Tässä hieman pohdiskelin, minkälaista "jouluviskiä" tähän hetkeen tekisi mieli ja mitä kaapista löytyisi. Edellä kuvailemistani tyyleistä sherryinen vaihtoehto houkutteli enemmän. Itseasiassa olisi tehnyt mieli itse Sherryä, mutta juuri tällä hetkellä ei ole kyseisiä pulloja auki, joten aloin tutkiskelemaan mitä kaapista löytyi sherryisten viskien makumaailmasta. Silmiin osui Glenfarclas The Pot Still Reserve. Jo kaunis väri sai alkuunsa suun messingille, joten valinta oli varma.
Kyseinen pullo on pullotettu yhdennentoista kerran järjestetyille PotStill Festivaaleille, jotka järjestettiin 4.-6. lokakuuta 2013, Amersfoortin kaupungissa, Hollannissa. Tapahtumassa oli tarjolla viskien lisäksi konjakkia, armanjakkia, calvadosta, grappaa ja rommia parinkymmenen tuottajan/maahantuojan voimin. Viskitarjonnasta vastasi muunmuassa Arran Distillery, Belgian Owl, Black Bottle, Bunnahabhain, Edradour, Deanston, Glenfarclas, Gordon & MacPhail, Signatory, Sullivans Cove, Tobermory ja The Ultimate Selection. Ihan riittämiin maisteltavaa siis. Itse en tuolla ollut paikalla, mutta muutaman "referaatin" tapahtumasta olen lukassut.
Hieman samaa näköä kuin eräässä Helsingissä järjestettävässä viskitapahtumassa. Kuva: lovingwhisky |
Glenfarclas The Potstill Reserve on first fill- ja refill sherry hogshead -tynnyreistä #2014 ja #3134 pullotettu 50% vahvuuden omaava viski. Viki on tislattu vuonna 2003, pullotettu 2013 ja luonnollisesti väriaineeton sekä kylmäsuodattamaton. Ei muuta kuin drami lasiin ja laatutovi sen parissa.
Glenfarclas The Potstill Reserve 2003/2013, Potstill Festival 2013 11th Edition, 50%
T: Ilman vesilisää viski omaa vahvan luumuisan ja viinisän tuoksun. Varovasti tuoksuteltaessa löytyy nahkaisia ja mausteisia (muskottia, neilikkaa, kanelia ja vaniljaa) piirteitä, hedelmäistä vivahdetta appelsiinin muodossa ja hieman maitosuklaata. Tuoksu paranee jo lyhyen lasiajan jälkeen. Kevyt metallisuus ja raaka viinisyys pehmenee ja tilalle tulee nahkaista sherryisyyttä, kuivaa hedelmäisyyttä (viikunaa ja taatelia) ja kaakaota. Vesilisä tuo hieman lakumaista sherryisyyttä mukaan ja tasoittaa raakuutta.
M: Terävää viinisyyttä, hiukan raakaa hedelmää (luumua) ja kuivattavaa mausteisuutta (fariinia, muskottia ja neilikkaa). Keskiviheilla terävyys hellittää ja päästää pehmeämpää sherryisyyttä vallitsemaan. Jälkimaussa alkaa mukava mausteiden sinfonia. Taatelia, muskottia, neilikkaa, nahkaista mokkaa, maitosuklaata ja rusinaista aavistuksen metallista vivahdetta. Toimii hyvin myös vesilisän kanssa, muttei vaadi sitä. Veden kanssa makuprofiili muuttui hieman rauhallisemmaksi ja "tummemmaksi". Myös hieman kuivuutta tuli lisää.
Hieman on raa'ahkoa tuntua, varsinkin tuoksussa alussa, mutta lasiajan kanssa tuoksu muuttui hyvinkin miellyttäväksi. Maussa tulee sama raakuus esiin kuin tuoksussa, mutta keskivaiheen jälkeen ja varsinkin jälkimaussa tämä viski tuo mukavaa sherryistä mausteisuutta. Tässä 40-50e hintaluokassa ihan mukava "jouluviski".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti