Longmorn 1996 17yo, Cask #105084 (The Ultimate)

Silloin tällöin saatat kuulla viskiharrastajan suusta sanan sherryjyrä (kuten hiljattain omastanikin). Olen kuullut tätä kuvausta liitettävän moneen Glenfarclasin OB peruspullotteeseen ja esim. Aberlourin 18-vuotiaaseen. Itse en miellä yhtäkään Glenfarclasin OB-pullotetta sherryjyräksi. Tai jos edellämainitut ovat sherryjyriä, niin silloin nyt maistossa oleva viski on sherrypommi, tai suorastaan sherrymonsteri.

Longmornilta ei tislaamopullotteita näe tulvaksi asti – nykyään ainoita saatavilla olevia lienee vuonna 2007 markkinoille tullut 16-vuotias. Se korvasi 15-vuotiaan pullotteen, joka tietääkseni oli suositumpi kuin uudempi 15-vuotias. Sen sijaan sekoitteissa Longmorn on merkittävämpi viski – ainakin Chivas Regal, Royal Salute ja Something Special sisältää kyseistä viskiä. Samoin myös IB-pullotteita kyllä arvostetaan viskihörhöjen keskuudessa, etenkin vahvasti sherryisiä.

Van Wees on hollantilainen pullottaja, jonka käsialaa on tämä The Ultimate -sarjan pullote. Tarkemmin ottaen on kyseessä tynnyrivahva ultimatelainen, jonka sisältä löytyy Longmornin viskiä. Kun pullon sisällön näkee, tai pelkän pullonkin, ei varmaan kahta kertaa tarvitse miettiä minkälaisessa tynnyrissä viski on viettänyt seitsemäntoista vuoden kypsytyksensä. Pullosta löytyy tynnyrimerkintä #105084, joten kyseessä on single cask -pullote yhdestä sherrytynnyristä, josta saatiin pullotettua 594 pulloa (siis sherry butt).

Longmorn 1996/2014 17yo Cask Strenght, cask# 105084 (The Ultimate), 59%

Tuoksussa on alussa punaista voimakasta sherryisyyttä, joka tulee mielestäni enemmän PX-sherryn luonteesta. Lasiajan jälkeen tulee runsaasti paahteista mokkaisuutta, tummaa suklaata ja kuivattuja hedelmiä. Nahkaisuutta ei erityisemmin. Taustalla neilikkaista ja taatelimaista maustekakkuisuutta sekä paahdettua rypäleisyyttä. Intensiivinen ja puolikuiva sherryjyrä, jossa sherryisyys on hyvänkaltaista.

Maku on ilman vettä voimakas ja intensiivisen sherryinen. Mahtava sherryjyrä. Makeaa ja kuivaa vuorotellen. Taatelia, rusinaa, luumua, suklaata ja kuivaa nahkaisuutta. Sherryisyys on puolikuivaa Oloroson ja PX:n välimaastosta. Muistuttaa paljon Glendronachin Parliamentia. Suutuntuma kuivuu loppua kohden. Pitkä tumman sherryinen jälkimaku. Vesi tuo kirpeyttä hedelmäisyyteen. Voimakkaan maukas sherrypommi!

Bunnahabhain kotitasting 11/2014

Mietittiin kaveriporukalla taas kotimaistelulle teemaa ja melko pian törmäsin Bunnahabhain pulmaan. Tästä tislaamosta on liian iso aukko yleisviskisivistyksessäni. En ole aiemmin ollut yhdessäkään bunnan maistelussa ja muutoinkin maistelut jääny hyvin vähäiselle kyseisen tislaamon kohdalla. Tällä kotisetillä paikataan hieman tilannetta ja kokemuksien perusteella täytyy kyllä ehdottomasti ottaa joskus toinenkin setti alle.

Kirjallisuuden mukaan Bunnahabhain on perustettu vuonna 1881 ja sen omistaa Burn Stewart Distillers. Tislaamo tunnetaan Islayn vähemmän savuisena tislaamona, tai oikeastaan yhtenä turpeettomana tislaamona, vaikka vuosittain myös turvesavuista viskiä valmistetaankin. Vuonna 2014 tuotanto oli noin 2 miljoonaa litraa, joista turpeisen viskin osuus (noin 35ppm) oli noin 20%.

Maistoon olisi voinut ottaa perusvalikoiman 12-, 18- ja 25-vuotiaat, mutta tällä kertaa päädyin valitsemaan suurimmaksi osaksi IB-pullotteita. Noista bunnan perusvalikoiman tuotteista oikeastaan yksikään ei ole liiemmin säväyttänyt. Yksi uutuus tislaamopullote tuli kuitenkin maisteluun, Bunnahabhain Ceobanach. Tämä on niitä turpeistettuja viskejä, joita tislaamolta löytyy varsinkin travel retail NAS-pullotteina.

Bunnahabhain Ceobanach (smoky mist) on siis raskaasti turpeistettu ja julkaistiin juuri hiljattain small batch -julkaisuna maailmanlaajuisesti. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä koko ikänsä. Vastaavanlaisia on nähty aiemminkin Toiteach- ja Cruach-Mhona -versioina. Nämä kaikki ovat raskaammin turpeistettuja viskejä.

OB-bunnan lisäksi valikoitui neljä muuta viskiä, jotka kaikki olivat IB-pullotteita ja kolme näistä yli 20-vuotiaita. Ennen viskejä avattiin makuaisteja Alkon hyllyille saapuneella Harviestounin Old Engine Oililla. Tämä oli jälleen oikein maistuva porter, tuoreella leipäisyydellään, kevyen mausteisella maltaisuudellaan ja sopivalla kahvisella paahteella. Maku oli hyvin tasapainoinen.

Viskeistä homman avasi joukon mahdollisesti nuorin ja sherryisin viski, Bunnahabhain 9yo (The Ultimate Selection Cask). Van Weesin pullottama single cask -pullote, joka on kypsynyt 1st fill-sherrytynnyreissä. Kakkosena oli vuorossa hyppäys parikymppisiin, joista ensimmäisenä Meadowside Blendingin, The Maltman 1990/2012. Tämä oli 21-vuotias ja täysin sherrytynnyrikypsytetty viski. Tämän ikätoveri, 1991 Duncan Taylor Dimensions, nautittiin kolmantena viskinä. Tynnyrivahva, värjäämätön, UCF ja todennäköisesti täysin ex-bourbontynnyreistä.

Neljännen viskin kohdalla hyppäys muutamaa vuotta vanhempaan, 23yo 1989 Great Cask Seriesiin. Setin vanhin viski, joka on pullotettu Whiskysite.nl-viskikaupan valikoimiin. Tämä on täysin ex-bourbonkypsytetty yhden tynnyrin tuotos. Alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta tynnyrivahvuinen.

Maistelujärjestys: vasemmalta oikealle

Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%

T: Selkeä sherryisyys. makeaa viinistä hedelmäisyyttä. Hieman levoton ja nuorekas luonteeltaan.
rypäleisyyttä ja suklaata. viinisyys hallitsee. Lasissa seisseenä tulee vahvaa mokkaisuutta.

M: Maussa myös vahvaa ja makeaa sherryisyyttä. Vaaleaa suklaata, luumua ja rusinaa.
Makea sherry hallitsee. Maussa ei nuoruus tunnu niin selkeästi kuin tuoksussa. Jälkimaku hieman lyhyt.

Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%

T: Hieman kellarimaista fiilistä. Tunkkaista pölyisyyttä. Oloroso-sherryn kuivaa hedelmää ja miedosti kumia. Sitruunan kuorta ja maltaisuutta. Pölyistä.

M: Voimakkaampi ja sitruksisempi alku. Maltaisuutta enemmän ja aavistus turpeisuutta. Sherry on hyvin piilossa, vaikka tuokin kevyttä makeutta ja hedelmää. Jälkimaussa sitruksista bourbonmaista tynnyrimäisyyttä. Laadukkaan oloinen viski, muttei erityinen.

Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%

T: Tässä on iäkkäämpää tuntua. Kellarimaisuutta ja pölyistä mentholisuutta. Hieman mineraalisuuttakin. Lakritsia ja ripaus yrttisyyttä. Viinimarjapensaan lehteä. Tähän mennessä kivoin tuoksu.

M: Nam. Tämähän on hyvää. Mentholia, minttua ja herukkaa. Mukava lehtisyys. Jälkimaku mukavan mausteinen ja herukkainen. Pitkä ja tasapainoinen.

Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%

T: Tässä on samaa iäkästä tuntua kuin edellisessä. Pölyistä kellarisuutta, mietoa herukkaa ja pölyistä maltaisuutta. Alun jälkeen tuoksu itseasiassa muuttuu nuorekkaammaksi.

M: Maku alkaa maltaisena ja hieman mineraalisena metallisuutena. Yksinkertaisempi makuprofiili. Jälkimaussa hyvää herukanlehteä ja mietoa lakritsia. Hieman on myös sitruunan kuorta. Ei niin hyvä kuin edellinen.

Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%

T: Pum. Turvetta, savua ja palanutta puuta. Selkeä palaneen puun tuoksu. Lasia pyöriteltäessä tulee makeampaa maltaista savuisuutta. Nuorekasta savua. Hieman saippuaista kirpeyttä.

M: Turve tulee ykkösenä myös maussa. Jotenkin saippuainen sivumaku. Sitruunaa, greippiä ja mallasta. Jonkin verran toffeeta ja multaisuutta. Nuoren oloinen. Jälkimaussa makeaa lakua. Melko simppeli.

Järjestykseen laitettuna paremmuusjärjestys olisi:

1. Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
2. Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
3. Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%
4. Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
5. Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%