UISGE 2014: Viskivoittajat

Tapahtuman raati on valinnut parhaat viskit ja ohessa poimittu tilastot voittajista. Myöhemmin varmaan saatan nämä yhdistää varsinaiseen UISGE raporttiin ja analysoin niitä hieman, muta nyt on mentävä, sillä tapahtuman ensimmäinen päivä odotaa.

Uisge 2014 -Parhaat Viskit:

Kultaa - Highland Park 25yo
Hopeaa - Bowmore Darkest 15yo
Pronssia - Tullamore Dew 12yo

Sarjojen parhaat:

Highland Single Malts, Skotlanti

Kultaa - Glenlivet Nadurra 16yo Batch 11/10
Hopeaa - GlenDronach Allardice 18yo
Pronssia - Glenfiddich Solera 15yo


Islands & Campbeltown single malts, Skotlanti

Kultaa - Highland Park 25yo
Hopeaa - Talisker 18yo
Pronssia - Highland Park 18yo


Islay single malts, Skotlanti

Kultaa - Bowmore Darkest 15yo
Hopeaa -Bunnahabhain 18yo
Pronssia - Bunnahabhain 12yo


Lowland single malts, Skotlanti

Kultaa - Auchentoshan three wood
Hopeaa - Signatory Vintage Auchentoshan 1997 15yo single cask
Pronssia - Auchentoshan Virgin Oak


Blended Scotch & Blended Malts, Skotlanti

Kultaa - Naked Grouse
Hopeaa - Smoky Joe
Pronssia - Cutty Sark 12yo

Pohjoismaiset viskit

Kultaa - Teerenpeli äes
Hopeaa - Mackmyra 1st Edition
Pronssia - Mackmyra Special 07


Irlantilaiset viskit

Kultaa - Tullamore Dew 12yo
Hopeaa - Bushmills 21yo
Pronssia - Bushmills 16yo


Amerikkalaiset viskit

Kultaa - Sazerac Straight Rye 6yo
Hopeaa - Thomas H. Handy Rye
Pronssia - Maker's Mark


Rommit

Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös rommikisa.

Kultaa - Plantation Barbados XO Anniversary
Hopeaa - Plantation Guatemala
Pronssia - Ron Zacapa Centenario 23 Solera


Lähde: ruokala.net

Sazerac Rye 18yo ja Millstone 100 Rye Whisky 2004/2013 (Black Label)

Ruis on pop, ainakin kirjoittajan mielestä. Se jaksaa kiehtoa ja säväyttää monella tapaa. Oluissa se tuo mukavaa rakennetta ja ryhtiä mausteisuutta unohtamatta ja viskissä mausteisuus nousee ytimekkään happamuuden ja vahvan rungon myötä paremmille tasoille. Näin ainakin, jos tuotteen luomisessa ollaan onnistuttu.

Aikoinaan ruista ollaan käytetty enemmänkin viskin tekoon. Amerikassa se oli käytetyin raaka-aine viskintekoon ennen kieltolakia 1920. Kieltolain päätyttyä homma ei ollut enään entisellään, mutta nykyäänkin se on yksi peruskomponenteista monissa jenkkiläisissä maissin ja vehnän ohella. Onhan se täällä meilläkin, tosin enemmän leipätuotannon puolella. Eihän mikään voita kunnon ruisleipää makkarasopan kanssa... mmmm. Viime vuoden puolellahan kuulimme hyviä uutisia kotimaisen viskin sarallakin, nimittäin tuloaan tekee suomalainen ruisviksi Kyro Distilleryltä.
Nyt ei kuitenkaan vielä päästä maistelemaan kyseistä suomalaista viskiä, joten ruisviskien sarjassa edustaa hollantilainen tuotos, sekä amerikkalainen hieman tunnetumpi ruisviski. Näistä jälkimmäinen on itsellenikin jo ennestään tuttu, mutta hollantilaista viskiä en olekaan vielä maistanut.

