Muistio Baltic Princessiltä 10.7.2016

Otsikon mukaan lyhyt muistio kyseisen laivan tarjonnasta. Tällä kertaa saa jäädä lähes kuvamuistioksi, sillä oli huonoimpia valikoimia mitä laivoilla olen törmännyt. Paatti seilaa Turku-Ahvenanmaa-Tukholma väliä ja itse tulin kyseisellä paatilla takaisin Ahvenanmaan lomalta. 

Laivan myymälätarjonta oli melko tylsää settiä. Ainakin tylsempi kuin Viking Linen Amorellan ja Gracen valikoimat. Lisäksi tuntui osalla pulloista olevan järkyttävä hinta (esim. Caol Ila 25yo yli 200€). Tuttuja joka paikan NAS-Highland Parkeja, muutamat kalliit vitriiniviskit ja läjä tylsiä ikämerkittyjä. No kyllähän noitakin joisi, jos ei parempia ja mielenkiintoisempia olisi tarjolla, mutta ei ylittynyt oma ostokynnys tällä kertaa. 

Ainoa mitä harkitsin vakavasti oli Balvenien 21yo Madeira Cask, joka oli 119€ hintainen. Tästä pyydetään muistaakseni lähelle 200€ internetin kaupoissa. MAistettuani tuotteen jäi se kuitenkin hyllyyn. Ei huono, mutta ei jotenkin tällä kertaa noussut ostokynnyksen ohi. Alkaa olla sen verta paljon hyviä viskejä kaapeissa, että kynnys "ihan hyvän" viskin ostoon on kasvanut. 

Olutpuolella valikoima oli perushuono. Sitä mitä se on ollut joskus 1-2 vuotta sitten. Nyt hyllyillä oli siis vain muutama hassu perusbulkista poikkeava, pääsääntöisesti virolaisen panimon olut. Odotin enemmän. Viikkarilla on menty paljon pidemmälle laatuoluiden tarjonnassa. 

Erilaisia bulkkiolutlavoja oli kyllä pilvin pimein ja sitähän ne ihmiset pääsääntöisesti sieltä roudaakin. Näin kuitenkin monia ihmisiä jotka olivat kiinnostuneita pienpanimoiden oluista. Osa raahasi myös Olvin IPA-laatikoita tutuilla kaljakärryillä. 

Pubin puolella oli muutama maisteltava, mutta siitäkin jäi hieman pettynyt olo. Jotenkin perustylsää tavaraa ja hanaoluet loisti taas poissaolollaan. Kokeilin tasan yhtä olutta valikoimasta, Saison d'Etre, Stockholm Brewingiltä (5%). Tämä oli peruskiva saison, joka menee luokkaa "ei kikkailuja, ja ihan kiva saison". Ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa elämystä, vaan ihan sitä kuivaa belgihiivaisuutta nipistävällä mausteisuudella. Ehkä aavistuksen kuivempi kuin monet vastaavat. Muutamia oluita sai ostaa sixpäckeissä mukaan, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista roudattavaa. 

Viskien osalta pubissa oli alle kourallinen mielenkiintoisia itselleni. Niistä paria maistoinkin, joista Balvenien maistelunootit uutena tuttavuutena kirjasin ylös arvioineen. Kuvista ja listoilta voi bongata tarjontaa. 

The Balvenie 21yo Madeira Cask, 40%

Tuoksu hyvin makean maltainen, viljapölyinen ja makean viininen. Rypälemäistä hedelmäisyyttä ja rusinalikööriä. Ei mitenkään erityinen, makean maltainen ja rypäleinen.

Maku on odotetusti pehmeä kuin puudeli. Onneksi ei niin viininen ja makea kuin tuoksulta odotti. Alussa Balvenien tyypillistä maltaisuutta ja hunajaa. Miedosti pistävyyttä, mutta ei mene saippuaiseksi. Jälkimakuun mennessä kahvisuutta, paahdettua rypäleisyyttä ja poltettua sokeria. Maltaisuus on tässä melko mukavan oloista. Jää ihan hyväksi, ei hintansa väärti.

Terveiset Panimoravintola Koulusta

Kesälomalla mökkeilyn jälkeen yhden yön piipahdus Suomen Turussa. Tyttäreni (5v) kysyi hauskasti perille saavuttuamme, puhutaanko täällä Suomea. Teki mieli vastata, että tavallaan. Muun riennon jälkeen ajattelin pistäytyä kylillä, eli paikalliseen pubiin, josta saisi hyvää viskiä ja olutta.

Panimoravintola Koulu sopi tähän kuvaukseen ehkäpä hyvin, enpä ollut tuolla aiemmin käynytkään. Ainakin ennen Turun parhaimpia viskipaikkoja oli Kerttulin Kievari, mutta paikan omistajuus vaihtui jokunen vuosi sitten, jolloin oli huhuja viskitarjonnan downgradedaamisesta. En tiedä kuinka kävi, mutta lähempänä hotellia löytyi Koulu.

Panimoravintola koulu sijaitsee osoitteessa Eerikinkatu 18. Panimolla on melko suuri oma oluttuotanto, joten luonnollisesti hanoista löytyy oman panimon tuotoksia. Viskihyllyillä komeilee toista sataa, ellei kolmatta sataa pullotetta. Hintataso kohtalainen ja vaihteleva.

Koulu sai ensimmäisen oman viskinsä 2013. Koulun 3-vuotias Sgoil on tislattu Reksi Bock -oluesta Tuorlan maatalousoppilaitoksella, sillä Koululla ei ole omia tislauspannuja. Ensimmäinen viski oli hyvin pieni erä ( 150 litraa tislettä). Koulun kakkosviski tuli sherrytynnyristä (Sgoil sherry cask) ja se julkaistiin vuonna 2014. Pikkutynnyrissä kypsynyt 4-vuotias viski tuotti 80 pulloa viskiä, joten kyseessä oli ensimmäistä erää pienempi satsi. Hiljattain eräässä maistelutapahtumassa kerrottiin, että toistaiseksi Koululla ei ole tulevaisuutta viskien parissa, eli lisää ei olla näkemässä ainakaan vähään aikaan. Vai tulisiko sittenkin vielä yhdestä 50-litran tynnyristä jotakin ulos piakkoin?

Maistoin paikan päällä toki muutamaa juomaakin, ettei kuivin suin tarvitsisi lueskelle, kirjoitella ja oleskella. Sgoilin Sherryversiosta uusintamaisto, Koulun Vehnää ja Kavalanin "suomipullotetta". Kyseinen Kavalan on siis Viskin Ystävien Seuralle pullotettu ja kypsytetty tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut turpeista Islay-viskiä.

Sgoil Sherry Cask, 59%

Tuoksussa selkeä pienen bourbontynnyrin aromi. Vaniljaista uutta tammea, hiivaisuutta, neilikkaa ja keltaista hedelmäisyyttä. Hunajaisuus ja mieto hiivaisuus toimii. Nuoruus paistaa läpi, mutta en tästä muuta odottanutkaan.

Maussa on jotakin sellaista mistä tykkään. Muistuttaa Valamon seiskaa kermaisella hunajaisuudellaan, kukkaisuudellaan ja vaniljaisuudellaan. Suutuntuma on etenkin jälkimaussa kivan öljyinen ja pehmeän kermainen. Maku riittää pitkälle jälkimaussakin. Tykkään tästä, nuoresta olemuksesta huolimatta.

Kavalan Peaty Cask, 53,2% (for VYS)

Tuoksusta bongaa helposti turpeisuuden, joka on sellaista tarttunutta nokista turpeisuutta. Hetken ilmailun kanssa alkaa karkkista hedelmäisyyttä ilmetä. Pientä pistävyyttä ja kitkeryyttä, joka rauhoittuu ajan kanssa. Pidän mielenkiintoisena nokisuuden alla olevaa karkkisuutta.

Maussa Turvetynnyrin vaikutus on selvä. Pientä tervaisuutta, lääkemäisyyttä ja nokisuutta. Alla mielekkäämpää hedelmäisyyttä, joka tuo mieleen keltaiset hedelmät ja hedelmäkarkit. Pippurinen olemus, joka kantaa myös pitkälle jälkimakuun. En tiedä tuoko turve tähän mitään lisäarvoa. Voisin kuvitella tämän olevan parempi ilman.

Panimoravintola Koulu Vehnä, 5,4%

Tuoksussa reilu vehnäinen mausteisuus, jossa neilikka ja banaani jyllää. Hiiva tuo hienosti kypsän banaanisuuden ja neilikan esille. Tämä on niitä runsaammin mausteisia vehniä mistä tykkään.

Maussa leivinhiivan kaltaista runsasta mausteista makeutta. Banaanisuus voimakasta, samoin neilikkaisuus. Ehkei ihan niin runsas kuin tuoksu antoi olettaa, mutta silti erittäin hyvä vehnä.

Alkosta: Fat Lizard Je Suis Saison

Kesäkausi, aurinko paistoi, mökkiloma ja nuotio loimuaa. Maisema ja olosuhteet ei voisi olla paremmat. Onneksi sain sanottua Craf Beer Helsinki -tapahtumassa, että kaipaisin tyylikkään kutsuvaa saisonia mökkilomalle, vieläpä ensiolueksi. 

Nimittäin olin muutamasta Espoon Alkosta tuota kyseistä isossa vihreässä pullossa olevaa eliksiiriä etsinyt, mutta valitettavasti saison ja Fat Lizard on ollut monen muunkin nautiskelijan huulilla viime aikoina. Hessu Fat Lizardilta otti kuitenkin pikku blogistin huolen hoitaakseen ja kiikutti kotiovelle tuota houkuttelevaa saisonia – olenko koskaan saanut näin hienoa kohtelua? En. 

Läskiliskon panimo syöksi tämän saisonin kesäkuussa Alkoon ja se myi loppuun pirun nopeasti. Onneksi tuota tuli juuri uusi satsi ja toivon, että tällä kertaa kerkeän pienen suomikiertueen jälkeen itsekin ostamaan tuota lisää. Maailma on pieni ja valitettavasti levikki vielä pienempi, sillä tuote tuli 14,9€ hintaan vain Espoon ja Helsingin Alkoihin (paikallinen saatavuus). 

Fat Lizard Je Suis Saison, 6,3%

Tuoksussa hiivan tuomaa runsasta hedelmäisyyttä, jossa myös esterisiä hedelmäoljyisiä piirteitä. Runsaimmin tuntuu päärynäisyys, vihreä omenaisuus ja mieto banaasisuus. Kevyesti maustepippuria ja ripaus kuivaruohoista humalaa. Sitruunankuorta myös havaittavissa. Aika jepa. 

Maku on erittäin raikas ja tuoreen hedelmäinen. Ei trooppista, vaan enemmänkin karkkista vihreää hedelmäisyyttä. Kevyesti kirkasta hunajaa. Suutuntuma erinomainen, juuri sopivan kevyesti kuohuva ja kevyesti kuiva. Hiiva tulee belgialaisittain tuoden sameaa hedelmäisyyttä ja mietoa mausteisuutta. Tämä on erinomainen makean hedelmäinen saison. 

Craft Beer Helsinki 2016 mushimaltin kokemana

Ensimmäiset CBH:t mushimaltin kokemana takana. Craft Beer Helsinki on käsityöläisolutfestari, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa 30.6.-2.7. Helsingissä Rautatientorilla. Itse löysin aikaa torstaille, eli ensimmäiselle tapahtumapäivälle. Ei se ruusuisesti alkanut, kun saavuttunai paikalle noin kello 17 aikaan jono ylsi lähes rautatientorin päästä päähän. Erinäisistä lähteistä olin lukenut jonotuksen kestävän aian tuntiin saakka.

Melkein haistatinkin shaibat tapahtumalle jonosta johtuen, mutta keräsin rohkeutta haettuani kahvin rautatieasemalta ja ymppäyduin jonon perukoille. Se sitten ottikin yli tunnin aikaa, eli jonossa oltiin 1h 15min. Vittu sentään. Kyllä oli sellainen elin otsassa, että onneksi eivät portsarit tmv. enää sen enempää härnänneet. Vaati yhden oluen lasiin kunnes lepyin täysin.

Aloitetaan alusta. Tapahtuma siis järjestettiin ensimmäistä kertaa ja paikkana oli Helsingin ydinkeskusta, jossa myös tuttu Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma on järjestetty jo useasti. Festarin pääjärjestäjänä oli liikuntatapahtumia järjestäneen Runner’s High:n ja kiertolaispanimo Humaloven yhdessä perustama RH Events Oy. Uutuutena skenessä, tapahtumassa oli käytössä maksukortti, johon ladatiin haluama määrä arvoa. Kortin saldon pystyi tarkistamaan (se yleensä kerrottiin) juoman oston yhteydessä. Saldo oli päiväkohtainen, eli ladattu saldo piti kuluttaa tiettynä päivänä. Sisään maksoi käytännössä olutlasin verran, eli 3€ pikkutuopilta, tai 4€ tulppaanimallisesta maistelulasista.

Arvokortin ja lasin lunastettua pääsi sisälle maistelemaan. Jonoja ei sisällä sitten ollutkaan, vaan paikka oli vielä hyvin väljä 19 aikaankin. Vesipisteitä ja lasipesupisteitä oli ainakin kolmella suunnalla. Ja siis kyllä, vesi oli ilmaista. Muutenkin kaikki järjestelyt sujui sisäänpääsyn jälkeen moitteetta. Oluttarjonta oli jykevä, yli 20 panimoa ympäri maailman, joten maisteltavaa kyllä riitti. Listauksia voit tarkistella tapahtuman kotisivuilta. Myös ruokapuoleen oltiin panostettu ja siitä vastasi mm. Loung3, Social Food, Ravintola Ilo, Bangkok Street, Penalty Burger, Grillshop ja 3 Kaveria.

