Talvioluet 2013: Plevna Siperia Imperial Stout, 8%

Herkuttelu jatkuu suomalaisissa merkeissä. Talvikauden oluista on vuorossa sellainen olut, joka nauttii sellaista suosiota, että heikompia heikottaa. Jokaisen nykyisen olutnörtin märkä unelma. Aiemmin tätä on saanut vain hanasta ja kun sana kulki linnulta linnulle, että tuotetta on pullotettu ja se tulee vielä Alkoon, niin alkoi kuhina A-liikkeen linjoilla ja myymälöissä. Taitaapi olla ennakkosuosikki isolla osalla jouluoluista. Vaikka reilut 11000 pulloa on saatavilla, niin eiköhän tämä hyllystä katoa ensimmäisten joukoissa, kun jengi hakee korillisiakin jopa. Itsekin kun muutamasta Alkosta tiedustelin jouluoluiden saapumispäivää, niin kaikki myyjät korostivat ja mainitsivat Siperian.

Voisi siis luulla, että ennakko-odotukset ovat korkealla ja silleen, mutta ei. Olen tätä maistanut aiemmin hanasta ja hyväähän se oli, mutta silti suhtaudun aika neutraalisti ja maltillisesti odottaen tähän "pullotulokkaaseen". No juu,  myönnän, että ostin näitä muutaman heti alkuun komeroon kypsymään, mutten kuitenkaan heti korkannut yhtä.

Siperia on vuodesta 1994 toimineen Tamperelaisen Panimoravintola Plevnan käsialaa. Plevna valmistaa minun tietojeni mukaan olutta, siideriä ja simaa, vuosituotannon huidellessa reilu 200000 litrassa. Tuotteita on melkein parisen kymmentä. Milloin saadaan Sahtia? Kelpaisi. Panimomestarina toimii Sam Viitaniemi.
2005 alkunsa saaneen Siperian reseptiin kuuluu Pilsner-, wienna-, pale ale-, karamelli- ja paahdettuja maltaita ja humalina on käytetty Tomahawkia, Simcoeta ja Amarilloa. Väri on kokonaiset 270 EBC, katkerot n. 100 EBU ja kantavierre 20,4P.


Plevna Siperia Imperial Stout, 8%

T: Hyvin humalainen ja hieman pistävän hedelmäinen. Ainakin alkuun humalaisuus vallitsee. Se on kostean metsäisää ja hieman pihkaista sekä yllättävän hedelmäistä. Alkuun tulee mieleen IPA. Pienen ajan myötä alkaa tuntua paahteisuutta ja tuoksu avautuu. Mokkaista ja maltaista tuntua nousee pintaan. Hedelmäisyys pysyy taustalla. Tummaa kaakaoista suklaatan hieman pistävänä. Vähän makean puun tuntua myös. Lakritsiakin pilkahtaa esiin. Tämä saa lämmetä kunnolla lasissa, jotta tuoksu pääsee oikeuksiinsa. Kylmempänä humalaisuus hallitsee.

M: Alku tuo sitä, mitä tuoksu ja ulkonäkö enteilee. Palaneen mustaa humalaisuutta. Iskee aika tylysti. Välittömästi saapuu palanutta vahvaa espressoa, 90%:sta tummaa suklaata, vahvaa kitkerää humalaa ja greippistä hedelmäisyyttä. Suutuntuma on tuhdin paksu ja kuohkea. Jälkimaku jatkaa voimakasta kitkeryyttä kuivattaen suuta reilusti. Vahva tumma suklaa jatkaa taustalla. Hyvin kitkerä ja kuiva jälkimaku. Suolaista vahvaa lakritsisuutta. Pitkän.

Jos ajattelisin tätä "ei-olutharrastajan" silmin, niin sanoisin, että tämä on niitä oluita, jotka on suunnattu antamaan olutfriikeille extremeä. Olutharrastajana en kärjistä niin paljoa, mutta onhan tämä aika räjäyttävä. Minun makuuni, tällä kertaa, kokemus on turhankin rosoisen humalainen ja palanut. Jotenkin ne eivät olleet niin tasapainossa kuin toivoisi. Fiilis oli kuin ne olisi riidelleet keskenään kumpi on kuningas. Mutta kuten spekseistä voi päätellä, niin voimakkaan kokemuksen tästä kyllä saa. Onhan tämä aika huikea olut.

Imperiaalinen musta barbaari