Glenmorangie Astar ja Signet

Jos edelliset maistetut Glenmorangiet kuului Private Edition -sarjaan, niin nyt katsastetaan perustuotantoa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse aivan tavallisesta low-end rangesta, vaan otetaan keskemmältä ja ylempää. Ensimmäinen näistä on siitä keskituntumasta ja ei ehkä niitä ihan yleisimpiä pullotteita. Astar julkaistiin vuonna 2008, samana vuonna kuin Glenmorangie aloitti laajentamaan tuotantokapasiteettiaan. Nimi tarkoittaa Gaelin kielellä matkaa. Idea tähän viskiin lähti paremman tynnyrinm ajatuksesta. Glenmorangien mestarit halusivat luoda parempilaatuisia tynnyreitä ja niinpä he matkustivat Missouriin Ozaek-vuorille Yhdysvaltoihin, jossa he valitsivat laadukkaampia hitaasti kasvavia tammipuita tynnyrivalmistukseen. Joidenkin lähteiden mukaan nämä hitaasti kasvavat tammipuut antavat enemmän mm. vaniljan ja kookoksen makua viskiin.

Puita ilmakuivateltiin myös pidempään kuin yleensä, joka myös edesauttaa parempaa makuprofiilia. Monet "perus"bourbontynnyrithän kuivataan uunikuivauksella vain muutamia viikkoja. Toisaalta jotkin tahot ovat sitä mieltä, että tällä on enemmän merkitystä first fill ja new wood -kypsytyksissä, kuten viinin ja bourbonin tapauksissa. Nykyään kuitenkin uudessa tammessa kypsytettyjen viskien määrä on muodikkaasti kasvussa.

Vähintään kahden vuoden kuivatuksen ja charrauksen jälkeen tynnyrit vuokrattiin bourbonvalmistajille neljäksi vuodeksi bourbonkypsytykseen, jonka jälkeen tynnyrit olivat valmiita omaan käyttöön. Tämän jälkeen näitä tynnyreitä kutsuttiin Glenmorangien Designer Casks -tynnyreiksi.
Astar on kypsytetty edelläkuvatuissa erikseen suunnitelluissa tynnyreissä, sitä ei olla kylmäsuodatettu ja se on pullotettu korkealla alkoholiprosentilla.


Glenmorangie Astar, 57,1%

T: Pehmeän vaniljainen, bourbonmausteinen. Kookosta, vaniljaa, tammipuuta, nuorehkoa tynnyrimäisyyttä ja kesäistä hedelmäisyyttä. Puhdaspiirteinen ja hieman raikaskin. Tuo hieman mieleen piña coladan. Tuoksu on tasapainoinen kaikin puolin. Sanoinsin, että ihan nätti ja tyypillinen ex-bourbonfiilis.

M: Maussa intensiivisesti samoja komponentteja kuin tuoksussa. Tammitynnyri tuo kookoksista, mantelista, vaniljaista ja neilikkaista mausteisuutta. Hedelmäisyys on hieman öljyistä ja kesäistä. Jälkimaku on hieman kuivahtamaan päin jossa mausteisuus jatkuu. Vesilisä taittaa mausteista makeutta sitruksisemmaksi ja tuo maltaisuutta esille. Makuprofiili muuttuu myös hieman öljyisestä kuivemmaksi.

Tämä on oikeastaan tietyllä tavalla hyvä esimerkki onnistuneesta ex-bourbon kypsytyksestä, jossa on myös hyvä vivahde hedelmäisyyttä (keltaista ja vihreää omenaa), mutta hieman vaikean oloinen tuoksultaan ja maultaan. Tynnyrivahvuus tuo intensiivisyyttä, josta vedellä saa hieman makuprofiilia muokattua. Haastetta.


Toinen otsikon viskeistä on arvosteltu jo aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Signet on siis ikämerkitsemätön viski, joka kuitenkin sisältää myös hyvin vanhaa viskiä (jopa 30yo), mutta mitään tarkkoja osuuksia ei kerrota. Viski julkaistiin samana vuonna kuin Astar (2008) ja sen valmistuksessa on käytetty paahdettua suklaamallasta, joka on hyvinkin tuttu tumman oluen ystäville. Tämän hinta on aika kova NAS-pullotteeksi (reilusti yli 100e) ja se on jakanut aika paljon mielipiteitä maistelijoiden keskuudessa.


Glenmorangie Signet, 46%

T: Toffeesuklaakonvehtia, karamellisoitua appelsiinia ja maltaisuutta. Hieman on seassa kahvimaisia ja jopa lääkemäisiä vivahteita. Pikkasen pääsee jotakin pistelevää ylitse, mutta ei paljoa. Lasiajan jälkeen pölyistä vanhaa huonekalua ja hitusen nahkamaisia piirteitä. Appelsiinia taustalla.

M: Maussa lämmintä suklaista maltaisuutta, kermakaramellia ja maitokaakaota. Vivahteita karamellisoidusta appelsiinista creme bruleeta ja muscovadosokeria. Jälkimaku on syvä ja leveä. Mausteista konvehtia, pehmeää paahteista maltaisuutta ja uunihedelmää.

Maku on tasapainoinen ja omaa hyvää syvyyttä. Maistuva viski, ei aivan niin hyvä kuin edellisen kerran perusteella muistelin, mutta Glenmorangien OB-pullotteiden kärjessä.

Pikkutarinaa uudistuneesta Silja Serenadesta ja Tukholmareissusta

Jälleen kerran tuli käytyä naapurissa vierailla. Kauaa siitä ei ole, kun viimeksi tarinaa vastaavasta reissusta kirjoitin, joten ei turinoida liikaa toistoa. Kirjoitanpa nyt kuitenkin muutaman mietteen Silja Serenaden uudistuksesta ja miltä se vaikutti viski- ja olutnautiskelijan silmin, kun nyt sattui reissu uudistuksen jälkeen.

Etukäteen olin lukenut lehdistä, että laiva saa hieman ehostetta jo reilusti yli 20-vuotiseen olemukseensa (muitakin kohennuksia toki on matkanvarrella ollut). Mistään älyttömistä uudistuksista ei kerrottu, mutta kyllä siitä sellaisen kuvan sai, että eron tulisi huomaamaan. Muunmuossa entinen tax-free tulisi olemaan reilusti isompi ja sisältämään viskiosastolla istumamahdollisuuden, jossa voi maistella viskejä. Tähän asiaan puutunkin heti, sillä olihan siellä sellainen muutaman nojatuolin istahduspaikka, mutta mitään maisteluihin viittaavaa en nähnyt. Ei vitriiniä missä avattuja pulloja, ei baaritiskiä jne. Ja koska meneillään oli hiihtolomaviikko, kauppa oli niin täynnä porukkaa lähes koko ajan, että suosiolla jätin istumiset baarin puolelle. Ei siinä ainakaan rauhassa olisi voinut mitään istuskella. Henkilökunta oli niin kiireinen, etten jaksanut odotella oikean henkilön metsästystä, joka asiasta olisi tiennyt.

maistelunurkkaus?

Mitä tulee valikoimaan, niin perussetillä mentiin. Lähinnä perustasoisia viskejä ja kaikki mahdolliset travel-retail versiot. Löytyihän sieltä myös lasivitriinihyllykkö, jossa oli kaikista hinnakkaimmat ja erikoisimmat pullot. Hieman oli kasvanut kokoa, mutta ei niitä viskejä montaakaan enempää ollut kuin aikaisemmassa vitriinissä. Hieman paremminhan ne toki oltiin saatu esille. Viskien lisäksi näytti myynnissä olevan jonkin verran kirjallisuutta aiheeseen liittyen, joka oli ihan hyvä idea. Ja kuten kaikkialla muuallakin, hinnat olivat nousseet aiemmasta.

Serenaden taxfreen lisäksi jotkin hytit ja muut kaupat olivat kokeneet uudistusta, mutta nämä eivät hypänneet mitenkään silmille, vaan laivan yleisilme oli lähes aiemman mukainen. Kävelykatu oli ennallaan ja ravintolatkin samaisilla paikoilla kuin ennenkin. Laivan yökerho, Atlantis showareena ja pubi olivat myös entisellään. Buffa on muuttanut nimensä Grande Buffe:ksi, mutta en käynyt mättöä syömässä, joten siitä en osaa mitään kertoa. Yksi asia oli ainakin saanut takapakkia. Viiniravintola Bon Vivant oli mielestäni kutistanut asettelujaan ja viinit olivat jotekin piilommassa. Valikoima näytti aika nihkeältä varsinkin portviinin ystävälle.

