Ardbeg Single Cask 1994/2006, 59% (IB) - Eskon Ardbeg

Tuli hyvin erikoinen tilaisuus päästä maistamaan yksityisen henkilön pullottamaa Ardbegia, ajalta ennen Glenmorangien omistajuutta. Kun kuulin mahdollisesti tarjolla olevasta Ardbegin sherrytynnyrissä kypsytetystä single cask -pullotteesta, olin melko pian myytyä miestä. Muutama sähköpostien- ja puheluiden vaihto ja kyseinen pullote oli huulillani ennen kuin huomasikaan.

Sovitaan vaikka, että kaverin nimi oli Esko. Eskolle tuli tilaisuus ostaa oma tynnyri Ardbegilta.Valittavana oli joko ex-bourbon- tai ex-sherrytynnyrissä kypsytettävä Ardbeg. Esko valitsi refill-sherrytynnyrin ja se täytettiin tisleellä vuonna 1994. 12-vuotta myöhemmin, vuonna 2006, Eskolle tuli aika pullottaa kypsytetty viski. Hän päätti pullottaa viskin Springbankin tislaamolla. Springbank halusi ostaa mieheltä koko tynnyrin pois, mutta Esko ei tähän suostunut. Hän kuitenkin pääsi sopuun ja luopui (myi) tislaamolle 60 kpl 0,7l pulloa ja loput pullot piti itsellään. Pullotuksen jälkeen Esko makseli kiltisti Suomeen veroja ja kuljetutti pullot kotimaahansa.

Näin syntyi siis tarina tämän yksityisen henkilön pullottamasta Single Cask Ardbegista, joka pullotettiin miehekkäästi (ja maukkaasti) tynnyrivahvuisena. Ai niin.... hintaa tynnyrille tuli vajaat 1000£. Sopivasti muutamien viimeaikaisten arttujen jälkeen tuli maistettua tämä harvinaisuus muutamaan kertaan.

Sherry-Ardbeg

Ardbeg Single Cask 1994/2006, sherry cask, 59%, (IB, La Réserve, bottled in Springbank)

T: Tuhtia öljyistä vanhanaikaista savua. Turvesavuisuus on vahvasti läsnä ja on makeahkoa, poltetun puun ja hiukan mineraalisen tuntuista. Sherryn tuntua tulee makeahkosta ja hedelmäisestä vivahteesta. Mineraalisuuden seassa on eucalyptusta ja mentholia. Voimakas ja herkullinen tuoksu.

M: Makuryöppy nousee maltillisen voimakkaasti ja muuttuu pippurisen savuiseksi. Savu on puhdasta ja mentholista. Myös merellisiä piirteitä tulee suolan ja vihreän ruohoisuuden merkeissä. Jälkimaussa avautuu makeaa tuntua ja savuisuus tanssii makean hedelmän (vihreä omena ja rypäle) ja vaniljaisuuden kanssa. Taustalla mentholia ja raikasta hedelmäisyyttä.

Voimakaspiirteinen ja monimuotoinen Ardbeg. Old school. Kivasti tuli "etappeja" matkan varrella. Savu on mieleeni, ei lainkaan palanutta kumia tai muita epämiellyttäviä epäpuhtauksia. Namia.

Franziskaner Weissbier Royal Edition 02, 6%

Viimekertaisen vehnäsuoran jälkeen on hyvä ottaa muutama kaapista löytyvä "tilattu" vehnä nyt kun edelliset on vielä hyvin tuoreessa muistissa. Tässä välissä on tullut muutama edellisistä maistettua vielä uudestaan ja tuntemukset maistelun jäljiltä on ennallaan. HB on edelleen suosikki.

Franziskaner on omasta mielestäni muutoin yleensä maukas ja laadukas vehnäolut, mutta sen suutuntuma on turhan hiilihappoinen ja monesti pyörittelenkin hieman olutta lasissa, jolla saa tuota hiilihappoisuutta hieman pehmeämmäksi. Toinen tapa vaikuttaa asiaan on kaatamalla olut hieman reippaammin lasiin.

