La Trappe Quadrupel Oak Aged batch 22

Kesän keskellä kaadoin tummempaa ja makeampaa ei-niin-raikasta olutta lasiin. Ajattelin, että nuotion äärelle sopii mainiosti viilenevään iltaan tuhti ja nautittava trappistiolut. Edellisen kerran La Trappen tynnyri-Quadrupelia maistoin toukokuussa 2014, niin ikään mökillä nuotion ääressä, joten samoissa tunnelmissa edettiin. Tuolloin lupasin metsästää lisäeriä, joista nyt erä 22 maistossa.

Vuonna 1991 lanseerattu La Trappe perus-Quadrupel on mielestäni ihan hyvä, mutta se ei pääse lähellekään tämän tynnyrikypsytetyn version monipuolisuuteen. Toki jo hinnallakin on melkoinen ero, perusversion maksaessa 2-4€, kun taas tynnyrikypsytetty huitelee 10€ paikkeilla, tai jopa enemmän. Muistan ostaneeni kaksi pulloa batch 14 versiota Silja Linen pubista alta 10€ kappaleelta (kotiin).

Kypsytyksessä käytetään erilaisia tynnyreitä, joissa olut kypsyy yleensä noin vuoden verran, jonka jälkeen useita tynnyreitä vatataan keskenään. Erään numero 22 on käytetty suurimmaksi osaksi entisiä single malt -viskitynnyreitä, joissa on kypsynyt saksalaista viskiä (Slyrs?). Näiden lisäksi on käytetty uudesta tammesta ja Akaasipuusta valmistettuja tynnyreitä eri paahtoasteella. Paahtoastehan vaikuttaa tynnyrin kypsytysaktiivisuuteen ja sen tuomaan makuvivahteisiin. Erä on sekoitettu lokakuussa 2015.

La Trappe Quadrupel Oak Aged (batch 22), 11%

Tuoksusta huokuu makea kylmä maltaisuus, kellarisuus (hyvällä) ja makea kuivatuista hedelmistä tehty hedelmäsose. Viikunaa, anista ja miedosti lakritsia. Reilu maltaisuus, jossa tammi tuntuu tuovan pehmeyttä.

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Mietoa makeaa tummaa viinisyyttä, jossa tammen tuomaa pehmeää vaniljaa. Maltaisuus tuo mieleen saaristolaisleivän. Mieto aniksisuus, luumua ja viikunaa. Runsas maku, jossa maltaan makeus pysyy nautittavalla tasolla. Monipuolinen trappisti. 

The Balvenie 10yo Founders Reserve

Vanhemman koulukunnan Balvenie, jota ei ole enää vuosiin löytynyt viskikaupoista, sillä pullote lopetettiin ja sen tilalle lanseerattiin 12-vuotias Signature 2008 liepeillä. Myös jälkimmäinen pullote on jo lopetettu, eikä se ylipäätään tainnut koskaan täyttää 10-vuotias Founders Reserven saappaita Balvenie-fanien mielestä.

Founders Reserve lanseerattiin 1982, joten reilusti yli 25 vuotta sitä löytyi viskikaupoista. Kuinkahan montaa nykyipullotetta tullaan löytämään lähes kolmekymmentä vuotta hyllyiltä? Pullotetta löytyy 40% ja 43% vahvuudessa, sekä myös konjakkipullon (vanhimmat) muodossa. Mikstuuriltaan ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreitä.

Itse löysin kyseistä pullotetta kolme kappaletta 20cl veriona Kanariansaarilta ja hintaa pullolle tuli noin 17€. Kyseiset pullot ovat alkoholivahvuudeltaan 43%. Jostain muistan lukeneeni, että kyseistä 43% versiota olisi löytynyt aikanaan etenkin jenkeistä.

Ei mennyt korkin avaus niin kuin strömsössä

The Balvenie 10yo Founders Reserve, 43%

Tuoksussa tuttu Balvenien hunajainen ja pehmeän tamminen maltaisuus. Paahdettua tammisuutta, jossa karamellisoitua vaniljaa. Kevyt maitokahvisuus luo syvää tunnetta. Hedelmäisyyttä miedosti uuniomenan merkeissä. Tässä on minusta aika tyypillinen laadukkaan single malt viskin tuoksu.

Maku on hyvin samoilla linjoilla. Rauhallinen ja pehmeä suutuntuma antaa hyvin oikeutta Balvenien "signature" maulle. Tammisuus, hunajainen maltaisuus ja kevyt hedelmäisyys kaikki mainiosti tasapainossa. Rauhallisuus kestää läpi maun. Ajoittain kaipaan hieman potkua tai paksumpaa runkoa, mutta makua tässä riittää kyllä alusta loppuun.

Voisihan tätä luonnehtia tavalliseksi, tai "tylsäksi", mutta jos ajatellaan viskin maun perusmaailmaa, niin tässä se keltainen mallasviskisyys on täysin rehtinä läsnä, ilman huutoja, kerskailuja ja muita pröyhtäilyjä. Jos verrataan nykyiseen 12-vuotiaaseen Double Woodiin, niin ei ihan niin kermaisessa ja toffeisissa merkeissä mennä.

SOPP2016, 27.-30.7.2016 Helsinki, perjantain huuma

Huhhuh. Urakka takana. Toki miellyttävä sellainen. Perjantai oli itselleni "the SOPP" -päivä, sillä alun perin tämä päivä oli varattu festareille. Keskiviikkona otin kuitenkin varaslähdön ja maistelin vajaa kymmenkunta olutta. Mietteet keskiviikon oluista ja yleiset löpinät festareilta pääset lukemaan täältä.

Homma toimi yhtä hyvin kuin keskiviikkona, mitä nyt ruuhkaa oli tungokseen asti lämpimänä perjantaipäivänä. Etenkin kello 16 jälkeen alkoi olla melko ahdasta ja jonoja kertyi isolle osalle tiskejä. Oli sääli nähdä eräät tiskit täysin jonotta, tyhjinä jopa. "Viinaranneke", joka on muuten melko typerä väkisin uutisoitu termi, toimi hienosti myös perjantaina. Laskuahan en vielä ole nähnyt, mutta muutoin se toimi täydellisesti. Kokonaissummaksi kahdelle päivälle taisi kertyä ruokineen n. 80€.

iso paha viinaranneke

Keskiviikon parhaat vaikutukset teki Hiisi ja Plevna. Vehnäperusteinen päivä sai jatkoa nyt perjantaina, sillä lasiin kaatui ensimmäisten joukossa lisää vehnää. Muutaman vehnän jälkeen tosin vaihdoin happamimpiin ja jopa tummempiin tammitynnyröinteihin. Perjantain parhaimmistoa oli mielestäni Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition), joka hämmästytti ja yllätti maukkaalla ja tasapainoisella vaniljaisuudellaan ja suklaisuudellaan. Herkkua. Toinen erityismaininta menee Plevna Weizenbockille, joka oli jälleen mainiossa kunnossa. Herkullinen ja tuhti vehnä.

Onnistuneita oli niin ikään Pyynikin Saison ja Maku Cran PABA. Molemmat mielestäni hyvin onnistuneita ja maistamisen arvoisia. Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale) oli maistettava uudelleen ja kyllä se vaan vei taas mennessään. Miten tässä näin taas kävi? Ihan parhaimmistoa. Alla vielä lyhyine kuvauksineen osa perjantain oluista.

Bock's Weizbier, 5,3%: Hieman happaman käyneen oloinen ja hedelmäinen tuoksultaan. Toi etäisesti mieleen villihiivan. Maussa banaanisuutta ja mausteisuutta sopusuhdassa, tehden mukavan tasapainoisen hefen.

Pyynikin Saison, 5%: Ensimmäinen kulaus paljastaa tämän olevan rehti saison. Saisonhiiva toimii moitteetta, hyvä runko ja sopiva raikkaus säilyy loppuun saakka. Lisäksi vielä kiva jälkikuivuus ja kuiva mausteisuus jälkimaussa.

Lammin Ruisrääkkä (tynnyrikypsytetty), 7%: Tämä ei nyt jotenkin toiminut, vaikka runsaasti kehuja onkin saanut monilta muilta. Jotenkin imelä toffeisuus tökki pahasti. Vasta pidemmän ajan päästä tuli mukavempaa vaniljaisuutta. Tynnyristä olen maistellut paaaljon parempiakin.

Lervig Passion for Sour, 7,5%: Hedelmäinen "punaisen sävyinen" happamuus päällimmäisenä, joka ei ollut kuitenkaan etikkaista, tai erityisen pitkäkestoista. Hyvä niin. Jäi kuitenkin aavistuksen yksinkertaiseksi. Raikas ja hedelmäinen.

