Aina ei osu ja uppoa, ainakaan alkuun. Tämä pullo tuli hankittua huutokaupasta joitain vuosia sitten. Heräteostos sinänsä, mutta odotuksena oli sellainen yleishyvä vanhanliiton keltainen viski.

Noh, se sanoi plop muutama kuukausi sitten. Korkki tietysti tuhanteen osaan, tietysti. Pullon täyttöaste (fill level) oli aika hyvä, näissä keraamisissa kun aina ei voi tietää ja yleensä haihtuu tehokkaasti.

Glenturret 1972, 43%, OB, (37.5cl, 1980’s)

Ensimaisto yllätti! En odottanut reilumpaa kuivasherryisyyttä, eli paljon vanhaa sherrytynnyrin aromeja. Saattoi olla myös ehkä yleisesti sellaista tammitynnyriä ja ikään kuin sherrybodegan varaston ilmapiiri. 

Vahva kuiva mokkaisuus, suklaa ja nahkaakin tuoksussa. Maussa tuli laventelia alkumakuun, mutta se väistyi loppua kohden. Mokkaa, appelsiinia ja hieman maitosuklaatakin.

Useampi maisto jälkikäteen ja laventeli on korostunut. Piti oikein luntata muualta. Omasta mielestä tässä on laventelia, mutta esim. sille allerginen Serge (Whiskyfun.com) ei mainitse siitä mitään. Hän on tästä tykännyt enemmänkin (90pts).

Harmi sinänsä tämä laventeli, sillä valitettavasti minulle on muutaman vahvasti laventelisen Bowmoren jälkeen alkanut tulemaan "allergisia" oireita siihen, ei meinaa päästä eroon siitä mummon vanhasta käsirasvamausta millään. Ennen jos laventelia oli pikkuisen, niin se oli oikein jees. Nyt tuntuu mahdottomalta jos sitä on vähänkin liikaa.