Nyt on kuitenkin perusvalikoimasta hieman poikkeavampi yksilö, kun lasiin kaatuu Royal Edition 02. Tämä on siis toinen esitys ns. vintage editionista, jonka reseptiä aina hieman viilaillaan eri versioiden välillä. Tämä 02 on lanseerattu vuonna 2012 ja ilmeisesti se on pärjännyt paljon paremmin kuin edeltäjänsä, jota en itse ole päässyt vielä maistamaan. Katsotaan miltä tämä versio tuntuu. Olisi tietty ollut hyvä verrata originaliin, mutta ei sattunut kaapista löytymään tähän hätään.


Franziskaner Weissbier Royal Edition 02, 6%

T: Hieman hapokasta banaanista vehnää. Rapsakka ja aavistuksen paahteinen maltaisuus. Mukana myös hiukan mäskistä happamuutta.

M: Samalla tavalla hiilihappoinen ja kuohkea suutuntuma kuin originalissa ja Dunkelissa. Maussa on kuitenkin hieman enemmän ytyä ja mausteisuutta. Hiivakin tuntuu ehkä napakammalta. Makeus on tasapainoista eikä aiheuta liikaa imelän tuntua. Jälkimaku keskivertoa, jättää miedon hunajaisen hiivaisuuden.

Tämä oli oikeastaan aika hyvä. Sanoisin, että hyvin tyylikäs ja maukas vehnäolut ja ainoastaan alkuun (ennen pyörittelyjä) turhan hiilihappoinen runko häiritsi. Tähän tosin voi vaikuttaa jo kaadollakin.

Uusi arviointitapa käyttöön!

Olen päättänyt kokeilla uutta pientä lisäystä arviointien päätteeksi. Nykyään on tapana kirjata tuotteesta saatavat faktat ja tarinat talteen ja lopuksi maistelunoottien jälkeen mahdollisesti tehdä pieni yhteenveto miltä tuote tuntui omasta mielestäni. Pisteytyksiin en ole lähtenyt, sillä en ole löytänyt mieleistäni järjestelmää tähän tarkoitukseen. Viskejä on niin paljon eri tyylisiä, että pisteytys pitäisi tapahtua muutamilla asteikoilla (tyyliin turpeiset, sherryiset, bourbonit ym ym..). En kuitenkaan tuotakaan linjaa ole valinnut, vaan nyt ajattelin lähteä ihan kevyellä suuntaa antavalla arvosteluasteikolla, joka lähinnä antaa hieman osviittaa millainen fiilis maistetun tuotteen jälkeen jäi.

Syy miksi tähän kokeiluun lähdin on se, että välillä en osaa tarpeeksi ytimekkäästi kiteyttää tuntemuksia esimerkiksi maistetusta viskistä verbaalisesti. Nyt alkuun koekäyttöön otettava symboliikka kiteyttää mahdollisesti tekstistä poisjääneen mielipiteen ja tukee noottien antamaa mielikuvaa. Huomautan, että en halua edelleenkään antaa liian tarkkaa määritelmää arvosanan muodossa, vaan laitan yleispiirteisen symboliarvosanan kyseisestä tuotteesta, joka kuvaa tuotteen jättämää vaikutusta, pettymystä, riemua, yllätyksellisyyttä, tai vaikkapa neutraaliutta. Symbolinen arvio kuvastaa yleensä tuotetta omassa kategoriassaan.

Käyttöön otettava asteikko voidaan hieman peilata yleisesti käytössä olevaan 100-, tai 50-pisteen asteikkoon. Tosin tämä ei ole yksi yhteen, vaan oma asteikko poikkeaa edellisestä, sillä esimerkiksi en yleensä vertaa bourboneita ja single malt -viskejä keskenään. Jos olut on saanut viisi pikaria (5/5+), tarkoittaa se 90-93% maksimista, joka peilautuu 50-pisteen asteikolla 45-46,5 pisteeksi.

Uusi yhteenveto arvioinnista

Tässä hieman avattuna, mitä kyseinen arvio tarkoittaa:

Tuote ei lunastanut odotuksia, pikemminkin se hieman hirvitti/kummastutti/kauhistutti. Harvinaisen tylsä, epäonnistunut, tai muuten vaan omasta mielestäni välttämisen arvoinen tuote. Tuskin tulen tätä jatkossa nauttimaan, todennäköisesti välttelen uutta kontaktia.


Tämä tuote ei vakuuta minua. Fiilis saattaa olla "tulipahan maistettua, mutta ei kiitos enempää". En tähän rahojani haaskaisi, enkä suosittelisi eteenpäin.


