Maku Brewing tölkkiuutuudet – Golden-, Amber-, Pale Ale ja Vehnä

Makun pojat otti yhteyttä ja tarjosivat uutuustölkkejään maistettavaksi. Kaupoista jo pidempään löytyneet Gold, Amber, Pale Ale ja Vehnä on nyt tölkitetty ja korvaavat lasipullot kauppojen hyllyillä. Ennestään Vehnä ja Pale Ale ovat näistä maistuneet itselleni parhaiten. Ymmärtääkseni myös IPA tulloo Alkoon tölkkinä.

Paketissa tuli tölkkien lisäksi pulloversiot, jotka vertaillessa osoittautuivat samanlaisiksi sisällöltään kuin tölkkikaimansa. En ainakaan itse sokkotestissä huomannut erityisiä eroja. Kevyestä tuhdimpaan mennään maistelussa, joten ensimmäisenä maistoon Golden Ale, jonka maltaana löytyy Pale Ale ja humalana Simcoe.

Kakkosena seurasi pähkinäisempi Amber Ale, jonka reseptiikasta löytyy Pale ale-, Crystal 100-, Vienna-, Dark Ale- ja Cara Pale maltaita. Humalina Amarillo ja Centennial. Kahden ensimmäisen jälkeen naukkailin humalaisemman Pale Alen, joka pärjäsi viime kesänä hienosti maitokapuan sokkomaistelussakin. Olut rakentuu Pale Ale-, Cara Pale- ja Crystal 100 maltaista, sekä Columbus-, Cascade-, Centennial- ja Chinook humalista. Viimeisenä maistoon Vehnä, joka on mielestäni parhaita kotimaisia vehnäoluita mitä on maitokaupoissa tarjolla ollut. Pilsner-, Vehnä- ja Munich maltaat, sekä humalina Magnum ja Hallertauer Mittelfrüh.

Maku Golden Ale, 4,5%

Tuoksu on sitruunainen ja raikkaan maltainen. Kevyesti humalapuraisua, joka tuo sellaista raikasta sitruksisuutta ja mietoa pihkaisuutta. Laadukkaantuntuinen perusale, jota tekisi tuoksun perusteella mieli yhdistää burgeriin ja ranskiksiin.

Maussa yllättävän napakka humalapurenta, joka päästää sitruksisuuden ja maltaisuuden ajoissa mukaan. Tämä oikeasti kutsuu ruokaseuraa. kevyt ja raikas, jossa humalaisuus juuri sopivan napakkaa.

Maku Amber Ale, 4,5%

Tuoksu on tunkkaisempi ja miedompi kuin edellisessä. Hieman märkää koiraa. Hyvin mieto karamellisuus, toffeista maltaisuutta ja kuivaa viljaisuutta. Jää turhan miedoksi.

Maussa kuitenkin mukava kepeä paahteinen viljaisuus, mieto kermakaramellisuus ja toffeisuus. Jälkimakuun mennessä pähkinäisiä piirteitä. Miedosti leipäisyyttä. Humala taka-alalla.

Maku Pale Ale, 4,5%

Tuoksussa reippaampi ja trooppisempi humaluus. Humala kevyen havuista, hedelmäistä ja miedosti pihkaista. Nyt löytyy jo selvästi myös karamellisuutta. Houkutteleva tuoksu.

Maussa humala puraisee kovemmin ja hedelmäisemmin kuin edellisissä. Suutuntuma muistuttaa karamellimaltaista ja humalasta, tuoden tahmaisuutta ja kuivuutta. Humaluus on jo reippaampaa ja kestää pitkälle jälkimakuun, joka on kuiva, karamellimaltainen ja greippisän katkera.

Maku Vehnä, 4,5%

Tuoksu mausteista banaanisuutta, jossa hiiva tuo reippaasti esterisyyttä. Neilikkaa, vaniljaa ja reipasta hiivaisuutta. Taustalla kevyttä sitruksisuutta.

Maku on mausteisen hiivainen, muttei yhtä vahvasti kuin tuoksu antaa olettaa. Rungoltaan kevyt ja hieman nahkean tuntuinen. Yleisolemus raikas. Hiivaisuus miedompaa kuin muistelin. Banaanisuus sopivalla tasolla (selkeä) ja neilikkaisuus runsahkoa – nämä sopii omaan makuuni hyvin.

