Joensuu vierailu syyskuu 2013

Työkomennuksella tuli käytyä Joensuussa muutaman päivän keikalla. Nyt oli paljon omaa aikaa, joten pääsin tutustumaan paikalliseen viskitarjontaan. Etukäteen selvitettynä oli, että Public Cornerissa olisi mahdollisesti paras valikoima viskejä hyllyssä. Sinne suuntasinkin ensimmäisenä ja hyllystä löytyikin muutamia erikoisuuksia. Ensimmäisen illan sain kulumaan kyseisessä paikassa viskiä nautiskellen ja kirjallisuutta lueskellen. Työntekijät ei juuri viskeistä osannut kertoa, mutta en antanut sen häiritä ja keskityin nautiskelemaan rauhassa (melkein yksinäni).

Maistoon valikoitui muutama ykistyisen pullottajan Douglas Laingin tuote. Kaksi ensimmäistä kuuluivat vuonna 2011 lanseerattuun Director's Cut -tuotesarjaan, jossa viskit ovat "suoraan tynnyristä", eli Single Cask -julkaisuja, kylmäsuodattamattomia, värjäämättömiä ja tynnyrivahvuisia. Tämä sarja tunnetaan Aasian -ja Pohjois-Amerikan markkinoilla nimellä "Executive Decision".
Kolmantena maistoon pääsi niinikään Douglas Laingin pullottama Old Malt Cask -sarjan Laphroaig. Old Malt Cask -sarja siirtyi Hunter Laingin alaisuuteen Laingin veljesten erkaannuttua omille teilleen tämän vuoden (2013) alkupuoliskolla. Asiasta voi lukasta hieman mm. täältä. Pullotteet ovat "säädetty" 50% ABV vahvuiseksi ja ovat kylmäsuodattamattomia ja niihin ei ole lisätty sokerikulööriä.

Bowmore 15yo 1996/2012 Cask #8034, Director's Cut, 52,2% (Douglas Laing)

T: Salmiakkia, hieman lakritsia ja mynthonia. Tasainen ja pehmeähkö tuoksu jossa savuisuus on hyvin läsnä, mutta ei ryntää. Päästää aika hyvin hentoja tuoksuja läpi. Raikasta metholia kylmän savun ja salmiakkijauhon kera. 

M: Savuista ja hieman metallista. Ruosteista metallitankoa miesosti. Mineraalista merellisyyttä (suolaa, siitepölyistä vetta). Alkuun tuntuu kihelmöivä savuisuus jonka mukana tulee heti lakritsia, makeahkoa pastillisuutta ja tammista vaniljaa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta jättää hennosti mausteista vaniljaa ja salmiakkia. Vedellä saa makua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Myös sitruksisuutta vapautuu hieman. 

Bruichladdich 21yo 1990/2012 Cask #8937, Director's Cut, 57,1% (Douglas Laing)

T: Tumman nahkainen ja vanhanoloinen. Hieman hapanta mahkaista ja kuivan rypäleistä sherrytuoksua, vanhaa kuivunutta viinitynyriä, hieman bensankatkuista autokorjaamon tuoksua ja märkää rusinaa. Sherryvaikutteet oat vahvasti esillä. Taustalla löytyy kuitenkin hieman raikasta hedelmäisyyttäkin rypäleinä ja kirpeänä luumuna. Tuoksussa on ruisviskin vivahde. 

M: Lääkemäisen sherryinen. Yskänlääkettä, kuivaa tynnyriä, muskottipähkinää, mantelia, hapanta tummaa viinirypälettä ja pomeranssin kuorta. Kuivatta suuta ja tuntuu "kovalta". Hieman ohut ja kuiva jälkimaku. Jälkimaku on myös rusinainen ja sisältää ripauksen minttua. Tulee myös mieleen tuoksussakin mainittu vivahde ruisviskistä. 

Bowmore veti näistä pidemmän korren. Siinä oli paremmin tadapainossa maku alusta loppuun. Bruikan maku kääntyy hieman liian kuivaksi ja tällöin suuhun jää vain kireä "silkkihuntu". Tuoksussa nämä oli aika tasavertaisia, joskin Bruichladdich oli hieman rikkaampi. 

  

Laphroaig 14yo 1998/2012 Cask #9227, Old Malt Cask, 50% (Douglas Laing)

T: Lapparille ominaista hieman likaista ja merellistä savuisuutta. Savu on hieman piilossa. Taustalta löytyy sitruunaa, vaniljaa, merisuolaa ja raikasta metsää. Lasiajan jälkeen savuisuus muuttuu lihaisammaksi ja pieni tuhkaisuus raikastuu. Vaniljaiset sävyt korostuu miedon lääkemäisyyden kanssa.

M: Samalla linjalla tuoksun kanssa ja lasin pyörittelyn jälkeen tulee lisää vaniljaa, sitruunaa ja kostean puun savua. Puhdistuu hieman vedellä. Hieman aspartaamimaista makeutta ja maltaisuutta. Lääkemäisyyttäkin löytyy hieman taustalta. Jälkimaku tuo hieman jouluisan fiiliksen mm. kanelin merkeissä.  Ihan hyvä kokonaisuus.

Seuraavana päivänä törmäsin paikkaan nimeltä Muru. Tämä sijaitsi saman torin laidalla keskustassa kuin Public Corner. Täällä oli kuitenkin yllätyksekseni parempi valikoima viskejä kuin edellisessä, muutamia jopa hieman arvokkaampiakin. Itse maistelin vuoden -79 Connoisseurs Choice Ardbegin, Glenfiddich cask of dreams Nordic Oak:n ja Compass Box Spice Treen. Näistä kirjasin nootit vain Ardbegista. Glenfiddich maistui jopa hieman paremmalle kuin viimeksi maisteltuna. Spice Tree jätti aika mitäänsanomattoman olon, mutta ennen sitä olin ottanut muutaman oluen ja viskin jo alle, niin jätin suosiolla tarkemmat arvostelut toiseen kertaan.
Oheisten käyntien lisäksi pysähdyin kaverin kanssa parissa muussakin paikassa, mm. hotelli Kimmelissä sijaitsevassa Pub Virrassa, jossa myös 24.9.2013 järjestetään viskitasting. Alla listattuna muutama otos nautituista juomista.

Vanhempi IB Ardbeg

Ardbeg 26yo 1979/2005 Connoisseurs Choice, 43% (Gordon & Macphail)

T: Pehmeä ja samalla ytimekäs. Hentoa lakritsia ja anista, savuisuus on kuivaa ja vaniljaista ja lisäksi maltaista täyteläistä hedelmäisyyttä (omenaa ja vihreää rypälettä). Savua tulee sopivana "mausteena" ja on vivahteikkaampaa ja monikerroksisempaa, kuin nuoremmissa "savupommeissa". Aika nanna tuoksu. 

M: Lakritsia ja salmiakkijauhoa, makeahkoa palaneen puun savuisuutta, vaniljaista tammitynnyriä omenaisen ja yrttisen vivahteen kera. Pientä maltaista öljyisyyttä. Jälkimaussa hieman kardemummaa ja sopivan makeahkoa savua. Lakritsi on myös mukavasti läsnä ja sopivan maukkaana. Maut avautuvat kerroksittain ja kokoajan löytyy sopivasti jotakin. Jälkimaun jälkeenkin suuhun jää mukava samettinen tunne. Hyvää oli.

Old Rip Van Winkle 10yo Bourbon, 45%

Van Winkle

T: Omenapiirakkaa ja tammitynnyriä. Pientä mausteista kirpeyttä ja happamuutta. Vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä, neilikkaa ja kanelia. Tuoksusta tulee herkullisen pehmeä lasiajan jälkeen. Hyvin tasapainoinen ja paksu. 

M: Mausteinen ja pitkä. Pehmeän paksu suutuntuma, jossa vaniljajäätelöä, creme bruleeta, uuniomenaa ja vanhahkoa bourbontynnyriä. Jälkimaku vaniljainen ja omenainen. Kermaista omenakakkua. Pitkä ja samettinen jälkimaku. Hyvää Bourbonia.

Sazerac Straight Rye, 45% (Buffalo Trace)

Sazerac Rye

T: Hedelmäisen raikas ja happaman mausteinen. Mausteista neilikkaa, kanelia ja omenapiirakkaa. Kermakaramelliä. Rypäleistä happamuutta. Alkuun hieman liikaakin sitruksista ja happamia piirteitä.

M: Pehmeä alku, joka kehittyy hieman kirpeämmäksi. Siirappinen suutuntuma. Pehmeys jatkuu hieman mausteisena ja rukiista irtoaa happamia piirteitä. Jälkimaussa tulee hienoa bourbon-mausteisuutta. Vaniljakastiketta ja voikeksiä. Hieman kirpeähkö jälkimaku mausteiden kera. 

Meantime London Pale Ale, 4,3%
Oluessa on käytetty East kent Golding, Cascade ja Centennial humalia.

T: Raikas ja helppo. Humalaisuus on raikkaan "helppoa". Sitruksisia vivahteita ja hieman sokeroitua sitruunamehua. Mietoa toffeisuutta ja pihkaa. Kesäinen ja hieman hedelmäinen nenätuntuma kokonaisuudessaan.

M: Hieman suolaisen sitruksinen, jossa sitruunankuorta ja verigreippiä. Hedelmäistä vivahdetta raikkaan humalaisuuden kera. Maltaisuutta avautuu suussa pyöriteltäessä. Suutuntuma on raikas. Kesäinen puraiseva ale.

Tummaa vehnää

Erdinger Dunkel, 5,6%

Tumma vehnäolut.

T: Miedon hiilihappoinen, hieman paahtunut ja leipämäinen. Mämminen ja leipomomainen hiiva-tuoksu. Vanhaa mäskiä ja kuivia jauhoja. Hieman myöhemmin irtoaa poltettua sokerisuutta. 

M: Yllättävän mieto ja vetinen väriin nähden. Hiilihappoa ja pientä paahteisuutta. Helppo ja ohut. Vehnämäisyys on hyvin piilossa ja tämä tuntuu tummalta lager-oluelta. Aika mitäänsanomaton.


Reissu oli kokonaisuudessaan mukava ja vapaa-ajan sai kulumaan mukavasti laatujuomien ääressä, kiitos juttutuokiosta ja "hävikistä" Murun tarjoilijattarelle. Muutamia muitakin oluita tuli tuolla nautittua, mutta maistelukunto ei ollut enään sillä tasolla, jotta viitsisi niitä tänne kirjoitella. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että maistoin illan aikana Auchentoshan Valinch (2012) ja se oli aika epämiellyttävä kokemus oksennustuoksuineen.
Saattaa olla että joku varteenotettava paikka jäi käymättä, mutta jääpä tulevaisuuteenkin hyvä syy lähteä työmatkalle Joensuuhun. 

Meantime London Stout, Coffee- ja Chocolate Porter

Aika tarkastella tämän vuonna 2000 Alastair Hookin perustaman panimon tuotoksia. Aloitellaan tummemmasta päädystä, eli Stoutista ja Portereista. "Perus Porter" jäi nyt saamatta, joten palataan siihen myöhemmin.

Meantime London Stout, 4,5%

London Stout

Ensimmäisenä monesta maitokaupastakin löytyvä London Stout. Tässä on käytetty paahdetun ohramaltaan sijasta "tummia maltaita" ja "Lontoon" vettä. Näin sanotaan siis kotivivuilla.

T: Tumman paahteista vahvaa kahvia, paahdettuja viljoja raikkaalla humalalla, pehmeää muromaisuutta ja leipää, jossa on rapea ja jauhoinen kuori. 

M: Samaa viljaisuutta ja leipämäisyyttä kohtalaisen kuivana ja pehmeänä. Tasapainoinen, leveä ja kermainen, mutta samalla hieman vetinen suutuntuma. Paahteisuus on kohtalaista ja taittuu hieman makeahkoksi, mutta kokonaisuus on kuitenkin kuivattava. Jälkimaku on paahteinen, pähkinäinen, hennon kuiva ja mausteinen. Lyhyehkö. Ihan hyvää "osittain" samettista stouttia.


Meantime Chocolate Porter, 6,5%

Tässä oluessa on käytetty neljää eri paahdettua mallasta ja näiden lisäksi kypsyttämisen aikana on lisätty aitoa suklaata. Pullon mukaan sisältää ohraa ja vehnää.

T: Kaakaoinen, hieman hapan ja makeahkon maitosuklainen. Mukavan paahtunutta suklaisaa viljaa ja puuromaisisa vivahteita. Suklaa on selkeästi läsnä eikä ainakaan alussa lyö liikaa läpi. Tässä suklaa on nimenomaan maitosuklaamaista ja maitokaakaomaista, jossa tumma kaakao taittaa hyvin makeutta. Hetken seistyään suklaa peittää muita tuoksuja jonkin verran allensa. Paahteista viljaa löytyy edelleen, mutta suklaa dominoi. Kevyttä humalaisuutta löytyy raikkaana vivahteena.

M: Viljainen paahtunut suklaamallas ja kuivattava mieto humsalaisuus. Ei kovinkaan syvä makumaailma, mutta toimii silti. Paksuhko ja tumman kaakaoinen sekä maitosauklainen maku tekee tästä hyvän jälkiruokaoluen. Lopussa paahteisuus ja kuiva kaakaomaisuus jyllää suussa. Yksinkertainen.


Meantime Coffee Porter, 6,0%

Vuonna 2005 lanseerattu Porter, jossa aitoa Ruandalaista Maraba Arabica-kahvia. Nämä eväät riittivät kultamitalin voittoon World Beer Cupissa vuonna 2006. Oliko vielä niin, että tämä oli ainakin aikoinaan "reilun kaupan olut". Tätä löytyy kaapista vanhempi versio, joka on kypsynyt jo noin 5 vuotta pullossa. Nyt tarkastellaan kuitenkin tuoreempaa versiota.

T: Selkeästi kuivempi ja "portermaisempi" tuoksu. Palanutta kahvia, tummaa kaakaopapua, paahdettuja maltaita ja ripaus katkeraa asfalttista sitrusta. Samankaltainen mieto humalaisuus kuin chocolate porterissa, ehkä jopa miedompi. Ajan kanssa tulee maltaisia ja mäskimäisiä tuoksuja. Hieman hiivaakin löytyy. Porterin oma luonne tulee melkein paremmin esille kuin chocolate porterissa. Samaa jauhoisuutta kuin London Stoutissa.

M: Maltillisempi ja vähemmän makea kuin suklaaveljensä. Samaa kuivaa kaakaomaisuutta ja miedohkoa humalaisuutta. Kahvi on läsnä ja pysyy sopivan tasapainossa alusta loppuun. Tuoksussa kahvi on melkeinpä enemmän läsnä. Tässä humalaisuus on aavistuksen hedelmäisempää. Jälkimaku on ehkä hieman lyhyempi. Ikäänkuin kuivuisi pois. Hieman katkerampi ja suolaisempi.

Lopputuntuma näistä on, että varsinkin molemmat porterit, ovat hyvin samankaltaisia, suurimman eron tullessa makeudessa. Molemmissa on läsnä tämän oma mausteensa ja ehkä coffee porterissa se on aavistuksen enemmän tasapainossa muun maun kanssa. Stout oli näihin verrattuna pehmeämpi, syvempi ja miedommin hiilihapotettu ja hieman vetisempi. Hyviä kaikki, mutta tietynlaista syvyyttä puuttui kaikista.

Veljekset kuin porterit