No tässä tuotteessa alkaa olla jo aineksia parempaan. Vaikken todennäköisesti tätä itse ostaisi, niin saattaisi se löytää tilanteen, jossa kokeilisin uudestaankin. En välttämättä tätäkään suosittelisi muille, mutta jotakin hyvääkin tästä silti löytyi.


Tässä tuotteessa on jo hyvin potentiaalia. Vaikkei vielä ylletä parempaan keskiluokkaan, niin tätä voisi nauttia helposti uudestaankin. Tätä voisi jo rauhallisin mielin suositella kaverillekin. 

Tämä tuote on jo oikein nautittavaa. Ehkä jokin maata järisyttävä asia jäi uupumaan, mutta tuote saattaisi hyvin löytää tien kaappiini. Kokeilemisen arvoinen tuote, suosittelen tätä mielelläni myös muille.


Nyt alkaa jo lyyti kirjoittamaan! Tässä oli jo sitä jotakin, mitä edellisestä jäi ehkä uupumaan. Erittäin onnistunut tuote ja todennäköisesti jää mieleen pidemmäksikin aikaa. Kaapista löytyisi aina tilaa tämänkaltaisille tuotteille. Kiitos.


Wau! Tämä on harrastuksen parasta antia. Hienoa päästä maistamaan kyseisen tuotteen kaltaisia helmiä. Tätä kelpaisi nautiskella kerta toisensa jälkeen ja tälle löytyisi varma paikka kaapista, mikäli onnistuisi kohtuukärsimyksin jostakin hankkimaan. Ylpeänä suosittelisi kavereille ja tutuille.

SMWS Ardbeg-tasting

Se on sitten ensimmäinen SMWS:n (Suomen Mallaswiskyseuran) tasting takana. Sori, mutta en kehtaa linkittää kotisivuja ;). Noh, kotisivut on ilmeisesti saamassa uutta ilmettä piakkoin. Tasting järjestettiin Helsingissä Suomen Yrittäjänaisten kokoustilassa. Tiloista sen verran, että ajoivat asiansa, ei mitenkään erityiset, muttei juuri moitettavaakaan. Hieman tuli mieleen menneet kouluajat ja luokkahuoneet.

Ardbeg-päivän kunniaksi pöytään oli katettu seitsemän eri Ardbegia, joista muutamat on jo kohtuu arvokkaitakin. Tastingissä päästiin vertaamaan vanhempaa tuotantoa ihan nykypäivän tuotantoon, kun kattauksessa olevat Tenit ja Uigeadailit asettuivat rinnakkain. Kyllä, 2000 luvun alkupuolen kymppi vastaan nykykymppi ja ensimmäinen Uigeadail versus uusin Uigeadail (L14). Aiemmin en näistä kumpaakaan ole maistanut, joten mielenkiinto oli kova. Kaiken lisäksi nämä oli kattauksessa nimetty 10yo X / Y ja Uigeadail X / Y, joten spekulointi jätettiin maistajien armoille, kumpi on kumpaa.

Näiden neljän lisäksi kattaukseen kuului Airigh Nam Beist (tutummin "biisti"), 1990 Cask Strenght ja 25yo Lord Of The Isles. Ai niin, näiden Arttujen lisäksi oli myös Altian Dry Vodkaa! Ja sitä oli tarjolla reilusti. Noh, tarkoitus ei toki ollu juottaa maisteluporukkaa känniin, vaan tällä suositeltiin maun neutraloimista muutamien maistojen jälkeen. Fenolit ei kovin hyvin veteen liukene, joten tähän tarkoitukseen oli annettu paremmin asian ajavaa etanolia. On tutkitusti todettu, että fenolit liukenee paremmin etanoliin kuin veteen.

Alkuun maistetuista kympeistä vanhempi pullote ilmestyi Glenmorangien tislaamon oston jälkeen 2000-luvun alussa. On sanottu, että tällöin tislaamo käytti huomattavasti vanhempaa tuotantoa 10yo viskiinsä, kuin mitä siinä käytetään nykyään. Itseasiassa tänäpäivänä on melko varmaa, että 10yo on aika lailla juurikin sitä itseään, eli kymmenvuotiasta viskiä. Glenmorangien aikainen nykyinen TEN julkaistiin ensikertaa vuonna 2008, eli 10yo viski, joka oli tislattu ja kypsytetty uuden omistajan aikana. Kymppien jälkeen siirryttiin Airigh Nam Beistiin. Tämä pullote julkaistiin vuonna 2006 (MWY2014 mukaan). Samana vuonna tislaamon manageri Stuart Thomson jätti Ardbegin 9 vuoden jälkeen. Bill Lumsdenin mukaan kyseisessä pullotteessa on käytetty suurelta osin first-fill ex-bourbontynnyreitä.

Biistin jälkeen siirryttiin kattauksen iäkkäimpään tisleeseen, eli 25yo Lord Of The Isles -pullotteeseen. Vuonna 2001 julkaistu pullote sisälsi ison osan komponenteistaan 1970-luvun puolivälissä tislattua tislettä. Viskin arkun tyyliseen pakkaukseenkin on kiinnitetty erityistä huolellisuutta ja se sisälsi jonkinmoisen paperikääreen sisällään (jota en sen tarkemmin tutkinut). Loordin jälkeen oli vuorossa 1990 Cask Strenght, joka on pullotettu Japanin markkinoille. Osa näistä pulloista päätyi tislaamolle myyntiin. Pulloerä oli 1740 kpl. Lopulta viimeisiksi jätettiin molemmat Uigeadailit. Ensimmäinen Uigeadail julkaistiin 2003, jossa niinikään oli käytetty vanhempaa tislettä, jopa yli 20-vuotista sherrytynnyreissä kypsytettyä tislettä. Alkujaan tynnyrijakauma oli 35-45% sherrytynnyreitä ja loput ex-bourbontynnyreitä. Tänäpäivänä tisleiden iästä ja tynnyrijakaumasta ei olla kerrottu tarkkaan, mutta on väitetty, että edelleen jakauma olisi samaa luokkaa.

Kaikki nämä maistellut Ardbegit ovat kylmäsuodatamattomia ja ilman väriaineita. Jännä sinänsä, että uusin Ardbeg, Aurverdes, on ilman NCF-merkintää. Kuitenkin tislaamo on kertonut, että myös kyseinen viski on kylmäsuodattamaton. Miksi merkintä on jätetty pois? No se on toinen tarina. Alla omat nootit miltä viskit maistuivat omalla kohdallani ja lopuksi taas pienimuotoinen ranking, mikä maistui parhaalta. Ja tosiaan 10yo:t ja Uigeadailit maisteltiin puolisokkona. Tällä kertaa oma veikkaus kuitenkin meni kohdilleen, kun minusta oli hyvin vahvasti huomattavissa kumpi tisleistä oli vanhempaa satoa (vaikken kumpaakaan ollut maistanut). 

Ardbeg 10yo, 46%, 2000-luvun alun pullote

T: Vanhan vahainen ja viinimarjainen. Eukalyptustä ja teetä yrttisyyden muodossa. Tuttua vaniljaista kuivaa puhdasta savua. Hieman lihaista. 

M: Happamuutta tulee savun seassa. Melko rauhallinen fenolisuus. Jälkimaussa mentholia ja viinimarjapensaan lehtiä. Pitkä. 

Ardbeg 10yo, 46%, nykyhetken pullote

T: Selkeä ero. Kellarimaisuus ja vanha vahaisuus puuttuu. Samoin mustaviinimarjat. Tämä on savuisempi (vanha kuiva lihainen puusavu) ja vaniljaisempi. Tutumpi minulle. Tosin vanempi kymmpi on kyllä parempi tuoksutaan. 

M: Lämmintä ja lihaisaa savua. Puhdas ja melko simppeli. Savun seassa hieman lakritsia ja makeaa vaniljaa. Tutun makuinen. Veikkaan että nykykymppi. 

Ardbeg Airigh Nam Beist 1990 vintage, 46% (2006 pullote)

T: Tummansävyinen ja hieman nahkainenkin. Kenkälankin ja vahan vahan sekoitus tuoksuu hyvältä. Turvesavuisuus on hyvin läsnä, mutta vain taustalla hieman ujona. Hyvä tuoksu. 

