaan vaaleiden kaipuu on edelleen voimissaan. Muistinkin juuri ostaneeni maitokaupasta Pyynikin lakalla kyyditettyä Cloudberry Saisonia. Hinta oli luokkaa 3,5€.

Pyynikin sivujen mukaan tämä näyttää sisältävän Pils- ja vehnämaltaita. Kepeä ja raikas runko ollee siis tiedossa. Humalina on käytetty Saaz-humalaa, joten hyvin simppelistä reseptiikasta kyse. Erikoisuutena tässä on nimensä mukaan käytetty hillaa tuomaan happamuutta ja marjaisuutta. Kuulostaa ainakin ihan hyvältä. Onkohan käytetty belgihiivaa? Ainakin makukuvauksen pippurisuus voisi viitata siihen suuntaan.

Pyynikin Cloudberry Saison, 4,7%

Tuoksusta löytyy saisonin peruselementit, hiivaa, mietoa pölyistä humalaa ja sitruksista hedelmäkuorista raikkautta. Hedelmäisyyttä löytyy hyvin ja siinä on runsaasti sitruksien kuoria (miedosti vahaista, kitkerää ja nahkeaa). Myös lakka on läsnä miedosti happamana ja kirpeänä aromina.

Maussa mietoa hiivaisuutta, kevyttä sitruksisuutta ja mieto ruohoisuus. Suutuntuma on hyvin kevyt ja melko hiilihappoinen. Lakan tuoma maku on ehkä turhankin ujona, joillekin tämä lienee hyväkin asia, mutta itse kaipasin vahvemmin. Toimii varmasti kesähelteillä paremmin, sillä tämä on hyvin raikkaan juotava ja kevyt. Jäin kaipaamaan vahvempia makuja, enemmän happamuutta, hiivaa ja hedelmäisyyttä.