Spirit of Freedom 30yo – paremman blendin äärellä

Maistoinpa sitten blendiä vaihteeksi. Eipä kovin usein tule tartuttua sekoiteviskeihin, vaikka niiden rintamalta löytyykin ihan hyviä viskejä ja kohtuu hintaankin vielä. Viimeisin kosketus blendiin taisi olla viime joulun tienoilla, kun sain korruptiolahjaksi Chivas Regalin 12-vuotiaan “Made for Gentlemen” limited editionin. Peltiboksi ja kaikki....

Alkossa näin tuon saamani Chivasin ja harvoin harmittaa lahjaksi saatu viski, mutta tuolla 47 € hinnalla olisi saanut monia muita parempia viskejä, jopa Alkosta. No eihän lahjahevosen hampaita kurkita. Nyt ei kuitenkaan tarvitse korkata Chivasin blendiä, sillä lasista löytyy paljon mielenkiintoisempi blendi.

Spirit of Freedom tuli markkinoille heinäkuussa 2014, jolloin myös itse bongasin sen The Whisky Exchagen uutuuslistalta. Tilaus lähti välittömästi, sillä kaapissa ei paljoa ikäblendejä ollut (blendejä ylipäänsä) ja 89 € hinta ei paljoa jarrutellut. Yksi seikka toki oli se, että viskin on sekoittanut ja pullottanut J & A Mitchell, eli Springbank. Ajattelin tietysti tässä olevan heidän omaa viskiään iso lovi, mutta myöhemmin käydyn sähköpostiviestittelyn jälkeen kävi ilmi muuta.

David Allenin (Sales Manager) kanssa käyty viestittely paljasti, että 75% mallasviskiosuudessa löytyy mm. Tomatinin, Glentauchersin ja Tormoren viskiä, mutta ei lainkaan Springbankin omaa tuotantoa. Tämä johtuu siitä, että Springbankilla ei pullotuksen aikana ollut lainkaan omaa 30-vuotiasta viskiä. Yhteensä sekoitteessa on viittä mallasviskiä. Pullotteen 25% jyväviskiosuus tulee Girvanin tislaamolta.

Spirit of Freedomia pullotettiin 2014 kappaletta vuonna 2014 juhlistamaan Bannockburnin taistelun 700-vuosijuhlaa. Jos kyseinen taistelutarina kiinnostaa enemmänkin, niin tästä linkistä saat wikipedia-annoksen historiasta.

Spirit of Freedom 30yo, 46% (Springbank)

Tuoksu on alkuun miedosti kirpeä, hunajamaltainen ja jopa hieman mineraalinen. Lasiajan myötä hienon vaniljaiset ja tammiset aromit pääsevät valloilleen. Tammi on kauniisti läsnä ja sen mukana on kuivattua hedelmäisyyttä. Syvä paahdettu hunajaisuus ja mieto päärynähedelmäisyys tuo veden kielelle.

Maussa maltaisuus on alussa kirpeämpää ja tuo saippuaisuutta ja kukkaisuutta. Jälkimakua kohden tammiset vivahteet tasapainottavat palettia ja tuovat kaunista mausteisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Maltaisuus on hunajaista ja hieman keksimäistä. Suussa öljyistä ja runsasta. Jälkimaussa hunajaisuutta, kypsää tammisuutta, kypsää ananasta ja ripaus kuivattuja hedelmiä.

Hieno blendi, joka pesee mennen tullen monet nuoret mallasviskit. Ei sellainen viski, joka räjäyttää heti ensisuullisella tajunnan, vaan sellainen joka vaatii rauhallisen ajan ja tarjoilee nautinnollista viskimakumaailmaa hyvän tovin.

Pub Vaappuva Ankka, Espoo

En ole aiemmin varta vasten ravintola-arvioita tehnyt, vaikka olen toki hiukan arvostellut ja esitellyt erinäisiä olut- ja viskirafloja. Vaappuva Ankka on pieni olutpubi Espoon Olarissa, josta kuulin Facebookin välityksellä jo puolisen vuotta (?) takaperin. Käynti on vain toistaiseksi jäänyt väliin, koska melkein aina on tullut suunnattua Stadiin olutmestoille, jos ylipäänsä on kotoa liikahtanut.

Pubi sijaitsee melko hämärällä kujalla osoitteessa maapallonkuja 1. Google Mapsissakaan ei tainnut vielä löytyä oikealla nimellä, vaan tilalla näkyy kaiken maailman kameleita, kirppiksiä ja krouveja. Taksikuski kuitenkin tiesi paikan nimeltäkin. 