Zuidam Distillers on hollantilainen tislaamo, joka valmistaa viskin ohella myös rommia, geneveriä (ginin kaltainen viina) ja erilaisia liköörejä. Tislaamon perusti Fred van Zuidam 1975, joka antoi oman sukunimensä tislaamon nimeksi. Nykyään tislaamo pyörii koko perheen voimin ja tislaamolta on tullut jo useita viskejä markkinoille, jotka kantavat Millstone -tuotenimeä. Tislaamo aloitti sen viskikokeilut ja viskin tislaamisen jo vuonna 1997, mutta vasta vuonna 2007 se lanseerasi ensimmäisen mallasviskinsä markkinoille.

Otsikon mukaan, maistelussa on perusmallasviskin sijaan Millstone -sarjan ruisviski. Kyseinen viski on mustan etiketin versio, eli tislaamon vanhin ruistuotos. Se on tislattu tammikuussa 2004 ja pullotettu maaliskuussa 2013, joka tekee minun laskujen mukaan 9-vuotista tästä ruisviskistä. Etiketti kuitenkin ilmoittaa, että se on 100 kuukautta kypsytetty, 100% rukiista tehty, 100% small batch, 100% new american wood -kypsytettyä ja 100 proof (50%). Varsinainen satakieli. Niin ja etiketissä lukee Dutch single malt whisky....


Millstone 100 Rye Whisky 2004/2013, 50% (Black Label)

T: Tuoksu on pehmeän vaniljaisen mausteinen. Viljaista, runsaan mausteista ja miedon hapanta. Mausteista erottuu amerikkalaisesta tammesta tutut vanilja, kookos, neilikka ja inkivääri. Myös kanelia on havaittavissa ja aavistus raa'ahkoa luumua. Pehmeys ja mausteisuus saavat aikaan miellyttävän rauhallisen olemuksen.

M: Alkuun mausteet ovat ylimpänä komponenttina, mutta aika pian maku kääntyy jokseenkin kitkeräksi. Tuntuu kuin tynnyri ottaisi niskalenkin ja pamauttaa tanniinit greipin ja lakristsisen mentholin kanssa valloilleen. Kielenpäässä tuntuu hyvin nahkea ja kuiva tunne. Vasta jälkimaussa tulee taas mausteisuutta, yrttisyyttä ja hitusen makeutta mukaan. Vesi ei juuri muuta tätä, ehkä lievästi maltaisuutta ja makeutta saa lisää. Ei nyt oikein säväytä.


Toinen viskeistä tulee Kentuckysta, USA:sta. Tämä viski kuuluu Buffalo Trace Distilleryn Antique Collection -tuoteperheeseen, johon kuuluu myös George T. Stagg, William Larue Weller, Thomas, H. Handy Sazerac ja Eagle Rare 17yo. Tämän sarjan viskit nauttivat kovasta suosiosta ja viskit revitään käsistä, vaikka hintaakin niillä on aika hyvin. Ensimmäinen Antique Collection -Sazerac julkaistiin vuonna 2000 ja taisi Jim Murraykin ylistää vuoden 2008 rye:n maasta taivaisiin. Nyt maistelussa on fall 2012 -versio. Sazerac -viskistä on myös olemassa tavallinen versio, ns. Baby Saz, joka tuli maistetua viimeksi Joensuun vierailullani.


Sazerac 18yo Straight Rye - Fall 2012, 45%

T: Vahvan mausteinen ja happmampi kuin edellinen. Tammitynnyri tuntuu tässä huomattavasti enemmän. Mausteisuus on terävämpää ja ytimekästä. Tuoksu on myös hieman paksumpi. Kuivempaa luumua ja rusinaa sekoittuu inkivääriin ja mietoon piparminttuun. Myös mahtava vivahde tuoretta tupakkaa (kuivaa tupakanlehteä).

M:Alkuun jopa suolainen ja mineraalinen tunne. Ympärillä tuoksussakin löydettyä kookosta, neilikkaa, vaniljaa ja luumua. Yllättävän pehmeä ja kermainen. Tästäkin tammitynnyrin tuomaa kuivuutta riittää, mutta ei ota sellaista yliotetta kuin edellisessä. Happamuutta on enemmän kuin Millstonessa. Jälkimaussa mausteita ja kuivaa rusinaa, sekä pähkinäisyyttä. Veden kanssa happamuus korostuu samalla avaten makua hieman. Maukas pitkä jälkimaku.