Mein hyvin vapaalla mentaliteetilla – en ollut päättänyt etukäteen mitä otan, en otanut kunnon kameraa mukaan ja muutenkin menin hyvin rennoin ottein. Olisi lähinnä kiva tavata tuttua porukkaa ja nauttia muutama hyvä raikas.

Tunnelmaa kello 20 aikoihin

Olin liikkeellä hieman supistetulla aikataululla, joten kymmeniä oluita ei tullut maisteltua. Muutoinkin liikuin hieman "moro, hauska nähdä taas" -mentaliteetilla, joten monia hyviä oluita on voinut jäädä maistamatta. Tiesin kuitenkin etukäteen aloitustiskin, jossa tarjottaisiin brettahörhölle janonsammuttajaa. Hiisi. Hiisi Dapper Ale, 5,3% oli se ensimmäinen olut. Brettahiivalla kyyditetty Ale, joka oli hyvin helposti juotava, mutta tarjosi paljon makua. Peckoon verrattuna vähemmän hedelmäisempi ja rauhallisempi villihiivan osalta, mutta silti erittäin suunmukainen. Ostin pariin otteeseen tätä. Speksit: 5,3%, 40 IBU, väriä 9 EBC, Humalalajikkeet: Herkules (katkero), Cascade, Mosaic, Chinook.

Samalta tiskiltä otin perään Hiisi Bruxellensis Lupus, 9%. Tämä oli mielestäni parempi kuin pohjana toiminut Hiisi Humulus Lupus. Pehmeämpi ja kuohkean hedelmäisempi. Jopa kermahedelmäinen. Brettan nahkeutta tuossa ei sinänsä havainnut, mutta villihiivan hedelmäinen osuus tuli kivasti esiin. Tykkäsin ja ostaisin lisää.

Muutin Hiisin tiskiltä lähes naapuriin Ruosniemen Panimon tiskille. Otin lasiini Ruosniemen Lomittaja Saisonia, 6,3%, joka oli hedelmäisempi kuin muistinkaan. Sopivasti belgihiivaisuutta, joka "katkesi" sopivaan aikaan, eli ei mennyt tunkkaiseksi, tai liian pistäväksi. Petollisen juotava.

Näiden jälkeen menin tuusulan ykköspanimon Makun tiskille. Tällä tiskillä harvoin tulee petyttyä ja niin ei käynyt tälläkään kertaa. Lager-painotteinen maistelusuora sisälsi oluet Maku Eero, Juke Joint Lager ja Simeoni Blonde Alen. Eero oli hyvin reilulla kädellä uusiseelantilaisilla humalilla humaloitu kuivan ruohoinen ja katkera lager. Alussa hedelmöisyyttä, joka taittui humalasoittoon loppua kohden. Joint Lager oli lähes vastakohta, reilun "smoothie-hedelmäinen", jossa hedelmösose näytteli pääosaa. Hienon tasapainonen ja hemmetin hyvin juotavissa.

Simeoni oli näistä jo erilaisempi, siinä olin aistivinani enemmän hiivaperäistä hedelmöisyyttä. Tämä vaati isomman kulauksen, jotta makumaailma pääsi esille. Oma suosikkini näistä kolmesta oli Juke Joint Lager, joka on Järvenpään Puistobluesin virallinen festariolut. Luulisi tämän höyryoluen tekevän kaupan! Simeoni ja Eero on muuten nimetty Aleksis Kiven 7 veljeksen mukaan, joten odotettavissa on vielä Lauri, Timo, Aapo, Tuomas ja Juhani.

Edellisestä tiskistä naapuriin, Pyynikin Käsityöläispanimon tiskille. Ei ollut itselleni tuttuja kasvoja paikalla, muta näinpähän uusia kasvoja. Taisi olla muut työtehtävissä muualla tapahtumissa, tai valmistelemassa tapahtumaolutta. Kysäsin lasiini Pyynikin White IPAa (6%), joka maistui oikein kivalle, sopivan humaloidulle ja raikkaalle IPAlle. Hieno hedelmäisyys, jossa mieto vehnän makeus ja potkaiseva takakatkero. Tätä piti kehua kavereillekin, jotka hakivat tiskiltä jonossa WIPAa. Otin vahingossa itsekin toisen.

Tuli tuolla useampi muukin olut maistettua pienistä annoksista, mutta jottei menisi ihan listailuksi, niin jätetään tämä "virallinen" osuus tähän. Loppupuolella alkaa se suukin olemaan jo sen verta marinoitu, että ei siinä mitään eirityisen tieteellistä maistelumuistiinpanoja kannattanut tehdä. Lopputulema oli kuiteniin oikein positiivinen kiitos panimoporukan ja kesäisen ilman. Alla vielä kuvakaappaukset tapahtuman tarjolla olleista oluista, lähteenä tapahtuman kotisivut.