Kellariin kokoontui kuuden suomalaisen tislaamon edustajien lisäksi reilu sata viskiharrastajaa/-nautiskelijaa. Ohjelmana tänä päivänä oli keskustelupaneeli, jossa tislaamojen ääni oli pääasiana. Arto Nyberg veti paneelia ja mallikkaasti se menikin. Mainitaan, että minusta keskustelu oli antoisaa ja mielenkiintoista, sillä paikalla maistettujen tuotteiden selostusten lisäksi saatiin muutakin pientä keskustelun tynkää esille.
En tähän muistiinpanojulkaisuun sen kummemmin ala keskusteluja runoilemaan, mutta toki parit sanaset illan kattauksesta täytyy kirjata. Over all, minusta kattaus antaa tavallaan aika karun kuvan suomalaisesta viskistä. Raakileita. Niitähän ne oli, vaikka kuinka kauniisti sen muotoilisi. Jatkossa minut varmaan lynkataan paljaaltaan kun näkevät, mutta annan suorat palautteet näkyville. Ohessa lyhkäisesti ja maistelujärjestyksessä.
Valamo 6yo Single Cask#234. Ensimmäisten nuuhkaisujen aikana mietin, etä onko tämä ginin ja vodkan sekoitusta. Kyllähän siinä tammea oli myös kivasti mukana, mutta kun pistävä etanoli ja jokin yrttinen sekoitus tunki liikaa esiin. Annoin aikaa, mutta ei se alkoholi tuntunut sieltä lähtevän myöhemminkään, ei edes veden kanssa.
Maussa oli sitä kaunista Valamon valkosuklaata ja öljyiatä tuntumaa, mutta kyllä sieltä puski viinakin väkisin esiin ja lisäksi jokin minttuinen mentholisuus, joka alkoholisuuden kanssa vain pahensi asiaa. Ei ollut minun juttuni tämä.
Toisena maisteltiin Beer Huntersin Old Buck 7yo 48,9%. Tämän nuuhkaisu toi mieleen kotikurkku mausteseoksen. Ajan kanssa aloin jotenkin pitämään tästä. Hemmetin raakaa tavaraa, mutta en tiedä oliko se laventelisuus ja kukkaisuus yhdessä maltaisen vaniljaisuuden kanssa, vai mistä lie että hieman tykästyin. Omanlaatuista tavaraa ja ei kyllä muistuta mitään muuta tislaamoa maailmassa.... muistaakseni. Kierolla tavalla haluaisin tätä pullon, mutta en minä yli 150€ tästä voisi perustella makujen perusteella.....
Tämä Old Buck oli muuten samaa erää kuin Alkoonkin myyntiin tullut VYS-pullote, mutta tämä oli turpeeton ja kypsynyt 7-vuotta entisessä Jack Danielsin tynnyrissä, jossa oli myös Plevnan oluttakin majaillut.
Kolmantena sieraimiin ja kitaan saatiin Teerenpeli Tislaamomestarin VYS Blend. Näin jälkikätreen mietin, että tuliko tapahtuma liian nopeasti ja pulloon vedettiin pari kaapista löytynyttä putelia sekaisin. Mutta kyllä ne siellä väiti, että oli oikein muutama kymmen tynnyri selattu läpi. Ei nimittäin toiminut omaan suuhun ollenkaan tämän mallasblendin maku.
Tuoksu oli aika kivakin, kuivan olorosoinen ja tummahko, kevyellä savulla, mutta maussa oli kaksi kerrosta, jotka tappelivat keskenään. Savu ja kuiva hieman kuminen oloroso. Ihan sama fiilis kuin olisi itse juuri sekoittanut savuviskiä ja Kaskea sekaisin. Tämä siis oli sekoitus Teerenpelin Kaskea, 10yo ja Savua. Ei jatkoon.
Sitten HDCO Sweet Corn Mash, release#5. Ihan mukavaa aromia, makeutta ja mäskin tuntua, mutta maussa ollaan aika raa'assa tunnelmassa. Hieman alkoholi puskee ja pistelee. Onhan tämä ihan kiva viinan korvike, tätä mieleellään voi ryypätä, mutta ei tämä nautiskeluun omasta mielestäni sovi. Ehkä drinkkipohjaksi sopiva.
