Sierra Nevada Ruthless Rye IPA & Emelisse Smoked Rye IPA

Vehnien vallankaappauksen keskellä on hyvä antaa alaa kesän kakkossuosikeille (IPAt). Kaappi on ollut melko pullollaan vehnistä, mutta nyt on täytettä kerätty myös ipojen saralta ja korkki aukesi lämpimien päivien saavuttua. IPAn lisäksi näistä löytyy toinen yhdistävä herkkutekijä itselleni, ruis.

Ensimmäinen oluista on hollantilaisen Emeliessen Innovation-sarjaan kuuluva savuinen ruis-ipa. Reseptissä on käytetty 20% ruismallasta ja 10% savumallasta. Humalina löytyy Simcoe ja Cascade. Katkerot on luokkaa 55 IBU. Jotenkin tuntui odottavan tämän yksilön korkin aukeamista, vaikka yleensä savunmakuiset oluet eivät ole olleet omaan makuun kovin erikoisia.

Toinen oluista tulee Pohjois-Amerikasta, se on myös ruis-ipa, muttei savunmakuinen kuten edellinen. Näitä tuli hamstrattua muutama naapurimaastamme Ruotsista, jossa se majaili komeasti pienten erien hyllyssä. Hinta taisi olla 3,5e luokkaa, eli ei mikään mahoton. Oluenpanossa on käytetty maltaina Pale-, Caramel-, Chocolate- ja ruismaltaita. Humalina on käytetty Bravoa, Chinookia, Citraa ja jotakin testihumalaa (Experimental variety). Nämä kokeiluhumalat on monesti sellaisia, jotka ei koskaan päädy varsinaiseen kaupalliseen käyttöön. Olut kuuluu seasonal-sarjaan, jota on saatavilla rajoitettu erä.



Emelisse Smoked Rye IPA, 6,2%

T: Alkuun palanut puu ja savustettu ilmapiiri tuntuu selkeältä. Savuisuus kuitenkin väistää hedelmäisen ja marjaisan humalaisuuden tieltä. Punaisia raikkaita omenia, vadelmaa ja punaviinimarjaa, näillä voisi kuvailla hedelmäisyyttä. Ruis tuo tukevuutta ja tummuutta. Miellyttävä ja kutsuva tuoksu.

M: Suutuntuma on täyteläinen. Pehmeää ja rapeaa samaan aikaan. Humalat ja rukiin räväkkyys sopii mainiosti yhteen. Mukana on raikasta hedelmää ja savua sopivasti taustalla. Savuisuus on sellaista savustuksenomaista. Jälkimaku hennon savuinen, katkeran humalainen (nahkeaa katkeruutta) ja pehmeä.

Tykkäsin. Jos saisi lisää toivoa, niin hitusen raikkaampi humalaisuus (hedelmää enemmän). Muttä sellaisenaankin toimiva, jos hitusen savua ei häiritse.

Sierra Nevada Ruthless Rye IPA, 6,6%

T: Havuista ja greippistä humalaisuutta, jossa on jokin tumma vivahde. Humalan seassa tulee hieman pikimäistä utuisuutta. Mietoa karamellimallasta, joka pysyy kuitenkin kuivana. Pitkälle kantava tuoksu.

M: Amerikkalaista hedelmäistä humalaa, joka pysyy hyvin tasapainossa alusta loppuun. Ei muutu liian karamelliseksi eikä katkeraksi. Raikas ja puolikuiva makutuntuma. Suussa hiilihapot ja keskivertainen kuohkeus sopivat hyvin raikkaaseen (tummaan) olemukseen. Tulee mieleen männyn kuori). Humalaisuus on havumaista ja kuivahkoa. Jälkimaussa on hieno pitkä ja täyteläinen maku.

Hieman yksinkertaista katkeruutta, mutta toimiva IPA. Parasta tässä on humalan ja maltaan tasapaino.

Macallan Oscuro, Whisky Maker's Edition ja Sherry Oak 12yo

Macallaneja ei kovin runsaasti ole vuoden sisällä tullu maisteltua, joten asiaa korjaamaan tuli järkättyä pientä maistelua kaveriporukalle. Mutta ennen varsinaista maistelua (joka on siis vasta tulevaisuudessa) tuli löydettyä laivalla käydessä muutama Macallan, jotka täytti mielenkiinnon kriteerit maistamiseen. Jokainen tuli maisteltua kahteen otteeseen parin päivän aikana. Yhtä näistä (whisky makers edition) olen maistanut jo aiemminkin joskus muutama vuosi sitten.

Mielenkiintoinen oli taas hinnoittelu näissä viskeissä. Oscuron taxfree hinta oli 625e ja tiskiltä sen sai 24e/4cl. Ei siis milestäni mikään ryöstö, vaan hyvin maisteltavissa. Whisky Maker's Edition puolestaan maksoi taxfreessä 99e ja 4cl maistelu puolestaan maksoi 19e. Hieman yläkanttiin mielestäni, varsinkin kun peilaa edelliseen. 12-vuotinen sherry oakia ei taxfreestä löytynyt, mutta pikaisella googletuksella maksaa verkkokaupoissa n. 80-100e. 4cl tätä irtosi 16e:lla. Noh, ei siinä vielä kaikki, vaan Laphroaig 25yo 2013 maksoi 4cl 19e, kun taas travel retail -ihme An Cuan Mor maksaoi 18e/4cl.... jepjep.

Maksoi mitä maksoi, tuli nämä Macallanit maisteltua ja vieläpä rinnakkain. Näistä kaksi ensimmäistä kuuluu Macallanin 1824 Collection -sarjaan, joka on siis eri sarja kuin 1824 series. Tämän collection-sarjan viskit on kaikki julkaistu travel retail -markkinoille ja siihen kuuluu Oscuron ja Whisky Maker's Editionin lisäksi Estate Reserve, Select Oak ja Limited Release MMXII. 12-vuotias Macallan puolestaan kuuluu Sherry Oak -sarjaan, jossa kaikki viskit ovat ikämerkittyjä ja kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä.

Macallan Oscuro, OB, 46,5%

T: Mausteista pehmeää sherryisyyttä. Sherry on kauniin pehmeästi läsnä, vahvana, muttei lainkaan pistävänä. Kuivien hedelmien ja jouluisten mausteiden tasapaino on hieno. Raakaa tupakanlehteä ja mokkanahkaa. Suklainen. On kyllä herkullinen tuoksu. Sherryisyys juuri minun makuuni.

M: Sippi tuntuu melko kuivalta ja sherryiseltä heti alkuun. Pehmeästi voimistuu ja saavuttaa kihelmöivän pisteen, mutta ei ole terävä. Kuivaa mausteista hedelmäisyyttä (taateli ja viikuna) suklaan ja kahvin kera. Pehmeys säilyy alusta loppuun. Samettista. Jälkimaku pehmeän suklainen ja melko kuiva. Maitokahvisuuttakin löytyy. Mietoa mausteisuutta jää pidemmäksi aikaa.

Sherry tätä hallitsee alusta loppuun ja tekee tästä kyllä melko kuivankin, mutta silti tämä on mielestäni hyvin nautittava viski. Vesi ei tätä mielestäni parantanut vaan ohensi ja kuivatti entisestään. Hinnan huomioon ottaen en tosin raaskisi omaan kaappiin ostaa.

Macallan Whisky Makers Edition, OB, 42,8%

T: Edelliseen verrattuna tämän sherryisyys on nuorempaa. Lämpimämpi kumimaisuus ja toffee tulee alkuun. Lisäksi tämä on terävämpi. Hedelmäisyys ei ole niin mausteista eikä kuivaa. Hieman käyneempää. Häviää kyllä edelliselle 10-0

M: Jos edellinen oli pehmeää, niin tämän alku on linnunmaitoa. Melko pian tosin tulee nuorta serryisyyttä joka on terävähköä ja toffeista. Ei löydy kunnon syvyyttä enää edellisen jälkeen. Hieman nahkaa, luumua ja kuivattavaa tummaa suklaata.

Ei Oscuro antanut enään lainkaan oikeutta tälle juniorille, vaan armotta paljasti sen yksinkertaisuuden. Näistä huomaa iän tuoman eron. Tai sitten vaan tynnyrit ovat olleet eri planeetoilta.

Macallan 12yo Sherry Oak , 40%

T: Tuoksu pehmeän neilikkainen ja kanelipullainen. Haaleaa tammiouuta joka muuttuu mausteisemmaksi kuivaksi hedelmäksi (taaateli). Hieman jotain semiöljyistä. 

M: Maku on myös pehmeä ja muutenkin linjassa tuoksuun sherryisyyttä kuivina hedelminä (märkä rusina ja taateli), sekö mausteista mallasta. Kevyen hyvä perusshereyviski. 

Vehnämaisto Vol. 2 – lisää vehnää randomilla

Oluiden puolella vehnämaratoni jatkuu. Alkoon tuli juuri hiljattain kesän oluita ja ne taisivat kaikki olla vehnäoluita. Nyt on siis aika laaja valikoima vehnää saatavilla alkoista. Tällä kertaa mentiin taas hyllyjen eteen seisomaan ja randomilla noukin tuoreet vehnät koriin. Lähes poikkeuksetta on nämä vehnät maistuneet tänä kesänä, mutta joukkoon on mahtunut muutama hieman tylsempi vaihtoehto. Tähän väliin voisi hieman kerrata, että parhaiten on maistunut Hofbräu Schwarze Weisse ja Schneider Weisse Tap 4.

Näiden Alkon vehnäoluiden lisäksi (joita jäi vielä näidenkin jälkeen maisteltavaksi) olisi vielä maitokaupan hyllyillä aimo annos vehniä maisteltavaksi. Voi olla, että kesän mittaan niitäkin tulee poimittua, mutta toistaiseksi tyydytään varmempaan tarjontaan. Muistikuvien perusteella ainakin Nokian Panimon Keisari EloWehnä on ollut sellainen maitokaupan varma valinta. Keisari EloWehnä, 66 ja Karhun Ruis, kesämiehen kolmiloikka.

Maitokaupan hyllyiltä kuitenkin takaisin Alkon hyllyille ja tarkempaan syyniin tarttui tällä kertaa oheiset maisteltavat.


Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
Ruis-, vehnä- ja karamellimaltaat, sekä paahdetut maltaat. Perle-humalaa. 35 EBC ja 13 EBU.

T: Tummalle oluelle ominaista mietoa jauhoisuutta (leipämäisyyttä) ja vehnän banaanisuutta mietona. Maltaisuus on lievästi metallista ja hiivan täyttämää. Hiivaisuus ei ole mitenkään erityisen vahvasti esillä. Rukiisuus tulee myös kevyesti esille. Ihan hyvä tuoksu, tulee hieman tumman lager-oluen ja vehnäoluen sekoitus mieleen.

M: Suutuntuma on miellyttävä. Kevyen jauhoisen samea ja sopivan hiilihappoinen. Maussa tuo myös mieleen hieman tumman lagerin, mutta hedelmäisyys (banaani ja omena), sekä mieto hiiva tuovat myös vehnäisiä piirteitä. Maltaisuus on miellyttävää. Ruis tuonee tähän ryhtiä, muttei ehkä tarpeeksi.

Alkuun tämä tuntuu melko kivalta Hofbräun tumman haastajana, mutta melko pian alkaa paljastua pientä yksinkertaisuutta. Keskivaiheilta loppua kohti jättää kyllä toivomisen varaa. Kevyempänä tummana toimii melko kivasti.

Coisbo Qeens Desire, 4,8%, 3,89€
Pilsner-, münich-, karamelli- ja vehnämaltaat, Magnum- ja Perle-humalat. 12,9 EBC ja 20,4 EBU.

T: Hedelmäisen voimakashiivainen. Tulee paljon mieleen belgiolut. Hedelmäisyys on mausteista (neilikkaa) ja hieman sitruksista. Hiiva tuo puolestaan makeaa tuntumaa. Lisäksi hieman salmiakkinen vivahde. Miellyttävän raikkaanmausteinen tuoksu.

M: Maussa sitten mennäänkin hieman metsään. Suutuntuma on ensimmäinen kompastus. Pliisu. Jään heti kaipaamaan puraisua. Lähes hiilihapoton ja humalaton. Kuin kertaalleen ravistettua. Onkohan tämä ihan kunnossa? Sitruunamehua ja hiivaa kyllä tulee ja lisänä pientä banaanisuutta. Jälkimaussa pientä mukavaa mausteisuutta (neilikka ja hiiva), mutta ei tätä pelasta. Yleisfiilis jää vetiseksi.

Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€

Vehnä- ja palemaltaat, Hallertau-humalat. 21,3 EBC ja 9,8 EBU.

T: Perus kamaa. Ihan hyvä balanssi, mikään ei hypi silmille. Pientä hiilihapon innokkuutta tulee nenätuntumassa. Pienen ajan ja lasinheiluttelun jälkeen tulee aromikasta hedelmäisyyttä jossa hiukan kukkaisuutta.

M: suutuntuma on hyvänlainen. Rapean raikasta, muttei liian kuohkeeta. Hieman löytyy sameuttakin. Maussa on jotakin hieman parfyymistä kukkaisuutta. Hiiva ja banaanit on melko piilossa. Raikasta hedelmää appelsiinin ja miedon sitruunan muidossa. Melko simppeli maultaan, mutta runko on jokseenkin kohdillaan ja tekee tästä ihan hyväntuntuisen. Hyvää ja laadukasta, mutta ei pärjää esim. Ayingerin Brauweisselle, tai HB schwarze weisseelle.

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall, 5,3%, 3,75€
Ohra- ja vehnämaltaat, Hallertauer Herkules -, Hallertauer Saphir - ja Hallertauer Cascade -humalat. 13,6 EBU, 7,9 EBC.
T: Selkeän raikas ja vehnäinen. Toffee tulee myös mieleen lämpimästä tunnelmasta. Paahdettua vehnää. Muutoin samankaltainen, mutta sellainen täyteläinen fiilis jää uupumaan hiivan ja tummuuden puutteen vuoksi.

M: Suutuntuma on raikas ja kepeä. Mausteita on lämpimän toffeen ja banaanin voimin. Vehnäisyys on jokseenkin teennäisempää kuin suodsattamattomissa. Jälkimaku makean vivahteinen ja puhdas. Jään kaipaamaan hiivaista täyteläisyyttä, mutta kirkkaaksi ihan kelpo yksilö.

Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€
Vehnä-, pale- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 11,1 EBU ja 64,1 EBC.
T: Tuoksu on selkeästi tummempi (paahteisempi) ja maltaisempi kuin edellisten. Maltaisuus on imelää ja tuo mieleen mämmin. Hiiva on vahvemmin esillä kuin yleensä. Vahvan belgioluen piirteitä. Makea vehnä tuo mukana banaanin lisäksi kevyesti lakritsisuutta. Tummempi ja tunkkaisempi. Muistuttaa viimesetin Schneider Tap 7.

M: Samaa imelää makeutta kuin tuoksussa. Hieman sokerinen jopa. Suutuntuma runsaan kuohkea ja pehmeä. Belgityylistä maltaista makeutta, joka tuo melko tuhtia olemusta. Nyt ei voida puhua kovin raikkaasta oluesta, sillä tämä on kaikinpuolin hitaampaan nautiskeluun tarkoitettua kamaa. Jälkimaussa makeus hieman väistyy ja tilalle jää melko kuiva ja vaahtoisa suutuntuma. Omaan makuun hiukan liikaa imelyyttä.

Top-3 vehnämaisto vol. 2:lle olisi seuraavanlainen:

1. Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%, 4,85€
2. Erdinger Urweisse, 4,9%, 3,74€
3. Erdinger Pikantus, 7,3%, 4,09€

Vehnämaiston Vol 1. pääset lukemaan tästä linkistä. 

Uutisia Isokyröstä & tynnyriprojektin alkuvaiheen päätös

Kuva: Kyrö Distillery Company

Kyrö Distilleryssä pannut käy jo kuuma ja Juurta valuu pulloihin hyvää tahtia. Muutama viikko takaperin tuli piipahdettua KME:ssa tynnyriasioissa. Oli aika täyttää oma 16-hengen porukalla hommattu tynnyri tuolla ruistisleellä, joka maistuu melko maukkalle jo kypsyttämättömänä. Alan ymmärtää niitä sörkän spurguja..... vitsi vitsi. Kamppiin kokoontui 17.6. kourallinen innokkaita viskiheppuja seuraamaan tekniikan välittämää kuvaa tislaamolta. Juuret lasissa nähtiin internetin läpi pieni livevirtuaalikierros tislaamosta, jonka jälkeen hetki huipentui oman tynnyrin täyttöön. Paikan päällä tislaamolle pääsi tapahtumaa todistamaan muutama osallinen ja mahdollisesti sadaan kuvia ja videontynkää myöhemmässä vaiheessa.

Nyt odotellaan ruistisleen kypsymistä ja mahdollisia ajan myötä otettavia tynnyrinäytteitä. Sitä odotellessa otsikon uutisosuus on se, että Juurta päästään ostamaan omaan kaappiin näillä näkymin viikolla 29 (parin viikon päästä!). Tällöin 50cl pulloissa pitäisi komeilla pitkäripaisen hyllyllä aito ehta suomalainen 100% ruistisle, ensimmäistä kertaa ostettavissa omaan kotikaappiin. Drinkin seassa, jäillä, tai ihan vain sellaisenaan nautittuna uskon tälle varmasti löytyvän kysyntää. Itse olen näitä nyt maistanut neljää eri erää ja lisäksi muutamaa "variaatiota" ja kyllä ne kaikki ovat ihan makoisia kirkkaiksi viinoiksi. Oikeastaan tuntuu siltä, että aina kun tuota maistaa uudelleen, maku vain paranee.

On muuten tislaamolla tislattu jo giniäkin. Itse en ole koskaan tuon viinaksen perään mitään ymmärtänyt ja kokeilut ovat jääneet pienten kakoilujen jälkeen vähäisiksi. En vain yhtään siedä sen ominaismakua. Tätäkin on tarkoitus saada myöhemmin ostettua Alkosta, joten gininystävien aika on piakkoin myös ovella. Ginistä kun en siis välitä, tuli tynnyröinnin jälkeen jatkettua ruisviskilinjalla ja maisteltua muutama mausteinen ennen epävirallisia jatkoja oluen parissa.



Colonel EH Taylor Straight Rye, 50%

T: Hedelmäisyyttä ja mausteita tasapainossa. Hedelmäisyys on miedon hapanta ja kirpeää. Neilikkainen maltaisuus. Syvyyttä tuntuu löytyvän tuoksusta. 

M: Alussa sitruksista ja raakaa hedelmää (omenaa). Mausteisuus nousee melko pian ja jatkuu pitkälle. Voita, pähkinää ja neilikkaa. Melko hyvää. Pitkä jälkimaku. 

Hirsch 25yo Kentucky Straight Rye, 46%

T: Alkuun mentholinen ja hieman yrttinen. Lasiajan jälkeen muuttuu hyvin mausteiseksi. Paljon tammea, vaniljaa, neilikkaa ja kanelia. Jouluista mausteisuutta. Kahvia ja kaakaotakin. 

M: Alkupläjäys hapanta mentholia ja mausteita, mutta kuivuu överisti välittömästi. Tulee sellainen "black out". Ei mitään. Sitten alkaa mausteisuus nousemaan hienosti. Paljon mausteisuutta. Hyvää maisteisuutta. Pitkä kun nälkävuosi. 

Masterson's 10yo Straight Rye, 45% batch 003

T: Esanssista hedelmäisyyttä. Jotain raakaa. Tuoksusta puuttuu mausteisuutta. Hedelmäisyys vallitsee. 

M: Maku on parempi kuin tuoksu. Mausteita (jouluisia), hedelmää (raakaa ja semiraakaa) ja lääkemäisyyttä. Jälkimaku yrttinen. Ei mikään kovin erikoinen. 

Lagunitas Maximus IPA, 8,2%

T: Pähkinäisen pihkainen. Raikkaita hedelmiä rutkasti. Hitusen voin tuoksua seassa (diasetyyli?). Leipäisyyttä ja makeaa. 

M: Maussa löytyy samaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on jopa rasvainen. Kookosrasvaa. Liukasta ja melko rapeeta. Voipähkinää, siirappia ja pihkaa. Oikein hyvää. Pidemmän päälle siirappisuus ja karamellisuus käy hieman raskaaksi.