SOPP 2015 Helsinki, keskiviikko 22.7.2015

Keskiviikkopäivä Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumasta on koettu. Tapahtuma järjestetään jo kahdettatoista kertaa Helsingin rautatientorilla ja sieltä löytyy mukavat 150 tuotetta maisteltavaksi – eiköhän tuossa löydy kaikille jotakin. Juomalistan pääset lataamaan ja katsomaan täältä. Tänä vuonna ajattelin olla liikkeellä taas kahden pysähdyksen taktiikalla, keskiviikko ja perjantai. Tapahtumahan on ilmainen ennen kello 18, jonka jälkeen sisään maksaa kympin. Lasituoppi kolme euroa, josta kaksi saa takaisin.

Pääsin keskiviikkona paikalle 16:30, jolloin jonoja oli yhden sivun verran. Jonotus sujui kuitenkin nopeaan tahtiin ja sisällä oltiin alta 10 minuutin. porteilla portsari toivotti heti tervetulleeksi sanomalla "reppu narikkaan". Sanoin, että reppuni toimii kameralaukkuna. Kyrpä meinasi kohota heti otsaan, kun reppu pengottiin ja tyhjä vesipullo otettiin pois, koska "siinä voi kuljettaa olutta ulos..." Hyvää päivää taas Suomi. Tuntuu että aina keskitään lisää syitä miksi se vesi pitäisi ostaa tapahtumasta....

keskiviikko kello 19 aikoihin

Alun kommervenkkien jälkeen kaikki sujui onneksi hyvin ja sääkin osoittautui enemmän kuin hienoksi. Viime vuodesta paikka oli saanut uuden järjestyksen – lava oli perällä, ruokakojuja heti alussa ja osa perällä lavan vieressä. Ensipuraisun otin Maku Maalais-Tamminen, 6,8%, jonka tuoksussa oli reilusti tammisuutta ja mieto hapan hedelmätwisti. Maku oli kuivattava, miedosti pistävä ja nahkean hedelmäinen. Mukavan erilainen saison.

Makustelun jälkeen siirryin muinaisoluisiin ja sahteihin. Lapin Voiman tiskiltä löytyi kaksi muinaisolutta, Ruissahti ja Taari. Pyysin lasiin Lapin Voima Ruissahtia, joka oli hämmentävän kiisselimäistä viskositeetiltaan. Sahti-ihmisenä ei voinut olla tykkäämättä. Makea, öljyinen ja banaaninen soppa. Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki tarinoi tiskillä samalla kun olutta siemaili.

Muinaisoluen jälkeen virolaista Taako Tumma kotiolut, 6,5%, joka jäi edellisen jalkoihin ollessa mauttomampi. Tuoksussa oli vahva leivinhiivan ja käyneen leivän tuoksu. Hyvin viljainen ja hiivainen maku. Kuin vesipuuroa. En innostunut tästä, joten oli haettava jotakin hyvää tilalle. Jotenkin oudosti lasiini eksyi maitoa. Nimittäin StaPan maito-olut. Tässä on pohjalla Baltic Porteria, johon lisätään tiskillä hieman maitoa. Jäät puuttui, niin olisi ollut Frappea lasissa. Pehmeä ja kevyen paahteinen, mutta suosin maidot ja porterit erillään.

Parin kummajaisen jälkeen piti hakea jo raikkaampaa olutta. Takaisin Makun tiskille ja lasiin Maku Saison, 6%. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kyseistä olutta, vaikka jääkaapissa majaileekin pari Alkosta ostettua pulloa. Perinteisen oloinen saison, jonka tuoksussa maustepippuria ja kirpeää hedelmää. Sitruksisuus, mausteisuus ja kirpeys toimi hyvin. Suussa kevyesti nipistävä. Hyvää oli.

Hedelmien mausta siirryin astetta katkerampiin, eli oli ipojen vuoro. Malmgård Emmer IPA, 6,2%, oli kaikin puolin hyvä, muttei erottunut mitenkään massasta. Tuoksu oli runsaan hedelmäinen, mutta maku kävi jotenkin tylsäksi. Ei missään nimessä huono, mutta tällä kertaa ei sytyttänyt.

Välissä piti pitää hieman taukoa ja naukkaa välipalaa. Kahvia ja munkkia ja pulled pork -leipää. Kahvi irtosi munkin kera vitosella, nyhtöpossusämpylä oli seitsemän euroa. Ihan hyvää murkinaahan tuolla oli. Vessaosasto toimi hyvin koko päivän ja lasipuhdistuspisteetkin veti kohtalaisen hyvin. Ajoittain noissa näkyi kyllä kunnon jonojakin.

Taukojen jälkeen oli vuorossa DIPAa, eli Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA, 7,5%. Katkeruutta piisasi, mutta se oli hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaussa oli yrttisyyttä. Pidin tästä enemmän kuin Ruosp. Insinööristä.

Humalaisen oluen jälkeen desinfioitiin makua hieman viskillä, sillä vastaan tuli ensimmäinen tilaisuus maistaa suomalaisen Panimoravintola Koulun Sgoil Sherry Cask, 59% -viskiä. Viski oli vajaa viiden vuoden ikäistä ja kypsytetty 3,5v Jack Danielsin tynnyrissä, jonka jälkeen pienessä 50l sherrytynnyrissä. Tämä osoittautuikin aika hyväksi, sillä bourbonhedelmäinen ja kevyen hiivainen tuoksu ja maku olivat hyvin houkuttelevia. Kukkainen ja hunajainen. Mainio viski.

Joskus yhdeksän aikaan kaatui lasiini Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA. Tällä kertaa tämä toimi mainiosti. Appelsiinijogurttimaisuus ja sitruksinen humala toimivat hyvin. Tämä jäi hyvällä mieleen ja oli päivän parhaita.

Jos illasta pomisin neljä mieleenpainuvimpaa esille, olisivat ne tässä: Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA, Panimoravintola Koulun Sgoil, Lapin Voima Ruissahti ja Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA.

Nøgne #1000 & #1001 ja yksi tarina

Tämä tarina ei tosin kerro tarinaa Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta tarinan Nognen eräistä #1000 ja #1001 kylläkin. Nogne halusi tietysti juhlistaa tuhannetta eräänsä ja tätä varten luotiin kaksi samankaltaista erilaista olutta.

Rajapyykki meni siis rikki, kuten jo aiemmin on mennyt #100 ja hiljattain maistettu #500. Oluiden teossa inspiraatiota haettiin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai ainakin mausteet lähi-idästä, ja ne saivat alkunsa heinäkuussa 2013. Reseptiikasta ei juuri paljastella, mutta mausteiden lisäksi löytyy ohraa, vehnää, demerara-sokeria, yllättäen humalia ja mitä nyt yleensäkin oluessa vettä ja hiivaa. 

Nämä oluet tuli ostettua taannoin Systembolagetista ja nautittua mökillä. Hintaa en enää muista, olikohan ollut 10-13€ luokkaa? Kuvat kertokoot lopun tarinan.

Nøgne Ø # 1000, 10%

Tuoksussa alkoholi lämmittää alkuun ja hieman puskee turhalla voimalla läpi. Tukkoinen ja tunkkainen. Jonkin aikaa hengiteltyään alkaa synkkää hiivaisuutta ja ylikypsää passionhedelmää pääsemään läpi. Tuoksu raikastuu selvästi. Humala on melko piilossa makean hedelmäisenä. Hedelmäkiisselu tulee hiukan mieleen, aprikooseja, persikkaa ja vähiten ananasta. Saatuaan hengittää on tuoksu hieno. 

Maussa suutuntuma on selkeän nektarimainen ja hiukan jähmeä. Hiilihappoja on melko minimaalisesti ja humalatkin näyttelee hiukan ujosti. Alkoholi lämmittää maussakin, varsinkin isommalla kulauksella. Maltaisuutta, jota makea hunajaisuus pyöristää. Jälkimaussa humalat kääntää makeuden suolaisemman suuntaan. Ei nyt mikään kesäyön unelma. 

Nøgne Ø # 1001, 10,01%

Tuoksu on avoimempi ja valmiimpi kuin edellisessä. Humala on havuisenpaa ja kylmempää. Barley wine tuntua alkoholin lämmittäessä. Makean vivahteista mallasta ja muscovadosokeria (lakritsin vivahde). Paahteisuus tuo leipämäisen tunnun. Hedelmät ovat vaihtuneet tummaan sokeriin, leipään ja rusinaan. 

Maku on täyteläinen ja viinimäinen (tuhti). Alkoholin tuoma täyteläisyys ja tuhtius tuntuu (tiivistynyt). Maussa tulee ohutta paahteista leipäisyyttä. Ruisleipää ja sekaleipää. Makeus tuo mieleen rusinan ja mämmin. Muscovadon lakritsisuutta on maussakin. Jälkimaussa selkeä tumman/ palaneen leivän kuorta. Pitkä. 

Mukavan erilaiset, vaikka tietynlaista tuhtia runkoa oli molemmissa. Toinen oli hedelmäisen eksoottinen, kun taas jälkimmäinen oli paahteisen mämminen ja lakritsisen makea. Jälkimmäisen tumma sokerisuus oli mielestäni muellyttävästi esillä, etenkin tuoksussa, mutta makeus saisi olla hieman maltillisempaa. Tumma vei kuitenkin pidemmän korren.

Nøgne Ø kotitasting, heinäkuu 2015

Viimeisin kotitasting tuli pidettyä teemana Nogne, jolta valikoitiin riviin kaksi saisonia ja kolme ipaa. Alun perin rivissä tuli olla myös pale ale ja India Saison, mutta ne tuli juotua parempiin suihin jo päiviä ennen maistelutilaisuutta (hups).

Ensimmäisenä vuoronsa sai Nognen "perus" Saison, jonka rungosta löytyy vehnää ja lager-mallasta. Humalina löytyy East Kent Goldings ja Crystal. Näiden lisäksi belgialaista hiivaa. IBU 25. Tämän jälkeen vuoronsa sai Saison Réserve, joka on karvan verran vahvempi alkoholipitoisuudeltaan (7%, melko korkea saisonille). Tästä ei kovin paljoa tietoa löytynyt, mutta ilmeisesti kyseessä oli alunperin erä Nognen perussaisonia, joka syystä tai toisesta tuli hieman erilaiseksi (tummempi) ja joka päätettiin kypsytellä punaviiniviinitynnyreissä sen sijaan, että päätyisi viemäriin.

Saisonien jälkeen siirryttiin humalahakuiseen linjaan, kun lätkäistiin ipat kehiin. Ensimmäiseksi kunnian sai Vic Secret IPA, joka on nimetty humalalajikkeensa mukaan. Jep, Vic Secret ei tässä tapauksessa tarkoita Victoria's Secret alusvaatevalmistajaa, vaan uudehkoa australialaista humalalajiketta. Alun perin tämä tosin meinattiin nimetä Victoria's Secret -nimiseksi, mutta tietystä syystä se ei käynyt.

Single hopin jälkeen loikattiin prosenttia vahvempaan kamaan, kun lasiin kaatui 100 IBU -kamaa Two Captains Double IPA. Olut on Norjan kotipanomestaruuskisan 2010 voittajan Jan Halvor Fjeldin luoma olut, jota sitten hieman skaalattiin suurempaan erään Nognella. Ilmeisesti salainen resepti.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä lasiin kaatui suoran vahvin olut, # 500 Imperial India Pale Ale. Panimon viidenteensataan oluterään (batch 500) haluttiin viisi mallasta ja viisi humalalajiketta. Luonnollisesti alkoholivahvuus ynnättiin edellisistä, 5+5=10. Mallastettua ohraa, vehnää, ruista ja kauraa, jotka kylpevät Chinook-, Simcoe-, Pacific Gem-, Centenneal- ja Nelson Sauvin -humalien kera. IBUt 100.

Nøgne Ø Saison, 6,5% (01.15/01.17, b.1341)

Tuoksu rauhallisen sitruksinen ja miedon hapokas. Belgihiivaisuutta ja mietoa maustepippurisuutta. Maku on myös pehmeä ja sitruksinen. Mattaista sitruksisuutta. Hunajaa ja belgihiivaa. Mietoa kukkaisuutta. Hyvä ja tasapainoinen saison.

Nøgne Ø Saison Réserve, 7% (06.13/06.18, b.977)

Tuoksu on hyvin viininen. Hapanta, jopa maitohappoisen hapanta, hedelmäisyyttä ja tammitynnyrisyyttä. Punaista marjaisuutta. Maku on miedommin hapan kuin tuoksu antaa odottaa. Punaviinisyyttä ja mietoa hiivaisuutta. Suutuntuma on sameahko ja hiilihapot alhaiset. Jää hieman yksinkertaiseksi ja lyhyeksi. 