Ovella törmäsi heti A-kylttiin, jossa mainostettiin paikasta löytyvän yli 70 kotimaista olutta. Tämä on tosiaan melko vaikuttava luku, joka kannattaakin kertoa ulos. Tämän tiesin jo itse etukäteen ja kauppasikin paikkaa kavereilleni näillä mainoslauseilla. Baarin Facebook-feedistä pääsee seuraamaan aktiivisesti tarjontaa. 

Hanoja taisi olla vain kolmesta neljään, mutta pulloja löytyi senkin edestä. Jos en väärin muista, paikka on saamassa tulevaisuudessa (lähi?) uusia hanoja, jolloin voi pitää erilaisia teemaviikkoja tmv. erilaisista panimoista. Paikkana Ankka on hyvin pieni, mutta hyvän tunnelman omaava. Pullot kivasti esillä, joka helpotti valintaa. Nyt ei olla kuitenkaan missään fine hippie olutsaluunassa, vaan melkeimpä Kalliontyylisessä loukussa, jossa ei kuitenkaan karaoke raikaa. 

Olutvalikoima oli tosiaan huikea, mutta myös muutama hyvä tislekin paikalta löytyi. Ymmärsin, että viskeihin tullaan panostamaan mahdollisesti enemmän tulevaisuudessa, vaikka ei mitään viskimestaa olisikaan tarkoitus pitää. KDC:lta löytyi parit kivat, mm. KDC #, joka oli maukkaampi kuin muistinkaan. Pirun kiva mausteinen mentholisuus ja pitkä jälkimaku miedolla hiivatvistillä. Verrattiin myös hyllystä löytyvään KDC Juureen, joka sekin oli erinomainen. Navettaa, esterisyyttä ja kevyttä minttuisuutta. 

Oluita mentiin maistelemaan ja hanasta valittiin Olarin Panimon Area 21 Pale Ale, joka vakuutti minut tuoreella hedelmäisellä humalaisuudellaan ja helpolla juotavuudellaan. Tätä tuli otettua jopa muutama mukillinen. Piti myös suositusten perusteella kokeilla pullosta Olarin Panimon Area 21 IPA, mutta tämä ei mielestäni ollut erityinen. Pale Ale oli raikkaampi ja vakuuttavampi. Täytyy käydä morjenstamassa Olarilaisia Helsinki Beer Festivaaleilla huhtikuussa. 

Maistoin hieman ohimennen kaverilta hanasta kaadettua Brewcatsin Crimson IRAa, joka oli melko raskaan humalainen ja tummansävyinen. Sen verta pieni maisto, että en suurempia johtopäätöksiä tehnyt. Kyllä tuota uudestaankin maistaisi. 

Pari muutakin tuolla tuli naukattua, mutta kaikki oli enemmän tai vähemmän "ohimennen", joten jätetään ne tulevaisuuteen uusintamaistoihin arvioitaviksi. Summa summarum, Vaappuva Ankka on paikka, jossa oluenystävän tulee käydä vähintään kerran, mieluummin useammankin! 

p.s. Ankka järjestää tastingejä viskien saralla, varmaan kuulet parhaiten uutisista heidän Facebook-sivuiltansa. Lisäksi kotisivuilta löytyy tiedot saunasta (alla detaileja).

Pikavisiitti Tallinnaan 5.3.2016

Pienen pieni visiitti Tallinnaan maaliskuisessa koleassa säässä. Aikaa on saattanut kulua jo muutama vuosi edellisestä pyörähdyksestäni etelänaapuriin. Kirjataan nyt muistiin kokemukset ja jaetaan kuulumiset.

Menopaluu hoitui Tallinkin M/S Baltic Queenilla. Laivan oluttarjonta tukeutui virolaisiin pienpanimo-oluisiin. Laivamyymälässä näitä oli muutama hyllyllinen pullollaan, joiden lisäksi Leffeä ja jotakin perus-Hefeä. Ravintolapuolella ja pubissa oli hiukan parempi valikoima, vaikka virolaiset oluet näyttelivätkin pääosaa. Kuvat kertoo enempi.

Viskipuolella oli tarjolla kohtalainen valikoima laivan myymäläpuolella, vaikka mielenkiintoisia pulloja ei erityisen paljoa, tai sanotaanko, että valikoima oli melko perusluonteista. Hinnat korkeat kuten nykyään yleensäkin, mutta kyllähän tuolla Alkoa edullisemmin ostelee.