Viidentenä Ägräs. Tällä ei nimeäkään sen kummemmin. Ei siis viskiä, koska tynnyröity vasta 2017, eli todella nuoresta kamasta kyse. Sen toki maussa huomaa, kun on niin pirun äkäinen tapaus. Tavallaan ihan hyvää new make tyyliä, jossa savua ja potkua, mutta tosi pölyinen ja ei tästä mitään aromeja vielä irti saa. Tuli mieleen vanhan auton konehuone tämän aromeista. Katsotaan 2020 uudelleen.
Viimeisenä Kyrö Malt Release #4. Ihan oikeasti tämä oli ainoa, jonka kohdalla teki mieli sanoa, että ihan hyvää. Siis sillain hetimiten, ilman että ensin mietti mitä hittoa tämä on. Kyllä, tykkään ruisviskistä ja tämä on vielä hyvin reilun rukiin makuinen, vaikkakin nuorekas onkin. Itse tykkäsin tästä ja mielellään siemailisin tällaista, sekä tekisin mahtavat Whiskey Sourit. Ja kun näitä nyt sit ehkä joskus saadaan ulos, niin EI SITTEN FINISTELLÄ JA KIKKAILLA, vaan ihan sitä ehtaa ruista ulos, kiitos!
Heitin muutamia kysymyksiä ilmoille tislaamoväelle. Tuolla ei kovin paljoa kerennyt juttelemaan ja olisikin kiva jutella enemmän aiheesta. Sellainen vaalitettimäinen paneeli olisi kivä kokea, josa tislamon porukka olisi "hiillostettavana". Tässä muutama kysymys, jotka on herännyt liittyen suomalaiseen viskiin.
- Mahtuuko Suomeen lisää tislaamoita ja kuinka paljon?
- Miten eri tislaamot aikovat jatkossa tuoda tuotteensa "omalla tavallaan" esille? Miten erottautua?
- Miksi Suomessa ei saa mallasta kuin Viking Maltilta? Eikö maltaan laatu ja merkitys ole tarpeeksi myyvää?
- Mikä on kunkin tislaamon "se oma juttu" tällä hetkellä? Eli miten he tuovat itseään esiin tällä hetkellä.
Kyrö: RUIS. The RUIS. Eli tislaamo rummuttaa suomalaisen rukiin voimalla ja yhdistää sen taitvasti luontoon ja suomalaiseen maaseutuun.
HDCO: Stadilaisuus, eli Helsinki, eli kaupunkilaisuus (isompi sellainen) ja viskin valmistus näissä maisemissa. Siis tavallaan kuin Yhdysvalloissa craft distilling meininki a la Tuthilltown jne.
Valamo: Kirkko, viini ja viski. Eli munkkeja ja pyhää henkeä viskinvalmistuksessa. Mielestäni kyllä mielenkiintoinen valttikortti heillä näin niin kuin maailmanlaajuisestikin ajatellen. Nyt sitten poikien pitää vain saada hyvää visdkiä maailmalle.
Teerenpeli: The Suomi-Skotti. Siis perinteikkyys, jossa vaalitaan skotlannin single maltia suomalaisittain. Vaikka Teerenpelin mediaseksikkyys ja hipsteriviisari näyttää aika lailla nollaa, niin linja pitää. Ja he osaavat kyllä sitä single maltia tehdäkin.
Ägräs: Tämän kohdalla jouduin hieman miettimäänkiin, ei tullut apteekin hyllyltä. Tuli mieleen Yrtit ja Fiskars. Ei tätä vielä viskiin osaa kovin hyvin yhdistää...
Old Buck (Beer Hunters): Ahneet enkelit, jotka kusee jotakin taikaeliksiiriä tynnyreihin tilalle ja jäljelle jäävä tavara onkin ihan hyvää. Outoa. Plus Mika on hemmetin hauska tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti