The Glenlivet 14yo 1996/2011 Cask #163409, Cask Strenght Collection, 57,1% (Signatory)

Jatketaan toisenlaisella Signatory Cask Strenght Collection -sarjan pullotteella. Tällä kertaa on kyseessä turpeistamaton tisle, joka on tyypillistä tälle tislaamolle. Kyseessä siis otsikon Glenlivet, joka on tislattu 31. lokakuuta 1996 ja kypsytetty kuusi päivää vajaa 15-vuotiaaksi sherry butt -tynnyrissä #163409, josta saatiin pullotettua 587 pulloa 25. lokakuuta 2011.

Tästä kuuden päivän "vajauksesta" on mielenkiintoista pohtia, miksi viski on pullotettu juuri tuolloin? Miksi ei ole odotettu vielä muutamaa päivää, jolloinka viski olisi ollut 15-vuotiasta? Onko kysyntää ollut niin paljon, että lisää tuotteita on tarvittu heti markkinoille? Vai onko niin, että tuote oli niin hyvää maistettaessa samplea ja se oli "pakko" pullottaa heti? Ei kait muutama päivä makua olisi enään muuttanut? En tiedä, mutta eihän se sinällään mitään merkitse varmaankaan maussa, monesti kyllä tuolla iällä on väliä myynnin kannalta ja ainakin se tuppaa hinnassa näkymään. Joka tapauksessa maistellaas tämä single cask Glenlivet tähän väliin ja unohdetaan muut asiat hetkeksi.

Glenlivet 14yo 1996/2011 Cask #163409, Cask Strenght Collection, 57,1% (Signatory) 

T: Lämpimän toffeinen ja sherryvivahteinen. Mietoa nahkaisuutta, kermakaramellia, pähkinäsekoitusta ja hieman punaviinimäistä marjaisaa happamuutta . Päällä leijuu myös pientä pyyhekumisuutta ja "teennäistä" puuta. Tämä lämmin kumisuus on hieman häiritsevää mielestäni. Makeahko viinisyys kyllä yrittää peittää sitä allensa ja onnistuukin melko hyvin ajan kanssa, tuoden myös hieman kirpeämpää lämpimän toffeisuuden sekaan. Kun tämän antaa rauhassa olla lasissa, voi aistia hentoa suklaisuutta, maltaisuutta ja kukkaisuutta.

M: Melko hyökkäävä ja terävä. Alku on hyvin intensiivinen sekoitus toffeeta, punaista mehukiisseliä, hieman hapanta viinisyyttä (punaviini/portviini) ja kuivia hedelmiä (rusina, viikuna). Hentoa suklaisuutta, mietoa nahkaisuutta, greippiä ja pomeranssin kuorta. Pitkähkössä jälkimaussa pientä alkoholisuutta nousee esiin sherryvivahteiden kanssa. Muskottipähkinää ja neilikkaa. Jokseenkin miedon öljyinen suutuntuma. Meinaa kuivattaa suuta, mutta kuivuus peittyy lopun mausteisuuteen. Vesilisä ohentaa tuoksua ja tuo makuun kuivuutta ja hieman metallista lääkemäisyyttä (yskänlääke).

Jotenkin lievästi sekainen. Maut hieman "heittelehtii" laidasta toiseen. Mukavaa sherryisyyttä, mutta lievä kumisuus häiritsee sitä. Ikäänkuin puuttuisi tasapainoa ja pehmeyttä. Tämän viinisyys toi mieleen Suomelle pullotetun Benriach Rioja finish (1993/2012), mutta siinä kokonaisuus on paremmin tasapainossa. Tämän mieto suklaisuus on kiva ominaisuus, mutta ainekset ei riitä "kohtalaisen hyvää" paremmaksi.

Caol Ila 30yo 1982/2013 Cask #6483, Cask Strenght Collection, 54,8% (Signatory)

Otetaan vielä yksi Caol Ila maisteluun tähän väliin nyt kun ollaan vauhtiin päästy. Useampia saman tislaamon tuotteita kun maistelee, niin on mukava huomata, kuinka samoja piirteitä ja vivahteita löytyy useammastakin tisleestä, vaikka kyseessä olisikin aivan eri pullottaja.

Signatory on Brian ja Andrew Symingtonin 1980-luvun lopulla perustama yksityinen pullottaja-yritys. Alkuun se joutui kuitenkin tyytymään "haalimaan" tynnyreitä eri tislaamoilta, sillä lisenssin pullotukseen se sai vasta vuonna 1992. Nimi juontuu alkuperäisestä ideasta, jossa jokainen julkaistu pullo olisi allekirjoitettu jonkun "julkkiksen" toimesta. Tämä idea ei kuitenkaan päässyt toteutukseen asti ja ehkä hyvä niin? Cask Strenght Collection on tämän pullottajan "premium"-sarjoja, sarjan viskit ovat luonnolisesti tynnyrivahvuisia ja lähes kaikki julkaisut myös yksittäisestä tynnyristä.

Tämänkertainen Caol Ila kuuluu kyseiseen Signatoryn sarjaan. Viski on tislattu joulukuussa 1982, kypsytetty reilu 30 vuotta hogshead tynnyrissä #6483 ja pullotettu huhtikuussa 2013. Pulloja kyseisestä tynnyristä saatiin 270 kpl.

T: Lämmintä ja öljyisän suolaista lakritsimaisuutta. Savuisuus on lämpimänsuuntaista hieman turpeista ja miedohkoa, se ei hallitse. Maltillinen alkutuntuma, josta löytyy mietoa punaista marjaisuutta (viinimarjaa), merilevää, jodia ja vanhaa suolaa. Lasiajan kanssa tämä avautuu mehukkaammaksi ja "isommaksi". Merellisiä piirteitä nousee paremmin esiin. Sitruksista vaniljaa ja petsattua vanhaa puuta.

M: Tässä 30 vuoden ikä tuntuu rakenteessa asti. Rakenne on suuta täyttävä ja pehmeän silkkinen. Makuja irtoaa tasaiseen tahtiin koko ajan. Kerroksisuutta löytyy mukavasti, tämä ei ole tasapaksu tapaus. Paksuhko hieman lääkemäinen, turpeinen ja marjaisan vaniljainen suutuntuma alussa. Savu tuntuu myös heti alusta saakka, mutta se on ikäänkuin sivuroolissa pienesti kihelmöiden ja hieman merisuolainen. Sitruunakakkua, samaa petsattua puuta kuin tuoksussa, hieman makeahkoa greippiä ja aavistus nahkaista tuntemusta. Jälkimaku on pitkä, hieman lääkemäinen ja merellinen. Ei kaipaa vettä. Vesi korostaa hieman sitruunaisuutta ja savuisuuskin muuttuu hieman pistävämmäksi.

Hyvä viski kokonaisuudessaan. Tuntui hyvältä suussa ja muuttui ajan kanssa vielä paremmaksi. Kermaisan paksu suutuntuma toimi hyvin makeahkon sitruunaisuuden, marjaisuuden ja savuisuuden kanssa. Vesilisä muutti olemusta hieman nuorekkaammaksi ja raikkaammaksi tuoden sitruunaisia ja raikkaita piirteitä esiin. Molemmin tavoin maukasta.

Port Askaig 19yo CS, 50,4% (Speciality Drinks)

Savuisten viskien makunautinnot jatkuu. Tällä kertaa ns. "bastard" maltin merkeissä. Kyseessä on siis yksityisen pullottajan tai oikeastaan "brändin", Speciality Drinks Ltd. Port Askaig -sarjan cask strengh pullote. Nimi tulloo sijainnista, sillä tässä käytetty viski tulee Islayn saaren koilliselta alueelta, jossa sijaitsee myös yksi saaren satamista, Port Askaig. Tämän sarjan viskit ovat kylmäsuodattamattomia ja luonnollisen värin omaavia ja niissä käytetään Port Askaigin läheisyydessä tuotettuja tisleitä. Sataman lähellähän sijaitsee kaksi tislaamoa, Caol Ila ja Bunnahabhain. Aika paljon näkee luettavan internetissä, että pääasiassa tässä on käytetty savuisemman tuottajan Caol Ilan tisleitä. Näinhän se voi olla, mutta virallisesti tätä ei olla vahvistettu. Tuotesarejan luoja ja kehittäjä on vuonna 1999 perustetun TWE:n (The Whisky Exchange) veljekset Sukhinder Singh ja Rajbir Singh.

Virallisten internetsivujen mukaan sarjaan kuuluu Cask Strenght, 12yo, 17yo, 25yo ja 30yo versiot*. Joidenkin lähteiden mukan 19yo -versio olisi korvaamassa tulevaisuudessa 17-vuotiaan pullotteen. Tuotteita valmistetaan rajallinen erä ja tämä otsikon pullote on pullotettu loppuvuodesta 2012, se on tynnyrivahvuista, kylmäsuodattamatonta sekä väriaineetonta. Tästä on myös aikaisempi versio, joka tunnetaan nimellä 19yo "Harbour". Kyseinen versio ei ole tynnyrivahvuista.

Port Askaig 19yo Cask Strenght, 50,4% (Speciality Drinks) (2012)

T: Puhdas ja merellisen savuinen alkutuntuma. Hedelmäistä lääkemnäisyyttä (omenaa, jodia ja sulfiittia), merisuolaa, viinirypäleitä ja sitruunaa. Savuisuus on maltillisen hedelmäistä ja puhdasta. Hieman löytyy myös puhdasta turpeisuutta taustalta. Lasiajan kanssa lisää sitruunaa ja hiiltynyttä puuta. Tuoksu on aika yksinkertainen ja puhdaspiirteinen. Se ei myöskään ole hyökkäävä, vaan hyvin maltillinen.

M: Mentholista savuisuutta, kylmää merellistä suolaisuutta ja lähdevesimäistä raikkautta. Suutuntuma on hiukan öljyinen ja maltainen. Savu nousee aika nopeasti esille ja hallitsee hetken, kunnes hedelmäisyys (vihreä rypäle ja sitruuna) makeuttaa hiukan suutuntumaa. Jälkimaussa nousee mausteisuutta vaniljaisine ja merileväisine sävyineen. Jälkimaku ei ole kovin pitkä ja lopussa jää pieni savuisuus, sitruunaisuus ja hento lakritsisuus.

Hieman yksinkertaisempi ja kylmempi kuin esim. Caol Ilan 18yo OB. Vähemmän kerroksisuutta ja vetisempää mausteisuutta. Suutuntuma jää hieman yksinkertaiseksi ja helpoksi. Savua, sitruunaa ja "lähdevettä" Vettä tämä ei mielestäni kaivannut lainkaan.

*Edit 24.9.2013:
Olin yhteydessä Speciality Drinks ltd. edustsajan suuntaan ja kyselin tarkennuksia Port Askaigin valikoimista. Askaigilla ei ole varsinaista "perusvalikoimaa", vaan kaikki julkaisut ovat pieniä eriä ja tarjolla olevat pullotteet riippuvat saatavilla olleista tynnyreistä. Kun jokin erä loppuu, sen tilalle pyritään pullottamaan jokin uusi erä. Uusimmat julkaisut ovat 12yo, 19yo cask strenght ja 30yo. Joku aika takaperin julkaistu 19yo Harbour korvasi nopeasti loppuneen 17yo -julkaisun, mutta 19yo CS on puolestaan aivan eri julkaisu (eri batch) ja ei varsinaisesti korvaa toista tuotetta. Tulevaisuudessakin tuotteita tullaan julkaisemaan saatavilla olevien tynnyreiden perusteella ja vinkkiä tuli, että ihan lähiaikoina olisi jotakin erikoista tulossa.

Joensuu vierailu syyskuu 2013

Työkomennuksella tuli käytyä Joensuussa muutaman päivän keikalla. Nyt oli paljon omaa aikaa, joten pääsin tutustumaan paikalliseen viskitarjontaan. Etukäteen selvitettynä oli, että Public Cornerissa olisi mahdollisesti paras valikoima viskejä hyllyssä. Sinne suuntasinkin ensimmäisenä ja hyllystä löytyikin muutamia erikoisuuksia. Ensimmäisen illan sain kulumaan kyseisessä paikassa viskiä nautiskellen ja kirjallisuutta lueskellen. Työntekijät ei juuri viskeistä osannut kertoa, mutta en antanut sen häiritä ja keskityin nautiskelemaan rauhassa (melkein yksinäni).

Maistoon valikoitui muutama ykistyisen pullottajan Douglas Laingin tuote. Kaksi ensimmäistä kuuluivat vuonna 2011 lanseerattuun Director's Cut -tuotesarjaan, jossa viskit ovat "suoraan tynnyristä", eli Single Cask -julkaisuja, kylmäsuodattamattomia, värjäämättömiä ja tynnyrivahvuisia. Tämä sarja tunnetaan Aasian -ja Pohjois-Amerikan markkinoilla nimellä "Executive Decision".
Kolmantena maistoon pääsi niinikään Douglas Laingin pullottama Old Malt Cask -sarjan Laphroaig. Old Malt Cask -sarja siirtyi Hunter Laingin alaisuuteen Laingin veljesten erkaannuttua omille teilleen tämän vuoden (2013) alkupuoliskolla. Asiasta voi lukasta hieman mm. täältä. Pullotteet ovat "säädetty" 50% ABV vahvuiseksi ja ovat kylmäsuodattamattomia ja niihin ei ole lisätty sokerikulööriä.