Låven Hoppy Wheat, 5%: Tapahtuman huonoimpia maistoja. Todella tylsä. Ei katkeroa (nimestä huolimatta), eikä juuri vehnäisyyttäkään. Jenkkityylinen vehnis, jossa ei oikein mitään vaikuttavaa.

Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition) 13,4%: Tämä tuli maistettua sattumalta. Onneksi näin, sillä kyseessä oli melkoinen jälkkäriherkku. Perusversio (ei-kirsikka) loppuin, joten tilalle Pikkulinnun Markku pisti kirsikkaversion. Upea suklaisuus ja vaniljaisuus. Tynnyrikypsytys täydellistä. Tällaista se on onnistuiessaan.

Plevna Weizenbock, 7%: Tuttu herkku jo entuudestaan. Tuhti vehnä, jossa niin ikään Plevnan hyvä vehnäpohja (hyvä hiiva, neilikkaisuus ja banaanisuus) ja hiukan sahtimaista tuhtiutta. Erittäin juotava runsaanoloisesta olemuksesta huolimatta.

Maku Cran PA BA, n. 5%: Tämä pabar oli aika onnistunut keitto. Lentokentän karpalo-olut laitettiin kolmeksi kuukaudeksi punaviinitynnyriin ja ulos kaadettiin monipuolisempi pikku-red-sour. Kivat vivahteet ja mukava kevyt tammisuus. Viini toi hienon lisän.

Maku Timo Hoppy Saison, 6,4%: Sitruksinen ja humalankatkera saison. Alta paljastuu selvästi Makun saison, jossa nyt humalat jyllää ja kuivattaa. Hiiva myös hyvin esillä.

Plevna Mount Evans, 6%: Toiset sanoi happamaski, toiset reilun vadelmaiseksi, kun taas toiset miedon vadelmaiseksi. Itse kuvittelin Foundersin Rubaeus tyylistä olutta, mutta tässä vadelmilla on todella rauhallinen taustanäyttely lähinnä tuoksussa. Muutoin ihan kelpo saison, mutta seuraavaan erään kolminkertainen määrä vadelmia kiitos.

Suuret oluet – Pienet panimot 27.-30.7.2016 Helsinki, mushimaltin kokemana

Taas kerran lipsuin suunnitelmistani. Hyvä näin. Oli tarkoitus käydä perjantaina tapahtumassa, mutta löysin itseni keskiviikkona kello 14 tapahtuma-alueelta. Pikainen visiitti keskellä viikkoa ja teemaksi ajattelin vehnäoluet.

Jonoja ei ollut lainkaan, senkun asteli sisään lasitiskille. Sisäänpääsymaksu peritään vasta 18 jälkeen, maksu 10€ sis. lasin. Tiskillä kävi vain käteinen, joten kortti-ihmisenä jouduin heti tapahtuma-alueen sisältä nostamaan 3€ kortilla. Tämän kolme euroa maksoi perinteinen tuoppi, josta sai kaksi euroa takaisin, mikäli palauttaa lasin. Vaihtoehtoisena lasina pieni, yhden desilitran kokoinen pikari, josta olisi pitänyt pulittaa 5€ ilman takaisinmaksuja. Näytti niin naurettavan pieneltä, että ajattelin pitäytyä perinteisessä, jottei tarvitsisi pikkurilli pystyssä olutta juoda. Kaapit on muutenkin täynnä olutlaseja. Hyvä kun maistelijat on kuitenkin otettu huomioon.

Lasin oston jälkeen löytyi rahannostopiste, josta sai kulutta nostaa käteistä. Vieressä AfterPay tiski, josta oli mahdollista ostaa tapahtumaan ranneke, jolla maksaisi kaikki ostot jälkikäteen. Homma toimii niin, että ranteeseen saat perinteisen "paperirannekkeen", jota vilauttamalla maksupäätteille tiskeillä saat olutta. Lasku lähetetään parin viikon kuluessa sähköpostiin. Tätä varten piti vilauttaa henkkareita ja antaa sähköpostiosoite.

Kustannuksia ei tästä palvelusta peritty – maksat vain siitä mitä ostat. Minähän kokeilin juoda luotoksi, joten paperia ranteeseen ja tiskeille vilauttelemaan. Homma vaikutti toimivan täysin moitteetta. En kuullut, enkä kokenut lainkaan ongelmia järjestelmässä. Katsotaan millainen lasku tulee perästä. Säästin kuitit tiskeiltä.