Toinen mikä saa kritiikkiä on laivan Pub. Old Port -baari sisältää reilusti huonomman valikoiman viskejä kuin sisarensa Symphonilla. Hyllyillä ei notkunut yhtäkään erikoisempaa viskiä, vaan kaikki olivat peruskamaa. Muutenkin jäi hieman sellainen fiilis, että koko viskitouhua oltaisiin ajamassa alas. Ei löytynyt edes viskilistaa, joka ainakin Symphonilta löytyi. Oluthyllytkin olivat hieman tyhjillään, tosin tämä saattoi johtua laivan suuresta ihmismäärästä ja Olympialaisista.

Olympialaiset toikin ihan kivan lisän matkaan, nimittäin oli aika hyvä tunnelma katsoa Suomen matsit isolla porukalla ja kannatusten kera. Olut maistui todella hyvältä matsia katsoessa ja risteilyn suosituimmaksi olueksi valikoitui Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel. Katkerampaa puolta piti BrewDog Punk IPA ja Flying Dog Classic Pale Ale. Oikein hyviä olivat kaikki kolme. Sain kokea Suomen otteluiden molemmmat tunnepuolet: Turpaanotto ja maukas voitto. Perjantain tappiota ei yhtään helpottanut se, että kapakan toisella puolella ruotsalaiset hurraa, lauleskelee ja juhlii omaa voittoaan. Onneksi lauantai olikin sitten suomalaisten päivä. Olihan se mahtavaa kun voitettiin pronssia. Onnea Leijonat! P.S. Onneksi en luvannut mitään hyvissä fiilinkeissä, jos Suomi voittaisi matsin, etenkään esim. Laphroaig 25:n ostoa....

Viskejä ei juuri tullut maisteltua koko matkan aikana, mutta muutama toki tuli kokeiltua. Varsinaista maisteleua en harrastanut, vaan ihan matsin kylkeen fiilismielessä nautin ja casinolla korttiviihteen kera. Oli muuten uskomattoman huono miesjakaja, kiitos tappioista PAF.

Yksi hyvä mäihä kävi myymälässä ostoksilla käydessä. Nimittäin Glengoynen pullo möllötti yksin yhdessä pienessä vitriinissä ja sen kohdalla oli hintakyltti, jossa luki 49,90e. Kyseinen Glengoyne löytyy omastakin viskikaapista (14yo Single Cask#1113) ja tiesin hinnan ainakin aiemmin olleen 99e näillä ruotsinlaivoilla. Hihkasin myyjän paikalle ja kysyin onko kyseisen viskin hinta 49,90e. Myyjä vastasi aika ylimielisesti, että siinähän se lukee. Noh sanoin hetimiten, että otan pari kappaletta mukaan. Noin kymmenen minuutin jälkeen myyjä ilmoittaa, että vitriinissä oleva pullo on viimeinen ja ojentaa sen minulle. Kassalla setä (joka tunsi ilmeisesti aika hyvinkin viskit) löi tuotteen hinnaksi kuitenkin sen 99e ja kun mainitsin hintakyltin kertovan 49,90e myyjä sanoo: "ei varmana ole, siinä on oltava virhe". Muutaman sananvaihdon jälkeen myyjä käy itse katsomassa (mukavan jonon kasvaessa taakseni) ja tulee takaisin tokaisten, "että onneksi olkoon, sinulla kävi mäihä". Muutama muukin jonosta heti huusi, että hekin ottavat yhden pullon, mutta eipä ollut mistä ottaa.

Tukholmassa tuli käytyä niissä perinteisissä myymälöissä ja tällä kertaa viskejä ei tarttunut mukaan. Pieni pettymys löytyi oluiden tarjonnassa. Ne hyllyt joissa yleensä parhaimmat oluet ovat, ammottivat tyhjyyttään. Tiedä sitten mikä kato oli käynyt, vai olinko vain huonoon aikaan liikkeellä. Yhtäkään olutta ei siis mukaan tarttunut, mutta sen sijaan yksi erikoisempi rommi löytyi. Täytyy myöntää, että olin jo hieman etukäteen rommivalikoimaa vakoillut ja tiesin mitä hakea. Noh, nyt sitä ollaan sitten taas yhtä pikkureissua kokeneempi ja seuraavaa pukkaa sitten kuukauden päästä työn merkeissä. Jos vaikka oluthyllytkin oltaisiin täydennetty siihen mennessä.

Kaappituliaiset

Glenmorangie Private Edition's - Companta ja Ealanta

Pitkästä aikaa Glenmorangieta tarkasteluun. Hiljattain olemme saaneet tältä tislaamolta uuden pullotteen heti vuoden alkuun ja avaus oli aika hyvä tislaamolle, sillä kyseinen viski meni kuin kuumille kiville. Tosin onko tuntuu kaikkien tunnetuimpien merkkien viskit mennä hyvinkin nopeasti kaupaksi ja netissä myydään sold outia. Hyvin on siis brändätty ja markkinoitu tuotteita etukäteen, kun ensimmäisinä päivinä, tai jopa minuutteina myydään loppuun.

Tämä uusin Glenmoranrgie on viides tässä nykyään vuosittaisiin erikoisjulkaisuihin, Private Edition -sarjaan, jossa julkaistaan aina tammikuun aikoihin uusi viski. Sarjaan kuuluu ennestään Sonnalta, v.2010,joka oli sarjan ensimmäinen julkaisu) Finealta, Artein ja Ealanta. Sarjan viskit on pullotettu 46% alkoholivahvuudella ja ovat kylmäsuodattamattomia. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän pienemmän erän "limited release" julkaisuja.

Companta tulee Gaelin kielestä ja tarkoittaa ystävyyttä (taas vaihteeksi). Viski on alkuun kypsytetty ex-bourbontynnyreissä, josta noin 60% on jatkokypsytetty Burgundin Côtes de Nuits -alueen Grand Crú Clos de Tart -viinitynnyreissä, jonka viineissä suurin osa käytetyistä rypäleistä on Pinot Noir (punaviiniä). Loput 40% viskistä on kypsytetty Rhônen viinialueella Ranskassa, Côtes du Rhône -viinitynnyreissä, jossa on aiemmin ollut makeaa väkevöityä viiniä. Viskin luoja on "puupioneeri" Dr. Bill Lumsden.

Glenmorangie Companta Private Edition, 46%

T: Tuoksussa tuntuu heti alkuun punaviinisiä aromeja. Alussa kumimaisuus on aika vahvaa, mutta sen lisäksi on myös sherryvivahteista tummuutta ja kuivuutta. Tämän pitää hengitellä reippaasti, jotta muut kuin tunkkaiset viinivivahteet pääsevät esiin. Alta paljastuu kuivattuja tummia hedelmiä, mausteista rypälettä ja vanilja. Tuoksu ei kyllä imartele, se on mielestäni hieman keskeneräinen ja epäkypsä. Kumisuus häiritsee eniten.

M: Maussa viinisyys tuntuu runsaana tuoden happamuutta ja kuivuutta. Samaa tuoksun kumista olemusta on myös maussa. Suutuntuma on ohut ja kuivattava. Ylikypsää hedelmää (omenaa ja rypäleitä), sekä päälleliimattua viinisyyttä. Alusta keskivaiheille viski on jotenkin epätasapainoinen ja maut tuntuu päälleliimatuilta. Vasta jälkimaussa viskin paremmat puolet tulee esille ja tasapainoa alkaa löytymään. Alta tulee mausteista Glenmorangieta, vaniljan, sitruksen ja tumman nahkaisuuden kera.

Vaikken hirveästi tältä odottanut, niin mielestäni tämä on yksi heikoimmista esityksistä mität olen Glenmorangielta maistanut. Vesilisä avaa viskiä ja parantaa sitä reippaasti tuoden makeutta ja mausteisuutta, mutta silitin tuntuu, että viinikypsytys ei ole tässä mielestäni onnistunut.

Kuva: Thegreenwellystop.co.uk

Toinen masitelluista viskeistä on sarjan Ealanta, joka julkaistiin jo viime vuoden alussa. Saimme myös Suomessa mahdollisuuden tähän viskiin, sillä viski saatiin Arkadian myymäläänkin myyntiin juuri ennen Uisge 2013 -tapahtumaa. Lisäksi Uisgessa tarjoutui tilaisuus maistaa kyseistä viskiä ja itse tartuinkin tilaisuuteen maistellen tuolloin kyseistä viskiä ensimmäisen kerran. Mieleen jäi sen voimakkaan tamminen ja bourbonmainen vaikutelma. Tänäkin vuonna odottelin uusimman viskin olevan Uisgessa, mutta Glenmorangieta ei tänä vuonna nähty koko tapahtumassa.

Kyseinen viski, Ealanta, on vuonna 1993 tislattu ja koko 19-vuotisen kypsytyksensä viettänyt uudessa Missourin Ozark-vuorilta peräisin olevassa amerikkalaisessa tammessa. Toisin kun bourbonin valmistuksessa, tynnyrit on raskaasti paahdettu sisältä, ei charrattu (kiitos infosta POP). Tämänkin nimi tulee myös Gaelin kielestä ja tarkoittaa "Skilled & Ingenious", joka voidaan kääntää esim."taitavaa ja oivallista".
Kyseinen viski oli Jim Murrayn mielestä paras viski Whisky Bible 2014 mukaan.


Glenmorangie Ealanta Private Edition, 46% 

T: Hyvin vahvan mausteinen. Uusi tammi tuo kyllä vahvat pohjat tälle. Vahvasti tuo mieleen bourbonin ja jopa ruisviskin. Tosin jokseenkin nuorekkaammin. Puu korostaa maltaisuutta. Tumman sävyistä hedelmää (karamellisoitu appelsiini, kookos) ja pitkä. Tuntuu ikäistään nuoremmalta. Ainakin hyvin erilainen kuin skotit yleensä. Ja omalla tavallaan ihan hieno, mutta luulen, että jos et pidä bourbonista, et pidä tämänkään tuoksusta.

M: Maussa iän jo huomaa. Suutuntuma on syvä ja tasapainoinen. Mausteisuus jyllää myös maussa, mutta mukavan pehmeästi. Tynnyrin paahteisuuden voi aistia paahdettuna paahtovanukkaana, omenakakkuna ja vaniljakeksinä. Suuhun tulee jälkimaussa pientä pikanttiutta ja hedelmäisyyttä (uuniomenaa). Pitkä jälkimaku. Kokonaisuudessaan hieno tuote ja bourbonin ystävänä tämän mausteisuus ei häiritse minua. Hyvä erilainen tuote, joka on onnistunut hienosti.

Kuva: Maltimpostor.com

Käsityöläisoluilua 2014

No nyt niistä Alkoon tulleista käsityöläisoluista. ”Käsityöläishenkisyys ja uudet, uniikit konseptit ovat koko kampanjan idea. Tänä vuonna mukana on huippuvalikoima klassikko-oluttyyppejä tuoreella otteella ja myös hyvin ainutlaatuisia erikoisuuksia”, kertoo Alkon tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen. Jep, en tiedä huippuoluista, mutta onhan se hyvä juttu, että ainakin kerran vuodessa saadaan pienpanimoiden tuotteita saataville kotiin ostettavaksi. Mielestäni tällaisen pitäisi olla kyllä useammin nähtävä ilmiö, mutta valtion alkoholitaktiikka ja Alkon monopoliasema pitävät huolen ,ettemme saa nauttia näistä useammin kotiolosuhteissa.

Hyvissä ajoin SoMe mainosti näiden tuloa Alkoon ja lopulta ne ilmestyivätkin 3. helmikuuta hyllyille. 13 suomalaista ja kaksi ulkomaalaista olutta jyräsi tilaa ahtaista Alkon hyllyistä. On se hyvä, että ainakaan vielä maitokaupan bulkkioluet eivät vie tilaa Alkon hyllyistä, sillä muuten saattaisi tehdä tiukkaa asettelut. Tässä vielä listaus oluista jotka hyllyille tuli:

Beer Hunters Keripukki
Prykmestar Kahvi Stout
Teerenpeli Mokkamatti
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout
Bryggeri Helsinki Senaattori
Lammin Sahti Pyy
Pyynikin Presidenttisahti
Laitilan Kievari Agricola
Saimaan Marsalkka Double IPA
Hiisi Pläkki
Rekolan Amerikan Eno
Suomenlinnan Thor Bock
Malmgård Emmer Tripel
Ridgeway Imperial Russian Stout
Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Look's like a plan!

