Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Springbankin tislaamon turpeista tuotantoa edustaa Longrow ja kyseisen brändin tuotoksia on otsikon Longrow Red 11yo Fresh Port Casks. Tarkemmin ottaen kyseessä on sarja "punaisia" viskejä, joista ensimmäinen, Longrow Red 11yo Cabernet Sauvignon, julkaistiin vuonna 2012. Sarjassa julkaistaan vuosittain uusi rajattu pullote, joka on kypsynyt ainakin osittain viinitynnyreissä.

Springbankin kotisivuilla mainitaa, että kaikki Red-sarjan pullotteet on kypsytetty erilaisissa punaviinitynnyreissä. Onko portviini punaviini? Itse en lukisi portviiniä punaviiniksi, vaikka saman väristä onkin. Ensimmäinen julkaisu (2012) oli kypsytetty seitsemän vuoden ajan ex-bouerbontynnytreissä, jonka jälkeen viski siirrettiin Cabernet Sauvignon -viinitynnyreihin kypsymään neljäksi vuodeksi. Toinen, vuoden 2013 julkaisu, kypsyi kuusi vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen viski jatkoi kypsymistään viiden vuoden ajan Australian Shiraz -viinitynnyreissä.

Otsikon Red on kolmas julkaisu ja se lanseerattiin 2014. Fresh Port Casks on kypsynyt koko yhdentoista vuoden ikänsä portviinitynnyreissä. Sarjan viimeisin uutuus, Pinot Noir Casks, julkaistiin elokuussa 2015 ja se on edellisistä poikkeavasti 12-vuotias. Näistä kahdestatoista vuodesta se on viettänyt vain vuoden päivät punaviinitynnyrissä (New Zealand Pinot Noir). Kaikki Red-sarjan viskit on pullotettu tynnyrivahvoina ja värjäämättöminä. Kutakin viskiä on pullotettu 9000 pulloa.

Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Tuoksussa paljon punaista makeaa marjaisuutta ja reilusti turvetta. Kohtalaisen raikas savu. Ei kumisuutta. Viinin happamuus tulee miedosti esiin. Aavistuksen pistävää hedelmäisyyttä, rypäleisyyttä ja hieman mausteisuuttakin.

Maku on tuttu makean ja viinisen turpeinen, jota monissa portviinikypsytetystä turveviskeistä löytyy. Tämän hyvä puoli on se, että ei tunnu lainkaan päälleliimatulta – portviini on sulautunut hienosti viskiin. Turpeisuus voimakasta ja melko puhdasta. Kevyesti mineraalisuutta ja mausteisuutta. Suutuntuma on alun jälkeen kuivattava. Jälkimaku hieman lyhyt, mutta turpeisen maukas. Onnistunut portviinikypsytys!

Rodenbach Caractère Rouge

Mökillä  nautittu herkullisen hedelmäinen flanderilaistyylinen olut säväytti. Rodenbach on miltei 200-vuotias panimo Belgiassa, joka tunnetaan hyvin kypsytetyistä hapanoluistaan. Nykyisin panimon omistaa Palm Breweries.  

Caractère Rouge on kohtalaisen uusi tuotos, sillä sitä julkaistiin ensimmäinen 900 pullon erä vuonna 2011. Olut on kypsytetty kahden vuoden ajan tammitynnyreissä (sammioissa), jonka lisäksi siinä maseroitiin (liotettiin) karpaloita, vadelmia ja kirsikoita kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen olut kypsyy vielä pullossa varmasti riittävän pitkään hyvissä olosuhteissa. Olut luotiin yhteistyössä belgialaisen ‘t Zilte ravintolan Chef Viki Geunesin kanssa.

Maistossa on nyt vuoden 2014 versio, jota tietääkseni pullotettiin isompi erä kuin vuoden 2011 versiota. Hollannista ostettu pullo kustansi noin 11€ nettitilauksena. Pari pulloa saa vielä kypsyä rauhassa tulevaisuuteen. 

Rodenbach Caractère Rouge, 7% (2014)

Tuoksussa runsas vadelmaisuus ja kirsikkaisuus, joka tuo happamia ja makeita piirteitä. Kirsikkaisuus tuo mieleen kypsempää marjaisuutta ja kevyesti tammisammiota. Ei lainkaan etikkaista happamuutta, vaan selvästi kypsempää, pehmeämpää maitohappobakteerista.

Maussa happamuus on samoin esillä kuin tuoksussa - pehmeän kirsikkaista ja vadelmaista, jonka mukana toffeista tammisuutta ja limettimehua. Jälkimaussa kirpeys voimistuu, mutta silti suutuntuma ei muutu kuivan happamaksi, vaan kypsä olemus säilyy loppuun saakka. Karpalot tulee hyvin esille jälkumaussa, vadelmien ja kirsikoiden ollen esillä alussa. Rodenbachin Grand Cruhun verrattuna makeampi. 

Virtuaalista ryhmämaistelua: VVF Whisky-live 5.9.2015

Virtuaalisen viskifoorumin kolmas whisky-live järjestettiin 5. syyskuuta 2015. Ensimmäinen live pidettiin toukokuussa 2014, jossa myös itse olin osallisena. Tarinan pääset lukasemaan täältä. Tällä kertaa mukana oli viisi maistelijaa, jotka kukin lähettivät noin 3cl samplet postissa muille jäsenille. Etukäteen ei kerrottu kuin suuntaa antavia tietoja, joten sokkotastingistähän tässä oli kyse.

Kello 21 pistettiin live käyntiin ja 20 minuutin välein uutta samplea kehiin. Jokainen pisti samplen jälkeen hieman kommenttia viestiketjuun, mutta vasta lopussa lyötiin arvailut ja järjestykset esille. Viimeisimpänä oli vuorossa kunkin samplen paljastus.

Sample #1: Peat

Tuoksussa makeaa kypsää hedelmää, hunajaa ja maltaisuutta. Aavistus saippuaisuutta. Hieman tulee uuden tammen fiilistä nenään.

Maussa jokseenkin samaa. Nektariini ja muu kypsä hedelmien sekoitus tulee esiin. Suussa paksuhkoa, ehkä vähän öljyistäkin. vaniljaista tammisuutta. Jälkimaussa mukavasti pehmeyttä ja kypsää hedelmää. Kiva suutuntuma. Jälkimaku on tässä parasta antia.

Veikkaus: mahdoton minulle. Lähimpänä tulee mieleen Aberfeldy, Glen Garioch, tai Glenmorangie.


Sample #2: Ard-Begbie

Tuoksussa valloittaa turve. Alkuun tuntui nuorehkolta, mutta ajan kanssa muuttuu syvemmäksi. Lakritsia ja merellistä turpeisuutta. Islaylla ollaan. Jonkin verran kirpeää hedelmäisyyttä.

Maussa voimakas turve ja makeahko merellinen maltaisuus valtaa suun. Turpeisuus on semipuhdasta ja miedosti lääkemäistä. Hedelmäisyys tuo makeutta. Tervapastillisuus tuntuu miellyttävältä. Voimakas, muttei liian terävä. Jälkimaussa tervaista turpeisuutta ja puusavua.

Veikkaus: Paha sanoa. Islay on minusta varma paikka, mutta tarkemmin.... Laphroaig....


Sample #3: Mahola

Tuoksusta löydän seisottamisen jälkeen re-refill sherrytynnyrin toffeisuutta. Ei niin makea kuin esim sample 1. Alta tulee nuorempaa maltaisuutta, jossa aavistus viljapölyä. On tässä myös kirpeää hedelmää (omena).

Maussa miedosti mentholista hedelmäisyyttä ja mineraalisuutta. Aavistus herukkaa ja kanervaa. Tulee mieleen hieman kypsempi tisle. Mausta en tuoksun sherryä löydä. Hieman kirpeää hedelmää, joka ei kuitenkaan ota liikaa otetta. Jotakin laadukkaan oloista tässä on. Ihan miellyttävä kokonaisuus.

Veikkaus: Ehkä itselleni hieman vähemmän koluttu tislaamo....Clynelish?... Linkwood?...Ehkä jo kypsempikin (yli 20yo)?


Sample #4: Badger

Tuoksussa alkuun sherryistä piirrettä, mutta se katoaa. Terävämpää viljaisuutta (maissi?) ja tuoretta hedelmäisyyttä. Viljaisuus ja hedelmä tekee tämän jonkin verran nuoren oloiseksi. Tämähän on jotakin jenkkiviskiä. Ei bourbonin mausteisuutta, vaan enemmän kirpeyttä.

Tuoksussa ollaan jossain jenkkityylisessä maailmassa. Terävä, hieman hapan ja pippurinen. Mausteisuuttakin on, mutta enemmän kirpeää viljaisuutta. Hieman eucalyptusta ja laakerinlehteä. Sherry löytyy taas uudemmilla kulauksilla. Voimakas, muttei niin erityisen maukas. Tai ainakin jotenkin hankala. Veden kanssa ja ajan myötä tulee iäkkäämmän viskin tuntua ja herukkaa. Muuttuu paremmaksi ajan myötä.

Veikkaus: Jenkki. Mutta kun ei saanut olla, niin.... ei pysty veikkaamaan.


Sample #5: Mushinico

Tuoksussa vanhempaa fiilistä, jossa vahva sherry sekoittunut vahvaan turpeeseen. Turpeisuus ei ole kuitenkaan dominoiva. Tervattua köyttä, nahkaa ja punaisia marjoja. Sherry on hyvin vahvasti esillä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen vanhan oloista. Hunajakanervaisuutta.

Maussa sherry ja turve tulee sopusuhdassa. Hieman tuhkaista ja tervaista makua. Sherry kuivattaa suuta. Punaisia marjoja, maanläheisyyttä ja nahkaisuutta. Voimakas, muttei lainkaan terävä. Sherry tuntuu hieman nuorelta, mutta ei ole mitenkään epämiellyttävää. Kanervaisuutta, mokkaa ja suklaata. Tämä on hyvä.


Maistelun jälkeinen fiilis, mihin järjestykseen kyseiset samplet sijoittuisivat keskenään, ja suluissa viski, jota sample oli:

1. Sample #5: Mushinico (Bowmore Hand Filled 1995/2014, Cask# 1572, 49,4%)
2. Sample #1: Peat (Longmorn 15y.o 45% OB 2006) 
3. Sample #2: Ard-Begbie (Caol Ila 8yo, 1989/1998, (Cadenheads), 46%)
4. Sample #4: Badger (Glen Moray 2006/2015 Hand Filled, Distillery selection, #3390 1st Fill Oloroso, 61,7%)
5. Sample #3: Mahola (Highland Park 20yo, 1994/2014, (Single Malts of Scotland), 50,9%)

Viestiketju maisteluun liittyen löytyy täältä.

Brooklyn Black Chocolate Stout & Brooklyn Blast!

Brooklyneiden makuun kun päästiin, niin otetaan tähän väliin kaksi vahvempaa Brooklynia – suklainen Black Chocolate Stout ja humalainen Blast! Jälkimmäinen tuli nautittua jo kesän alussa mökillä, josta arvio on maannut viimeistelemättömänä siitä lähtien. Blast! löytyi Saveur Bieren verkkokaupasta 3,90€, kun taas Black Chocolate tuli ostettua Ruotsista viime vuonna. Tämä tuli maistettua ensikertaa joskus muutama vuosi takaperin, sillä tuolloin Black Chocolate Stout löytyi Alkon valikoimista.

Black Chocolate Stoutia on pantu vuodesta 1994 ja sen reseptistä löytyy Pale-, suklaa- ja Caramel-maltaita, joiden lisäksi on käytetty mallastettua vehnää ja jonkinlainen sekoitus paahdettua ohraa ja mallasta (blend of American roasted malts and barleys). Humalapuolelta löytyy Willamette ja American Fuggle. Suklaisuus on saatu tähän siis käytetyistä maltaista, sillä reseptissä ei ole suklaata, tai kaakaota.

"Black Chocolate Stout achieves its dark chocolate aroma and flavor through the artful blending of six malts and months of aging. Properly kept, it will improve in the bottle for many years. The interesting thing is that the beer becomes much more chocolatelike over its first year in the bottle. We brew it every year for the winter season and it is delicious when newly bottled, but also ages beautifully for years." – Garrett Oliver, Brooklyn Brewmaster

Blast! on puolestaan tupla-IPA, jonka valmistuksessa on käytetty Maris Otter- ja Pilsner -maltaita. Humalapuolelta löytyy sitten sitäkin enemmän bängiä – Willamette, Magnum, Cascade, Fuggle, Aurora, Zythos, Bravo, Simcoe, Sorachi Ace, Amarillo, Experiment 6300. IBUt on kuitenkin maltilliset 53. Eiköhän noilla olla kuitenkin liemi saatu katkeraksi, vai onko? Ohessa mietteet kahdesta suuresta Brooklynilaisesta.

"So we use earthy English hops to build the foundation and bright citrusy American hops to bring the noise in the rambunctious IPA we call BLAST! British Maris Otter and German Pilsner malts lends solidity, balance and bready flavors to brace up a beer that’s beautifully hoppy, strangely quaffable and oddly compelling. Minerally hop bitterness is followed by a shock wave of flavor and aroma. You won’t even know what hit you."

Brooklyn Black Chocolate Stout, 10% (Winter 2013/2014)

Tuoksussa kuohkeaa espressoa ja tummaa suklaata. Miedosti hapanta maltaisuutta. Alkoholin tuntee hehkuvana, mutta ei häiritsevänä. Mieto paahteisuus velloo aromien päällä. Bourbonviskistä tuttua hiivaista mäskisyyttäkin on aistittavissa. Yleisesti ottaen tämä on makeaahko ja kermainen, eikä kuivan humalainen stout.

Maussa täyteläinen tumma sulkaisuus ja kuohkea maltaisuus täyttää suun. makeus ja tumman suklaan suolaisuus on hienosti tasapainossa. Mieto paahteisuus on juuri sopivaa tässä. Suklaa on onneksi tummaa eikä liian makeaa. Ei tunnu myöskään päälle liimatulta. Suutuntuma sopivan kuohkea. Jälkimaussa tummaa suklaata, kaakaota ja miedosti imelää maltaisuutta. Herkullinen stout.

Brooklyn Blast!, 8,4% (2014)

Tuoksussa kireetä mäntyhumalaa (pihkaisa ja kuiva), kuivaa keltaista hedelmää ja sammalta. Humala on kuivan pihkaista, lääkemäistä ja yrttistä. Yleisvaikutelma kuivan humalainen. Hieman alkoholin lämpöäkin (ja jopa pistelyä) löytyy. Jotenkin tulee mieleen myös kostea kivikko. 

Maku ei niin humalainen kuin tuoksu antoi odottaa. Pehmeästi ja kuohkeasti alkaa humalat ja maltaat tasapainoilemaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuivahko. Alussa tulee karamellisuutta ja hyvin mietoa paahteisuutta (ajattele paahtoleipää). Humala astuu kuvioon oikeastaan keskivaiheilla ja jatkaa kuivattamista loppua kohden. Yrttistä, hieman lääkemäistä ja greippistä humalaa. Toisaalta myös pihkaista ja havuista. Hedelmäisyys ei tule kovin vahvasti esiin. Aika haastava ja ehkä hieman ristiriitainen. Tämä vaatinee uusintamaistoja.