Nøgne Ø Vic Secret IPA, 7,5% (10.14/10.16, b.1281)

Tuoksussa sitrusta ja kevyesti mansikkaa. Vähän karamellista maltaisuutta. Aavistus happamuuttakin. Taitaa olla pikkaisen väsymystä humalissa. Mausta huomaa, että humalan raikkaus ja hedelmäisyys on jo parhaat päivänsä nähnyt. Pientä tunkkaisuutta ja multaisaa greippistä humalaa. Männyn vivahde. Karamelliä, pientä imelyyttä ja mausteisuutta. Ihan jees, muttei erityinen.

Nøgne Ø Two Captains Double IPA, 8,5%, (02.15./02.17, b.1368)

Tuoksu on astetta tuoreempi ja humalaisempi. Havuista ja pihkaista humalaa, jossa sitruksista hedelmää. Maltaisuus tuntuu hunajaisena ja karamellisena - kaurakeksiä. Maku alkaa makean karamellimaltaisena, jopa aavistuksen imelänä, mutta humala tuo tasapainoa soppaan. Havuista ja miedon tahmeaa humalaa. Suutuntuma runsas ja hienoisesti tahmea. Mieto ruohoinen vivahde. Tämä on hyvä.

Nøgne Ø # 500 Imperial India Pale Ale, 10% (12.14/12.19, b.1332)

Tuoksu on pistävämpi ja alkoholisempi. Imelyyttä ja karamellisuutta reilusti. Tuoksun perusteella aika makea. Humala hieman peittyy mallasrungon alle. Vähän havua ja pihkaa tumman luumun kera. Maussa iskee mallasrunko edellä. Karamelliä, makeaa nektariinia ja mietoa pihkaisuutta. Hieman äklö. Ei niin tuoreen oloinen ja ei ainakaan raikas. Hitaammin nautittava "likööri" ipa. 

Illan maistuvuusjärjestys:

1. Nøgne Ø Saison ****
2. Nøgne Ø Two Captains Double IPA ****
3. Nøgne Ø # 500 ***
4. Nøgne Ø Saison Réserve ***
5. Nøgne Ø Vic Secret ***

Alkosta: Young’s Special London Ale

Alkon uutuksiin teki paluun brittiläinen ale, joka onnistui vaikuttamaan minut aikanaan – Charles Wellsin Young’s Special London Ale. Olut on itseasiassa useammankin kerran tullut ja mennyt Alkon valikoimissa. Paluumuuttajan tämän päivän hinta on 3,98€. Muistaakseni aikoinaan tuota sai karvan päälle 3€.

Special London Alea pantiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1998, eli aikana, kun vielä Young's Brewery oli olemassa Wandsworthissa Lontoossa. Vuonna 2006, yli 400 vuoden panimotoiminnan jälkeen, Young's yhdistyi perheomisteisen Charles Wells -panimon kanssa, joka sijaitsee Bedfordissa. Oluen valmistus siirtyi Wells & Youngsille vuonna 2007.

Reseptistä löytyy Maris Otter- ja Crystal-maltaita ja humalapuolelta Fuggle ja Goldings. Pääkäymisen jälkeen, ennen pullotusta, olut on kuivahumaloitu Goldings- ja Target-humalilla. Olut käy vielä jälkikypsytyksen pullohiivojen ja lisätyn vierteen kera. Alkon mittausten mukaan EBU 35.

Young’s Special London Ale, 6,4%

Tuoksussa, heti lasiin kaadettua, syöksyään välittömästi brittihumalat. Karamellisuutta ja hieman yrttistä ja kukkaista humalaa. Sitruksien kuorta myös. Alkuhuuman jälkeen tuoksu rauhoittuu ja muuttuu pehmeäksi. Leipäisämpi maltaisuus tulee esille.

Maussa täyttä brittiolutta: kevyen hedelmäinen humaluus sekoittuu kevyen karamelliseen ja kuivan maltaiseen runkoon. Tasapainoinen ja helppo. Jälkimaussa kevyt kuiva humaluus ja kukkaisuus. Nautinnollinen ja laadukas olut, joka ei siirrä vuoria paikoiltaan, mutta ajaa asiansa enemmän kuin hyvin. Tuli ihan kotipubi-meininki.