M: Turpeisuus ja savuisuus vahvaa ja karamellistä. Puuntutua. Maanläheistä makeaa yrttisyyttä ja lakritsia. Pitkä jälkimaku. Ihan hyvää, muttei räjäytä tajua. Vanha Uige ja vanha kymppi olivat parempaa. 

Ardbeg "Lord of the Isles" 25yo, 46%, (2001)

T: Nyt on erilaista taas. Hunajavaha kynttilää, viinimarjalehtiä (herukkaa) ja yrttiä. Taas miellyttävän erilainen. Turve on ujona taustalla. Vanhan tynnyrin tuoksun tuntee. Vanhan ajan yskänlääkettä. Hieno tuoksu. 

M: Täyteläinen suutuntuma. Pehmeä ja jopa silkkinen. Paahtunutta maltaisuutta. Sherryisyys ja savuisuus kivasti tasapainossa. Jälkimaku on muuten hieno. Hienoa mokkaisuutta ja suklaisuutta. 

Ardbeg 1990 Cask Strength, 55%

T: Pölyistä ja jopa hieman homeista tuntua (kellari). Vihreää vanhaa teetä ja herukkaa. Erilainen hyvällä tavalla. Raakaa hedelmäisyyttä (omenaa ja päärynää). Vihreää ruohoisuutta. Ei hassumpi. 

M: Voimakas turpeisuus yllättää. Räväkkä ja tulinen. Tuoksun perusteella odotti jotakin muuta. Hieman vanhemman kympin ja uuden kympin välimuotoa, mutta tujumpaa ja ruohoisempaa. Myös lakritsia ja eucalyptusta on enemmän. 

Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2003

T: Samanlainen kellarinen vahaisuus kuin vanhemmassa kumpissä. Mentholia ja kenkälankkia. Vanhaa sherrytynnyriä. Onpa hyvä. Hieman toffeeta ja kahvia tuo lämmintä maanläheisyyttä. Hieno tuoksu. 

M: Alku voimakkaampi kuin kympeissä. Kuivattaa suuta melkolailla enemmän. Kuivaa sherryä joka tuo syvää tuntua. Nahkeaa nahkaisuutta ja karamellisoituja rypäleitä. Turvetta löytyy ja se on hienosti tasapainossa sherryn kanssa. Upea tasapaino. 

Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2014

T: Toffeista ja karamellista sherryisyyttä on heti havaittavissa. Makeita kypsiä rypäleitä ja uunipäärynää. Myös hieman tunkkaista mentholia. 

M: Voimakkaamman savuinen kuin edellinen, sen huomaa heti. Punaista marjaisuutta ja toffeeta. Hieman hunajavahaa. Myös kuivattava. Edellinen (vanhempi) oli parempi. 

Vasemmalla 2003, Oikealla 2014

Täytyy myöntää, että nuo vanhemmat Ardbegit oli kyllä selkeästi omasta mielestäni parempia. Etenkin 2003 Uigeadail teki syvän vaikutuksen. Hieman samaa tuntua tuli viimeksi Highland Parkin 40yo tisleestä, jossa sherryisyys oli huumaavan hyvää.

Suosikkilista tällä kertaa olisi seuraavanlainen:

1. Ardbeg "Lord of the Isles" 25yo, 46%, (2001)

2. Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2003

3. Ardbeg 10yo, 46%, 2000-luvun alun pullote

4. Ardbeg Airigh Nam Beist

5. Ardbeg 1990 Cask Strength, 55%

6. Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2014

7. Ardbeg 10yo, 46%, 2013

Tastingin jälkeen tuli piipahdettua parille oluelle ja juteltua kaiken maailman höpötyksiä Viskisiepon kanssa. Olutlinja oli tällä kertaa IPA-tyylistä ja seuraavanlainen olut valikoitui maisteltavaksi (ei tosin kovin tarkkaa touhua).


Beer Hunters Mufloni Mandarina IPA (Hanasta)

Makean hedelmäinen ja runsas tuoksu. Maku on samoilla linjoilla, oikein hedelmäinen ja raikas. Happaman mausteinenkin. Suutuntuma sopivan tuhti ja hieman siirappinen. Tykkäsin paljon.

Toinen olut oli BrewDogin "IPA is dead" -sarjaan kuuluva, mutta tästä en enään mitään erityisiä nootteja kirjannut kun alkoi noita juomia olla jo alla muutama.