Helsinki Beer Festival 2016, round 2 (lauantai)

En ajatellut kirjoittaa tätä julkaisua, mutta ajattelin katuvani sitä myöhemmin jos kaipaan tiettyjä muistiinpanoja maistetuista oluista. Eihän minua pitänyt edes löytää HBF:lta lauantaina, mutta kaveri sai houkuteltua "yhdelle".

Oikeasti oli kyllä ihan mukava mennä ja ajattelin ottaa vain yhden kaksi ja olla seurana kavereille. Myös käytännön puoli jäi avaamatta perjantain raportissa, joten avataan sitä tähän hieman, jos joudun vaikka myöhemmin kyseistä infoa kaivelemaan arkistoista. Pienet raportit siis sittenkin lauantailta, lähinnä osasta maistetuista. Kuvat on sen verta karseita, että näette niitä vain muutaman. Ensi kerralla ehkä järkkäri mukaan.

tapahtuma-alueen karttapohja

Lauantaina menin noin kuudelta illalla paikalle, jolloin jonoja oli hiukan sisäänpääsyyn (12€ ovelta), narikkaan (3€) ja lasipisteeseen (lasipantti 4€, josta 2 takaisin lasipalautuksessa) ja polettipisteeseen. Poletteja sai ostaa vain kympin pusseissa. Pankkikortit kävi maksaessa. Lasi oli sen verta huono, että lauantaina otin omani mukaan.

Väkeä oli jo tungokseen asti ja hallissa ilmakin alkoi olla leikattavissa monessa kohti. Lasinpesupisteillä jonoa. Tiskeilläkin tietty jonoja. Suuntasin lähes välittömästi kohti edellisen illan parasta, eli Hiisin Peckoa hakeamaan. Edelleen hiton hyvää. Brettaisuus vain toimii herkusti ja tuo sen hedelmäiset ominaisuudet hienosti humalan kanssa esiin. Ei kovin katkeroinen, mutta hemmetin hyvää.

Kohti uutta, jota löytyi Diamondin tiskiltä. Founders mikä-lie-suitsukeolut oli vaihdettu Founders Misty Mountain Hop Brown Aleen. Tämä oli oikein rapsakka humaloitu brown ale, jossa katkeruus vei näyttämöä. Sopivasti kuitenkin pähkinäistä paahdetta ja mietoa maitosuklaata. Toimi kivasti, tosin oli pirun kylmää alkuun.

Samalta tiskiltä maistoin hyvin pienet ilmaset Founders KBS (hanasta), joka oli todella hyvää. Oli pakko ostaa 20-senttinen lasiin. Todella suklainen, syvä, vaniljainen, paahteinen ja monipuolinen. Muistikuvien perusteella parempi kuin pullosta. Tätä saadaa pulloina Alkosta toukokuussa.

Muita mieleenjääneitä oluita oli Fat Lizardin tiskiltä nautittu Fat Lizard Belgian Fuel IPA, joka tuntui oikein onnistuneelta, ollen kuiva, pippurisen mausteinen ja sopivan katkeroinenkin. Tapahtuman parhaimmistoon pääsi tällä oluella. Käväsin viereisellä Viinitien tiskillä, mutta Maku-Jussi tuli repimään muualle. Niinpä uutta tuplaipaa, Maku Me So Hoppya lasiin. Varoitin etukäteen, että en ole niin innokas tuplaipan siemailija, mutta tämä tupla toimi hyvin. Raikkaampi kuin yleensä, ei niin katkera, kuiva ja hyvin tasapainoinen. Toimi tuossa vaiheessa todella hyvin ja jään odottamaan uusintamaistoa.

Radbrewn tiskiltä maistoin Wasteland: Mirage ja Wasteland: Oasis. Molemmat vehniksiä, joista toisessa (Mirage) lempparihumalaani Sorachi Acea. Kohtuu raikkaita, mutta hieman turhan kepeitä jälkimauiltaan ja rungoiltaan. Toki oli jo takana useampi maisteluannos ja nämä haluaisin maistaa puhtaalla suulla. Paremmin näistä toimi, yllättäen, Mirage.

