Alkosta: Mikkeller Vesterbro Brown Ale

Alkon uutukaisia "ruskeassa" genressä. Hauska sinänsä, koska juuri pari päivää on tehnyt enemmänkin mieli brown ale -tyyppistä olutta, tai muuten vain maltaisempaa tummahkoa olutta. Muutama imperial stout on myös tullut korkattua hiljan, mutta jotenkin ei ole vielä erityisesti napostellut vaalean kesäkauden jälkeen.

Otsikon olut listautui Alkoihin 17.10. vajaalla 3,5€ hinnalla. Reseptiikkaa ei olla juurikaan avattu, mutta Alkon sivuilla mainitaan ohramaltaat, paahdetut ohrat, kaurahiutaleet ja amerikkalaiset humalat. Olut on pantu Belgiassa, kuten yleensä Mikkellerin oluet.

Mikkeller Vesterbro Brown Ale, 5%

Tuoksussa tuore miedosti havuinen ja kuivan ruohoinen humaluus on kivasti tasapainossa pähkinäisen maltaisuuden kanssa. Alkuun ehkä humala vie kuitenkin aavistuksen vahvemmin aromia eteenpäin. Alta paljastuu kevyttä kahvisuutta ja brownie-taikinaa. Lämmetessä saa leipäisiä piirteitä.

Maussa humala on tuoksuakin kevyemmin pihkaista ja kuivaa. Miedosti greippisää hedelmäisyyttä. Muutoin ei hedelmäisyyttä ole, mutta asiaa kuuluvaa paahtunutta pähkinäisyyttä ja kevyttä mokkaisuutta löytyy. Suutuntuma on passeli; sopivan alhaiset hiilihapot ja sopiva "paksuus". Jälkimakua kohden rapeaa leivän kuorta ja paahtoleipää. Kuiva jälki Mallikas, hieman tavanomaista humaloidumpi, brown ale.

Springbank 1999/2016, 16yo Local Barley

Meinasi unohtua otsikon viskin kirjaaminen blogiarkistoon. Kyseessä kuitenkin melko ripeästi (heti) myyntiintulon jälkeen markkinoilta hävinnyt viski. Hinta ei edes ollut mahdoton ottaen huomioon alkupaineet myynnissä. Rapiat 100€ 16-vuotiaasta tynnyrivahvasta Springbankista on nykyhinnoissa jopa edukas.

Mutta mitä oli tarjolla? Uusi 16-vuotias Springbank, joka kantaa nimeä Local Barley. Tämä on ensimmäinen virallinen "local barley" -julkaisu sitten 2001. Moni viskiharrastaja on varmasti haikaillut 1960-luvulla tislattuja "hieman kalliimpia" Local Barley -pullotteita. Nimensä mukaan ideana on paikallinen tuotanto ja tämän pullon viljat onkin muutaman kilometrin päästä Campbeltownista, Low Machrimore farmilta.

Tämä 16-vuotias oli ensimmäinen viidestä pullotteesta, jotka tullaan julkaisemaan vuosi kerrallaan. Luvassa on siis vielä neljä lisää, joten jos tämän missasit, ei kannata vielä toivosta luopua. Viski on kypsytetty 80% bourbontynnyreissä ja 20% sherrytynnyreissä. Pullotus tynnyrivahvana ja pullomäärä 9000 lestiä. Viski julkaistiin tänä vuonna helmikuussa. Helsingissä tätä pääsee maistamaan ainakin Hotel Havenissa.

Kuva: master of malt

Springbank 16yo 1999/2016 'Local Barley', 54,3%

Tuoksu on alkuun omituisen käyneen oloinen. Mineraalista rikkisyyttä, valkopippuria, hieman lämmintä toffeeta ja melonia. Öljyistä mineraalisuutta tulee lisää ilman kanssa. Pidemmän lasiajan jälkeen keksistä vaniljaisuutta ja omenapiirakkaa. Noh, katsotaan maku.

Maku on alussa hyvin saippuainen. Kirpeää vihreää ja keltaista hedelmäisyyttä, hieman ruutia ja lopussa vaniljaa. Hieman levoton kokonaisuus. Hedelmäisyys tuntuu mukavalta taustalla, mutta muutoin tämä kyllä jättää pienen pettymyksen odotuksiin nähden.

Almanac Citra Sour ja Pumpkin Sour

Työreissun ohella mökkeillessä tuli maistettua parit amerikkalaiset happamat, joista raportit unohtui viimeistellä. Tämän vuonna 2010 perustetun kalifornialaisen panimon kotisivujen olutvalikoimaa kun selaa, niin huomaa, että on melkoinen setti erilaisia, ehkä hieman kokeileviakin, oluita. Panimo suosii paikallista tuotantoa, eli käyttää paikallisia raaka-aineita oluissaan. Marjat, hedelmät, yrtit jne. on panimon suosiossa.

Otsikon kaksi olutta ostin Hollannista ja niiden hinta oli huikeat 14,3 € pullolta. Kyseessä siis 0,375 cl pullot. On siis jo aika lailla hintaa oluella, mutta tämän panimon tuotokset oli jo pidemmän aikaa ollut toivelistalla. Näyttää niitä saavan edelleen BoxBeersin valikoimasta.

Panimon sivuilla kerrotaan Citra Sourin kuuluvan "Hoppy Sour" sarjaan, jonka oluet perustuvat vaaleaan "american blond" pohjaolueen, joka kypsytetään viinitynnyreissä. Kuten sarjan nimestä voi päätellä, humaloidaan olut jälkikäteen tietyllä yhdellä humalalajikkeella, tässä tapauksessa Citralla. Olut on pullotettu jo heinäkuussa 2015.

Toinen oluista, Pumpkin Sour, on niin ikään tynnyreissä kypsytetty olut, mutta nyt viinitynnyrikypsytys on saanut kaverikseen Woodford Reservsin bourbontynnyrit. Kurpitsan lisäksi, tyylin mukaan löytyy myös muita mausteita. Pullotettu heinäkuussa 2015.

"This American wild ale was aged in used wine casks with our house “Dogpatch” sour culture, a cocktail of wild Belgian and American yeasts, including San Francisco sourdough starter."

Almanac Citra Sour, 7% (2015)

Tuoksusta huokuu sitruksinen hapan humaluus. Citran elementit hienosti ja vahvasti esillä. Kuivaa humalanlehteä, appelsiinistä ja sitruunaista hedelmäisyyttä ja mangoa. Happamuus on mehumaista, vasta puristetun sitrussekamehun kirpeyttä. Aavistus hiivaisuutta. Raikas tuoksu.

Maussa samat elementit ja samalla intensiiviteetillä. Runsas sireuunamehuisuus ja hedelmöisyys hallitsee. Happamuus tulee sitruksisena mehuisuutena ja valkoviinisyytenä - ei kipristä suuta, vaikka hento etikkahappoisuus löytyykin. Humala tuntuu alkuun, mutta hedelmähappamuus rokottaa roolia muulta makumaailmalta. Loppuvedossa saisi olla kuivempi ja vahvempi humaluus. Kokonaisuus on kuitenkin riittävän tasapainoinen ja miellyttävä. Nimi on tässä kohdallaan.

Almanac Pumpkin Sour, 8,5% (2015)

Tuoksu tuo mieleen sour brown -tyyppisen maailman. Tummaa hedelmöisyyttä, jossa hapanta tummaa viinisyyttä. Vahva yleisolemus, alkoholinkin aistii. Odotin kurpitsan mausteisuutta ja vihanneksisuutta, mutta tässä sitä ei ole perinteiseen tyyliin. Ehkä miedosti makeaa vihannesta, Mausteisuutta ei löydy, tai se on happamuuden alla.

Maussa tammista viinihappamuutta. tumma ja kirpeä ote. Happamuus tasoa Rodenbach Grand Cru, tai aavistuksen enempi. Maku jää jotenkin yksinkertaisen happamaksi ja jään kaipaamaan mausteisuutta.

Siren / Prairie Artisan Ales Ratchet Blended Saison

Tämä kahden mielenkiintoisen panimon kollaboraatio-olut päätyi lasiini jo alkukesästä toukokuun loppupuolella. Se vietti kellarissakin muutaman kuukauden ennen kuin "löysin" sen pienen inventaarion avulla. Pikainen vilkaisu etikettiin ja ymmärsin heti miksi olin tätä tilannut.

Prairien ja Sirenin tekemä saison kuulostaa hyvältä jo sellaisenaan. Mutta mitä tarkoittaa nimessä "blended saison"? Tulee ensimmäiseksi mieleen geuzet ja lambicit, joissa sekoitteet on tavallista. Tämän oluen sekoitus tarkoittaa sitä, että 20% osuus oluesta on saanut kypsyä valkoviinitynnyreissä. Pohjana oluella toimii Prairien Prairie Ale, joka on melko rehti saison, mitä nyt Prairien tyyliin on kypsytetty villihiivojen ja viinihiivojen kera. Erinomainen olut, maistoraportin voit lukaista täältä.

Ok, siinä oli siis se 80% osuus. Viidesosa oluesta tulee Sirenin tuotannosta, ja se koostuu siis oluista joita on kypsytetty valkoviinitynnyreissä. Tämä 20% on sekoite Sirenin Funky Feetiä (Golden Ale + Brett), Calypsoa (humaloitu Berliner Weisse) ja Soundwavea (India Pale Ale). Joten oluen nimessä "Blended" on hyvin oikeutettu.

Siren / Prairie Artisan Ales Ratchet Blended Saison, 6,2%

Tuoksu reilusti hiivainen ja valkoviininen. Samppanjaista aromikkuutta ja kuivaa kirpeää hapanya hedelmää (omenaa, päärynää). Valkoviininen tammitynnyri on hyvin aistittavissa ja tuo lisähappamuutta. Brettan hedelmäisyyttä ja mieto nahkea tuntuma. Hyvä tuoksu.

Maku on kuohuvan raikas. Suussa pirskahteleva ja kuohuva, hieman nahkea. Runsaasti sitruksisuutta, kypsää omenaisuutta ja valkoviinistä hiivaisuutta. Jälkimaussa mieto humalaripaus ja kuiva sitrushedelmäkuorisuus. Raikas ja maukas olut.