Bunnahabhain 24yo Berry´s Own Selection, Cask #4111, 49,8%

Hiljattain pidetyn Bunnahabhain kotitastingin jälkeen on hyvä ottaa maisteluun lisää tislaamon tuotteita. Mukava maistella samalta tislaamolta erilaisia pullotteita lyhyen ajan sisällä ja tutkia, löytääkö jotakin yhtäläistä tislaamokaraktääriä, tai muuten jotakin yhtäläistä. Muutenkin mielenkiinto hieman heräsi kyseiseen tislaamoon, kun on jäänyt niin pienelle huomille omissa touhuissa.

Viimeksi lähes kaikki bunnat oli vaaleahkoja ei-sherryjyriä, mutta nyt otetaan yksi, joka on aivan toisesta laidasta. Väri muistuttaa tummuudellaan maistelusetin ensimmäistä viskiä, joka oli tuolloin joukon ainoa vahvasti sherryinen ja tumma. Iässä mennään myös askeleen pidemmälle, eli 24-ikävuoteen, kun edellisen setin vanhin oli 23. Tämänkin kohdalla pullottajana on ollut yksityinen pullottaja.

Viski tulee Berry Bros & Rudd -pullottajalta ja kuuluu Berry´s Own Selection -sarjaan. Viski on tislattu vuonna 1988 ja pullotettu 2013, eli 24 vuotta myöhemmin. Kuten tuoksusta, mausta ja väristä tässä voi päätellä, kyseessä on ollut ensitäytön sherrytynnyri (first fill). Melkonen kypsytysaika ensimmäisen täytön sherrytynnyrille. Viski on kylmäsuodattamaton, värjäämätön ja tynnyrivahvuinen. Tämä pullote on pullotettu Whisky Import Nederlandille (WIN).

Bunnahabhain 24yo 1988/2013 Berry´s Own Selection, Cask #4111, 49,8% (Berry Bros & Rudd)

T: Tuoksusta löytyy oloroso-sherryn kuivaa mausteisuutta ja hyvin mietoa kumia (joka ei häiritse). Nahkean kuivaa viinisyyttä, kahvia ja tummaa suklaata. Kuivuus on aistittavissa. Pippurista kitkeryyttäkin on hieman. Veden kanssa tuoksu leviää ja kumisuus hieman lisääntyy. Kuiva sherry voimistuu. Ilman vettä tuoksu oli parempi.

M: Ilman vettä maku on hyvin intensiivisen sherryinen (oloroso-sherryä), kuivattava, nahkea ja vahvan suklainen. Miellyttävä voimakkuus, joka on terävyyden rajoilla (ei kuitenkaan liian terävä). Jälkimaussa pehmenee mukavasti ja avautuu runsaasti kuivia hedelmiä (taatelia, rusinaa, viikunaa) ja mausteisuutta (inkivääri, neilikka). Pitkä jälkimaku. Veden kanssa maku muuttuu hieman pikantimmaksi ja katkerammaksi. Edelleen hyvin kuivattava ja pitkä. Jälkimaku on tässä parasta antia. Vahva ja kuiva sherryjyrä (joillekin varmaan liiankin). Maistui paremmin ilman vettä.

Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%

Awwwww!!! Sainpa tätä sittenkin käsiini, kiitos Viskisieppo! Yön pimeässä mustiin pukeutunut sahtiritari lähti ristiretkelle metsien halki, läpi pimeiden Espoon katujen. Lopputuloksena taskussa sahti, joka jäi tilaamatta (hölömö kun olin) Papabeersin nettiolutkaupasta, silloin kun sen aika oli (ja meni). Odotukset jotakuinkin taivaissa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)

Odotuksia nostaa hiukan Pyynikin edellinen maistettu sahti (Presidenttisahti), joka oli mielestäni hemmetin hyvä. Sitä tulikin nautittua muutamia pulloja. Presidenttisahti oli itseasiassa muunnelma tästä otsikon sahdista. Se oli almistusmenetelmältään samanlainen, mutta tässä Kataja-sahdissa on miedommin humalaa ja enemmän ruista. Lisäksi tämä on hieman kirkkaammaksi jätetty.

Katajaa kehitettäessä oli ideana luoda hieman perinteistä pidempään säilyvä sahti. Projektia hiottiinkin yhteistyössä TAMKin biokemian opiskelijoiden kanssa puolisen vuotta, kunnes lopputulos oli selvillä. Syntyi sahti, jossa kataja näyttelee suurta roolia. Katkeruuttakin löytyy 42 EBUn verran, mikä on melko korkea sahdiksi. Huomioitava seikka: Vaikka humalaa on käytetty vähemmän, on oluen katkeroaste (sanotaanko se edes noin?) kovempi kuin Presidenttisahdilla. Tämä johtuu katajasta. Ruista, humalaa, katajaa.... kuulostaako se teistäkin hyvältä?

Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%

T: Tuoksussa on heti tunnistettavia sahdin piirteitä. Makeaa banaanisuutta, kevyen rusinaista mehumaisuutta (tai oikeastaan luumukiisseliä) ja Sameaa hiivaisuutta. Hetken lasissa seisseenä tulee kitkerämpää pistävyyttä. Katajaa. Jos kunnolla nuuhkaisee, tulee alkoholisuus hieman pistävästi läpi. Sellaista käynyttä alkoholisuutta. Äkkiseltään melko kiva, mutta jää jälkeen "ihannesahdin" tuoksusta.

M: Maussa on hieman sama juttu. Ensinnäkin, suutuntuma on melko notkea, ehkä jopa hieman vetinen. Tietynlaista hiivaisuutta kyllä tuntuu (sameutta), mutta sellaista nahkeutta/samettisuutta kaipaisi lisää. Makeus ottaa heti alkuun tuntumaa, mutta muuttuu melko pian kitkeräksi. Kitkeryys on sellasta greippistä ja pistävää vihreää kitkeryyttä. Oikeastaan melko karvasta. Alussa hyvää banaanisuutta, mutta se peittyy liiankin nopeasti kitkeryyden alle. Jos alku jatkuisi reilusti pidempään ja suutuntuma olisi paksumpi, tykkäisin kovastikin. Nyt jäää esim. Presidenttisahdin jalkoihin, reilusti.

Harviestoun Ola Dubh 21 ja Orach Slie (+ Ola Dubh 12)

Kas, päästään suosikkitouhuni äärelle, kun makusteluun otetaan muutama viskiaiheinen olunen. Hieman onkin vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kyseisen panimon oluita olen maistanut – tai no, melkeinhän pääsin näistä toista (Orach Slie) maistamaan viime kesänä mökillä, mutta pullo otti ja kaatui pitkin rantaviivoja valokuvauksen aikana.

Aiemmin olen maistanut kuutta eri Harviestounin Ola Dubh -sarjalaista (Gaelin kielellä musta öljy), jonka oluet on kypsytetty tynnyreissä, joissa aiemmin on kypsytety Highland Parkin viskiä. Sarja sai alkunsa vuonna 2007 ja oli ensimmäinen olut, jonka pullot olivat numeroituja ja kypsytetty tietyn viskitislaamon tynnyreissä. Näiden oluiden pohjana on Old Engine Oil -porter, joka on pantu 10,5%:ksi. Niissä on käytetty humalina Galenaa, East Kent Goldingsia ja Fugglesia. Katkerot on luokkaa IBU 40.

Otsikon oluista ensimmäinen ja viimeinen kuuluu kyseiseen Ola Dubhin -sarjaan ja tällä kertaa maistamani uutuus on saanut kypsyä tynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 21-vuotiasta viskiä. Näissä tynnyreissä se sai viettää 6kk ennen pullotustaan. Limited edition, eli valmistettu rajallinen erä. Tätä vertaan juuri Alkon valikoimiin tulleeseen 12-versioon, joka nimensä mukaan on kypsytetty entisissä HP12yo tynnyreissä. Tarkemmat kuvaukset jää toiseen kertaan, kun tätä on jo aiemmin maistanut.

Toinen uutuus näistä onkin sitten hieman erilainen. Nimittäin kyseinen olut on tyyliltään tynnyrikypsytetty lager-olut. Se mikä tästä tekee hyvin mielenkiintoisen tynnyrikypsytyksen lisäksi, on fakta, että tynnyreissä joissa olut on kypsytetty, on aiemmin kypsytetty Glenfarclasin viskiä. Hieno tislaamo ja hienoja elegantteja viskejä (varsinkin vanhemmat). Glenfarclas tunnetaan hyvin sherrytynnyreissä kypsytetyistä viskeistään, joten pieniä sherrytynnyrin tuomia vivahteita saattaa olla odotettavissa.

Orach Slie kuuluu limited edition -sarjaan, joita pannaan pieniä eriä kerrallaan. Nimi Orach Slie tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa kultaista nektaaria (golden nectar). Oluen pohjana on käytetty Harviestounin Schiehallionia, jota on tuunattu hieman eri humalilla (Challenger, Hersbruker, Celei, Bobek) ja vahvemmalla alkoholiprosentilla. Humalista irtoaa IBU 34 lukemat.