Tapahtumassa oli niin paljon olutta että riitti. Mainosten mukaan yli 400 tuotetta. Lisäksi löytyi ruokaa (jotenkin kuitenkin petyin ruokatarjontaan) ja kahdeksan jälkeen illalla musiikkia. Vesipisteitä oli muistaakseni kolme pistettä, joista lähimpänä sisääntuloa sisälsi juomavesipisteen. Ruosniemen panimolle plussaa ylimääräisestä pesupisteestä tiskillä!

Festivaalille oli mahdiollista tehdä ennakkoon pöytävarauksia sekä ostaa pääsylippuja ja VIP-lippuja. Nämä on mahdollista hankkia Tiketin kautta. Lisäinfot kannattaa katsoa tapahtuman kotisivuilta. Itse pärjäsin ilman spesialiteettejä, senkun astelin paikalle.

Kyllä sitä oluttakin tuli maisteltua. Enpä kuitenkaan jaksa listata kaikkia, mutta uudet tuttavuudet ja säväyttäneet yksilöt. Alla kepeä listaus ja vielä kepeämmät kommentit.

Sonnisaari batch#39 "Pseudovehnä", 6%: Tilasinko IPAa?? Vehnä-IPAa. Hedelmäisyyttä, humalakäpyä ja takakatkeropotkua. Hiiva lomilla. Ei siis todellakaan perinteinen saksahefe, vaan humalavetoinen liemi. Jälkikäteen luin kuvauksen ja niinhän se pitikin mennä.

Plevna Idaho #7 Weizen, 5%: Tuttu Plevnan "signaturevehnä", eli reilun neilikkainen ja banaaninen kesäliemi. Tykkään Plevnan vehnästä, Koulu oli myös samoilla jäljillä. Jos tykkäät uunibanaanista, pullahiivasta ja neilikasta, niin tämä on sinun vehnä. Ai niin, pitikö tässä olla jokin erityinen humala? Kai siinä oli kevyt lehtisyys.

Malmgård Proto #11, 5%: Kyseessä siis kaura-weizen. Kuvauksen mukaan perinteisen saksalaistyyliin lisätty kauraa jne. En löytänyt perinteistä tyyliä. Pikemminkin esanssista omenaa ja mietoa esterisyyttä. Ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella luulin lasissa olleen omenasiideriä ennen tätä. Myös liian kirkas ja vetinen. Ehkä rima oli liian korkealla Plevnan jälkeen.

Piti pysytellä vehnissä keskiviikko, mutta Norjatiskillä myytiin vaahtoa Låvenin tilalla, joten lipsuin alkuperäisestä suunnitelmistani, yllättäen.

Ruosniemen Panimo Lomittaja Chardonnay edition, 6,3%: Tuttu hedelmäinen ja samean hiivainen Lomittaja valkoviinisellä twistillä. Tämä oli siis Lomittajaa muutaman viikon valkoviinitynnyrissä makoilleena. Sen huomasi, muttei liiaksi. Ihan mukava olut, olisi pitänyt maistaa rinnakkain.

Stadin Panimo It Came From The Cask, n.7%: Siis 14kk Jack Danielsin (bourbon) tynnyrissä kypsytettyä Savuporterin ja Stoutin blendiä. Kuulostaa kivalta, mutta lopputulos on.... kokeilumainen. Ai niin, Real Ale meininkiä. Sekin vielä. Tuoksu miellytti vaniljaisinen tammiaromineen, mutta maussa hapahko ja tamminen, väljääntynyt semilämmin, melkein-porter-melkein-stout-ehkä muuta -ei vain toiminut. Annetaan anteeksi, kokeilu on kokeilu.

Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale), 6,3%: Ei siis kyseessä Barley Wine, vaan uusi versio humalahappamasta alesta. Tuoksu oli kieroutuneen hyvä. Joku voisi luulla pilaantuneeksi, minä tykkäsin. Humalainen maitohappobakteerisuus vei mennessä, enkä edes ole erityisemmin maitohapon ystävä. Hedelmäinen ja hapahko. Kuvittele irtokarkeista omena/mansikkaremmi. Ei mitään hajua mitä tässä on, mutta jotenkin se taas vaan toimi. Keskiviikon mieleenpainuvin.

Maistelen lisää sitten perjantaina. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Keskiviikko osoittautui mahtavaksi päiväksi; lämpöä 24 astetta, aurinko paistoi, ei jonoja.... tule jo perjantai. p.s. tapahtuman hintatietoja löytyy edellisestä julkaisustani täältä. Juomalistat täältä.