Aberlour 20yo Single Cask #4955, 56,3% (Master of Malt)

Kyseessä on Master of Malt Single Cask-sarjan tuote, joka on tynnyrivahvuinen, kylmäsuodattamaton ja luonnollisen värin omaava. Tämä Aberlour on tislattu Joulukuussa 1992, kypsytetty 20-vuotta sherrytynnyrissä #4955, josta on saatu pullotettua 491 pulloa. Hyvin vaalean värin perusteella ei voisi kuvitella tämän olleen 20-vuotta sherrytynnyrissä, joten lienee vähintään 2nd fill-tynnyri.

T: Kirpeän hedelmäinen ja raikasta hieman raa'ahkoa maltaisuutta. Aika erilainen mitä Aberlourilta on tottunut odottamaan. Vihreää omenaa, "raakaa" hunajaisuutta, pistävää viljaisuutta ja hieman pesuainetta. Tuoksu on ennemminkin amerikkalaisen tammitynnyrin, kuin eurooppalaisen. Muutenkin yllättävän raaka ikään nähden. Sherryisyyttä en tässä juuri muutoin havaitse, kuin pienenä suklaan vivahtena ja hentona luumuisuutena.

M: Suutuntuma on hieman öljyinen ja kuivattava. Sitruunapippurinen ja makeahkon maltainen alkumaku. Maku meinaa kuivua, mutta sitruksisuus ja hedelmäisyys tuo tasapainoa ja makeutta kuivuuteen. Aika mielenkiintoinen vihreiden hedelmien ja keltaisten sitruksien sekoitus. Jälkimaku on hieman kuivattava, mutta siinä on myös omenaista ja sitruunaista öljyisyyttä sekä pientä makeutta. Metallisuutta löytyy myös, joka muistuttaa 18yo OB: kuparista metallisuutta. Tämä ei kuitenkaan häiritse.

Aika erilainen ja kirpeä Aberlour. Sherryisyys on erittäin piilossa ja mieleen tästä jää sitruunainen öljyisyys pienellä pippurisuudella. Ihan maukas tapaus, mutta luulen, että vannoutuneet Aberlour fanit eivät tätä paljoa arvostaisi.

Tukholmareissu 6.-8.9.2013

Tukholman reissulla tuli katsastettua Gabriellan ja kaupungin tarjontaa. Laivalla oli suppeampi tarjonta, kuin esim. edellisellä viikkarilla jolla olin (Isabella). IB-pullotteita oli puolestaan enemmän kuin Tallinkin ja "Siljan" laivoilla. Hinnat oli sellaista semi-ok tasoa. Vitriinistä löytyi muutamia erikoisempia pulloja, mutta niiden hinnatkin huiteli useista satasista useisiin tonneihin. 

Laivan pubista ei löytynyt kovin kattavaa valikoimaa, mutta muutamia erikoisempiakin löytyi.

Laivan IB tarjontaa

Tukholmassa tuli käytyä kahdessa "Systeemissä", Regeringsgatanin (NK) ja Drottningatanin liikkeissä. Ensimmäisenä mainitusta jäi käteen Woodford Reserv Master's Collection Four Wood ja kasa erikoisia oluita. Näistä mainittakoon esim. Harviestounin Ola Dubh 1991 vintage ja Black Tokyo* Horizon. Jonkin aikaa arvoin Laphroaigin Cairdeas port wood pullotetta, mutta hyllyyn jäi lopulta. Paluumatkalla tuli ostettua laivalta heräteostoksena Glenfiddich 125th Anniversary, 20cl JW Blue Label ja 20cl Balvenie 12yo DoubleWood. JW oli 43% versio, josta aiemmin olen pitänyt (hinnasta huolimatta). 

Kotituomiset

Laivalla meno oli rauhallista ja "parempiluokkaisessa" hytissä oli hyvät olosuhteet ja aikaa nauttia muutama pubista ostettu viski ja olut. 

Glenfarclas The Family Casks 1994, Cask #3629, 59,3% (Viking Line)

Family Cask #3629

T: Suklaista mallasta, intensiivistä pyöreää ja pehmeää sherryisyyttä. Mokkanahkaa, suklaarusinaa, kaakaopapuja, terävää kypsää luumua ja hieman mentholia vaniljan vivahteella. Ei aivan niin monimuotoinen kuin oli 1991 Family Cask 5623. 

M: Kohtalaisen terävää ja polttelevaa ylikypsää hedelmää (luumua, nektariinia ja rypäleitä), karamellisoituja manteleita, toffeefudgea, tummaa suklaata, kuivaa tammea, pientä metallisuutta ja mentholia  aniksen vivahteella. Jälkimaku yrttisen lääkemäinen ja kuivien hedelmien sekoitus. Kuivattaa ja lämmittää suuta pitkähköön. Pieni metallisuus jää myös taustalle. 

Ehkä lievä pettymys viimekertaisen Family Caskin jättämään fiilikseen nähden. Tosin nyt ei ollut mitään alla, joten tämä oli aika "raaka" mistelu. Hinta huomioon ottaen, hyvä viski kuitenkin. 