Testasin myöhäisillassa taas Lapin Voiman kiisseliä, eli Lapin Voima Kullervoa, joka toimi siinä vaiheessa iltaa liiankin hyvin. Paksun maukas, hyvin lähellä sahtia, mutta puhtaamman ja hedelmäisemmän makuinen. Ilta oli taputeltu tässä vaiheessa.

Loppuun pieni "varoituksen" sana: tapahtuma ei välttämättä ole tarkoitettu maisteluun, vaan se on rinnastettavissa baari-iltaan. Näin minulle hieman vinkkailtiin useammaltakin taholta, jossa hieman kitisin hinnoittelusta. Mielestäni osalla tiskeistä oli turhan kovat maisteluhinnat ja siihen päälle vielä "pullot myydään kokonaisina", niin jäipä muutama väliin. Ei siinä, kyllä tuolla onneksi hyvää ja positiivistakin riitti ja suurin osa panimoista oli ystävällisin mielin palvelevia ja maistatti pienilläkin annoksilla kohtuuhintaan.

Vuoden olut ja siideri -kilpailussa valittiin parhaat Helsinki Beer Festivaleilla esittäytyvistä oluista ja siidereistä. Ohessa tulokset:

Helsinki Beer Festival 2016, perjantain kokemukset

Sain kutsun tapahtumaan, joten uskaltauduin ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivaaleille, jotka järjestettiin ennestään tutussa Kaapelitehtaalla Helsingissä. Kaksipäiväinen tapahtuma kerää kokoon alan ammattilaisia ja oluen ystäviä. Vuosittaisia teemoja ja kotimaisia pienpanimoita. Vuoden 2016 teemana Reinheitsgebot 500v ja maana siis Saksa. Tämän kunniaksi maistoin ööö... nolla saksalaista olutta? Tapahtuman juomalista löytyy esim. täältä (klick,pdf). Tämän julkaisun kokemukset perjantailta. 

Menin aika köykäsin mielin, vähän niin kuin käppäileen ja katselees. Tarkoituksena oli tavata myös kollegabloggarit epävirallisessa Cyde Hyttisen järjestämässä miitingissä. Piti mennä paikalle vasta lähelle viittä, mutta löysin itseni istuskelemasta jo yhden aikaan päivällä. Poletteja tuollakin nykyään käytetään ja lasipantti oli 4 €, josta kaksisaa takaisin. Kameran jätin muuten kotia, joten kuvista saatte nauttia kännykän luomana.

Olin kuivin suin ensimmäisen puolitoista tuntia, jonka jälkeen rohkenin ottamaan ensimmäisen oluen lasiini. Diamondin tiskiltä sain pienet maistiaiset Founders Spectra Trifectaa, 5,9%, joka oli ilmeisesti jonkinlainen maustettu olut. Pieni loraus tuota riitti, ei tehnyt mieli tuota suitsukeolutta juuri silloin ensimmäiseksi olueksi. En tuomitse noin pienellä maistolla, mutta en jää kaipaamaan.

Otin samaiselta tiskiltä Stone IPAn hanasta, joka saattaa olla tuloillaan Alkoonkin tölkissä. Tämä ei erityisemmin vakuuttanut, vaikka olikin ihan ok. Jotenkin aavistuksen turhan alkoholinen. Katkeruutta piisasi ja runko oli kohdillaan. Ostan Alkosta uusintamaistoon, mikäli tulee järkihintaan. Hanasta löytyi myös Founders IS ja KBS, joista jälkimmäinen tulee toukokuussa Alkoihin 9,98€ hintaan.

