Konttori sijaitsee osoitteessa Verkatehtaankatu 5, joka on melko lähellä Tampereen keskustaa kuten edellisen vierailun ravintolat. Olen käynyt Konttorilla kertaalleen jo aiemminkin, mutta blogiin en ole raapustanut vielä muistiinpanoja. Paikka on kohtalaisen kokoinen ja oikein viihtyisä punatiilisine seinineen. Rauhallinen tunnelma ja sopiva valaisu. Ei ruoan hajuja, joka joissain paikoissa saattaa olla hyvinkin häiritsevää.
Hyllyillä lepäilee useampi kymmen viskiä, joista pikakatsaukseltaan ei löydy mitään turhan hienoja, tai harvinaisia pullotteita. Muutama IB-pullote kuitenkin iskee heti silmään, joten näistä on hyvä kokeilla pari. Olutpuolella on jo hieman enemmänkin valinnanvaraa ja tiskeiltä löytyy selkeän yksinkertaiset ja ajantasaiset listat, joista olutvalikoimaa voi pähkäillä. Nettisivuilla toki myös samat valikoimat, joten jo kotoakäsin voi tarkastaa mitä mieli halajaa. Näin äkkiseltään heittäisin, että melkolailla sadan kieppeillä on olutvalikoima. Maistellaanko?
Founders Rübaeus, 5,7%, tuoksussa on runsaasti vadelmamehuisuutta ja sokerisuutta. Ei mitenkään hapan, mutta pientä kirpeyttä tulee vadelmista. Olutmaiset piirteet hukkuu melkolailla kokonaan ja kaipaisin tähän hienoisesti jenkkihumalaa. Maku on tuoksun lailla makea ja mehuinen. Ei kuitenkaan niin marjaisa kuin tuoksu antaa ymmärtää, mutta ollaan melko lailla jo siideri/lonkeromaisessa makeudessa ja hedelmäisyydessä. Päiväys onkin jo hiljattain mennyt (2.3.2015). Ehkä menettänyt jo särmäänsä. Tältä panimolta odottaisin parempaa.
Bunnahabhain 2000/2011 10yo, Cask #948, 59,8% (Adelphi), tuoksussa voimakasta tummaa sherryisyyttä, josta pilkahtaa robusti moottoriöljyisyys, runsaasti nahkaisia kuivia sävyjä ja mustaviinimarjaa. Iän huomaa tuoreena marjaisuutena, joka tuo myös aavistuksen terävää fiilistä. Turvetta tästä ei meinaa irrota, mutta tiettyä maanläheisyyttä kyllä on läsnä.
Maku on kivan monipuolinen ja räväkkä. Mineraalisuus tuo metallisuutta ja sulolaisuutta ja tähän sekoittuu mieto turpeisuus, sekä vahva kuivattava sherry. Tämän robusti sherry tuo mieleen juuri hiljattain maistetun Hand Filled Bowmoren tynnyristä #23. Samankaltaista jämäkkää sherryisyyttä, jossa tumma suklaa, kaakao, kahvi ja nahkaisuus on herkullista. Loppusilaus on lääkemäinen. Tämä on kyllä todella hyvä kymppivuotias.
Jo matkalla Tampereelle teki mieli tummaa herkullista stoutia, joten syrjähyppymarjapommin jälkeen piti korjata tilanne. Listoilta valikoituikin hanasta löytynyt Founders Imperial Stout. Tämä oli juuri se mitä halusin. Tuoksu oli hyvin tasapainossa, pehmeän suklainen ja keskiasteisen paahteinen. Kaunis. Erittäin herkullinen vaahto, joka houkuttelee siemaisemaan. Kuin espresso Italiassa.
Mahtavan samettinen ja kuohkea tumman suklainen suutuntuma. Kerrassaan upean tasapainoinen. Niin täyteläinen, että en kyllä paljoa lisättävää keksi stoutiin. Jälkimaussa tummaa kaakaota, ripaus lakritsia ja paahdettua maltaisuutta. Muscovadosokeri tulee mausteisesta makeudesta mieleen, joka on sopivalla tasolla. Nyt päästiin siihen Foundersin tasolle. Todella hyvä stout. Hymynaama!
Tämän kylkeen otin viskin tislaamolta johon en liiemmin ole vielä tutustunut. Linkwood 1990/2014 24yo, cask #3542, 57,9% (Adelphi), joka oli tuoksultaan lämpimän toffeinen, kinuskinen ja nougatmainen, jonka seassa omenainen ja hunajamaltaista tunnelmaa. Miedosti sellaista käyneiden hedelmien tuoksua, joka hieman rokottaa kokonaisuutta. Maussa on iän tuomaa täyteläisyyttä ja vanhaa tunkkaista tammitynnyriä. Mustaherukkaa ja vaniljaa, jonka seassa hieman kuivattavaa tanniinisuutta. Maltaisuus, joka on ns. iäkkäämmän oloista kuin mitä nuoremmissa pullotteissa on tapana olla. Kiva kanervaisuus jälkimaussa ja jotakin japanilaisten viskien tyylistä kukkaisuutta. Tämän maku oli paljon parempi kuin tuoksu. Ei kuitenkaan jätä wau-fiiliksiä.
Tämän jälkeen vielä yksi Adelphin pullote, jotta sai sopivasti hattutempun täyteen. Glen Garioch 1990/2010 20yo, Cask #2691, 54,9%, Tuoksussa löytyi tyypillistä appelsiinistä, persikkaista ja toffeista kermaisuutta. Uuniomenaa ja uunibanaania. Öljyinen ja kinuskinen tuoksu. Maussa appelsiininkuorta, persikkaa ja kermaista alkufiilistä, joka muuttuu öljyisäksi ja täyteläiseksi maltaisuudeksi. Mausteisuus tuo mieleen korianterin ja maustepippurin. Hedelmäfudge (appelsiini ja persikka) kuvaa tätä hyvin. Tämä oli keskivertoa maukkaampi.
Loppuun laitetaan vielä kuvapankin muodossa hinnastoja ja tarjontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti