VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 5: Lagavulin strikes back

VYS:n (Viskin Ystävien Seura ry) iäkkäät harvinaisuudet osa 5 järjestettiin lauantaina 16.11.2013 Helsingissä Groteskin kellarissa. Tapahtuma oli ns. suljettu tapahtuma, eli järjestettiin vain seuraan kuuluville. Tässä vaiheessa mainittakoon, että itsekin liityin seuraan reilu kuukausi takaperin ja tämä olikin seuran ensimmäinen tasting johon osallistuin. Grotesk sijaitsee melkein ydinkeskustassa, joten paikalle oli helppo saapua ainakin näin PK-laisena. Tunnelmalliseen kellariin laskeuduttaessa alkaa tunnelma kohota. Useat minulle tuntemattomat kasvot tervehtii minut yksi toisensa jälkeen. Paikka oli ihan "näppärä", ensin vastaan tulee narikan kaltainen tila ja heti sen jälkeen oma pieni baaritiski. Itse tasting-tila on kahdessa osassa ja sitä erottaa kivinen seinä, jossa toki avoin "kaari-oviaukko". Eli melkein yhtä tilaa. Kaksi suurta pöytää on katettu valmiiksi tasting-alustoineen näyttävästi, viskit laseissaan, vedet kannuissa ja kynttilät palaen.

Noin kolmekymmentä enemmän tai vähemmän viskinharrastelijaa oli kerääntynyt paikalle. Istuuduttuamme, alkoi tilaisuus lyhyellä VYS:n hallituksen jäsenten esittelyllä. Seuran puheenjohtaja Jarkko Nikkanen toimi esittelijänä ja tastingin isäntänä. Jarkko kertoi alkuun lyhyesti paikan historiasta mm. sen, että kellari oli aikoinaan Aatos Erkon viinikellari. Esittelyjen jälkeen siirryimme itse pääasiaan, eli viskeihin. Alkuun kuulimme hieman taustatietoja Lagavulinin tislaamosta ja sen historiasta, jonka jälkeen siirryimme maisteltaviin pullotteisiin. Kattaukseen kuului varsin mielenkiintoisia "Lagoja".

Kattauksen tarjonta "kutsukortista"

Mainitaan tähän väliin muutama fakta tislaamosta ja sen viskeistä. Tislaamo (laillinen) perustettiin vuonna 1816 John Johnstonin toimesta. Samainen herra osti viereisen Ardmoren tislaamon 1825. Vuonna 1837 Donald Johnston yhdisti tilaamot Lagavulinin nimen alle. Vuosien 1837-1890 välillä vaihtuu omistaja muutamaankin otteeseen, mutta vuonna 1890 lanseerattiin White Horse -sekoiteviski vientimarkkinoille, jossa Lagavulin oli yksi komponenteista. Vasta vuonna 1901 tämä blendi tuli saataville myös paikallisille markkinoille. Vuonna 1908 Peter Mackie perustaa Malt Mill -tislaamon osittain vanhoihin tislaamorakennuksiin, jonka tarkoitus oli tuottaa Laphroaigin kaltaista viskiä. Tislaamo kuitenkin suljettiin vuonna 1960 ja siitä tuli Lagavulinin visitor centre.

Yksi käännekohta tuli vuonna 1974, kun Lagan lattiamallastamo suljettiin. Siitä lähtien tislaamo on ostanut maltaansa Port Ellenistä. Lagavulinin 16-vuotiaasta pullotteesta tuli osa "Six Classic Maltsia" vuonna 1988. Tutun 16-vuotiaan pullotteen lisäksi Lagavulinilta on saatavilla Pedro Ximenez viimeisteltyä Distillers Editionia (ensijulkaisu 1979/1997) ja vuodesta 2002 vuosittain julkaistu tynnyrivahvuinen 12yo. Samana vuonna julkaistiin Lagavulin 25yo ja tästä neljä vuotta myöhemmin 30yo, joka oli vanhin koskaan julkaistu Lagavulin. Vuonna 2007 julkaistiin 21-vuotias pullote, josta myöhemmin huiman suosion saattelemana julkaistiin uusi versio 2012. Tämä menikin kuin kuumille kiville ja tällä hetkellä pullon hinta huitelee jossakin 600-700 punnan tietämillä, jos sitä ylipäänsä jostakin enään löytää. Lisäksi lagalta löytyy Distillery only, jota nimensä mukaan saa vain tislaamolta ja Feis Ile -pullote, Islayn juhlille pullotettu 18yo. Käytännössä hyvin satavilla olevaan "perusrangeen" Lagavulinilta kuuluu 16yo, DE ja 12yo CS. Tänä vuonna uusimman 12yo CS:n lisäksi Diageo julkaisi tähän asti vanhimman Lagavulinin, 37-vuotiaan OB:n.

Noniin, löpinät sikeen ja ohessa hieman omia kokemuksia maisteltavina olleista viskeistä.

Vasemmalta oikealle, 16yo, 21yo (2012), 21yo (2007), 25yo ja 30yo

Lagavulin 16 yo 43 % OB

Ex-bourbon ja ex-sherry tynnyreitä

T: Merellistä lääkemäisyyttä, tervaa ja suolaa. Puhtaampaa kuin muistin. Tervapastillisuus tuntuu hyvältä. 

M: Savuisuus on tervaista ja jodista. Ytimekkäästi alkaa alkumaku. Makeutta tulee reunoilta. Pientä pikanttisuutta keskivaiheilla. Jälkimaku pitkähkö ja savu pysyy hyvin loppuun asti.

Lagavulin 21 yo 1991 (52 %, OB 2012, first fill sherry, 2772 btl.) 

Uudempi 2012 pullotettu 21-vuotias, kypsytetty first-fill ex-sherrytynnyreissä.

T: Oikein kylmän intensiivinen. Kirpeää sherryisyyttä, jota täyttää tukevahko turve ja puhdas savu. Samaa tervaa ja suolaa kuin 16yo, mutta lisänä mausteista vaniljaa ja sitrusta. Tuoksu on kyllä hyvä. Hieman minttua ja viks -pastilleja. Suklainen hento tuoksu leijaa ympärillä. 

M: Maku alkaa myös kirpeän intensiivisenä. Hieman kuivattaa, mutta pienesti öljyinenkin. Jälkimaku oikein pitkä ja vahvakin jopa. Tervaa, jodia, levää ja hieman limeä. Punaista marjaisuutta (punaviini). Balanssi makujen kesken on oikein hyvä. Pidin paljon. 

Lagavulin 21 yo 1985 (56,5 %, OB 2007, first fill sherry, 6642 btl.) 
2007 pullotettu, täysin sherrykypsytetty legenda.

T: Paljon toffeisempi ja lämpimämpi, pehmeä. Savuisuus on enemmän piilossa ja sherryisyys pääsee enemmän esille. Levää, kermatoffeeta, kuivaa luumua, kaakaoa ja rusinaa. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän uudemman tuoksusta. Aivan erilaisia uudemman kanssa. 

M: Mahtavaa. Balanssi hipoo jo täydellisyyttä. Intensiivistä sherryisyyttä ja savua käsikädessä. Nahkaista, semikuivaa luumua, rusinaa, vaniljaa ja kahvia. Jälkimaku jatkaa hyvin tasapainossa. Pitkä sherryisyys ja sopivan mieto savuisuus. Kuivattaa suuta kevyesti. Oikein hyvää. Parempi tasapaino kuin uudemmassa. 

Lagavulin 25 yo (57,2 %, OB 2002, 9000 btl.) 

T: Palataan 16yo -kaltaiseen tuoksumaailmaan. Maltaisuus tuntuu päällimmäisenä puöreän savun kanssa. Sherry ja bourbontynnyrien piirteitä löytyy. Turvetta, vniljaa, hieman kookosta, tervaa ja jodia. Toffeeta ympärillä. Maltaisempi kuin 16yo. Vesi muuttaa tuoksua enemmän uudemman 21yo suuntaan. 

M: Alku pehmeän savuinen. Pian nousee kihelmöivää lämmittävyyttä, tammitynnyrimäisiä mausteita (kookos, vanilja päällimmäisenä) ja sitrusta. Savuisuus on hillittyä. Vesilisä avaa makeutta ja tuo mukaan hunajaa ja makeaa vaniljaa. Vesi paransi tätä ja teki tästä mielenkiintoisemman.

Lagavulin 30 yo 1976 (52,6 %, OB 2006, 2340 btl.)

T: Samaa maltaista tuntua kuin 25yo, mutta nyt tulee nokisempaa savua ja tervaa. Myös jodia ja levää. Kohtuu puhdasta. Sitrusta jota täyttää sherryinen vivahde. Ajan myötä maltaisuus nousee enemmän esille ja sen mukana tulee toffeeta. 

M: Pehmeä ja täyteläinen alku. Makeaa tervapastillia, maltaissa savua ja mynthonia. Jälkimaussa maukasta vaniljaisuutta. Oikein tasapainoinen. Öljyinen ja pitkä loppu. Hedelmäisyyttäkin tulee omenan ja luumun muodossa. Oikein messevää. Mielestäni selkeästi parempi kuin 25yo ja on yksi parhaimmista viskeistä mitä olen maistanut. Huikea. 

En haluaisi laittaa näitä paremmuus järjestykseen, sillä kaikki olivat niin hyviä omassa kategoriassaan. Jos suosikit pitää mainita, niin 21yo 2007 ja 30yo loistivat omanlaisella tyylillään. Vaikka 21yo 2012 tuoksu oli parempi kuin vanhemmassa versiossa, niin maku oli niin tasapainoinen vanhemmassa, että nostan sen tässä esille. Oli mielenkiintoista verrata molempia keskenään, sillä nämä olivat todella erilaisia. Kokonaisuudessaan huikea setti ja olen iloinen ja tyytyväinen, että tällainen järjestettiin ja pääsin osallistumaan. 

Pullopose

Laatikkopose

Maistelun jälkeen ohjelmaan kuului vielä pieni suuri huutokauppa ja arvonta. Tastingiin alussa jokainen sai arpalipukkeen, jossa oli numero. Onnetar nosti kiposta kolme onnekasta, jotka saivat kaikki uusimman Lagavulinin 37yo pullotteen..... NO EI NYT SENTÄÄN ;). Ensimmäinen onnekas sai viskipelin, toinen viskikirjan ja kolmas tislaamon suosituimman (tai ainakin ostetuimman) tuotteen, eli lagan 16yo.

Pienen ohjelman lisäksi loppu aika oli tietysti vapaata seurustelua ja siihenkin kuului lisänä viski (ja monilla olutkin). Tiskiltä sai ostaa aiemman Japsimaistelun ja Lagamaistelun (Huomisen klassikot) viskejä. Itse maistoin kahta viskiä illan pääsetin lisäksi, joista toisesta kirjasin hieman muistiinpanoja.

Lagavulin Distillery Only (52,5%, OB 2010, 6000 btl)

Tämä on siis Distillers editionin "jämiä" jota on hieman lisäkypsytetty ja lopuksi vatattu.

T: Merellinen (levää, jodia ja klooria?), kuivaa savua, makeaa marjaa, vaniljaa, tervaa ja appelsiinimarmeladia. 

M: Tuju alku. Makumaailma on DE: n kaltainen, mutta vahvempi. Paahdettua karamellia, marjaisaa savua (punaherukka), kuivaa palanutta puuta vaniljaisella vivahteella, tammista pähkinäisyyttä. Jälkimaku kihtalaisen pitkä. Lakritsia ja yskänlääkettä. Veden kanssa palanutta puuta lisää ja hieman nahkaa. Voimakas DE sanoisin.

Osa maistelupoppoosta