Näiden jälkeen ajattelin kaadatuttaa lasiini kotimaista, joten mieleen tuli jossakin mediassa bongattu uutuus Ruosniemen panimolta. Ruosnimen Panimon BETA Globaali Pale Ale, 4,7% oli kepeähkö, aavistuksen hapan (?) ja keskiverrosti katkera pale ale. Ihan ok, mutta taisi taustalla vielä häiritä Stonen jälkikatkeruus, koska tuntui turhan kepeältä, etenkin jälkimausta.

Pikkulinnun tiskiltä löytyi vaikka mitä oluita, mutta huomioni kiinnittyi heti rivistöön viskejä. Tarjolla oli Blackadderin pullotteita, joista Auchentoshan oli maistettava juuri hiljattain Espanjasta roudaamani ja korkkaamani 21-vuotiaan vuoksi. Blackadder RawCask Auchentoshan 1991 24yo, 55,8%, oli melko posahdus oluiden jälkeenkin. Tuoksu oli hyvin hedelmäinen ja intensiivinen. Maussa oli tiivis ja kiireinen tunnelma, jossa hedelmäisyys ja pieni saippuaisuus vellosi. Vesi rauhoitti hommaa ja toi viskin parhaat puolet esiin. Kiva rauhallinen tammisuus sopi hedelmäisyyden rinnalle. Hyvä viski.

Yleisen häröilyn ja viskin naukkailun jälkeen ajattelin piipahtaa Hiisin tiskillä ja pyytää lasiini Hiisi Pecko Brett IPAa, 6,3%. Otin alkuun pari senttiä, mutta oli pakko pyytää lasillinen lisää. Saat*nan hyvä. Anteeksi ranskani. Kai se nyt kolahtaa tällaiselle bretta-diipailijalle. Villihiivan tuoma nahkea happamuus oli juuri oikealla tasolla ja selvästi esillä. En tuota IPAna tilaisi (ei kovin katkera), mutta muutoin tämä vei minua talutushihnassa. Otin kolmannenkin. Onneksi saamme tätä myös Alkoon toukokuussa.

Pikavisiitti, joka ei loppujen lopuksi jäänyt pikaiseksi, Kyrö Distilleryn ständille, jossa tarjoiltiin uutta Long Kyröä. Itsehän en yleisesti ottaen edelleenkään ole ginin ystävä, enkä varsinkaan lonkeron, mutta kyllä täytyi taas hämmästellä makujen aitoutta. Tämä ei ollutkaan mikään sokeroitu tiskiaine, vaan maistui aidosti Kyrön upealle ginille ja kuivalle karpalomehulle. Long Kyrö on siis valmistettu Kyrön palkitusta Napue-ginistä, rosmariiniaromista ja aidosta karpalomehusta. Mullistava lonkero, joka muuttaa käsitykseni kyseisistä juomista. Tulee Alkoon kesällä (12.7).

Näiden jälkeen oli aika epäviralliseen blogistitapaamiseen, jossa kokoontui vajaa kymmenkunta kollegaa höpöttelemään vapaamuotoisesti harrastuksestamme. Tästä ehkä kuulemme muista blogeista enemmän, itse kun olin "lomafiiliksillä" liikkeellä ja en mistään sen kummemmin muistiinpanoja tehnyt. Mukava oli tavata ja rupatella.

Ennen lähtöäni (19 maissa) käytiin Fat Lizardin ständillä, jossa maistettiin Fat Lizard Jesus Lizard IPAa. Reilu miedon hapahko hedelmäisyys, josta tuli mieleen, että on sekaan puristettu hedelmää. Hyvällä tavalla. Ihan hyvältä tuo kyllä maistui. Viimeiseki pyysin lasiin Olarin Panimon Area 21 Saisonin , joka oli ihan  kelpo kuivan mausteinen saison. Täytynee maistaa vielä puhtaalla suulla uusiksi.

