Jälleen tuli eksyttyä Tampereelle ja mitäs ihmettä, meninkö kuppilaan käymään? Näin pääsi käymään, mutta vaikka alunperin ajattelin käydä viime kerralla hyväksi todetussa Konttorissa, niin astelinkin muutaman kymmenen askelen harhaan, Oluthuone Panimomestariin.
Kyseinen oluthuone sijaitsee osoitteessa Tuomiokirkonkatu 15, eli aivan samoilla nurkilla kuin Konttori. Tuulensuutakin olin hieman pohtinut, mutta koska majoitus oli tällä kertaa radan väärällä puolella, Hotelli Tornissa, niin ei kait sitä nyt niin kauas oluen perässä?
"Olemme paneutuneet erityisesti oluen tarjoiluun oikeassa lämpötilassa. Monipuolinen olutvalikoima vaihtelee kausittain. Hyvin huollettuja oluthanoja on kaiken kaikkiaan 17 kappaletta". Näin lukee Oluthuoneen kotisivuilla, jonka lisäksi ravintolasta kerrotaan löytyvän "erinomainen valikoima viskejä". Missä?? Aivan erinomaiseksi en tuota kehuisi, vaikka hyllyiltä löytyikin mm. Highland Parkin viikinkipulloja. Melko perussetillä mennään. Harmi kun Suomesta ei tahdo löytyä hyvän ja laajan bourbonvalikoiman omaavia ravintoloita - ainakaan kovin montaa. Nytkin olisi ollut mukava ottaa laadukas bourbon kylmän viiman lämmittäjäksi.
Viskit sikseen, tällä kertaa keskityttiin Plevnan valikoimaan, joka Panimomestarissa on se olennaisin juttu. Paikkana oluthuone tuo minulle mieleen melko tavallisen pubin, jossa saattaisi raikaa myös karaoke. Onneksi ei raikaa. Tunnelma on hyvinkin rauhallinen näin tiistai-iltana.
Hanoissa komeili lähes kaikki Plevnan hanatuotteet ja näitä sai tilata 0,25-0,5l annoksina. Muutamasta tilaamastani annoksesta ensimmäisenä pääsi lasiin Plevnan Smörre Ruis IPA, 5,9%. Christian Andersenin reseptin mukaan valmistettua jenkkityylistä ruis IPAa. Ruis-, vehnä, Pils- ja karamellimaltaita, sekä viittä eri humalalajiketta.
Tämän olen todennut kelpo olueksi jo muutamaan otteeseen, eikä tämä tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksu on vahva ja greippisän kitkerä. Humalatuoksu kyydittää rukiista runkoa voimalla. Ei kuitenkaan mikään aromipommi. Miedosti pihkaa ja reilusti karamellisuutta. Maku on tuoksua pelkistetympi tuoden esille runsaasti jokseenkin tahmeaa maltaisuutta, jossa pihkaisen greippinen humala kuivattaa suuta. Nyt tuntui siltä, että on jopa turhan tahmean karamellinen jälkimaku.
Smörren jälkeen siirryin astetta vahvempaan ja lasiin kaadettiin tällä hetkellä hanasta löytynyt Plevna Mörkö, 7%. Tästä oli menossa itseasiassa viimeinen kegi. Mörkö oli nimestä huolimatta paljon pehmeämpi ja maltaisempi kuin edellinen. Karamellisuutta vähemmän ja tilalla enemmän hedelmäisyyttä, ilman sitruksia. Ennemminkin luumua ja rusinaa jopa.
Aika rauhallinen imperial ipaksi, mutta toisaalta hyvin miellyttävä. Pehmeää mokkaisuutta oli kiva tavata tuoksussa tuoreen humalan ja hedelmän kera. Kevyttä paahteisuuttakin löytyi. Toimii jne, mutta ei kait nyt muuta.
Tässä taisikin olla tarpeeksi ipailua. Näiden jälkeen alkoi tehdä mieli tummempaa olutta. Jännä sinänsä, tuntuu että stoutit ovat maistuneet paremmin näin varhaiskeväällä kuin pakkasilla. Hanoista löytyi kuuluisaa Siperiaa ja kausituotteena Pispalan Portteria. En osannut päättää kumpaa ottaisin, joten otin kummatkin.
Plevnan Pispalan Portteri, 5,6% mainostaa lätkässään olevan perinteinen neljän viljan olut. Tuoksusta löytyy ainakin palanutta puuta, ellei ihan savuakin. Savumallasta tässä täytyy olla, sellainen aromi tuosta tulee. Muutoin melko yksinkertainen ja vaisun oloinen tuoksu.
Maku on hyvin pehmeä ja jopa vetinen. Mausta ei meinaa saada kiinni. Hyvin vaisu paahteisuus ja olematon humala. Jälkimaussa huomaa kyseessä olevan portterin, mutta ei tämä kyllä anna tarpeeksi.
Pettymyksen jälkeen päästään loppuhuipennukseen, kun lasista löytyy hehkutusta kerännyt Plevna Siperia Stout, 8%. Tämä ei varmaan esittelyjä kaipaa, mutta kertauksena: Pilsner-, wienna-, pale ale-, karamelli- ja paahdettu mallas. Humalina Tomahawk, Simcoe ja Amarillo. Näin ainakin viimeisimmän tiedon mukaan.
Nyt löytyy jo kunnolla aromia. Ruohoista ja kevyen mentholista humalaa. Sitruksia, havupihkaa ja tummaa kaakaota. Suutuntuma on erinomainen. Pehmeä, kuohkea ja maltainen. Tuoksun yrttinen lakritsisuus on myös maussa mukana. Humala ottaa alun jälkeen vallan ja kuivattaa suuta reilusti. Kaakarouheisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaussa tulee mokkaa, lakritsia ja havuista humalaa. Tuntuu tasapainoisemmalta kuin pullosta maistettuna. Jos humalaisesta stoutista tykkää, niin tämä on se.
 |
| Pispala vs. Siperia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti