Muistio Viking Line M/S Mariella ja Tukholma 3.12.2016

Muistiinpanoksi kirjaa tällä kertaa Viking Linen M/S Mariellan reissun ja kohteena tuttu Tukholma. Edellisten muistiinpanojen mukaan kävin tällä laivalla tammikuussa 2015, eli lähes kaksi vuotta sitten. En katsonut muistiinpanoja vasta kuin nyt ja ainakin seuraava lause pitää edelleen kutinsa: "tämän laivan pubi on aivan perseestä. Muutama parempi olut ja naurettava viskivalikoima. Meni tovi aikaa etsiessä koko baaria, kunnes tajusin sen olevan kyseinen, ennemminkin drinkkibaarilta näyttävä lafka". 

Se tosiaan on surkea hämyinen ja haiseva paikka, edelleen. Oluita löytyi muutama hyväkin, mutta ei niitä sinne "pubiin" viitsi jäädä nauttimaan. Viskivalikoima oli niin surkea, etten yhtäkään viskiä viitsinyt tuolta ostaa. Viinibaarista löytyi Woodford Reserveä, jota muutamat naukut tuli nautittua. Menettelee perusbourbonina, varsinkin kun muuta ei ole tarjolla. Hieman pistävää se tosin on. Oluista tuli juotua Lagunitas IPAa, joka muuten on aika kiva ja hyvin juotavissa oleva IPA. Myös Fullersin ESB eksyi lasiin. Hanavalikoima oli umpisurkea, niitä ei ollut paineita maistaa.

Ns. Tax-Free -myymälä oli sellaista perussettiä, muutama ihmeellisempi pullote eksynyt joukkoon. Samat NASsithan siellä oli kuin muillakin paateilla, mutta lisänä pari viikkaripullotetta ja pari ruotsipullotetta. Ei tarvinnut yhtään pulloa kotia kantaa. Vitriinissä oli pari pulloa, joiden hinta huiteli satasista ylös päin. Lisäksi oli maisteluvitriini, jossa kymmenisen pulloa maistettavana. Oluille löytyi yksi hyllykkä, jossa muuten ihan ok oluitakin, mutta useat olivat parasta ennen nyt.

Systembolagetin hyllyiltä löytyi niitä hyviä ja mielenkiintoisia oluita. Etukäteen olin tilannut noudettavaksi Boulevard Smokestack Seriesin Saison-Brettan, jota olen himoinnut jo pitkän tovin. Näiden lisäksi hyllyiltä löytyi riittävästi uutta ja vanhaa tuttua, joista sai helposti repun täyteen. Kympillä isolta pullolta lähti myös pari upeaksi todettua Rodenbachin Alexanderia. Kahdessa myymälässä poikkesin, Drottninggatan 22 ja Norrlandsgatan 3, joka on entinen NK-Systembolaget.

Tämä nykyinen Tukholman lippulaivamyymälä on kyllä vajonnut alas päin. Oluita on, mutta tuntuu ettei enää niin paljoa kuin aiemmin naapurimyymälässä. Nykyään tukeudutaan nettimyyntiin, joka toisaalta on ymmärrettävää, mutta sitten turistietsiskelijöille ei ole niin hyvät tarjoiltavat. Noh, kyllähän tuolta mukaansa muutamat otti.

kotiintuomiset

Alkosta: Suomi 100 Juhlaoluet

Suomi täyttää 100 vuotta. Ensi vuosi on siis juhlan aikaa ja juhlanaika myös suomalaisille yrityksille tuoda tuotteensa juhlallisesti esiin. Valtioneuvostohan keksi jo oman rahakeruunsa, jolla se rajoittaa isoa osaa pk-yrityksiä Suomi100-kampanjan ulkopuolelle. 30 kiloeuroa kun ei ole ihan taskurahoja. Tällä hetkellä mukana taitaa olla miljonääriyhtiöitä kuten Fortum, UPM, Nordea, Finnair, Fazer.... kampanja tuonee siis näkyvyyttä näille pienille tuntemattomille yrityksille. Eiku?

No en ala liian poliittiseksi, mutta ei ihme, että kaikki eivät tästä menettelystä pitäneet. Linkin takaa löytyy pienehkö tarina Suomi100-hankkeesta. Alkon sivuille kuitenkin on nyt ilmestynyt viiden satsi Suomi 100 juhlaoluita. Onko nämä yritykset (Laitila, VASP, Teerenpeli...) maksaneet siis hyväntekeväisyysrahan? Ehkä tämä on vain Alkon Suomi100.

Valikoimiin tuli Bryggerin Vuosi Sata, joka on vahva (hyvin vahva) lager. Onko tämä sitä "viinalageria"? Ehkä panimon tuntien ei todellakaan, saattaa olla hieman laadukkaampaa kuin tuplapukki. Humalina Magnum, maltaina pils, munich, caramel ja black malt.

Teerenpeli toi ytimekkäästi Suomi 100 Juhlaoluen, joka näyttää olevan jonkinlainen savuolut. Väri 63 EBC, eli kyseessä tummempi tapaus. VASPilta tuli Prykmestar Terva Juhla, joka nimestä päätellen tarjoaa tummaa tervaista lageria. Terva-aromin lisäksi etiketissä mainitaan katajanmarja.

Laitilan Agricola on puolestaan belgityylinen ale, jota olemme aiemmin nähneet Kievari Agricolana. Tuolloin se oli tosin vahvempi alkoholin puolelta (8,5%), mutta reseptiikan komponentit vaikuttaa olevan tismalleen samat (Pale Ale-, Melano-, Biscuit-maltaat, East Kent Goldings-, Northern Brewer -humalat.

Sitten on tämä Svaneke Säkkijärven Polkka (porter), joka ilmeisesti vain oli "listoilla" ja pääsi mukaan teemaan. Onhan siinä suomivärit etiketissä. Toki Alkon Suomi 100 -valikoimaan tuli siis paljon muutakin kuin oluita, ja näistä osa oli muita kuin suomalaisia tuotteita. Viralliseen juomatarjontaan kuuluu viinaa, samppanjaa, viinejä, viskiä, pontikkaa ja oluita.


Laitilan Agricola (Suomi 100), 6,5%

Tuoksu reilusti maltaisuutta, jossa leipäisiä piirteitä. Odotin makeaa mallasta, mutta tässä ei Kievarin tapaan tullut makeaa banaania, eikä erityisemmin hiivaakaan. Paahteista karamellisuutta tulee selkeästi. Myös tummia kuivattuja hedelmiä löytyy.

Maussa tuoksusta tuttua vahvaa maltaisuutta, joka on kevyesti paahteista, leipäistä ja pähkinäistä. Tummaa hedelmäisyyttä, joka on kuivaa ja miedosti kitkerää. Ei erityisemmin "belgihedelmäinen", tai hiivainen. Humala tasapainoittaa makeutta, jota on tosin melko vähän. Mallasvetoinen olut, josta jäi minusta uupumaan belgioluiden aromikkuutta.

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaolut, 5%

Tuoksussa selvä ja voimakas savumaltaisuus. Tulee välittömästi mieleen kuuluisa Urbock. Tosin ei niin pehmeänä. Kuivattu mallasaromi on miellyttävä ja savu on tässä kivasti tasapainoinen ja rauhallinen. Lisäksi hyvin kevyt pähkinäisyys ja mieto paahteisuus.

Maussa savumaltaisuus on myös hyvin selkeää. Tuntuu silti, että hyvin runsas hiilihappoisuus rokottaa pehmeyttä ja kokonaistuntumaa. Tämän savuisuus on miellyttävää, mutta mielestäni se ei sovi runsaaseen hiilihappoisuuteen. Jälkimaussa onneksi aromit pääsee uudelleen esille ja jättääkin miellyttävän pähkinäisen ja savumaltaisen maun.

Prykmestar Terva Juhla, 6,1%

Tuoku tuo savumaltaisuutta, tervaa ja katajanmarjaa. Juuri sitä mitä luvataan. Paahtuneisuus ja savutervaisuus ovat sopivassa suhteessa ja olut tuntuukin tuoksun perusteella tasapainoiselta. Rapeaksi paahdettu ohraleipä savusaunan jälkeen. Tämän se tuo minulle mieleen.

Maussa on selvä tukeva maltainen ote. Suutuntuma on oikeastaan todella hyvän tuntuinen. Terva, savumaltaisuus ja mieto katkeruus ovat oikein hyvin tasapainossa. Jälkimakuun mennessä tulee katajan katkeruutta. Pidemmällä tulee paahteisuutta ja jopa hieman palanutta leivänkuorta. Tämä olut oli positiivinen yllätys.

Bryggeri Helsinki Vuosi Sata, 10%

Tuoksu lupailee tukevaa tummahkoa runkoa. Täysjyväleipää, hieman kaakaokeksiä ja miedosti kakkupohjaa. Maltaisuus on tässä makeahkoa miellyttävällä tavalla. Alkoholi ei tule huonolla esille. Hieman tulee myös sellainen tumma sherrymakeus mieleen. Ihan mukavan kutsuvan maltainen tuoksu.

Makuun on hyvin saatu samaa aromikkuutta kuin tuokuun. Makeaa maltaisuutta, jossa kuivattua sherryviinin kaltaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta (luumu, tumma rypäle, kahvi, suklaa). Miedosti sherryviskeistäkin tuttua nahkaisuutta. Alkoholin vahvuuden tuntee, mutta se pysyy sopivasti aisoissa. Kevyt paahteisuus tasapainoittaa makeutta. Loppua kohden tulee miedosti hapanmäskiä, ruispuuroa, suklaisuutta ja jopa maustepippurisuutta. Hieno olut.

Alkosta: Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier (Jouluoluet 2016)

Jouluolutmaistelu saikin jatkoa lisää, kun pienen pettymyksen Nognen kandidaatista johtuen ostinkin lisäehdokkaita maistoon. Saa nähdä josko vielä jokin ehdokas tarttuisikin vielä myöhemmin mukaan. Tällä hetkellä kärkeä pitää Põhjalan Jõuluöö, joka vaikutti herkullisella suklaisuudellaan. Raikkaampana vaihtoehtona olisi The Flying Dutchmanin dipadaapadii jouluolut. Oli melko kiva IPA, mutta jotenkin jouluoluena jätti mausteisuuteen toivomisen varaa.

Nyt kuitenkin maistoon vehnäolut, joka tuli jälleen kerran valikoimiin ja tällä kertaa 3,99 € hintaan. Tämä on siis ollut jo ainakin vuodesta 2010 saatavilla, joskin joitain välivuosia on ollut. Vuonna 2012 oluella oli sama 3,99 € hinta. Reseptiikka on hyvin perinteinen, maltaina tyypillisesti vehnä- ja ohramaltaat, sekä humalana Hallertau. Jouluisan tästä tehnee hiukan tummenpi väri? Noh, katsotaan se maku.

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier, 5,4%

Tuoksusta löytyy makeaa vehnää, jossa hiiva hyvin vahvana. Banaanisuus on keskivertoa ja enemmän tuoretta kuin ylikypsää. Makeaa maltsaisuutta ja ylipäänsä hyvin perinteinen vehnätyylin edustaja. Mausteisuus vahvahko ja perinteisen neilikan lisäksi tulee mieleen kaneli. En tiedä kuvittelenko, vai onko tämä hiukan makeampi tuoksu kuin yleensä.

Maussa ei olla ylimakean puolella, vaan hyvin perinteisissä tunnelmissa. Jos tykkää vehnäoluesta, niin tämä tarjoaa kaikkea mitä haluaa – banaanisuutta, miedosti neilikkaa, makeaa vehnämallasta ja suutuntumalle pehmeän runsasta otetta. Hiilihapot sopivasti keskivertona. Banaanisuus on tässä keskivertoa miedommin, enemmän löytyy sellaiosta kukkaista purukumisuutta. Hyvä vehnäolut.

Alkosta: Stone Cali-Belgique IPA

Oletteko muuten huomanneet, että melko usein saan laittaa nykyään "Alkosta" otsikkoon. Tarkoittaa sitä, että entistä useammin blogin kirjoituksen kohteeksi pääsee Suomesta ostettu olut, kun Alko on petrannut selvästi olutvalikoimissaan. Kohta aukeaa verkkokauppa ja valikoima laajenee entisestään.

Jouluolutkauden keskellä otin väliarvioon Stonen Berliinin panimon tuotoksen. Cali-Belgique IPA on jo ennestään tuttu, maistoin sen syksyllä 2014 mökkimaisemissa. Tuolloin olut teki erittäin hyvän vaikutuksen kukkaisella belgityylisellä hedelmäisyydellään ja tasapainoisella humaluudellaan.

Tölkin tuotos tulee siis Berliinistä, mutta reseptiikkahan ollee sama. Vanhasta postauksestani lainaan kertauksena, oluen pohjana on Stone IPA, jota on tuunattu belgialaisella hiivalla ja Centennial-humalan sijaan kuivahumalonnissa on käytetty Chinook-humalaa. Ensijulkaisu belgi-ipalla oli vuonna 2008. Vanhempi arvio löytyy täältä (klick). Otsikon olut irtoaa Alkosta 4,39 €:lla. Päiväys pohjassa näyttää tölkitytksen olleen 14.07.2016.

Stone Cali-Belgique IPA, 6,9% (tölkki, Saksa)

Tuoksusta on tässäkin havaittavissa kukkaista hedelmäisyyttä, selvä belgityylinen hiivaisuus. Lisäksi tulee kukkaishunajaa ja miedosti sitruksista humalaa. Tuoksu on edelleen hyvä, joskin ei niin utuinen muistikuvien mukaan. Tässä hiiva tulee puhtaana ja kirkkaana. Joka tapauksessa hiivavetoinen tuoksu, humala taustalla mietona.

Maussa sen sijaan humala ottaa enemmän roolia katkeran greipin muodossa. Hiiva on kyllä alussa mukana tuoden makeahkoa hedelmäisyyttä, mutta humala kuivattaa jo ennen puoliväliä makuprofiilin greippisäksi. Jälkimakua kohden kuivuu entisestään ja humala saa hieman multaistakin otetta. Tämä on muistikuvien perusteella kuivempi kuin aikanaan maistettu versio. Myös "suodatetumman oloinen runko". Silti ihan hyvää ja tykkään enemmän kuin Stone perus IPAsta.