Talvioluet 2013: Kasteel Winter, 11%

Seuraava talviolut arvostelussa tulee 80 kilometriä Brysselin länsipuolelta Ingelmunsteristä. Siellä sijaitsee Van Honsebrouckin panimo, jonka perustivat Louisa ja Emiel Van Honsebrouck vuonna 1900. Tämän panimon tunnetuin tuote meille suomalaisille lienee Alkossa jo pitkään ollut Kasteel Donker. Tämä imelän makea belgiolut oli itselleni löytö joskus aikoinaan, kun en belgioluita vielä paljoa ollut maistellut. Puhutaan jostakin 2000-luvun alusta. Sittemmin jossakin vaiheessa oluen makeus tuotti hieman "tökkimistä" ja enpä nyt muistakaan koska viimeksi tuota olen ostanut.

Nyt on kuitenkin vuorossa Donkelin sisarversio, eli Kasteel Winter. Ensinnäkin, silmä kiinnitti heti huomiota etiketissä mainittuun sisältöön. Mallas, sokeri, humala, vesi, proteolyyttiset entsyymit, propyleeniglykoolialginaatti (huh mikä sanahirviö), askorbiinihappo, tumma olutaromi (?), kahviaromi ja suklaa-aromi. Kuulostaa aika teennäiseltä. Noh, lisäaineitahan ne vain ovat. Avataanpas niitä hieman. Ensinnäkin Suomessa yli 4,7% oluissa (alkoholissa) ei tarvitsisi ilmoittaa näit ainesosia. Tämä on hyvähuomio, sillä moni jättää tämän ilmoittamatta, joka on ehkä ihan fiksuakin nykyisen vallitsevan lisäainepelon vuoksi. Toiseksi, nämä voitaisiin ilmoittaa myös pelkillä E-koodeilla. Ne ei ehkä kuulosta niin pahalta luettaessa, joskin mahdollisesti kiinnittää huomion lisäaineiden olemassaoloon.

Askorbiinihappo lienee näistä tutuin, sillä se on tunnetummin C-vitamiini. Sitä käytetään oluissa happamuudensäätöaineena. Se vaikuttaa myös hieman oluen säilyvyyteen. Propyleeniglykolialginaatti, toisinsanoen E405, kuuluu sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineisiin. Eviran artikkelin mukaan, tätä saa käyttää oluen vaahdon stabilointiin. Eli sillä käsitellään vaahdon laatua ja kestävyyttä. Proteolyyttisistä entsyymeistä en kovin helposti löytänyt tietoa mikä sen tarkoitus on oluessa, mutta ylipäänsä proteolyyttiset entsyymit hajottavat proteiineja. Voisiko olla kyse siis koostumukseen liittyvästä seikasta? Varmaksi en osaa sanoa. Näiden lisäksi oluessa on käytetty kahvi-, suklaa- ja tummaa olutaromia. Kaksi ensimmäistä on varmaan ihan selvä, mutta miksi olutaromia? Olutaromi on luontainen aromi, mutta eikö olut olisi muutoin ollut tarpeeksi oluen tuoksuinen? Tiedä häntä sitten. Ja jottei mene liian kemiantieteeksi listataan oluen perustiedoista katkeroaineet 19,3 EBU, väri 108 EBC ja kantavierre 22,4P.

Talvinen aromilinna

Van Honsebrouck Kasteel Winter, 11%

T: Heti lasiin kaadettuna aika teennäinen tuoksumaailma. Lisättyjä mausteita esanssisella tavalla. Hieman hätäsen tuntuista "pirskahtelevaa" alkoholisuutta. Hiilihappo tuntuu tuoksussakin. Hieman saadessaan aikaa lasissa alkaa tuoksu hieman tasoittumaan. Kahvi ja suklaa on selkeimmin läsnä. Hieman myös paahdettua viljaa, mutta edellä mainitut peittää lähes kaiken muun allensa. Paahdettua sokeria ja kaakaota. Alkoholi pistää hieman läpi asettumisen jälkeenkin.

M: Alkuun minulle tuli mieleen, että tämä maistuu ja tuntuu, kuin se olisi hätäsesti tehty. Ohuen hiilihapokasta ja esanssista. Mausteet olivat juuri jotenkin lisätyn kaltaisia "päälle liimattuja" ja suutuntuma oli muutenkin limumainen. Makean imelää kahvisuutta ja kaakaota löytyi päällimmäisena. Ajan kanssa rakennekin saa hieman ytyä, muttei muutu mitenkään radikaalisesti. Suutuntuma tulee hieman nahkeammaksi ja hiilihapokkuus laimenee. Imelyys on vieläkin läsnä, mutta nyt mieto paahteisuus taittaa sitä hieman parempaan suuntaan. Kahvi tulee edelleen voimakkaana. Jälkimaku muuttuu himan vetiseksi jsa ohueksi, eikä ole muutoinkaan kovin pitkä.

Ei kyllä säväyttänyt tämä Winter versio. Muistelen Donkerin olleen huomattavasti ytimekkäämpi (ja makeahan se on). Tämä talviversio on jotenkin teennäisempi ja kahvi dominoi kaikkea muuta. En tiedä kuinka kauan tuota olisi lasissa pitänyt pitää, sillä olut parani huomattavasti lämmetessä ja saadessa happea, mutta kyllä odotukset silti olivat korkeammalla, kuin mitä nyt tarjoiltiin. Mutta hei, pullosta ja etiketistä plussaa.