Omaan kaappiin arvioitavaksi päätyi näistä alleviivatut yksilöt. Muutama saattoi jäädä hyllyyn hinnan ja kiinnostavuuden vuoksi. Täytyy katsoa jos myöhemmin noita löytyy, niin saattaa kaappiin eksyä. Yksi omalla kohdalla suosikeista näistä on Pyynikin Presidenttisahti. Hienoa, että saadaan myös sahtia valikoimiin. Myös Innis & Gunn kuulostaa oikein hyvältä, tosin panimon peruspullote ei ole omia makunystyröitä pahemmin hetkauttanut. Muutama kahviyksilökin on ja nämä otan varmaan erikseen muutaman muun kahviaiheisen oluen kanssa maistoon. Oluet on maisteltu neljän päivän sisällä, kahden pareina.

Lammin Sahti Pyy, 7%
Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat, Hallertau- ja Magnum-humalat. 47 EBC ja 22,5 EBU.
T: Tahmaisen siirappinen ja karamellinen. Humalaa ja paahteisuutta mietona. Makean hapan tuoksu.

M: Maku on samoilla linjoilla. Suutuntuma on kohtalaisen kevyen ja hieman siirappinen, suuhun tulee kevyen tahmeaa karamellisuutta, jota höystää kevyt humalaisuus. Paahtoa ei juuri tunnu. Ehkäpä hieman paahdettua karamelliä löytyy. Jälkimaku kevyen humalainen, jossa makeaa nekkukaramellia mukana. Helppo ja kohtalaisen maukas jokapaikanolut. Toimnii varmasti saunan jälkeen erittäin hyvin rapsakan ja kevyen ja ohuen humalaisen makeuden vuoksi.

Laitilan Kievari Agricola, 8,5%

Tämä olut on tuotettu yhteistyössä Mikael Agricola -seuran kanssa kunnianosoituksena Suomen uskonpuhdistajalle ja Suomen kirjakielen isälle. Reseptissä belgialaiset pale ale-, melano- ja bisquit- maltaat, Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat. 59,8 EBC ja 16,8 EBU.

T: Mausteisen banaaninen ja hiivainen. Ensin efekti nam, mutta toisaalta tulee hieman aromatisoitu fiilis. Taikinaa, kardemummaa, neilikkaa ja mallasta. Erottuu puolekseen mausteisen hiivaisuuden takia.

M: Suutuntuma on kieltä puuduttava, makean jälkisamea. Maku ei ole niin mausteinen ja makea kuin tuoksu antaa ymmärtää. Alkuun hiivaista hedelmäisyyttä, neilikkaa, mallasta, pientä imeläisyyttä ja hyvin mietoa humalaa. Jälkimaussa maut aika lailla katoaa pian. Suuhun jää pieni vivahde hiivaa ja tummaa hedelmää. Aika helppo myös ja suutuntuma on kohtalaisen rapea, mutta keskivaiheilta eteenpäin jää hieman pliisuksi. Jälkimaku turhan lyhyt. Helpoksi mökkisaunaolueksi. Voisi kuvitella tämän olevan aika hyvä "entry-level" tässä kategoriassa.

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, 6,8%
Suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton, Pilsner-, Vienna-, Pale Ale-, karamelli- ja kauramallasta sekä paahdettua ohraa. Olut on aromihumaloitu Cascadella ja Magnumilla. IBU 60 ja väri 135 EBC.

T: Suklaista paahdettua kauraa, josta tulee mieleen etäisesti suklaakaurapaistos. Paahteisuus on kohtalaisen vahvaa ja kahvista. Kaura tuo makean vivahdetta ja lisäksi humalat tuntuu reiluhkosti aromissa, aromihumalointi on siis tehnyt tehtävänsä.

M: Suutuntuma on kuohkean viljainen ja hieman leipämäinen. Melko kuiva alusta alkaen ja keskivertoa voimakkaampi paahteisuus sekä humalaisuus kääntää kauran tuomaa makeutta. Valtaa pitää humalat ja jauhokas paahteisuus. Runko jää hieman ohueksi ja makusyvyyttä ei ole ainakaan ylimääräistä. Ei oikeastaan kovin vahvoilla olla. Paahdetta, vahvaa kitkerää kaakaota ja humalaa, muu jää puuttumaan.


