VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 8: The Mighty Highland Park

Näin on takana yksi parhaista maisteluistani, jonka järjesti Viskin Ystävien Seura. Kyseinen maistelu, iäkkäät harvinaisuudet, oli kahdeksas laatuaan ja järjestettiin Helsingissä Groteskin kellarissa. Viimeksi otin osaa viidenteen osaan tästä sarjasta, jossa maisteltiin tuoloin herkullisia Lagavulineja. Raporttia pääset lukemaan täältä: VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 5: Lagavulin strikes back.
Lähellä oli jäädä tämä maistelu välistä, sillä hommahan myytiin loppuun varsin nopeasti. Itse taisin vastata osallistumisestani n. 20 minuutin viiveellä ja pääsin varasijalle 2. Onneksi useamman päivän päästä tästä tuli kysely, että vieläkö kiinnostaa ja tottahan toki tuo kiinnosti. Ei näin erikoisia viskejä pääse maistelemaan kovin usein. Tämä oli omalla kohdallani toinen kerta kun osallistun VYS:n järjestämään maisteluun. Edelleen olen sitä mieltä, että hyvin on järjestelyt ja muu oheistoiminta järjestetty. Kiitos siitä.

Tähän kahdeksanteen osaan iäkkäitä ja harvinaisia viskejä, kuului vanhin koskaan VYS:n maisteluissa mukana ollut viski (tislausvuodeltaan, 1933). Kypsytysvuosiltaan koko setin keskiarvo oli huikeat 26-vuotta. Huh! Kuten tastingin vetänyt viskiguru, senior brand ambassador Martin Markvardsen sanoi, harvoin tulee aloitettua tastingiä 25-vuotiaalla viskillä. Jokaista juomaa oli tarjolla 2cl annokset, paitsi 40yo, jota oli hieman vajaampi annos johtuen pienestä hävikistä. Tätäkin tosin sai muistaakseni jopa 1,8cl. Paikka oli tuttu jo entuudestaan ja ajoi ihan hyvin asiansa tälläkin kertaa. Onhan tuo hieman ahdas ja pieni miinus on myös kahtia jaettu porukka, mutta tiettyä tunnelmaa siellä on. Tällä kertaa olin ns pääsalissa 19 muun maistelijan kanssa. Settiin kuuluneet viskit näet alla VYS:n mainosbannerista otetusta kuvarajauksesta.

Setin tosiaan veti kunnialla itse Highland Parkin senior brand ambassador Martin Markvardsen. Tämä oli itselleni toinen kerta kaverin vetämässä maistelussa ja etukäteen tiesin, että ainakaan faktaa ja huumoria ei tarinoista tule puuttumaan. Viimeksi pääsin nauttimaan Martinin kertomuksista UISGE2014-tapahtumassa. Alkutarinaa kunnellessa avasin oman maistelun Brooklyn Breweryn lagerilla, jolla sai hieman suuta valmisteltua illan koitoksiin. Brooklyn maistui muuten paremmalta kuin muistinkaan muutaman ensisiemauksen jälkeen. Maltaisuus tuntui hyvältä.

Martin kertoi alkuun hyvin lyhyesti tislaamon historiasta ja muuta yleistä tarinaa, joista osa oli samaa mitä kuulin edellisessä maistelussa. Kaverihan vetää n. 250 maistelua ja tapahtumaa vuodessa joka on aika käsittämätön määrä. Ja nytkään mistään kertauksesta ei voinut puhua, sillä suurin osa täällä kuulemastani oli minulle uutta. Historian lisäksi kerrotiin maltaiden tuottamisesta ja laadusta, turpeen tuotosta ja tavasta käyttää sitä, sekä tynnyreiden käyttötavoista ja kuljetuksita ym. (etenkin sherry). Tapa jolla Martin vetää nämä tastingit on upea. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä huumorilla höystetyllä faktalla.

Setti aloitettiin 25-vuotiaista ja siirryttiin kaavalla 30, 17, 20 ja 40yo. Ensimmäiset kolme olivat viskejä, joissa on käytetty sekoitusta omista ja vieraista maltaista. Ne olivat lähes turpeistamattomia ja enemmän tai vähemmän sherrypohjaisia pullotteita. Jälkimmäiset kolme (17, 20 ja 40) olivat täysin tislaamon omasta mallastetusta ohrasta, jota tislaamo tänäkin päivänä tuottaa noin 20-25% tarpeistaan. 17- ja 20-vuotiaat olivat lisäksi jokseenkin turpeisempia ja sherryttömämpiä, kuin ensimmäiset kolme. Viimeisenä maisteltiin setin vanhus, joka oli tummempi ja utuisempi kuin mikään muu setissä.

