Hazelburn CV ja 10yo Rundlets & Kilderkins

Campbeltownin tisleitä kaatuu kaksinverroin lasiin ja tällä kertaa otetaan niitä savuttomia versioita – Springbankin kolmeen kertaan tislattua turpeetonta tislettä, jota myydään Hazelburnin nimellä. Eipä ole pahemmin näitä käynyt lasissa, sillä ei näitä (OB) ole kovin montaa sorttia saatavillakaan. Vuonna 2014 Springbank tislasi n. 130000 litraa tislettä, josta vain 10% oli Hazelburnia. 

Hazelburn on Springbankin brändeistä nuorin, sitä tislatiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Vuonna 2005 markkinoille ilmestyi ensimmäinen tislaamopullote, joka oli iältään kahdeksan vuotiasta. 6000 pulloa kyseistä viskiä myytiin loppuun parissa viikossa. Kova suosio siis. Hazelburn tisle kypsytetään yleensä sherry- ja bourbontynnyreiden yhdistelmänä. Nimensä Hazelburn on saanut edesmenneen Campbeltownilaisen tislaamon mukaan. 

Hazelburn CV on vastaavanlainen pullote kuin Springbank CV ja Longrow CV, eli se koostuu eri-ikäisistä tisleistä, eikä siinä ole ikämerkintää. Pullote julkaistiin vuonna 2010.

Rundlets & Kilderkinsiä on nähty myös kaikilta Springbankin tuotemerkeiltä – Springbank Rundlets & Kilderkins ilmestyi vuonna 2012, Longrown 2013 ja otsikon Hazelburn 2014. Viskit on kypsytetty kymmenen vuoden ajan 60- ja 80-litran tynnyreissä (Rundlets & Kilderkins), joissa kypsyminen tapahtuu huomattavasti nopeammin suuremman puupintakosketuksen vuoksi. Hazelburn Rundlets & Kilderkinsin pullotusmäärä oli 12000 pulloa. 

Hazelburn CV, 46%

Tuoksusta tulee öljyinen ja nuori maltaisuus esille. Vihreää viljaisuutta ja omenaa. Toffeeta ja kevyttä sherryvivahdetta. Lasiajan jälkeen aavistus hunajaa. Maussa makeaa viljaisuutta, joka on nuorekasta ja öljyistä. Kevyt sherryisyys, joka on tuoreiden hedelmien sävyistä. Hyvin kevyesti merellisyyttä. Jälkimaussa vaniljaa, vihreitä ja keltaisia omenoita, sekä nuorta maltaisuutta. 

Hazelburn 10yo Rundlets & Kilderkins, 50,1%

Tuoksu on makeampi ja raikkaampi kuin edellisessä. Runsaammin vaniljaa ja tammen tuomaa mausteisuutta, josta kookos tulee selkeimmin. Ei niin öljyinen, vaan kuivemman oloinen. Samaa keltaista omenaisuutta. Maku on runsaampi ja voimistuu nätisti alusta keskivaiheille. Runsaasti vaniljaa, inkivääriä, hieman valkopippuria ja kuivempaa maltaisuutta. Sitruksia ja omenaa. kevyt metallisuus. Jälkimaussa vaniljaisuus saa mukaansa kukkaisuutta ja hunajavahaa. 

Selkeä ero näiden kahden välillä. CV on öljyinen ja nuori mallasviski, kun taas 10yo R&K on kypsempi ja mausteinen. Minusta Rundlets & Kilderkins vie tarjoaa näistä selkeästi enemmän. 

Kesän 2015 suuret mökkioluet @Kankaanpää

Aika lätkäistä kesän 2015 mökkiloman parhaimmat esiin. Otsikon mukaan nämä oluet olivat kooltaan suurempia, mutta nyt kävi myös niin, että ne vetivät pisimmät korret maultaan ja laadultaan. Ei sinänsä ihme, sillä nämä eivät olleet hetken mielijohteesta hankittuja, vaan täsmäostoksia nuotion äärelle.

Ensimmäinen suurista oli Yhdysvaltojen Kentuckyssa sijaitsevan Against the Grain Breweryn saison, jonka maustamiseen on käytetty laakerinlehtiä ja karkeasti rouhittua intialaista (Tellicherry) mustapippuria. Lisäksi olueen on käytetty villihiivaa (Brettanomyces), joten funkya luvassa (toivottavasti). Huttua on ollut keittämässä myös louisvilleläinen kokki Josh Lehman.

