Näin on takana yksi parhaista maisteluistani, jonka järjesti Viskin Ystävien Seura. Kyseinen maistelu, iäkkäät harvinaisuudet, oli kahdeksas laatuaan ja järjestettiin Helsingissä Groteskin kellarissa. Viimeksi otin osaa viidenteen osaan tästä sarjasta, jossa maisteltiin tuoloin herkullisia Lagavulineja. Raporttia pääset lukemaan täältä: VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 5: Lagavulin strikes back.
Lähellä oli jäädä tämä maistelu välistä, sillä hommahan myytiin loppuun varsin nopeasti. Itse taisin vastata osallistumisestani n. 20 minuutin viiveellä ja pääsin varasijalle 2. Onneksi useamman päivän päästä tästä tuli kysely, että vieläkö kiinnostaa ja tottahan toki tuo kiinnosti. Ei näin erikoisia viskejä pääse maistelemaan kovin usein. Tämä oli omalla kohdallani toinen kerta kun osallistun VYS:n järjestämään maisteluun. Edelleen olen sitä mieltä, että hyvin on järjestelyt ja muu oheistoiminta järjestetty. Kiitos siitä.
Tähän kahdeksanteen osaan iäkkäitä ja harvinaisia viskejä, kuului vanhin koskaan VYS:n maisteluissa mukana ollut viski (tislausvuodeltaan, 1933). Kypsytysvuosiltaan koko setin keskiarvo oli huikeat 26-vuotta. Huh! Kuten tastingin vetänyt viskiguru, senior brand ambassador Martin Markvardsen sanoi, harvoin tulee aloitettua tastingiä 25-vuotiaalla viskillä. Jokaista juomaa oli tarjolla 2cl annokset, paitsi 40yo, jota oli hieman vajaampi annos johtuen pienestä hävikistä. Tätäkin tosin sai muistaakseni jopa 1,8cl. Paikka oli tuttu jo entuudestaan ja ajoi ihan hyvin asiansa tälläkin kertaa. Onhan tuo hieman ahdas ja pieni miinus on myös kahtia jaettu porukka, mutta tiettyä tunnelmaa siellä on. Tällä kertaa olin ns pääsalissa 19 muun maistelijan kanssa. Settiin kuuluneet viskit näet alla VYS:n mainosbannerista otetusta kuvarajauksesta.
Setin tosiaan veti kunnialla itse Highland Parkin senior brand ambassador Martin Markvardsen. Tämä oli itselleni toinen kerta kaverin vetämässä maistelussa ja etukäteen tiesin, että ainakaan faktaa ja huumoria ei tarinoista tule puuttumaan. Viimeksi pääsin nauttimaan Martinin kertomuksista UISGE2014-tapahtumassa. Alkutarinaa kunnellessa avasin oman maistelun Brooklyn Breweryn lagerilla, jolla sai hieman suuta valmisteltua illan koitoksiin. Brooklyn maistui muuten paremmalta kuin muistinkaan muutaman ensisiemauksen jälkeen. Maltaisuus tuntui hyvältä.
Martin kertoi alkuun hyvin lyhyesti tislaamon historiasta ja muuta yleistä tarinaa, joista osa oli samaa mitä kuulin edellisessä maistelussa. Kaverihan vetää n. 250 maistelua ja tapahtumaa vuodessa joka on aika käsittämätön määrä. Ja nytkään mistään kertauksesta ei voinut puhua, sillä suurin osa täällä kuulemastani oli minulle uutta. Historian lisäksi kerrotiin maltaiden tuottamisesta ja laadusta, turpeen tuotosta ja tavasta käyttää sitä, sekä tynnyreiden käyttötavoista ja kuljetuksita ym. (etenkin sherry). Tapa jolla Martin vetää nämä tastingit on upea. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä huumorilla höystetyllä faktalla.
Setti aloitettiin 25-vuotiaista ja siirryttiin kaavalla 30, 17, 20 ja 40yo. Ensimmäiset kolme olivat viskejä, joissa on käytetty sekoitusta omista ja vieraista maltaista. Ne olivat lähes turpeistamattomia ja enemmän tai vähemmän sherrypohjaisia pullotteita. Jälkimmäiset kolme (17, 20 ja 40) olivat täysin tislaamon omasta mallastetusta ohrasta, jota tislaamo tänäkin päivänä tuottaa noin 20-25% tarpeistaan. 17- ja 20-vuotiaat olivat lisäksi jokseenkin turpeisempia ja sherryttömämpiä, kuin ensimmäiset kolme. Viimeisenä maisteltiin setin vanhus, joka oli tummempi ja utuisempi kuin mikään muu setissä.