Bowmore 15yo 1996/2012 Cask #8034, Director's Cut, 52,2% (Douglas Laing)

T: Salmiakkia, hieman lakritsia ja mynthonia. Tasainen ja pehmeähkö tuoksu jossa savuisuus on hyvin läsnä, mutta ei ryntää. Päästää aika hyvin hentoja tuoksuja läpi. Raikasta metholia kylmän savun ja salmiakkijauhon kera. 

M: Savuista ja hieman metallista. Ruosteista metallitankoa miesosti. Mineraalista merellisyyttä (suolaa, siitepölyistä vetta). Alkuun tuntuu kihelmöivä savuisuus jonka mukana tulee heti lakritsia, makeahkoa pastillisuutta ja tammista vaniljaa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta jättää hennosti mausteista vaniljaa ja salmiakkia. Vedellä saa makua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Myös sitruksisuutta vapautuu hieman. 

Bruichladdich 21yo 1990/2012 Cask #8937, Director's Cut, 57,1% (Douglas Laing)

T: Tumman nahkainen ja vanhanoloinen. Hieman hapanta mahkaista ja kuivan rypäleistä sherrytuoksua, vanhaa kuivunutta viinitynyriä, hieman bensankatkuista autokorjaamon tuoksua ja märkää rusinaa. Sherryvaikutteet oat vahvasti esillä. Taustalla löytyy kuitenkin hieman raikasta hedelmäisyyttäkin rypäleinä ja kirpeänä luumuna. Tuoksussa on ruisviskin vivahde. 

M: Lääkemäisen sherryinen. Yskänlääkettä, kuivaa tynnyriä, muskottipähkinää, mantelia, hapanta tummaa viinirypälettä ja pomeranssin kuorta. Kuivatta suuta ja tuntuu "kovalta". Hieman ohut ja kuiva jälkimaku. Jälkimaku on myös rusinainen ja sisältää ripauksen minttua. Tulee myös mieleen tuoksussakin mainittu vivahde ruisviskistä. 

Bowmore veti näistä pidemmän korren. Siinä oli paremmin tadapainossa maku alusta loppuun. Bruikan maku kääntyy hieman liian kuivaksi ja tällöin suuhun jää vain kireä "silkkihuntu". Tuoksussa nämä oli aika tasavertaisia, joskin Bruichladdich oli hieman rikkaampi. 

  

Laphroaig 14yo 1998/2012 Cask #9227, Old Malt Cask, 50% (Douglas Laing)

T: Lapparille ominaista hieman likaista ja merellistä savuisuutta. Savu on hieman piilossa. Taustalta löytyy sitruunaa, vaniljaa, merisuolaa ja raikasta metsää. Lasiajan jälkeen savuisuus muuttuu lihaisammaksi ja pieni tuhkaisuus raikastuu. Vaniljaiset sävyt korostuu miedon lääkemäisyyden kanssa.

M: Samalla linjalla tuoksun kanssa ja lasin pyörittelyn jälkeen tulee lisää vaniljaa, sitruunaa ja kostean puun savua. Puhdistuu hieman vedellä. Hieman aspartaamimaista makeutta ja maltaisuutta. Lääkemäisyyttäkin löytyy hieman taustalta. Jälkimaku tuo hieman jouluisan fiiliksen mm. kanelin merkeissä.  Ihan hyvä kokonaisuus.

Seuraavana päivänä törmäsin paikkaan nimeltä Muru. Tämä sijaitsi saman torin laidalla keskustassa kuin Public Corner. Täällä oli kuitenkin yllätyksekseni parempi valikoima viskejä kuin edellisessä, muutamia jopa hieman arvokkaampiakin. Itse maistelin vuoden -79 Connoisseurs Choice Ardbegin, Glenfiddich cask of dreams Nordic Oak:n ja Compass Box Spice Treen. Näistä kirjasin nootit vain Ardbegista. Glenfiddich maistui jopa hieman paremmalle kuin viimeksi maisteltuna. Spice Tree jätti aika mitäänsanomattoman olon, mutta ennen sitä olin ottanut muutaman oluen ja viskin jo alle, niin jätin suosiolla tarkemmat arvostelut toiseen kertaan.
Oheisten käyntien lisäksi pysähdyin kaverin kanssa parissa muussakin paikassa, mm. hotelli Kimmelissä sijaitsevassa Pub Virrassa, jossa myös 24.9.2013 järjestetään viskitasting. Alla listattuna muutama otos nautituista juomista.

Vanhempi IB Ardbeg

Ardbeg 26yo 1979/2005 Connoisseurs Choice, 43% (Gordon & Macphail)

T: Pehmeä ja samalla ytimekäs. Hentoa lakritsia ja anista, savuisuus on kuivaa ja vaniljaista ja lisäksi maltaista täyteläistä hedelmäisyyttä (omenaa ja vihreää rypälettä). Savua tulee sopivana "mausteena" ja on vivahteikkaampaa ja monikerroksisempaa, kuin nuoremmissa "savupommeissa". Aika nanna tuoksu. 

M: Lakritsia ja salmiakkijauhoa, makeahkoa palaneen puun savuisuutta, vaniljaista tammitynnyriä omenaisen ja yrttisen vivahteen kera. Pientä maltaista öljyisyyttä. Jälkimaussa hieman kardemummaa ja sopivan makeahkoa savua. Lakritsi on myös mukavasti läsnä ja sopivan maukkaana. Maut avautuvat kerroksittain ja kokoajan löytyy sopivasti jotakin. Jälkimaun jälkeenkin suuhun jää mukava samettinen tunne. Hyvää oli.

Old Rip Van Winkle 10yo Bourbon, 45%

Van Winkle

T: Omenapiirakkaa ja tammitynnyriä. Pientä mausteista kirpeyttä ja happamuutta. Vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä, neilikkaa ja kanelia. Tuoksusta tulee herkullisen pehmeä lasiajan jälkeen. Hyvin tasapainoinen ja paksu. 

M: Mausteinen ja pitkä. Pehmeän paksu suutuntuma, jossa vaniljajäätelöä, creme bruleeta, uuniomenaa ja vanhahkoa bourbontynnyriä. Jälkimaku vaniljainen ja omenainen. Kermaista omenakakkua. Pitkä ja samettinen jälkimaku. Hyvää Bourbonia.

Sazerac Straight Rye, 45% (Buffalo Trace)

Sazerac Rye

T: Hedelmäisen raikas ja happaman mausteinen. Mausteista neilikkaa, kanelia ja omenapiirakkaa. Kermakaramelliä. Rypäleistä happamuutta. Alkuun hieman liikaakin sitruksista ja happamia piirteitä.

M: Pehmeä alku, joka kehittyy hieman kirpeämmäksi. Siirappinen suutuntuma. Pehmeys jatkuu hieman mausteisena ja rukiista irtoaa happamia piirteitä. Jälkimaussa tulee hienoa bourbon-mausteisuutta. Vaniljakastiketta ja voikeksiä. Hieman kirpeähkö jälkimaku mausteiden kera. 

Meantime London Pale Ale, 4,3%
Oluessa on käytetty East kent Golding, Cascade ja Centennial humalia.

T: Raikas ja helppo. Humalaisuus on raikkaan "helppoa". Sitruksisia vivahteita ja hieman sokeroitua sitruunamehua. Mietoa toffeisuutta ja pihkaa. Kesäinen ja hieman hedelmäinen nenätuntuma kokonaisuudessaan.

M: Hieman suolaisen sitruksinen, jossa sitruunankuorta ja verigreippiä. Hedelmäistä vivahdetta raikkaan humalaisuuden kera. Maltaisuutta avautuu suussa pyöriteltäessä. Suutuntuma on raikas. Kesäinen puraiseva ale.

Tummaa vehnää

Erdinger Dunkel, 5,6%

Tumma vehnäolut.

T: Miedon hiilihappoinen, hieman paahtunut ja leipämäinen. Mämminen ja leipomomainen hiiva-tuoksu. Vanhaa mäskiä ja kuivia jauhoja. Hieman myöhemmin irtoaa poltettua sokerisuutta. 

M: Yllättävän mieto ja vetinen väriin nähden. Hiilihappoa ja pientä paahteisuutta. Helppo ja ohut. Vehnämäisyys on hyvin piilossa ja tämä tuntuu tummalta lager-oluelta. Aika mitäänsanomaton.


Reissu oli kokonaisuudessaan mukava ja vapaa-ajan sai kulumaan mukavasti laatujuomien ääressä, kiitos juttutuokiosta ja "hävikistä" Murun tarjoilijattarelle. Muutamia muitakin oluita tuli tuolla nautittua, mutta maistelukunto ei ollut enään sillä tasolla, jotta viitsisi niitä tänne kirjoitella. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että maistoin illan aikana Auchentoshan Valinch (2012) ja se oli aika epämiellyttävä kokemus oksennustuoksuineen.
Saattaa olla että joku varteenotettava paikka jäi käymättä, mutta jääpä tulevaisuuteenkin hyvä syy lähteä työmatkalle Joensuuhun.