Toinen oluista tulee tanskalaiselta kuuluisuudelta nimeltä Mikkeller. Tosin tämä tanskalainen ihme on pantu Alaskassa, Anchorage Brewing Companylla, joka tykkää tynnyrikypsytyksistä ja villihiivasta (kuten minäkin). Hyvä lausahdus toisaalla: "Briefly: Beer from Anchorage are Funky as Fuck". Invasion Farmhouse IPA on nimensä mukaan IPA, jossa on kuitenkin paljon saisonin piirteitä, eli jonkinlainen hybridi siis. Faktoja ei tästä enempää herunut – IPAa, jonka valmistuksessa on käytetty Brettaa.

Kolmannen kohdalla ei omena kauas puusta pudonnut. Grassroots Brewingin Arctic Saison on, kas kummaa, pantu myös Anchorage Brewingillä, eli  lisää saisonia ja fankya luvassa. Yhtä paljon tietoa kuin edellisestä oluesta – kypsytetty tammitynnyreissä (sammioissa) villihiivan kera.

Against the Grain Bay and Pepper Your Bretts, 6,8% 

Tuoksu jauhoisen hedelmäinen ja maltainen. Raikkautta löytyy. Mietoa hedelmäistä happamuutta ja mustapippurista kuivaa yrttisyyttä. Hiiva tulee hedelmäisenä esille. Maku on hyvin tasapainoinen ja jopa turhan kevyt. Suutuntuma on sopiva kuohkea ja runsas. Hedelmäistä nahkeutta ja kevyen mausteista hiivaisuutta. Hyvä juotavuus. Aika hyvä. 

Mikkeller Invasion Farmhouse IPA, 8%

Tuoksu on herkullinen. Sitruksista ja persikkaista humalaa, jonka ympärillä leijailee brettan mietoa hiivaista happamuutta. Villihiivaisuus voimistuu pienen hetken kuluttua. Todella hyvä. Nyt löytyy sitä hevosen satulaa ja tallimaisuutta. Kaiken kukkuraksi erittäin hedelmäinen. 

Maussa suutuntuma on raikas ja pirstahteleva. Sopivasti hiilihapoja. Alkuun tulee kuivaa ja nahkeaa katkeruutta, joka saa hieman makeaa hedelmäistä piirrettä. Villihiivan maistaa selkeästi ja se tuo tähän paljon. Humala tuntuu kuivana miedon havuisena katkeruutena. Jälkimaussa tulee greipin katkeruutta. Erittäin hyvä olut.

Grassroots Brewing Arctic Saison, 6% (batch 2 2014)

Tuoksussa hevosen satula bongattu. Pehmeää aromikasta hiivaisuutta, mausteista maltaisuutta ja hyvin hedelmäistä humalaa. Hieno tuoksu. Tätä kelpaa tuoksutella. 

Maku lunastaa odotukset. Bretta on kivasti läsnä ja tuo monipuolisuutta raikkaaseen ylesolemukseen. Sitruksia, hiivaa, mietoa kuivaa humalaa ja hedelmäistä nahkeutta. Jälkimaku pitkähkö. Happamampi kuin Invasion IPA. Oikein hyvä.

Tölkki-IPAa: Caldera IPA & Hopportunity Knocks IPA

Mökkioluiluun kuului pari tölkkiversiota Calderan IPAa. Tämä amerikkalainen panimo sijaitsee Oregonin Ashlandissa ja tunnetaan paikallisesti tölkkituotteistaan. Kotisivujen mukaan Calderalta löytyy ainakin kuutta olutta tölkitettynä. En kovin usein ole ostanut tölkkiolutta, varsinkaan tilattuna ulkomailta, mutta IPA-tyyli taitaa jopa hyötyä tölkistä – olut säilyy paremmin (tuoreempana?) tölkissä.

Näiden tölkityspäivä on tosin ollut jo viime vuoden puolella, joten tuoreesta oluesta ei enää ole kyse IPAn kohdalla. Päiväyksen vuoksi en mitään erityistä makuelämystä näiden kohdalla odottanut ja aluksi mietinkin pitäisikö näitä kirjata ylös lainkaan. Suomessa on kuitenkin tavallista saada lasiinsa kuusi kuukautta "vanhaa" IPAa, joten en sitten lähde rajaamaan tässäkään kohtaa.

Caldera IPA on amerikkalaistyylinen IPA, jonka runko koostuu Pale-, Munich- ja Crystal-maltaista, ja on humaloitu Amarillo-, Centennial-, Citra ja Simcoe-humalilla. IBUja on ilmoitettu olevan 94. Hopportunity Knocks IPA on puolestaan edellisestä Single Hop ja maltaisempi versio. Rungossa samoja maltaita, mutta runsaammin ja humalana käytetty pelkkää Centennialia. IBUja kerrotaan olevan yli 100.

Caldera IPA, 6,1% (tölkitetty 12/2014)

Tuoksu on keskivahvasti humaloitu ja keskiverrosti maltainen. Humala ei ole enää parhaassa iskussa, vaan sellaista hieman tunkkaista ja kulunutta. Mietoa pihkaa ja greippiä. Maltaisuus tuo mietoa makeutta. Maussa sama juttu, paras isku on jo takana. Tasapaino humalan ja maltaan kesken silti hyvä. Makeahkoa maltaisuutta ja mietoa greipin ja appelsiinin sävyistä humalaa. 

Caldera Hopportunity Knocks IPA, 6,8% (tölkitetty 12/2014)

Tuoksu maltaisempi kuin edellinen. Miedosti metallisuutta. Enemmän tummaa sävyä. Humala tässäkin jo väsähtänyt. Maussa on reilusti maltaisuutta joka tuo hyvää ryhtiä. Humala on vain liian väsynyt tehdäkseen vaikutusta. Greippiä ja karamellimallasta. Rukiin tuntuista mausteisuutta. Calderan perus-IPA maistui paremmin. 

Alkosta: Maku Brewing IPA

Tähän väliin kotimaan uutiset. Nimittäin nyt on kuulkaas niin, että olen maistanut parhaimman kotimaisen IPAn mitä on tähän asti tullut vastaan. Ensin mökillä yksi pullo, joka räjäytti tajunnan sopivasti mökkiloman alkuvaiheilla ja nyt uusintamaistossa kotosalla, perus arkipäivänä, sama juttu. Ai niin.... ja tätä saa Alkosta! Mars mars ostoksille!

Tuusulalainen vuonna 2014 perustettu panimo säväytti viimeksi pale ale -oluellaan maitokaupan IPA/APA-testissä ja nyt vahvemmassa sarjassa Alkon hyllyiltä löytyvä yksilö pistää riman kotimaisille kilpailijoilleen huikean korkealle. Eipä yllätä, että Suomen Paras Olut 2014 -kilpailussa tämä olut tuli toiselle sijalle, Alet yli 4,7% sarjassa.

Pale Ale-, Crystal 100- ja Munich-maltaita, joiden lisäksi sopiva läjä Citraa, Cascadea, Centennialia ja Amarilloa. Niistä on Maku IPA tehty. Humalapuolelta irtoaa 70 EBUa. "Hartaasti nautittava, vahvasti humaloitu, suodattamaton ja roteva IPA sopii vaativaan makusteluun. Hedelmäiset vivahteet saavat makunystyrät takuulla hereille." (Maku kotisivuilta). Allekirjoitan.

Maku Brewing IPA, 7,3% (bb:04/02/16)

T: Vau. Tuoreus puskee voimalla esiin. Erittäin täyteläistä hedelmäisyyttä, josta persikka, mango, papaya ja sitruuna tulee hienosti esille. Myös punaista marjaisuutta, josta tulee mieleen tuore mansikka. Karamellisuus sopii mainiosti tasapainottamaan ja humalan havuisuus, sekä mieto pihkaisuus kruunaa kokonaisuuden. Upea tuoksu.

M: Kiitos Maku, sillä makuun on saatu tuoksun tarjoilemat vivahteet. Raikasta ja rapeaa suutuntumaa, jossa sopivan raskas karamellisuus (kuohkeutta ja kevyttä tahmeutta). Hedelmäisyys ottaa alkuun sinfonian haltuunsa ja päästää pian myös humalan katkeruuden mukaan. Sitruksisuutta, kevyttä mansikkaa ja mangoa, greippiä ja sitten tulee havuinen humaluus. Jälkimaussa karamellisuutta, verigreippiä ja havuisuutta. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus. Herkkua.