Malmgård Emmer Tripel, 8,3%
Suodattamaton, Emmervehnällä ja sokerilla höystetty Tripel. 33 EBU, 13 EBC.

T: Humalaisen makea ja metsäinen. Hunajaa ja hieman alkoholisuuttakin löytyy. Lagermaista viljaisuutta on taustalla samoin myös aavistus vehnämäistä banaania. Hedelmäisyys on rypäleistä ja appelsiinista (kuorta).

M: Suutuntuma on hunajainen, miedon hiilihappoinen ja hieman tahmea. Maussa alkuun tulee Makeaa hunajaisuutta, miedon yrttistä humalaa ja Ylikypsää vihreää rypälettä. Jälkimaku on keskiasteisen humalainen ja miedon makeanvivahteinen (kanervahunajaa). Vehnä tuntuu pehmentävän tätä mukavasti. Alkuun tuntui jotenkin tavalliselta ja hieman alkoholiselta. Pienen ajan jälkeen olut kuitenkin avautui ja viljainen sekä hunajainen pehmeys miellytti. Kyllä tästä hyvät fiilikset jäi.


Ridgeway Imperial Russian Stout, 10%
Pale ale-, cara-, crystal-, suklaa- ja meripihkamaltaat, mustat paahto- ja paahdetut ohramaltaat, Target-, Challenger- ja Styrian Goldings-humalat, lisäksi ruokosokeria. 38,5 EBU, 102 EBC.

T: Ytimekäs tuoksu. Aika sopivasti tasapainossa, paahteisuus, humalaisuus ja makeus. Kuohekaa mokkaisuutta, hedelmäinen rapsakka ja hieman hapan humalaisuus, jauhoista kaakaota. Tuoksu ajaa hyvin asiansa.

M: Maku on myös happaman leipäinen, miedon humalainen, josta paahteisuus vie otetta. Suutuntuma aika notkea ja hedelmäinen. Hiilihapot on aika tasapainossa muun kanssa. Jälkimaussa reiluhkosti paahtoa ja keskiverto humalaisuus ja nämä ovat hyvin tasapainossa makeuden kanssa. Hyvin tummaa suklaata ja hedelmää. Hyvät ainekset, kohtalaisen intensiivinen makuprofiili. Onnistunut maukas olut, kärkijoukkoon.

Beer Hunters Mufloni Keripukki, 7%
Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat, Columbus-humalaa, mausteina vanilja, valkosuklaa ja kookos. Mielenkiintoinen yhdistelmä. 43,1 EBU ja 223 EBC.

T: Pliisumpaa samankaltaista tuoksua kuin edellisessä Ridgewayssä. Kaikki on vain tuunattu alemmas ja piilomaassa. Jauhoista paahteisuutta tuntuu enemmän ja humalaa on vähemmän. Maltauisuus on päällimmäisenä hyvän hedelmäisyyden kanssa. Ei tosin vedä vertoja Ridgewaylle.

M: Maku alkaa kuivan kaakaojauhoisena ja jopa hieman suolaisena. Makeus on hyvin piilossa. Tummaa suklaata (oikein tummaa), poltettua kahvia ja palanutta leivänkuorta. Paahteisuus on kohtuu vahvaa ja sitä korostaa kuiva maku. Mausteet on aika piilossa. En tästä kovinkaan löydä valkosuklaata enkä kookosta. Jokseenkin hieman ohut ja yksinkertainen. Ei kilpaile kärkisijoista.

Agricola kaatuu lasiin

Taso koko setissä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä. Muutama tuolta erottui joukosta edukseen ja tällä perusteella sain jonkinmoisen rankingin aikan. Tässä raportissa maistetuista ja erikseen maistetuista Presidenttisahdista ja Toasted Oak IPAsta, Nikolaksen top-4 näyttää tältä:

1. Pyynikin Presidenttisahti
2. Ridgeway Imperial Russian Stout
3. Laitilan Kievari Agricola
4. Malmgård Emmer Tripel