Alla hieman kommenttia miltä nämä viskit tuntuivat omasta mielestäni. Mainittakoon, että annoskoot oli tosiaan sitä 2cl luokkaa, joten nootit on hyvin kevyin perustein kirjatut. Tietysti rinnakkainvertailumahdollisuus toi lisäarvoa maisteluun.
Lähellä oli jäädä tämä maistelu välistä, sillä hommahan myytiin loppuun varsin nopeasti. Itse taisin vastata osallistumisestani n. 20 minuutin viiveellä ja pääsin varasijalle 2. Onneksi useamman päivän päästä tästä tuli kysely, että vieläkö kiinnostaa ja tottahan toki tuo kiinnosti. Ei näin erikoisia viskejä pääse maistelemaan kovin usein. Tämä oli omalla kohdallani toinen kerta kun osallistun VYS:n järjestämään maisteluun. Edelleen olen sitä mieltä, että hyvin on järjestelyt ja muu oheistoiminta järjestetty. Kiitos siitä.
Tähän kahdeksanteen osaan iäkkäitä ja harvinaisia viskejä, kuului vanhin koskaan VYS:n maisteluissa mukana ollut viski (tislausvuodeltaan, 1933). Kypsytysvuosiltaan koko setin keskiarvo oli huikeat 26-vuotta. Huh! Kuten tastingin vetänyt viskiguru, senior brand ambassador Martin Markvardsen sanoi, harvoin tulee aloitettua tastingiä 25-vuotiaalla viskillä. Jokaista juomaa oli tarjolla 2cl annokset, paitsi 40yo, jota oli hieman vajaampi annos johtuen pienestä hävikistä. Tätäkin tosin sai muistaakseni jopa 1,8cl. Paikka oli tuttu jo entuudestaan ja ajoi ihan hyvin asiansa tälläkin kertaa. Onhan tuo hieman ahdas ja pieni miinus on myös kahtia jaettu porukka, mutta tiettyä tunnelmaa siellä on. Tällä kertaa olin ns pääsalissa 19 muun maistelijan kanssa. Settiin kuuluneet viskit näet alla VYS:n mainosbannerista otetusta kuvarajauksesta.
Setin tosiaan veti kunnialla itse Highland Parkin senior brand ambassador Martin Markvardsen. Tämä oli itselleni toinen kerta kaverin vetämässä maistelussa ja etukäteen tiesin, että ainakaan faktaa ja huumoria ei tarinoista tule puuttumaan. Viimeksi pääsin nauttimaan Martinin kertomuksista UISGE2014-tapahtumassa. Alkutarinaa kunnellessa avasin oman maistelun Brooklyn Breweryn lagerilla, jolla sai hieman suuta valmisteltua illan koitoksiin. Brooklyn maistui muuten paremmalta kuin muistinkaan muutaman ensisiemauksen jälkeen. Maltaisuus tuntui hyvältä.
Martin kertoi alkuun hyvin lyhyesti tislaamon historiasta ja muuta yleistä tarinaa, joista osa oli samaa mitä kuulin edellisessä maistelussa. Kaverihan vetää n. 250 maistelua ja tapahtumaa vuodessa joka on aika käsittämätön määrä. Ja nytkään mistään kertauksesta ei voinut puhua, sillä suurin osa täällä kuulemastani oli minulle uutta. Historian lisäksi kerrotiin maltaiden tuottamisesta ja laadusta, turpeen tuotosta ja tavasta käyttää sitä, sekä tynnyreiden käyttötavoista ja kuljetuksita ym. (etenkin sherry). Tapa jolla Martin vetää nämä tastingit on upea. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä huumorilla höystetyllä faktalla.
Setti aloitettiin 25-vuotiaista ja siirryttiin kaavalla 30, 17, 20 ja 40yo. Ensimmäiset kolme olivat viskejä, joissa on käytetty sekoitusta omista ja vieraista maltaista. Ne olivat lähes turpeistamattomia ja enemmän tai vähemmän sherrypohjaisia pullotteita. Jälkimmäiset kolme (17, 20 ja 40) olivat täysin tislaamon omasta mallastetusta ohrasta, jota tislaamo tänäkin päivänä tuottaa noin 20-25% tarpeistaan. 17- ja 20-vuotiaat olivat lisäksi jokseenkin turpeisempia ja sherryttömämpiä, kuin ensimmäiset kolme. Viimeisenä maisteltiin setin vanhus, joka oli tummempi ja utuisempi kuin mikään muu setissä.
Alla hieman kommenttia miltä nämä viskit tuntuivat omasta mielestäni. Mainittakoon, että annoskoot oli tosiaan sitä 2cl luokkaa, joten nootit on hyvin kevyin perustein kirjatut. Tietysti rinnakkainvertailumahdollisuus toi lisäarvoa maisteluun.
Highland Park 25yo, b:2004, 50,7%
Kylmäsuodattamaton ja väriaineeton, sekoitus omia ja vieraita maltaita, tynnyrivahvuinen.
T: Hunajavahaa, nahkaa ja erityisen mokkaisa. Synkän suklaamausteinen. Hyvähän tämä. Tiettyä paahteisuuttakin löytyy. Hitusen happamaa Marsipaania. Ihan hyvä tuoksu.
M: Pientä kihelmöintiä ja mausteisuutta. Jotakin yrtti ja lakritsi fiiliksiä. Hyvin sherryvaikutteita. Jälkimaussa mausteisuutta. Semipitkä. Sanoisin että ihan hyvä näin heti aloitukseksi.
Highland Park 25yo, b:1998 53,3%
Ensimmäinen 25yo, jota HP tehnyt. Hieman vähemmän first-fill sherryä kuin edellisessä.
T: Tuoksussa sherry on paljon kuivempaa ja alkuun hieman piilommassa kuin edellisessä. Se ei ole myöskään niin mausteista. Hieman kirpeää hedelmäisyyttäkin on. Aika erilainen kuin edellinen. Pistävämpi. Hunajavahaa ja muskottia. Tykkäsin enemmän edellisestä.
M: Huomattavan kuivempaa sherryisyyttä. Pähkinäisempiä piirteitä, josta tulee sellainen kuivahtavan pisteliäs fiilis. Hunajavahaa, punaviinimarjaa ja hieman hapanimelää. Jälkimaku kuiva ja nahkea. Semipitkä. Tämä on hyvin erilainen kuin edellinen, tiukempi ja kuivempi. Pointsit menee edelliselle näistä kahdesta.
Highland Park 30yo, b:2005 48,1%
Ei cask strenght, ensimmäinen 30yo HP:lla, 100% refill sherry cask.
T: Tuoksussa tuli ihan ensimmäiseksi etäisesti mieleen humala-aromisointi!? Siis hieman samaa vivahdetta. Jokin yrtti ehkä? Pölyisempi kuin 25:t. Jotenkin vanhanaikaisempi. Hieman kukkaisuutta taustalla. Taas erilainen kuin edelliset. Tiettyä öljyisyyttä mitä edellisissä ei ollut. On kyllä hyvä. Tämän tuoksu kiilaa kärkeen.
M: Nyt päästiin pehmeämpään suuntaan. Öljyisyys on herkullista. Vahamaista vanhaa mokkaa. Tammitynnyristä on irronnut hienoa mausteisuutta. Vanhaa petsattua puuta. Hentoja vivahteita jälkimaussa. Paras maku tähän asti.
Highland Park 17yo, d:1958 43%
Näitä tehtiin lähinnä tilaustyönä esim Italialle perusvalikoiman sijaan.Mahdollisesti refill cask European oak.
T: Toffeisempaa ja lämpimämpää maltaisuutta. Mallas on hyvin läsnä. Tuo hieman puuroisuuttaa hyvällä tavalla. Hienoisesti turvettakin piilossa. Herukkaa. Puhtaaampi, turpeisempi (tosin hyvin vähän) ja kevyempi kuin kaikki edelliset.
M: Pehmeää lehtimäistä pensasmaisuutta. Erikoinen. Kevyttä, ruohoista ja maltaista. Herukkaisuus on tässä vahvasti esillä (kuvittele syöväsi kosteaa mustaviinimarjan pensaan lehteä). Jälkimaku on myös herukkainen ja hieman multainen. Kokonaisuudessaan kevyempi tapaus kuin edelliset. Ihan ok kategoriaan itselläni.
Highland Park 20yo, d:1956 43%
T: Jonkin verran samaa kuin 17yo. Maltaista ja öljyistä keveyttä. Ruohoisaa ja hentoa turvetta. Jotakin liimamaista (ei pahalla). Hieman rauhallisempi kuin 17yo.
M: Tässä herukka ja lehtimäisyys ei ole niin vahvasti läsnä kuin edellisessä. Samaa tosin löytyy. Maanläheisyyyttä ja toffeisuutta. Öljyinen ja hieman turpeisempi tuntuma. Jälkimaku pyöreä ja pitkä. Tässä on aika monipuolisesti makua. Oikein tasapainoinen. Hyvä.
Highland Park 40yo b:1973 43%
Hyvin harvinainen "before war" viski. Keraaminen pullo. Pullossa haihtumista oli vain desin verran. Näitä pullotettiin lähinnä tilaustyönä ja tämäkin oli pullotettu Italiaan.
T: Vau! Tässä on kyllä uskomattoman hyvä tuoksu. Taitaa olla miellyttävimpiä tuoksuja mitä on vastaan tullut. Tumma, samea, hyvin vanha ja mystinen. Hyvin vanhaa kyllästettyä puuta, jotakin vanhaa vahaa ja hieman eksoottisia hedelmiä. Rommissa uitettuja hedelmiä. Vau! Tarvitseeko mainita, että pirun hyvä.
M: Nam. Hyvin erityinen. Kuivatut hedelmät ovat aivan upean herkullisesti esillä. Taustalla mokkaa, suklaata ja mausteisuutta. Hienosti myös paahteista maltaisuutta. Jälkimaku pehmeän herkullinen, mutta hieman lyhyt. Puu tulee myös paahteisena tai suorastaan karamellisoituna. Vaniljasikaria. Pullosta kun nuuhkaisi niin tuli sauna ja saunan kiukaan kivi hyvin vahvasti mieleen. Tämä on erittäin herkullinen. Kliseistä, mutta kyllä tämä menee parhaiden viskien joukkoon mitä itse olen maistanut.
Loppukomentteina maistetuista viskeistä voisi mainita, että ensimmäiset kolme olivat enemmän sherrypiirteisiä, kaikki ihan hyviä ja erilaiseiä kuitenkin. Jos vertaa näitä kahta 25yo uusimpaan, niin uusimmasta löytyy enemmän puumaisempia piirteitä ja mausteisuuskin on hiukan tammisempaa. 30yo oli näistä jo hieman vanhemman oloinen ja lunasti tässä maistelussa toisen sijan.
Kolmen ensimmäisen jälkeen tuli mallasjuhla, eli maltaisuus näytteli pääosaa mukavan kevyen turpeen kera ja mukana oli herukkaisia ja kevyempiä piirteitä. Varmaankin maltaisuuden valtti oli omat maltaat. Hienoja viskejä molemmat ja näistä 20yo lunasti omalla kohdallani kolmannen sijan setistä.
Viimeisimpänä tietysti 40yo oli omanlainen kokemus. Aivan upea viski ja oli täysin nappi omaan makuuni. Tämän tuoksu enteili jo herrkua itselleni ja maku lunasti täysin tuoksun enteilyt. Setin paras viski.
Oli hieno maistelu ja hienoa että pääsin osallistumaan. Erinomainen esittelijä, erinomaiset viskit ja mukava ympäristö. Mitä sitä enempää?
Kolmen ensimmäisen jälkeen tuli mallasjuhla, eli maltaisuus näytteli pääosaa mukavan kevyen turpeen kera ja mukana oli herukkaisia ja kevyempiä piirteitä. Varmaankin maltaisuuden valtti oli omat maltaat. Hienoja viskejä molemmat ja näistä 20yo lunasti omalla kohdallani kolmannen sijan setistä.
Viimeisimpänä tietysti 40yo oli omanlainen kokemus. Aivan upea viski ja oli täysin nappi omaan makuuni. Tämän tuoksu enteili jo herrkua itselleni ja maku lunasti täysin tuoksun enteilyt. Setin paras viski.
Oli hieno maistelu ja hienoa että pääsin osallistumaan. Erinomainen esittelijä, erinomaiset viskit ja mukava ympäristö. Mitä sitä enempää?
Harmi kun ei päässyt osallistumaan. Sen verran korjaa ettei toi 40 yo toki vanhin VYS tilaisuudessa maistettu viski ollut, vaan aikasemmin on tarjolla ollut 50 yo Glenfiddich.
VastaaPoistaTämän sanoi VYSiltä Jarkko tastingin alkuun ja tarkoitti varmaan että tämän sarjan vanhin viitaten tislausvuoteen (?), joka oli vuodelta 1933. Onkohan vanhempaa ollut? Tuo Glenfiddich on käsittääkseni tuoreempi tapaus kuitenkin.
Poista