Alla hieman kommenttia miltä nämä viskit tuntuivat omasta mielestäni. Mainittakoon, että annoskoot oli tosiaan sitä 2cl luokkaa, joten nootit on hyvin kevyin perustein kirjatut. Tietysti rinnakkainvertailumahdollisuus toi lisäarvoa maisteluun.

Highland Park 25yo, b:2004,  50,7%

Kylmäsuodattamaton ja väriaineeton, sekoitus omia ja vieraita maltaita, tynnyrivahvuinen.  

T: Hunajavahaa, nahkaa ja erityisen mokkaisa. Synkän suklaamausteinen. Hyvähän tämä. Tiettyä paahteisuuttakin löytyy. Hitusen happamaa Marsipaania. Ihan hyvä tuoksu. 

M: Pientä kihelmöintiä ja mausteisuutta. Jotakin yrtti ja lakritsi fiiliksiä. Hyvin sherryvaikutteita. Jälkimaussa mausteisuutta. Semipitkä. Sanoisin että ihan hyvä näin heti aloitukseksi.

Highland Park 25yo, b:1998 53,3%

Ensimmäinen 25yo, jota HP tehnyt. Hieman vähemmän first-fill sherryä kuin edellisessä.

T: Tuoksussa sherry on paljon kuivempaa ja alkuun hieman piilommassa kuin edellisessä. Se ei ole myöskään niin mausteista. Hieman kirpeää hedelmäisyyttäkin on. Aika erilainen kuin edellinen. Pistävämpi. Hunajavahaa ja muskottia. Tykkäsin enemmän edellisestä. 

M: Huomattavan kuivempaa sherryisyyttä. Pähkinäisempiä piirteitä, josta tulee sellainen kuivahtavan pisteliäs fiilis. Hunajavahaa, punaviinimarjaa ja hieman hapanimelää. Jälkimaku kuiva ja nahkea. Semipitkä. Tämä on hyvin erilainen kuin edellinen, tiukempi ja kuivempi. Pointsit menee edelliselle näistä kahdesta. 

Highland Park 30yo, b:2005 48,1%

Ei cask strenght, ensimmäinen 30yo HP:lla, 100% refill sherry cask.

T: Tuoksussa tuli ihan ensimmäiseksi etäisesti mieleen humala-aromisointi!? Siis hieman samaa vivahdetta. Jokin yrtti ehkä? Pölyisempi kuin 25:t. Jotenkin vanhanaikaisempi. Hieman kukkaisuutta taustalla. Taas erilainen kuin edelliset. Tiettyä öljyisyyttä mitä edellisissä ei ollut. On kyllä hyvä. Tämän tuoksu kiilaa kärkeen.

M: Nyt päästiin pehmeämpään suuntaan. Öljyisyys on herkullista. Vahamaista vanhaa mokkaa. Tammitynnyristä on irronnut hienoa mausteisuutta. Vanhaa petsattua puuta. Hentoja vivahteita jälkimaussa. Paras maku tähän asti. 

Highland Park 17yo, d:1958 43%

Näitä tehtiin lähinnä tilaustyönä esim Italialle perusvalikoiman sijaan.Mahdollisesti refill cask European oak. 

T: Toffeisempaa ja lämpimämpää maltaisuutta. Mallas on hyvin läsnä. Tuo hieman puuroisuuttaa hyvällä tavalla. Hienoisesti turvettakin piilossa. Herukkaa. Puhtaaampi, turpeisempi (tosin hyvin vähän) ja kevyempi kuin kaikki edelliset.

M: Pehmeää lehtimäistä pensasmaisuutta. Erikoinen. Kevyttä, ruohoista ja maltaista. Herukkaisuus on tässä vahvasti esillä (kuvittele syöväsi kosteaa mustaviinimarjan pensaan lehteä). Jälkimaku on myös herukkainen ja hieman multainen. Kokonaisuudessaan kevyempi tapaus kuin edelliset. Ihan ok kategoriaan itselläni. 

Highland Park 20yo, d:1956 43%

T: Jonkin verran samaa kuin 17yo. Maltaista ja öljyistä keveyttä. Ruohoisaa ja hentoa turvetta. Jotakin liimamaista (ei pahalla). Hieman rauhallisempi kuin 17yo.

M: Tässä herukka ja lehtimäisyys ei ole niin vahvasti läsnä kuin edellisessä. Samaa tosin löytyy. Maanläheisyyyttä ja toffeisuutta. Öljyinen ja hieman turpeisempi tuntuma. Jälkimaku pyöreä ja pitkä. Tässä on aika monipuolisesti makua. Oikein tasapainoinen. Hyvä. 

Highland Park 40yo b:1973 43%

Hyvin harvinainen "before war" viski. Keraaminen pullo. Pullossa haihtumista oli vain desin verran. Näitä pullotettiin lähinnä tilaustyönä ja tämäkin oli pullotettu Italiaan.

T: Vau! Tässä on kyllä uskomattoman hyvä tuoksu. Taitaa olla miellyttävimpiä tuoksuja mitä on vastaan tullut. Tumma, samea, hyvin vanha ja mystinen. Hyvin vanhaa kyllästettyä puuta, jotakin vanhaa vahaa ja hieman eksoottisia hedelmiä. Rommissa uitettuja hedelmiä. Vau! Tarvitseeko mainita, että pirun hyvä.

M: Nam. Hyvin erityinen. Kuivatut hedelmät ovat aivan upean herkullisesti esillä. Taustalla mokkaa, suklaata ja mausteisuutta. Hienosti myös paahteista maltaisuutta. Jälkimaku pehmeän herkullinen, mutta hieman lyhyt. Puu tulee myös paahteisena tai suorastaan karamellisoituna. Vaniljasikaria. Pullosta kun nuuhkaisi niin tuli sauna ja saunan kiukaan kivi hyvin vahvasti mieleen. Tämä on erittäin herkullinen. Kliseistä, mutta kyllä tämä menee parhaiden viskien joukkoon mitä itse olen maistanut.

Loppukomentteina maistetuista viskeistä voisi mainita, että ensimmäiset kolme olivat enemmän sherrypiirteisiä, kaikki ihan hyviä ja erilaiseiä kuitenkin. Jos vertaa näitä kahta 25yo uusimpaan, niin uusimmasta löytyy enemmän puumaisempia piirteitä ja mausteisuuskin on hiukan tammisempaa. 30yo oli näistä jo hieman vanhemman oloinen ja lunasti tässä maistelussa toisen sijan.

Kolmen ensimmäisen jälkeen tuli mallasjuhla, eli maltaisuus näytteli pääosaa mukavan kevyen turpeen kera ja mukana oli herukkaisia ja kevyempiä piirteitä. Varmaankin maltaisuuden valtti oli omat maltaat. Hienoja viskejä molemmat ja näistä 20yo lunasti omalla kohdallani kolmannen sijan setistä.

Viimeisimpänä tietysti 40yo oli omanlainen kokemus. Aivan upea viski ja oli täysin nappi omaan makuuni. Tämän tuoksu enteili jo herrkua itselleni ja maku lunasti täysin tuoksun enteilyt. Setin paras viski.
Oli hieno maistelu ja hienoa että pääsin osallistumaan. Erinomainen esittelijä, erinomaiset viskit ja mukava ympäristö. Mitä sitä enempää?

Glenfarclas 105 Aged 20 Years, 60%

Hienon ja maukkaan Family Caskin jälkeen teki mieli maistaa lisää Glenfarclasin tuotantoa. Tähän asti tislaamon peruspullotteet eivät ole aiheuttaneet mitenkään erityisiä viboja, mutta muutama niistä on toki ollut ihan hyviä yksilöitä, varasinkin kun hinnat ovat tämän tislaamon kohdalla enemmän kuin kohdallaan.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihan peruspullotteesta, eikä ole kyse myöskään edellisen tapaisesta Family Cask -pullotteesta, vaan maistelussa on hyvin yleisen ja kohtalaisen suositunkin (hinta vaikuttanee suosioon) Glenfarclas 105:n isompi veli, Glenfarclas 105 20yo. Perus 105 CS:n lisäksi löytyy tämä 20-vuotias versio ja lisäksi vielä vanhempaa tislettä hakevalle 40-vuotias versio. Voidaan siis jo puhuakin 105 tuoteperheestä.