Harviestoun Orach Slie, 6% (Feb 2014)

T: Alkuun hieman "tavallinen", kevyet aromit eivät pääse oikeuksiinsa ja aavistuksen metallinen tuntu häiritsee, mutta lasissa ajan myötä alkaa kauniit makeat ja tammiset aromit muodostumaan kivasti. Hyvin herkkä ja vahvan maltainen. Aromeja joutuu melko tarkkaan metsästämään. Hyvin kevyt viljainen humaluus on mukana.

M: Suutuntuma on lagermainen, kevyehkö ja maltainen. Vetisyys ei onneksi tätä vaivaa. Lämmetessä makeahko aromikkuus tulee esille ja kevyt humaluus tuo täyteläisyyttä katkeruudellaan. Hienostunut. Keskivaiheen jälkeen on tammitynnyrin tuomaa mausteisuutta havaittavissa. Perustuntuma on kuitenkin laadukkaan laagerin tyyppinen.

Harviestoun Ola Dubh 21, 8% 

T: Alussa olen havaitsevinani turvetta selkeästi. Pahhteista leipäisyyttä ja turvesavua. Savu on sellaista tarttunutta puusavua. Lasiajan päästä tuoksu kuitenkin monipuolistuu ja esille tulee paahdettujen maltaiden kahvisuutta ja suklaisuutta.

M: Maussa on leipäisän suolaista ja tumman suklaan makua. Viileänä hieman sulkeutunut, mutta lämmetessään mausteisuus nostaa päätään. Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Paahteisuus on sopivalla tasolla, eikä jätä palaneen tuntua. Maltaisuus on runsasta ja siinä on turpeistetun ohran vivahde. Kevyestä suolaisuudesta ja turpeestä tulee mieleen soijakastike. Jälkimaku on maltainen ja paahtunut. Ehkä aavistuksen yksinkertainen ja lyhyt.

Orach Slie oli ehkä hienoinen pettymys. Tältä panimolta (etenkin näiltä tynnyrikypsytetyiltä) on tottunut odottamaan suurta herkkua, mutta tämän kohdalla ei suupielet kääntyneet korviin asti. Hienostunut ja maukas, mutta loppujen lopuksi "vain" laadukkaan lager-oluen makumaailma (hyvin kevyillä vivahteilla). Ola Dubh 21 lunasti melkein odotukset, mutta ei yltänyt parhaiden joukkoon (18 ja 30). Verratessa tätä Ola Dubh 12 -versioon, on 12 suolaisempi ja savuisempi. Runkokin on ehkä hieman vaisumpi ja ohuempi. Muistelin 12 olevan paksumpi ja hieman makeamman. Paranee lämmetessä ja lasiajan jälkeen.

Bunnahabhain kotitasting 11/2014

Mietittiin kaveriporukalla taas kotimaistelulle teemaa ja melko pian törmäsin Bunnahabhain pulmaan. Tästä tislaamosta on liian iso aukko yleisviskisivistyksessäni. En ole aiemmin ollut yhdessäkään bunnan maistelussa ja muutoinkin maistelut jääny hyvin vähäiselle kyseisen tislaamon kohdalla. Tällä kotisetillä paikataan hieman tilannetta ja kokemuksien perusteella täytyy kyllä ehdottomasti ottaa joskus toinenkin setti alle.

Kirjallisuuden mukaan Bunnahabhain on perustettu vuonna 1881 ja sen omistaa Burn Stewart Distillers. Tislaamo tunnetaan Islayn vähemmän savuisena tislaamona, tai oikeastaan yhtenä turpeettomana tislaamona, vaikka vuosittain myös turvesavuista viskiä valmistetaankin. Vuonna 2014 tuotanto oli noin 2 miljoonaa litraa, joista turpeisen viskin osuus (noin 35ppm) oli noin 20%.

Maistoon olisi voinut ottaa perusvalikoiman 12-, 18- ja 25-vuotiaat, mutta tällä kertaa päädyin valitsemaan suurimmaksi osaksi IB-pullotteita. Noista bunnan perusvalikoiman tuotteista oikeastaan yksikään ei ole liiemmin säväyttänyt. Yksi uutuus tislaamopullote tuli kuitenkin maisteluun, Bunnahabhain Ceobanach. Tämä on niitä turpeistettuja viskejä, joita tislaamolta löytyy varsinkin travel retail NAS-pullotteina.

Bunnahabhain Ceobanach (smoky mist) on siis raskaasti turpeistettu ja julkaistiin juuri hiljattain small batch -julkaisuna maailmanlaajuisesti. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä koko ikänsä. Vastaavanlaisia on nähty aiemminkin Toiteach- ja Cruach-Mhona -versioina. Nämä kaikki ovat raskaammin turpeistettuja viskejä.

OB-bunnan lisäksi valikoitui neljä muuta viskiä, jotka kaikki olivat IB-pullotteita ja kolme näistä yli 20-vuotiaita. Ennen viskejä avattiin makuaisteja Alkon hyllyille saapuneella Harviestounin Old Engine Oililla. Tämä oli jälleen oikein maistuva porter, tuoreella leipäisyydellään, kevyen mausteisella maltaisuudellaan ja sopivalla kahvisella paahteella. Maku oli hyvin tasapainoinen.

Viskeistä homman avasi joukon mahdollisesti nuorin ja sherryisin viski, Bunnahabhain 9yo (The Ultimate Selection Cask). Van Weesin pullottama single cask -pullote, joka on kypsynyt 1st fill-sherrytynnyreissä. Kakkosena oli vuorossa hyppäys parikymppisiin, joista ensimmäisenä Meadowside Blendingin, The Maltman 1990/2012. Tämä oli 21-vuotias ja täysin sherrytynnyrikypsytetty viski. Tämän ikätoveri, 1991 Duncan Taylor Dimensions, nautittiin kolmantena viskinä. Tynnyrivahva, värjäämätön, UCF ja todennäköisesti täysin ex-bourbontynnyreistä.

Neljännen viskin kohdalla hyppäys muutamaa vuotta vanhempaan, 23yo 1989 Great Cask Seriesiin. Setin vanhin viski, joka on pullotettu Whiskysite.nl-viskikaupan valikoimiin. Tämä on täysin ex-bourbonkypsytetty yhden tynnyrin tuotos. Alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta tynnyrivahvuinen.

Maistelujärjestys: vasemmalta oikealle

Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%

T: Selkeä sherryisyys. makeaa viinistä hedelmäisyyttä. Hieman levoton ja nuorekas luonteeltaan.
rypäleisyyttä ja suklaata. viinisyys hallitsee. Lasissa seisseenä tulee vahvaa mokkaisuutta.

M: Maussa myös vahvaa ja makeaa sherryisyyttä. Vaaleaa suklaata, luumua ja rusinaa.
Makea sherry hallitsee. Maussa ei nuoruus tunnu niin selkeästi kuin tuoksussa. Jälkimaku hieman lyhyt.

Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%

T: Hieman kellarimaista fiilistä. Tunkkaista pölyisyyttä. Oloroso-sherryn kuivaa hedelmää ja miedosti kumia. Sitruunan kuorta ja maltaisuutta. Pölyistä.

M: Voimakkaampi ja sitruksisempi alku. Maltaisuutta enemmän ja aavistus turpeisuutta. Sherry on hyvin piilossa, vaikka tuokin kevyttä makeutta ja hedelmää. Jälkimaussa sitruksista bourbonmaista tynnyrimäisyyttä. Laadukkaan oloinen viski, muttei erityinen.

Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%

T: Tässä on iäkkäämpää tuntua. Kellarimaisuutta ja pölyistä mentholisuutta. Hieman mineraalisuuttakin. Lakritsia ja ripaus yrttisyyttä. Viinimarjapensaan lehteä. Tähän mennessä kivoin tuoksu.

M: Nam. Tämähän on hyvää. Mentholia, minttua ja herukkaa. Mukava lehtisyys. Jälkimaku mukavan mausteinen ja herukkainen. Pitkä ja tasapainoinen.

Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%

T: Tässä on samaa iäkästä tuntua kuin edellisessä. Pölyistä kellarisuutta, mietoa herukkaa ja pölyistä maltaisuutta. Alun jälkeen tuoksu itseasiassa muuttuu nuorekkaammaksi.

M: Maku alkaa maltaisena ja hieman mineraalisena metallisuutena. Yksinkertaisempi makuprofiili. Jälkimaussa hyvää herukanlehteä ja mietoa lakritsia. Hieman on myös sitruunan kuorta. Ei niin hyvä kuin edellinen.

Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%

T: Pum. Turvetta, savua ja palanutta puuta. Selkeä palaneen puun tuoksu. Lasia pyöriteltäessä tulee makeampaa maltaista savuisuutta. Nuorekasta savua. Hieman saippuaista kirpeyttä.

M: Turve tulee ykkösenä myös maussa. Jotenkin saippuainen sivumaku. Sitruunaa, greippiä ja mallasta. Jonkin verran toffeeta ja multaisuutta. Nuoren oloinen. Jälkimaussa makeaa lakua. Melko simppeli.

Järjestykseen laitettuna paremmuusjärjestys olisi:

1. Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
2. Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
3. Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%
4. Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
5. Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%