Fuller's Vintage Ale 2013, 8,5%

On se aika vuodesta! Aikoinaan joskus 2000-luvun alussa tämä oli yksi niistä herkuista, jotka saivat minut innostumaan enemmän ja enemmän hyvistä oluista. Aloittelevalle hieman perehtyneemmälle oluthifistille, joka ei hakenut räjähtävää humalaisuutta, tai tyrmäävää alkoholisuutta ym, tämä oli sellaista herkkua, jota piti ostaa aina useampi pullo komeroon. Fuller's oli muutoinkin itselleni yksi niistä panimoista, jotka innosti jatkamaan ns. parempien oluiden tiellä, eikä tyytymään maitokaupan kissankusiin. No joo, hieman kärjistettynä, mutta tarkoitin niitä tavallisia mäyräkoiria ja sikspäkkejä, joita kaupat ovat aina olleet pullollaan.

Fuller's Vintage Ale. Tämä on siis vuosittain syksyllä julkaistava pullokypsyvä vuosikertaolut. Tämän vuoden yksilö on jo 17. järjestyksessään. Itse olen näitä maistanut ehkäpä 2003:sta eteenpäin. Vaihtelua näissä toki on, mutta kyllä ne pääpiirteittäin hyviä oluita ovat (jollei hae sitä extremeääripääkokemusta).

Resepti on yleensä aika samankaltainen, mutta jotakin yleensä muutetaan. Tämänkertaisessa vuosikerrassa on käytetty Pearl -talvimallasta ja humalina Goldings-, Challenger-, Admiral- ja Sovereign -humalia. Muutosta on siis viimevuotiseen Pearlmaltaiden käyttö ja Challenger- sekä Admiral humalat. Humalilla on saatu 40 EBU:n katkeruusaste, joka tosin pullossa kypsyessä ajan saatossa varmaankin muuttuu alhaisemmaksi. Maisteltavana olevan pullon numero on 049797 ja parasta ennen on merkattu vuoteen 2023. Väri on 37 EBC. Kaapista löytyy muutama pullo myöhemmäksi, joista toinen on hommattu jo aiemmin Ruotsinmaalta.

Vuosikertaherkku

Fuller's Vintage Ale 2013, 8,5%

T: Rauhallinen ja kypsänoloinen. Hentoa toffeeta ja suklaata rapsakalla, mutta miedolla humalalla. Tynnyrikypsytettyä alen tuoksua (vanhahkoa mäskiä, hivaa ja puusammiota). Tuoksu miellyttää ainakin minua. Kuohkeaa tasapainoista mallasaromia. Hieman löytyy myös paahdettua mallasta ja fariinisokeria.

M: Maussa tulee paksuhkoa mallasmaisuutta, lämmittävää jauhoista leipämäisyyttä paahdetuilla pähkinöillä. Humalaisuus on tasapainossa muuhun olemukseen ollessa miedon paahteista, hedelmäistä ja jauhoista. Suutuntuma on oikein hyvä ja runsas. Tulee hiukan mieleen iäkäs stout, mutta kevyempänä. Kypsää luumua ja karamellimallasta, kaakojauhetta ja taatelia. Jälkimaku miedon paahteinen ja katkera. Karamellimaltaat jää miedosti mylläämään.

Kyllä tämäkin lunasti minun odotukset. Jopa hieman parempi suutuntumsa kuin mitä osasin odottaa. Tämä antaa syyn jatkaa vuosittaista ostoa hyvillä mielin.

Hakushu Heavily Peated, 48% (2010)

Japanilaisista viskeistä vuorossa Suntoryn omistaman Hakushun savuinen versio. Tämä versio julkaistiin vuonna 2010 ja se menestyi kohtalaisen hyvin. Uusin versio tästä (tai varauksella samankaltainen versio) julkaistiin heinäkuussa 2013, tammikuussa julkaistun Sherry Caskin jälkeen. Otsikon versio on kypsytetty amerikkalaisessa tammessa, vahvuudeltaan 48% ja pullotusmäärä oli rajallinen 2000 kpl. 2013 -vuoden rajatun 3000 pullon erä suunnattiin Japanin markkinoille ja oli myös 48% vahvuudeltaan sekä kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä. 2010 -version pullossa lukee "non-chill filtered", mutta uudessa versiossa maininta on korvattu "bottled in 2013" -tekstillä. 48% antaa kyllä viitteitä siitä, että myös uusi versio on jätetty kylmäsuodattamatta. Japanilaisia savuviskejä ei markkinoilta montaa löydy (ainakaan helposti/edullisesti saatavilla), joten tämä olisi ihan mukava lisä vuosittaisiin julkaisuihin, jos se saataisiin muuallekin, kuin Japaniin. By the way, Hakushu täyttikin juuri 40-vuotta...


Hakushu Heavily Peated, OB, 48% (2010)

T: Nuorekasta ja raikasta savua. Savuisuus on hieman vihreän sävyistä, puhdasta ja maltaisaa. Sitrunnaista raikkautta, hedelmäisyyttä vihreän omenan muodossa. Lisäksi vaniljaista tammisuutta ja pölyistä viljasiiloa. Kokonaisuus on nuori, mutta kuitenkin tuoksu on miellyttävän tasapainoinen. Ajan kanssa ja lasia hieman pyöriteltäessä tulee hieman raakaa kukkamaisuutta ja saippuaa.

M: Alkuun pehmeästi kasvavaa savuisuutta ja hedelmäisyyttä. Suutuntuma alkaa puhtaana ja raikkaana ja alun tyhjyyden jälkeen alkaa maussa esintyy kuivahkoa ja puhdasta savuisuutta, sitruksista omenaa (hapanta), hieman kuivaa tanniinista tynnyriä, maltaisuutta ja aavistus käsisaippuaa. Jälkimaku on aika hento, mutta kantaa kohtuu pitkälle. Siitä jää mieto savuisuus ja kukkaisa maltaisuus. Vedellä tuoksuun tulee aavistus minttua ja viljaisa raakuus hieman korostuu. Maussa se antaa enemmän tammitynnyrin makeutta ja kirpeää vihreää hedelmäisyyttä. Savuisuus vaimenee ja saippuaisuus korostuu hieman.

Tässä on ikäänkuin taustalla Hakushun Bourbon Cask, mutta selkeästi kevyehköllä savuisuudella. Nuori ja kirpakka, mutta ei kovin syvää makumaailmaa omaava. Aika helponoloinen ja täytyy myöntää, että tuoksu antoi odottaa enemmän kuin maku tarjosi.

Hibiki 17yo OB, 43%

Hibiki 17yo sai alkunsa 1989. Dr. Inatomi teki paljon testi-blendejä tätä 17yo varten. Hän halusi kehittää hyvin japanilaisen viskin. Tätä varten käytettiin Mizunaraa, eli japanilaista tammea. Tämä puu on kohtuu yleistä japanilaisessa viskiteollisuudessa ja sen sanotaan tuovan omanlaista mausteisuutta, varsinkin kukkaisuutta ja kookoksisuutta tisleeseen. Kookoshan yleisesti assosioidaan amerikkalaisen tammen aromeihin, mutta Mizunaran sanotaan tuovan jopa enemmän kookosaromeja. Tämän kookosaromin sanotaan tulevan ns. laktoneista (3-methyl-4-octanolide). Tästä tehtiin jopa tutkimuksia The International Centre for Brewing and Distilling ja the Scotch Whisky Research Instituten toimesta.

Alkuperäiseen 17yo sekoitukseen käytettiin yli 30 single malt Yamazakia ja Hakushua, sekä jyväviskiä.
Hibikin 12yo on mielestäni parhaimpia blendejä mitä olen tähän asti maistellut. Katsotaan miltä tämä 5 vuotta vanhempi versio tuntuu. Aiemman arvostelun Hibikin 12yo ja 21yo -versioista voi lukea täältä.

Kuvan lähde: Suntory Information Release No. 10235

Suntory Hibiki 17yo OB, 43%

T: Mausteinen ja luumuinen (kukkaista kypsää luumua). Vaniljaisia ja toffeisia piirteitä, tammea, kookosta, kahvipapuja ja hieman liköörimäistä alkoholisuutta. Lasiajan kanssa tammi ja kukkainen luumuisuus korostuu. Tuoksu on pehmeähkö ja tasapainoinen. Pientä paperiliimaisuutta on aistittavissa (hyvällä). Rinnalla tuoksuteltu Hibiki 21yo OB on tätä tummempi ja vähemmän hedelmäinen. Tämä on enemmän Japanilaistyylinen kukkaisine ja hedelmäisine piirteineen. Tässä on mielestäni miellyttävää japanilaista mausteisuutta (vaniljainen, kookoksinen ja kukkainen luumutammi). Oikein miellyttävä tuoksu, jopa parempi kuin 12-vuotisessa.

M: Alkaa samankalataisena pehmeänä mausteiden täyteläisenä. Hunajaa, luumua, vaniljaa, tammea, kahvimaisuutta ja kaakaopapuja. Maku on tasapainoinen ja runsas. Kukkaista tammea ja hieman metallisuutta. Pehmeä mausteinen tammi tuntuu alusta loppuun miellyttävänä. Tämän lisäksi hedelmäinen luumuisuus, kookoksisuus ja vahamainen kahvimaiuus tuntuu taustalla. Jälkimaussa on taatelia, kermajäätelöä ja vaniljaa. Rikas jälkimaku.

Mielestäni oikein hyvä kokonaisuus. Kaikki on tasapainossa ja mausteista pehmeyttä riittää alusta pitkään jälkimakuun. Tämä on enemmän 12yo kaltainen, mutta jopa hieman syvempi ja rikkaampi. Japanilaista taidonnäytettä, jonka rinnalla moni single malt kalpenee.

Kuva: © 2013 Hype Means Everything

Ahvenanmaalla päiväreissulla 31.10.2013

Päivänverran tuli käytyä Ahvenanmaalla työporukan kanssa. Meno aamuvarhain lentokoneella ja paluu jo entuudestaan tutulla Viking Grace laivalla. Ahvenanmaalle järkkäsin panimotutustumisen paikalliseen Stallhagenin panimoon. Panimo sijaitsee noin 20min ajomatkan päässä Mariehaminasta (n. 18km). Panimolla meidät vastanotti Toimitusjohtaja Jan Wennström. Jan itse kertoi olleensa kolmisen vuotta panimon toimitusjohtaja ja tulleensa panimohommiin ihan muista hommista (finanssiala). Tämän myös ajoittain huomasi hienoisena kokemuksen puutteena oluttietämyksessä, mutta muutoin oikein mukavan esittelykierroksen hän sai pidettyä.

Panimolla on n. kahdeksan työntekijää. Itse panimomestari oli juuri jossakin työmatkalla ja hän ei näinollen päässyt osallistumaan keskusteluihin ja kierrokselle. Panimorakennus oli vanha ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja paikkana oikein viehättävä. Sen kupeessa toimii Gastropub, jossa voi nauttia paikallisia herkkuja. Ateriat valmistetaan paikallisista aineksista ja tarjolla löytyy mitä kulloinkin paikalliset kalastajat, metsästäjät, tuottajat jne ovat saaneet kasaan. Pubin puolella oli myös gastromyymälä, josta sai ostettua paikallisia tuotteita ja pieniä määriä olutta. Olutta ei ollut paljoa tarjolla tilanpuutteen vuoksi. Pubissa oli näytillä useita "erikoispullotteita", joita ajanmyötä on tilattu mm. linnanjuhliin.

Gastropubin silmänruokaa

Pullotusosasto

Alkujutustelun ja esittelyjen jälkeen siirryttiin tuotantokierrokselle. Ensimmäisenä tuli vastaan pullotushuone. Pullotus on hoidettu pääosin koneellisesti, mutta miestyövoimaa tarvitaan mm. pullojen laatikoihin pakkamiseen. Kapasiteetti on noin 2000 pulloa tunnissa. Pulloina käytetään nykyään yhtä mallia (0,33l) ja valmistuksessa käytetään kierrätyslasia.

panimoteknikko tuotannossa

Seuraavana oli vuorossa itse oluenpano. Tähän tarkoituskeen panimolla löytyy kaksi sammiota. Yhdestä keitosta saadaan n.7000l bruttona, joista lopputuotos on noin 6000l (Netto). Valmistuksessa käytetään tällä hetkellä Tanskalaista mallasta, mutta tulevaisuudessa on tähtäimessä Ahvenanmaalaisen maltaan käyttö. Noin 80% käytetystä maltaasta on Pilsnermallasta. Valmistetusta oluesta n. 70% on Lageria. Mäskäys kestää 45-60 min ja mausteita käytetään harvemmin, mutta esim. Hunajaoluessa on käytetty yhteen keittoon n. 40kg paikallista hunajaa.

Kypsytystankit a 7000l

Tämän jälkeen siirryttiin kypsytyshalliin. Tässä hllissa oli 9kpl 7000 litran tankkeja. Näissä olutta kypsytetään tuotteesta riippuen 4-8 viikkoa. Vuosituotanto oli vuonna 2012 n. 430 000 litraa. Jan kertoi, että tämä kypsytyskapasiteetti on tällä hetkellä pullonkaulana tuotannossa, jonka vuoksi uusien tankkien ostoprosessi on jo käynnissä ja panimo odottaakin viittä lisätankkia lähiaikoina. Kapasiteettia saadaan nostettua jopa 800 000 litraan vuodessa.


Kaikki oluet ovat pastöroimattomia täysmallasoluita ja muutamia tuotteita on suodattamattominakin. 35% tuotannosta astioidaan terästynnyreihin ja matkaa ravintoloihin. Wennström sanoi, että panimo keskittyy suurimmalta osin mainstream markkinoille, eli mikään BrewDog ei ole tarkoitus olla, vaan suurin menekki tulee perusoluista.
Kierroksella juteltiin enemmänkin, mutta tarkkoja muistiinpanoja ei tullut tehtyä, joten jotakin oleellista on tässä saattanut jäädä mainitsematta, mutta kierroksen jälkeen oli aika siirtyä gastropubin puolelle olutmaistiaisiin.

Maistiaisiin kuului viisi olutta. Näiden kanssa tuli lisäksi pieni gatrso-annos paikallisia herkkuja. Jan halusi korostaa oluen maun muuttumista hyvän ruuan seurauksena. Mitään tarkkoja nootteja en kirjannut, motta jotakin pientä on alla.

Maistelu aloitettiin vasemmalta oikealle

Stallhagen III, 4,5%

Pilsner- ja karamellimaltaita. Humalina Magnum, Tettnag, Mittelfruh. Perus keppanan tuoksu. Hieman keinokäynyt, toffeinen ja vetinen. Maku mieto ja tavallinen (aika vetinen). Jälkimaku miedon humalainen. Tyypillinen maitokauppa lager. 

Stallhagen Delikat, 4,7%
Tumma lager. Pilsner- ja tummat maltaat. Humalina Magnum ja Saaz. Tuoksu paahteisempi, lagermaisempi ja kaakaoisempi. Maku paahteisen mieto, hieman hiivaa ja kaakaota. Myös hyvin kevyt.

Stallhagen Pale Ale, 6%
Pilsner- ja Crystalmaltaat. Humalina Chinook, Centennial ja Willamette. Hedelmäinen, huomattavasti humalaisempi ja enemmän luonnetta. Maussa on enempi paksuutta, sitruksista humalaa, puraisevaa hiilihappoa. Raikas ja huomattavasti luonteikkaampi kuin delliset, muttei makuelämys. Aletaan jo lähestymään kunnon olutta.

Stallhagen US Red Ale, 6%
Maltaina panimomestarin oma salainen sekoitus (?). Humalina Chinook ja Amarillo. Tuoksu paahteinen humalainen, pihkainen ja mokkainen. Maku paahteisen kaakaoinen, mokkainen, pihkaisan humalainen. Paras tähän mennessä. Eniten syvyyttä.

Stallhagen Black vanilla cinnamon 6%
Tämä ei ole vielä myynnissäkään vaan vasta tulossa. Keitossa käytetty kanelitankoa ja vaniljatankoa maunantoon. Tuoksu on miedon karamellinen, jouluinen ja pehmeän jauhoinen. Maku myös jauhoisen pehmeä ja mausteinen. Karamellia ja kuivaa leipäisyyttä. hieman hapan. Tuhdimpi, muttei hankala. Nahkaista mokkaisuutta. Tässä "body" oli paras ja kokonaisuus muutoinkin ihan kelpo.

Maistelujen jälkeen oli aika jatkaa Mariehaminaan, josta laivakin myöhemmin lähti. Panimokierros oli kokonaisuudessaan onnistunut ja mukava. Jos Ahvenanmaalla pyörii, kannattaa piipahtaa oluelle.

Laivan lähdettyä kävimme melko suoraan päivällispöytään. Ruoka oli oikein maukasta ja sopivan hintaistakin, varsinkin, kun ei itse joutunut maksamaan. Alkuruuaksi otin yrttimarinoitua vasikanposkiterriiniä karviaismarjakompotilla. Pääruuaksi Tournedos rossinia, ankanmaksaa ja tryffeliä porftviinikastikkeella. Jälkiruuaksi paistettua omenaa kanelilla, inkiväärillä ja paahdetuilla pähkinöillä, kinuskisiirappia ja vaniljajäätelöä.

Ennen aterioita otin pieneksi aperitiiviksi portviiniä ja ruuan kanssa join Espanjalaista punaviinia. Näistäkin tuli tehtyä muutama havaintokirjaus.

Niepoort' Colheita 1999, 20,5%

Kyseessä on siis single vintage Tawny port, joka on kypsytetty vähintään 7-vuotta 550l tammitynnyreissä ennen pullotusta. Portviinien herkkua siis. Tämä port on kypsytetty melkein 13 vuotta. Sokereita tässä on 119,1g/l.

Tuoksu oli lämpimän rusinainen ja suklainen. Tuoreita ja kuivia rypäleitä, kaakaota, mantelia, muskottia ja espressoa. Todella hyvä tuoksu. Maku on miellyttävän pähkinäisen makea. Makeus ei ole yliampuvaa vaan tamminen kuivuus taittaa sitä sopivasti. Keskimieto hapokkuus ja paahteisuus. Jälkimaku rypäleinen ja paahteisen makea. Oikein hyvää. Jos tätä olisi voinut ostaa, niin mukaan olisi lähtenyt.

Bodegas Muga Rioja Reserva Selección Especial 2005, 13,5%

Riojan alueen punaviini, jossa rypäleinä käytetty 70% Tempranilloa, 20% Garnachaa ja 10% Mazueloa sekä Gracianoa. Viini on kypsytetty alkuun amerikkalaisissa tammitynnyreissä 6kk, jonka jälkeen seuraavat 30kk se on kypsynyt 225l ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Tämän jälkeen sen annettiin kypsyä vielä pullossa 12 kuukautta viinikellarissa ennen myyntiin lanseeraamista.

Tuoksu on keskikuivan paksu, keskitanniininen, hapahko, marjaisa ja pyöreä. Maku on happaman marjaisa, kuivahko ja täyteläinen. Jälkimaku kuivan tanniininen. Hyvää viiniä viiniamatöörille (itselleni).


Hyvissä ajoin ennen reissua olin järkkäillyt pientä yllätystä tiimilleni. Saatiin erikoistilaisuus (ja harva tämän saakin) tutustua ruokailun jälkeen uuden laivan sieluun ja tekniikkaan, eli komentosiltaan ja konehuoneisiin. Laivan sähkömestarin ja perämiehen johdolla kierrettiin aloittaen konehuoneen valvomosta ja kierrettiin kaikki konesalit ja sähkökeskukset ym, jonka jälkeen tutustuminen päätettiin komentosillalle. Tarkkoja detaileja en voi kertoa (jokseenkin salaista ja onko se enään tämän blogin asiakaan), mutta olihan tuollainen nestemäisellä kaasulla kulkeva uuden karhea, yli 57000 GT:n alus mielenkiintoinen. Muutaman kuvan voin laittaa näkyviin jos jotakuta kiinnostaa.

Koneiden pääkuva

Komentosillan tutkanäkymää

Komentosilta, luotsin ohjaamoa

Yksi neljästä pääkoneesta

Konehuoneen komentokeskus