Oma huomioni kiinnittyi japanilaisiin pullotteisiin, joista ensimmäiseksi Hibikin Japanese Harmony Master Select -pulloon. Tämä sai kuitenkin jäädä hyllyyn, sillä vitriinistä löytyi tätä mielenkiintoisempi Hibikin 17-vuotias pullote, jonka hinta on karannut maailmalla jo satasiin. Tätä aiemmin maistaneena 89€ hinta oli mukaanvietävän oloinen. Reppuun siis.

Hieman haikailin myös Hakushun 18-vuotiaan perään, mutta 149€ hintalappu piti näpit erossa. Kuten muidenkin japanilaisten, myös tämän hinta on karannut lapasesta maksaessa maailmalla jo reilusti kahden sadan päälle, joten sikäli laivalla hinta oli jopa edullinen. Lisäksi hankalampi löytää Euroopasta. Sen verta jäi kaivelemaan, että parin rulettipöydän täysosuman jälkeen käppäilin takaisin laivamyymälään ja päätin sijoittaa uhkapelatut rahat Hakushun 18yo pulloon. Laivalta lähti näin ollen mukaan kaksi japanilaista.

Muutama olut tuli laivan kapakasta ostettua, mutta valitettavasti itselleni osui useampi jo hyvin lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa olutta ja maku olikin hieman sen mukaista. Ensimmäiseksi valittu Lehe Suur India oli tunkkaisen katkera ja yksinkertainen greippimallasläjäys.

Jätin lähes puolet juomatta ja kokeilin onneani Põhjala Rukkirääkillä, joka oli jo paljon suunmyötäisempi, mutta valitettavasti tässäkin maistui jo hieman ikä. Kiva rukiinen maltaisuus, mutta diasetyyli pilasi makunautintoa. Onneksi otin kyytipojaksi Ardbegin Uigeadailia, jolla sai huuhdeltua suuta.

Eipä tuolla viskipuolella kapakassa paljon hurraamista ollut. Ensimmäinen viski oli muuten jo perinteeksi noussut Macallanin Oscuro, joka kyllä hivelee sherrynystävän makunystyröitä. Toimii kivasti nahkaisinen piirteineen, vielä kun pullon hinta olisi edes alle 200€...

Viskihyllyjen ollessa niin suppeat, päätin ottaa siemailtavaksi portugalilaista nektaaria, eli Offleyn Colheita 1998 portviiniä. Tämä toimi oikein mukavasti sekä sellaisenaan, että kahvin ja juuston kera. Alkuolemus makea ja raikkaampi, mutta loppua kohden kivasti kypsempää ja tummempaa piirrettä tammisine vivahteineen.

Macallan Oscuro

 Maissa päätin lyhyen ajan vuoksi tehdä vain kaksi "katsastusta", joista ensimmäiseksi vaimon houkuttelemana Stockmannille. Osasin jo ennakkoon odottaa korkeita hintoja, mutta melkein jouduin hieraisemaan silmiäni hintalappuja katsellessa – Uigeadail 99€ ?!? Mitä v****a. Olutpuolella myös kovia hintoja, mutta ei nyt sentäs täysin yliampuvaa.

Kohtalaisesti valikoimma, mutta niin kauan kuin nettikauppoja on olemassa ei tuonne ole toista kertaa asiaa. Nappasin säälistä (no kyllä se nyt oikeastikin kiinnosti) yhden Foundersin Breakfast Stoutin reilulla neljällä eurolla. Alla kuvissa Stockmannin valikoimia.

Stockan odotetun pettymyksen jälkeen lähdin käppäilemään muutaman kilometrin päässä olevaa Uba ja Humal -kauppaa kohti, joka sijaitsee osoitteessa Võrgu 3. Kaupassa on aika kiva valikoima erilaisia oluita ja hintataso jotenkuten kohtalainen. Runsaasta valikoimasta huolimatta en ollut erityisemmin ostotuulella ja tuoltakin nappasin vain pari olutta mukaani.

Paluumatkalla satamaa kohti käväsin vielä kuuluisissa ja säälittävissä SuperAlkoissa (tmv), joissa näky ja meno oli kyllä karseaa. Kaameat tungokset haisevia kännisiä ihmisiä hakemassa lavoittain känniviinaa kalliseen kotimaahansa. Aloin voimaan pahoin ja lähdin äkkiä pois. Laivalla loppumatka iisisti, koska illalla oli luvassa itse järkkäämäni kotitasting teemalla Kilchoman. Alla kuvia Uba ja Humal -kaupasta.