Laphroaig Brodir 13yo for Viking Line, 50,5%

T: Hipuneen hiiltyneen nuotion savuinen tuoksu. Hieman lihaisa ja kuiva savu tuo mukana vaniljaa ja merellistä lääkemäisyyttä (jodia ja levää), hieman salmiakkia, kirpeää vihreää omenaa ja tammitynnyriä. Tuoksu on alkuun savuisempi, mutta tasoittuu hieman ajan kanssa. 

M: Puhtaampaa ja pirteämpää savuisuutta kuin monesti Lapparilta löytyy. Nuorekkaampaa. Tässä pääsee tamminen vanilja, vihreä hedelmäisyys ja pieni lääkemäisyys enemmän oikeuksiinsa. Aika pehmeä alkuun, jonka jälkeen tulee pientä kihelmöintiä mausteisuuden kera. Jälkimaku on makeahkon hedelmäinen ja lääkemäinen. Keskipitkä.  

Chieftain's Glenrothes 12yo, Barolo wine finish, 1998/2011, casks #90441/90442, 50,2%

T: Kevyt ja harmiton perusmaltainen. Alussa hieman "lämpöä" ja käynyttä hedelmää, joka muuttuu paremmaksi hieman ajan kanssa. Vaniljaa, sitrusta, raakaa tammea, vivahde yrttisyyttä (fenkoli ja anis) ja kevyttä maltaisuutta. 

M: Maku on myös pehmeä ja kevyt volteista huolimatta. Potkua ei ainakaan alkuun tule. Sen sijaan keltaisia ja vihreitä happamia kesähedelmiä löytyy. Pientä vaniljaista ja tanniinista kirpeyttä, kuivaa mausteisuutta ja maltaisuutta. Juuri kun maku alkaa lämmetä se loppuu. Jälkimaku ohut ja mitätön. Ei tästä kyllä mitään erikoista sanottavaa löydy.

Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%

Käytetyt raakai-aineet: Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle, oman porakaivon vesi ja hiiva. 44,9 EBC ja 11,3 EBU.

T: Tuhti ja samalla kirpakka ja pirteä nenätuntuma. Täyteläistä moniviljaleipää, mallasta, paahtunutta viljaa, karamellisoitua uunibanaania ja hiivauutetta. 

M: hapokas ja puraiseva samea suutuntuma. Taikinamaisia piirteitä, paahtuneita maltaita, vehnämuroja, kuohkeaa ja paksua hiivaisuutta. Humalaisuus on mietoa, hiivaisuus hieman makeaa. Jälkimaku on hennon paahteinen ja hiivainen. Mukavan helppo ja tietyllä tavalla kevyt, mutta samalla täyteläinen ja puraisevan hiilihappoinen makupläjäys.

Lagunitas IPA, 6,2%

T: sitruksista puraisevan humalaista maltaisuutta. Raikas ja helpohko humalaisuus. Nektariinia ja käpyä taustalla. 

M: kohtalaisen mieto hiilihappoisuus ja ohuen humalainen tuntuma. Havuinen ja miedon pihkainen. Pientä kermaisuutta suutuntumassa. Aika vaisu kuitenkin yleisilmeeltään. Jälkimaussa löytyy katkerahkon suolainen loppu.

Stronzo Brewing Co. Swagger Juze, 8% 

Etiketissä lukee Rye Stout brewed with coffee. Sisältää ohraa, ruista ja vehnää .

T: Sulkeutunut, paksu ja kevyen metallista viljaisuutta. Rukiin hapanta ja kirpeää raikkautta, kuivaa sikarista tunkkaisuutta ja hasselpähkinää. Pientä makeaa vehnämäskisyyttä. 

M: paahtunutta kahvista viljaa, hyvin kuivaa humalaa, rukiista happamuutta kevyen vaniljaisuuden kera ja ohut vehnäinen banaanisuus. Suutuntuma on kermaisem paksu ja hyvin kuiva. Jälkimaku on palanut ja kuivan humalainen. Ruis tuot varmaankin tämän oluen tietynlaisen kuivan happamuuden ja paahteen alle aika piiloon jäävän mausteisuuden. Ehkä hitusen turhan kuiva. 

The Arran Single Cask #1968, 1996/2012, 53,9%

Hypätään savuisista viskeistä hetkeksi pois ja tutustutaan vuonna 1995 alkunsa saaneeseen The Arran Malt-tislaamon tuotokseen. Tarkemmin kyseessä "Premium Cask Selection"-sarjaan kuuluva Sherry-tynnyrissä numero 1968 kypsytettyä kylmäsuodattamatonta 11. Marraskuuta 1996 tislattua ja 1. Elokuuta 2012 pullotettua viskiä. Tämä on siis viettänyt 15-vuotta Sherrytynnyrissä ennen pullotustaan. Sen huomaa myös kauniista väristään. Pulloja tynnyristä saatiin yhteensä 263 kpl.

T: Appelsiinikuorta, bentseeniä, kirpeää märkää ruohosa, inkivääriä, hasselpähkinää ja öljyä. Menthol pastillia ja kirpeää tummaa kuivaa rypälettä. Hienoa vanhahkoa sherryntuntua löytyy kohtalaisen vahvana nahkaisine, suklaisine ja vahaisine olemuksineen. Aluksi myös oli pistävää alkoholisuutta, mutta tämä tasoittui ja pehmeni ajan kanssa. Jonkinverran terävyyttä on kuitenkin myös lasiajan jälkeenkin. Tuoksu paranee pidemmän ajan kuluttua ja muuttuu aika miellyttävän sherryiseksi.

M: Räjähtävä sherryinen alku. Vahvasti hienoa tummaa sherryä. Tummaa suklaata, pähkinöitä, nahkaa, luumua, rusinoita, kuivaa appelsiinia ja aprikoosia. Hieman polttavaa ilman vesilisää, mutta polttelun lomassa ryöppyää myös rutkasti makuja. Jälkimaussa leviää katkerahkoa nahkaisuutta ja vaniljaa sekä sherryistä tammipuuta. Hieman kuivattava vaikutus loppua kohden. Yllättävän intensiivinen ja voimakas. Potkii alusta loppuun. Jälkimaku on pitkä, makeahko ja voimakas kahvin ja mintun silauksella.

Sanoisin, että Sherrytynnyri on tehnyt hyvällä tavalla tehtävänsä. Tämä on oikeastaan aika hyvä "sherrymonsteri" hinta/laatu-suhteeltaan. Jonkinverran vaativa vesisäädön puolesta, mutta toimii hyvin jo pienellä vesilisällä. Yllätti minut positiivisesti ja voisin ostaa pullon kaappiin.

Longrow 18yo OB ja 14yo Sherry finish, OB

Samplet kyseisistä tisleistä lasissa. Longrown taustatietoina mainittakoon, että se sai alkunsa vuonna 1973 Springbankin savuisena kokeiluversiona. Se oli todiste siitä, että Cambeltownissa pystyttiin myös tekemään Islayn kaltaisia savuisia viskejä. Tämä oli kuitenkin toimiva yhdistelmä ja näinollen muutama vuosi myöhemmin tislattiin uusi erä. Vuonna 1992 Longrow saavutti oman paikkansa ja siitä asti sitä on tislattu säännöllisesti. Longrow viskit on tislattu kahteen kertaan (Springbank 2,5 kertaa ja Hazelburn 3 kertaa) ja maltaan turpeisuus on luokkaa 50-55ppm (Springbankilla n. 12-15ppm). Ne ovat myös kaikki kylmäsuodattamattomia.

Vasemmalla 14yo sherry ja oikealla 18yo

Longrow 18yo, OB, 46%

T: Raikas ja salmiakkisen turpeinen tuoksu. Nuorehko ja hedelmäinen vivahde. Kevyt, raikas, omenainen ja hieman jodinen. Samanlaista öljyisyyttä kuin muutoin Springbankeissa, mutta Salmiakkia ja savua on enemmän. Sherryä tästä ei löydy.

M: Oikein hyvää. Salmiakkista, vaniljaista ja kihelmöivää kevyttä savuisuutta ja turpeisuutta. Makeahkoa jodista ja yrtistä öljyisyyttä. Löytyy paljon hyvää Springbankin ominaisuuksia ja lisäksi on vahvempaa kihelmöivää savuisuutta. Jälkimaussa vihreää hedelmää, savuista pistävyyttä ja lakritsia. Vanilja pysyy taustalla myös pitkään. Sanoisin, että pitkähkö ja hienostunut.
Tämän vuosiluvusta en ole varma, mutta mitä internetistä olen lukenut, niin kyseessä saattaisi olla vanhempi versio, sillä sherryä tästä ei oikein löydy.

Longrow 14yo Sherry Cask finish, OB, 46%

T: Lämpimämpi ja tummempi nenätuntuma kuin edellisessä. Ylikypsiä hedelmiä, pieniä nahkaisia kuivia vivahteita, maallista turvetta ja kevyttä lämmintä savuisuutta. Aavistus jodia ja lakritsia. Öljyisyyttäkin on, mutta se ei ole Springbankin kaltaista. Pidin enemmän 18-vuotiaan raikkaammasta ja mausteisemmasta tuoksusta.

M: Paksumpi, tulisempi ja savuisempi kuin edellinen. Savun lisäksi löytyy raskasta metallisuutta, lakritsia, kuivahkoa turvetta, lääkemäisyyttä ja punaviinimarjaa. Jälkimaku on savuisempi ja kuivempi. Hieman maustepippurisuutta. Pitkä jälkimaku. Alussa on hieman öljyisyyttä, mutta jäljempänä suutuntuma kuivuu reilusti.

Näistä kahdesta pidin enemmän 18-vuotiaasta. Siinä oli enemmän miellyttäviä vivahteita, joista parhaimpina raikas ja vaniljainen kevyt savuisuus, sekä makeahko lakritsisuus. Myös suutuntuma oli enemmän Springbankin kaltainen hyvällä maltaisella öljyisyydellään.