Tiedote: Helsinki Beer Festival 15. – 16.4.2016

Helsinki Beer Festival esittelee jälleen oluita, siidereitä ja viskejä tehtaan täydeltä!
Tapahtumapaikkana Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki.
Kahdeksannentoista kerran järjestettävä Helsinki Beer Festival avaa ovensa jälleen kevään kynnyksellä ja kunnioittavimmin kutsumme Teidät mukaan festivaalitapahtumaan.

TEEMA 2016:

Helsinki Beer festivaalin vuoden 2016 teema on Reinheitsgebot 500v ja maana siis Saksa.
Reinheitsgebot, oluen puhtauslaki huhtikuun 23. päivänä vuonna 1516 pääarkkitehteinä Duke Wilhelm IV ja Duke Ludwig X, paikkana Ingolstad, Saksa.

Laki määräsi olueen käytettäviksi raaka-aineiksi ohran, humalan ja veden. Laki tuli ensin voimaan Bavariassa ja myöhemmin koko Saksan alueella. Muut viljat olivat tällä päätöksellä tarkoitettu kiinteän ruuanlaittoon, kuitenkin joissain hoveissa niitäkin käytettiin lainvastaisesti oluen panemiseen.

Tämä 500 vuotta täyttävä laki on tiettävästi ensimmäinen kuluttajasuojalaki, joka piti sisällään myös kilpailurajoitussäädöksiä. Tarjoiluastioiksi säädettiin Mass tai Kopf ja hintakin oli lain mukaan säädelty.

Jos oluen valmistaja tai majatalonpitäjä rikkoi näitä säädöksiä, siitä seurasi rangaistus. Vuosien saatossa lakiin on tehty lisäyksiä, kuten esim. raaka-aineosaksi on tullut hiiva. 

Laki on kuitenkin säilyttänyt pintansa monien kansainvälisten kiistelyjen jälkeenkin, sillä aina 90-luvun alkupuolelle saakka Saksassa myytävässä olutpullon etiketissä ei saanut käyttää sanaa Bier, jos sitä ei ollut valmistettu Reinheitsgebotin mukaan. 

Edelleen kuluttajat Saksassa ovat ylpeitä oluen puhtauslaista ja panimot käyttävät sitä te-hokkaasti tuotemarkkinoinnissa.

Helsinki Beer Festivaalin yhteydessä järjestetään vuoden parhaiden oluiden, siideri-en ja viskin kilpailu.

Vuoden 2015 voittajat olivat:

Vuoden olut: Imperial Stout 10,5 t% (Founders Brewing USA / Diamond Beverages)

Siideri: Cidre Kerné Fruite 4,0 t% (Cidre Kerné Ranska / Viinitie)

Helsinki Beer Festivaalin asettaman raadin valitsema Vuoden olutravintola julkais-taan maaliskuuhun alun aikana.

Vuoden olutravintola 2015 oli turkulainen Uusi Apteekki.

Helsinki Beer Festivaaleilla on ohjelmassa mm. olut-taistingejä. Useilla näytteilleasettajilla on luvassa kevään uutuus oluita ja siidereitä. Ruokapuolella on tarjolla mm. ostereita, saksalaisia olutmakkaroita, kokonaisen si-ka grillissä, sekä BBQ hampurilaisia. Iltoja vietetään kevyen musiikin parissa.

Aukioloajat:

Pe 15.4.2016 ammattilaistunnit klo 14 – 17, yleisötunnit klo 17 – 01

La 16.4.2016 yleisötunnit klo 12 – 01

TEHDÄÄN YHDESSÄ SUOMEN SUURIN JA AINUTLAATUISIN TAPAHTUMA, JOKA KEHITTÄÄ ALAA ETEENPÄIN JA TUO UUSIA NAUTISKELIJOITA OLUT-, SIIDERI- JA VISKIKULTTUURIN PARIIN. TAPAHTUMA ON TEHOKAS MARKKINOINTIKANAVA TAVOITTAA AMMATTILAISET JA HARRASTAJAT.