105-sarjan nimi juontaa vuodelta 1968, kun George S Grant halusi pullottaa joululahjaksi läheisilleen ja ystävilleen hyvää tynnyrivahvuista viskiä. Tämän viskin alkoholipitoisuus oli 105° Proof, joka on 60% ABV ilmaistuna brittiläiseen tyyliin. Niille jotka ei jaksa googlailla avataan kaavaa: 4/7 * 105 = 60. Tämä 20-vuotinen versio on sarjassa uusin ja sitä julkaistiin rajoitettu 4000 pullon erä.


Glenfarclas 105 Aged 20 Years, 60%

T: Toffeinen ja happaman hedelmäinen. Kuivatut hedelmät tulevat tästä hieman käyneinä/happamina ja mukana on aavistus metallisuutta. Taustalla leijailee vähäisesti nahkaa ja mokkaisia piirteitä. Alkuun myös kumisuutta. Vahvuus tuntuu ja myös alkoholi meinaa pistellä läpi. Edellinen 1988 Family Casks oli paljon miellyttävämpi tuoksultaan. Ikää ei tästä mielestäni kauheasti huomaa ja tuntuu että tuoksu sulkeutuu polttavan voimakkuuden alle. Pitäisi maistella rinnakkain perus 105, jotta huomaisi paremmin ikäeroa.

M: Alkuun suuta kuivattavaa käynyttä hedelmää ja lääkettä. Luumua ja vanhoja punaisia viinirypäleitä. Mukana hieman metallisuutta ja kumia, jotka heikentävät makuelämystä. Jälkimausta löytyy mukavempia elementtejä kuten suklaata ja rusinaa, mutta hyvin sulkeutuneena. Etiketissä oleva 60% myös tuntuu (ja polttelee) hieman liikaakin. Suutuntuma on aika haastava ja tämä suorastaan huutaa vettä. Vesi muuttaa suutuntumaa kermaisammaksi ja muutenkin miellyttävämmäksi. Makumaailma muuttuu aavistuksen nahkaisemmaksi ja käyneet hedelmät ylikypsiksi. Jälkimaussa on hieman marjainen (punaisia) tunnelma.

Hankala viski. Melkein liiankin hankala ja voimakas (huonolla tavalla). Täytyy myöntää, että tämä menee omalla kohdallani "tavallisten" Glenfarclasien joukkoon ja ehkä alemmaksikin. Täten mielestäni ei ole mitään järkeä maksaa tällaisesta kolminkertaista hintaa, kuin mitä esim. perus 21-vuotiaasta. Vedellä viski muuttuu huomattavasti nautittavammaksi, mutta siltikin fiilikset jää mielestäni pettymykseksi.

Glenfarclas The Family Cask 1988, 56,3%, cask# 7033

Viileän, mutta aurinkoisen kevään kupeeseen sopii hyvin sherryinen viski. Kokemusten perusteella, hyvää sherryistä viskiä on tarjolla Glenfarclasilta "perhetynnyreistä". Viimeksi tosin tuli maistettua tästä sarjasta 1996/2011 cask#1306, joka ei ihan niin paljoa miellyttänyt siitä löytyneen sivumaun takia, joka muistutti jotakin leväistä kalaa. Onneksi kuitenkin lähes kaikki muut yksilöt jota Family Cask -julkaisuista olen maistanut ovat olleet hyviä.

Odotukset ehkä jokseenkin korkeammalla kuin yleensä, mutta nöyrin mielein lähdin siis kohti seuraavaa yksilöä kohti, joka on vuodelta 1988. Tämä 80-luvun lopulla tislattu viksi on saanut kypsyä 19-vuoden ajan sherry butt -tynnyrissä, jonka jälkeen se on pullotettu täydessä voimissaan ja sellaisenaan vuonna 2007. Tämä on sarjan ensimmäinen 1988 tislattu, toinen tynnyrinumerolla 821 on julkaistu syksyllä 2013. Väri enteilee kypsää ja herkullisen pehmeää sherryisyyttä ja on haalemapi kuin edelliset maistamani verrokit.

Glenfarclas The Family Cask 1988/2007, 56,3%, cask# 7033

T: Tästä huomaa heti iän tuomaa monimuotoisuutta. Rikas, aromikas ja maltaisan täyteläinen. Sherryn vaikutteita hienostuneesti. Maitokaakaomaisia ja taatelisia sävyjä. Upea. Tuoksu tuo mieleen sherrytynnyrin ja parhaimpien bourbontynnyreiden tuomaa tasapainoista sekoitusta. Tummemman ja suklaisen kuoren alta tulee myös kypsempää hedelmää ja marmeladia (appelsiini ja persikka). Lasissa runsaan ajan kuluttua hienoa maitokahvin ja vaniljan aromeja. Tykkään paljon.

M: Maku on hyvin samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Alkuun silkkistä marmeladin ja maitosuklaan sekoitusta, jonka mukana tulee maltaisuutta, vaniljaisia kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa ja rusinaa) ja hennon vahaista hunajaa. Suutuntuma ei ole paksu, mutta ei missään nimessä vetinenkään. Täyteläinen. Syvyyttä löytyy mainiosti. Kermatoffeen ja maitokahvin kerroksia paljastuu ajan myötä. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen.

Tässä viskissä on hyvin kaunis sherrykypsytys. Sherry ei jyrää lainkaan, vaan on alusta loppuun nätisti läsnä. Suutuntuma on sopivan runsas ja syvyyttä löytyy koko matkalta. Kuivakakun mausteisuus miellytti. Hienosti tasapainoinen, ei kumia tai muita huonoja sivumakuja. Hieno viski.

Lammin Sahti, 7,5%

Varaslähtö kesään! Nyt on lasissa Lammilaista tummahkoa, eli Lammin Sahtia. Pienoinen juhlan hetki, sillä jos ei ravintoloihin eksy, niin Sahtia ei noin vain saakaan joka kaupasta. Varsinkaan, jos haluaa jotakin muuta kuin Finlandia Sahtia. Nyt kuitenkin tuli oiva tilaisuus poiketa Kankaanpään mökkireissulta kotiapäin ajellessa sellanien 60km lenkki Lammin kautta ja noukkia pari pulloa herkkua kotiin. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun poikkesin Lammilla päin.

Alunperin tarkoitus oli ostaa sahtia mökille mukaan (paras mökkisanuajuoma), mutta reittivalinta ei oikein suosinut suunnitelmia, joten oli tyytyminen muihin oluisiin. Takasinpäin ajellessa houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi suosivamman reittivalinnan vuoksi ja nyt sen ansiosta tavallinen arkilauantai muuttuukin sahtilauantaiksi. Kohtuudella tietenkin. Viimeksi on lasissa ollut Pyynikin Presidenttisahti (mökilläkin), joka osoittautui erinomaiseksi ja hieman runsaammaksi/rapsakammaksi sahdiksi.

Lammin Sahtia saa ostettua Lammin Alkosta, tosin sitä saa sitten litkiä hieman enemmän, sillä minimikoko tilaukselle on 10 litraa. Hintaa tälle kertyy 15,90 e/l. Pienempinä määrinä vaihtoehdoksi tulee noutaa pullo tai pari Tuuloksesta Sipen saluunasta/Pekan puodista (Kauppakeskus Tuulonen, Tuulosentie 114810 Tuulos). Sieltä tätä perinteistä tummahkoa saa 0,5-3-litran kokoluokissa. Kannattaa toki muistaa, että sahti ei säily kovin kauaa (1-3 viikkoa) ja kesällä kannattaa varata kylmälaukkua mukaan etenkin pidemmälle matkalle.

Lammin Sahti, 7,5%

T: Aaah, alkuun paahteisen kinuskiset ja vaniljaiset aromit tuo mieleen vohvelin. Pidemmällä nuuhkaisulla saa kiinni hiivasta ja kylmemmästä märästä metsäisestä tuoksusta. Sauna... puulla lämmitetty vanha kelohonka-sauna, joka on edellisenä iltana ollut lämmin. Rusinaa ja ruisleipätaikinaa miedon happamana. Nättiä. Tuoksu on sitä mitä hyvältä sahdilta on odotettavissa.

M: Pehmeän sameaa ja makeahkoa. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen ja utuinen. Banaaninen hiiva tulee välittömästi nielaisun jälkeen ja tuo makeutta. Tämän jälkeen avautuu taikinaisuus ja taas tulee mieleen puusauna. Raikasta ja rauhallista jälkimakua, jossa makeat rusinat ja rukiin mausteisuus jää miellyttämään pitkään. Aavistuksen vetisyyttä useamman siemauksen jälkeen.

Hyvää sahtia. Jos tykkää sahdista, niin varmasti tykkää myös Lammin Sahdista. Helppoa ja maukasta juhlajuomaa, tai niin kuin minulle, herkullista saunajuomaa.