Millstonen tuoksu lupaili hyvää, mutta maussa pistävää kuivuutta oli hitusen liikaa. Sazerac lunasti tuoksun viitoittaman tien. Se oli tasapainoisempi ja etenkin jälkimaku oli ykkösluokkaa, ollessa hyvin pitkä ja tasapainoinen. Hollanti-USA 0-1.

Rukiin voimaa

Viskiolut part V: De Molen Rhythm & Blues Barrel Aged, 10,2%

Otetaan vielä yksi olut tähän minisarjaan viskeihin liittyvistä oluista, edellisen olleen hieman sopeutumaton omaan suuhun. Emmehän halua, että näistä jää paha maku suuhun? No en halunnut. Nyt kun katsastelin "kellaria", eli oman komeron pohjia ja muita satunnaisia kaappeja missä oluita säilytän, niin huomasin että tarjonta on hieman suppea näiden saralta. Kaapista löytyy myös muutamia muita hyvin mielenkiintoisia tynnyrikypsytyksiä, mutta ajattelin katsastella niitä joskus toiste, sillä osa niistä ei liity viskiin mitenkään muuten.

Nyt arvostelussa on Brouwerij De Molen Rhythm & Blues tynnyrikypsytetty barley wine. Tämä pienpanimo perustettiin vuonna 2004 Bodegraveniin vanhaan, vuodelta 1697 peräisin olevaan De Arkduif tuulimyllyn rakennukseen (josta nimi De Molen). Äskettäin panimo osti uudet tilat myllyn läheltä, jossa se myös valmistaa jatkossa tuotteitaan.

Panimo valmistaa pieniä eriä erilaisia "erikoisempia" ja hieman kokeiluhenkisiä oluita Mikkellerin ja BrewDogin tyyliin. Panimo onkin tehnyt yhteistyötä muutaman tunnetun panimon kanssa (mm. Mikkeller) muutamissa tuotteissa. Otsikon olut on bourbontynnyrissä kypsytetty barley wine. Se on valmistettu Pale- ja Caramelmaltaista ja humalina on käytetty Premiant- ja Saazhumalaa. Pullossa on maininnat 37 EBU, 32 EBC ja tämä on pullotettu kesäkuussa 2013. Olut on pastöroimaton ja parasta ennen on luvattu kymmeneksi vuodeksi.


De Molen Rhythm & Blues Barrel Aged, 10,2%

T: Paahtunut ja aamiaismuroinen tuoksu. Miellyttävää mausteisuutta ja maltaisuutta. Mausteista vaniljaa ja kardemummaa on aistittavissa. Paahteisuus on keskivahvaa ja leipäistä. Aavistus hedelmäistä appelsiinia tai pitemminkin appelsiinin kuorta. Makeutta löytyy taustalla tummana muscovadosokerina (lakritsaa, siirappia ja paahteisuutta). Hieman tulee alkohli läpi, mutta muutoin tuoksu on kohtalaisen tasapainoinen.

Myllyolutta

M: Alkuun tummaa suklaata jonka mukana hapanta tuntumaa. Paahteisuus on mukana heti alusta keskivahvana ja kuivattaa melko nopeasti suutuntumaa. Humalaa on myös aistittavana kohtalaisen mietona. Suutuntuma on samean nahkea ja kuiva. Hiilihappoisuus on mietoa. Mausteisuutta löytyy vaniljana ja kookoksena ja näiden seassa myös hapanta hiivaisuutta. Jälkimakuun jää vanhahkoa kahvia, greippiä ja tummaa suklaata.

Tuoksussa oli mielestäni kohtalaisen hyvä ja tasapainoinen. Muutoinkin tynnyristä oli irronnut tuoksuun miellyttävää mausteisuutta. Maussa kuitenkin hieman jäi häiritsemään nahkea happamuus, joka muistutti hieman rukiin tuomaa happamuutta, mutta oli paljon levottomampaa. Lisäksi maku ei ollut aivan tasapainossa ja se oli hieman yksinkertainen. Jälkimaku olisi saanut olla myös reippaasti pitempi.

Bowmore 10yo The Devil's Casks, 56,9%

Lasissa kävi kovaa hehkutusta ja jonoakin kerännyt Bowmoren uusimpiin tulokkaisiin kuuluva pullote. Itsekin jokseenkin innokkaasti odotellut pääseväni maistelemaan tätä (en edes tiedä miksi) ja nyt siihen tuli oiva tilaisuus, kun valikoituihin ravintoloihin kyseinen tuote on rantautunut. Pullo oli jo etukäteen niin suosittu, että nettikaupoistahan se hävisi hetkessä ja kotimaahan rantauduttuaan Alkon erikoismyymälään se keräsi muutaman kymmenen hengen maanantaijonon, jota ohikulkijoiden oli hauska hämmästellä. Pieni 24 pullon erä ei kovin pitkälle riittänyt, mutta omani nappasin sijalta 14 noin kymmenen minuutin jonottelulla. Aluksi, en edes ajatellut tuota hakea, koska luultavasti tuota tulee jatkossa uusia julkaisuja, mutta lopulta ajattelin, että olisi kiva napata ensimmäistä erää kaappiin.

Kyseisen pullon nimi juontaa tarinasta, jonka mukaan piru vieraili Bowmoren kirkossa. Kirkko on legendan mukaan pyöreän muotoinen, jotta paholainen ei voisi piileksillä kulmilla. Joskus muinoin paholainen havaittiin ja sitä jahdattiin Bowmoren varaston porteille, jossa se katosi näkymätömiin. Etsinnöistä huolimatta sitä ei koskaan löydetty ja niin ajateltiin, että paholainen karkasi Bowmoren tynnyrissä, joita tuolloin oltiin täyttämässä ja lastaamassa pääsaarelle. Näin siis tarinoiden mukaan.

Nimen ja tarinan lisäksi kyseinen viski omaa tietyt faktat. Kuten eräs toinen Bowmoren small batch -sarja, tämäkin on pienessä erässä julkaistu (6000 pulloa) tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton viski. Viski on kypsytetty koko 10-vuotisen kypsytyksensä ajan first fill -sherrytynnyreissä, josta se on saanut mukavasti väriäkin. Tuote julkaistiin maailmalla juuri ennen halloweenia lokakuussa 2013. Maailmalla tällä oli hintaa n. 50 puntaa, mutta täällä kotimaassa saimme maksaa päälle hieman veroja ja hintaa kertyi lopulta 80e ja risat. Mielestäni hyvin maltillisesti hinnoiteltu. 

Mainitaan vielä, että pk-seudulla tätä on nyt saatavana ja vieläpä erikoishintaan ainakin seuraavista paikoista:

William K (Annankatu 3)

Kaivopihan Dubliner

Kitty’s Public House

Pub Angleterre

Bowmore 10yo The Devil's Casks, 56,9% small batch release 2013

T: Vahvaa ja turpeista sherryisyyttä. Sherryisyys on mukavan vahvaa, nahkaista sekä tumman ja kuivan hedelmäistä. Lisäksi löytyy ratapölkkiä ja karpaloa. Sherryn ja turpeen mukana öljyistä merellisyyttä suolan, levän ja mentholisuuden merkeissä. Marjaisaa suklaisuuttakin läsnä. 

M: Turpeisen ja savuisen Bowmoren alku. Mintun höystämää savua ja turvetta, suolaa ja levää. Tätä makeuttaa kuitenkin sherry ja tuo lisäulottuvuutta. Sherryisyys ei tee tästä kuitenkaan kovin makeaa. Suutuntuma on hyvänlainen, hieman raskaampi ja paksumpi. Jälkimaussa sherryisyys näyttelee isoa roolia. Tummaa puuta, nahkaa, kuivia hedelmiä ja vanhaa tynnyriä. Lopussa tulee happamuutta ja kuivuutta. 

Nuorehkon iän huomaa, mutta kyllä tässä hyviä aineksia on ja on tämä mukavan monipuolinen ikäisekseen. Samankaltaista pientä räväkkyyttä kuin Tempestissä. Ensimaistamalta ihan hyvää, ei ihan niin hyvää kuin maistamani Springtide.

Punainen pahis