Alkosta: Sori Brewing Laudatur XVI

Viskitynnyrit, joissa tämä olut on kypsynyt, ovat peräisin Glenmorangielta ja Macallanilta. Glenmorangiehan tunnetaan melko kirjavasta ja osittain kokeilevastakin viskikattauksestaan ja nykypäivänä etenkin gaelinkielisistä ikämerkitsemättömistä viskeistään. Siis tynnyreissä voi olla ollut minkä tyylistä viskiä vain. Minulle tulee heti mieleen neitsytpuu (uusi tammitynnyri), joka on peräisin Missourista.

Macallan puolestaan tunnetaan sherryviskeistään. Macallanhan rakensi kuuluisuutensa nimenomaan törkeän hyvillä sherryviskeillään. Macallanilla löytyy oma tynnyrivalmistaja, jossa tislaamolle räätälöidään sherrytynnyrit.

Koska oluttyyli on sekoitus barley winea ja imperial stoutia, niin odotettavissa on näiden tynnyrien kanssa varmaankin makeahkoa tuhtia ja hyvin kuivahedelmäistä nektaria. 85% oluesta pohjautuu barley wine olueen ja 15% on imperial stoutia. Molemmmat peräisin siis "Mäkin" ja Glenmorangien tynnyreistä. Tynnyrit todennäköisesti yli 200-litraisia. Alkosta löytyy, hinta 7,99€/33cl.

"A total of four different type of barrels: Barley Wine in Macallan and Glenmorangie, Imperial Stout in Macallan and Glenmorangie. 85% of Barley Wine 15% Imperial Stout. Would be impossible to make another one, so enjoy while it lasts."

Sori Brewing Laudatur XVI, 11%

Tuoksu on huiman täyteläinen tammisine, vaniljaisine ja toffeisine viskiaromineen. Hyvin makea toffeisuus ja kevyen paahtunut muscovadosokerisuus. Lämmetessä tammitynnyri antaa tilaa makealla ja miedon imelälle maltaisuudelle. Turvetta tämä ei ole nähnytkään, mutta vaniljatoffeista maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä löytyy senkin edestä.

Maussa makea maltaisuus ottaa päänäyttämön ja kehittyy jopa imeläksi ja miedon tahmeaksi makeudeksi. Muscovadosokerisuutta (lakritsi, vanilja ja paahdettu sokeri), jota voisi yksinkertaisemmin kutsua myös siirappisuudeksi. Suutuntuma on runsas, keskitäyteläinen ja hieman tahmean sokerinen, kevyesti hiilihapotettu. Jälkimakuun mennessä makea maltaisuus saa kuivattuja hedelmiä (sherry-Macallan?) ja miedon katkeruudenkin.

Latautuneen intensiivinen mallasnektari, jossa vaahterasiirappisen tammisuuden tuntee. Juotavuus jää hieman heikoksi, sillä ainakin itselleni makeus lipsuu jo överipuolelle. Olut asettuu jonnekin barley winen ja tynnyrikypsytetyn strong alen suuntaan. Tynnyrikypsytys on tässä oluessa todella vahvasti esillä.

Alkosta: Bowmore Vault Edition First Release

Alkoon listautui sentin vajaa sadan euron hintaan uusi ikämerkitsemätön Bowmore. Tämä kuuluu uuteen The Vault Editions -sarjaan, jossa julkaistaan neljä erilaista viskiä, jotka kaikki kuvastavat tislaamon karaktääriä, eli ominaismakupiirteitä. Tämä ensimmäinen pullote, First Release "Atlantic Sea Salt", koittaa havainnollistaa tislaamon merellistä makumaailmaa. Julkaisuja nähdään yksi pullo per vuosi. Alla pullon "informaatiota".

Each release in this four part series showcases a different layer; Atlantic Sea Salt, peat smoked perfection, full bodied fruitiness and silky sweetness.”  “This first edition presents the trademark Sea Salt tang of Bowmore in a whisky that opens out like the vast Atlantic Ocean itself…”

Bowmore Vault Edition First Release, 51,5%

Tuoksusta löytyy pehmeää vaniljaista tammea, jossa hieman ikääntynemmpääkin fiilistä. Ei siis pelkkää raakaa sahanpurua. Bowmoren marjaisuutta yhdistettyä kevyen mineraaliseen turpeisuuteen. Ripaus sitruksisuuttakin löytyy. Turve ei ole raakaa ja nuorta, vaan enemmänkin kypsää, paksua ja pehmeää. Makeaa hunajaa.

Maussa tuoksun pehmeys ja paksuus yhdistyy napakkaan tammiseen turpeisuuteen ja miedon mineraaliseen ja makeaan savuun. Turve on pehmeää ja hyvin integroitunut. Hieman herukkaistakin. Makeaa hunajaisuutta, sekä paksua kypsää keltaista hedelmäisyyttä. Loppua kohden saa merisuolaista piirrettä, ikään kuin olisi suklaata ja merisuolaa. Ei nuori, eikä vanha. Yllättävän paksun oloista. Sanoisin, että hyvä tasapaino ja yllättävän maukas olemus tarjoilee aika hyvän nautittavan viskin. Paksumpi ja pehmeämpi kuin moni Tempest-sarjan viski.

Maitokaupasta: Brooklyn Naranjito

Hiljattain sain kutsun Amerikan suurlähetystöön Helsinkiin, jossa oltaisiin pidetty jonkinmoiset Brooklynin kekkerit ja tarjolla olisi luultavasti ollut panimon maitokauppauutuus. Koska kohteliaasti kieltäydyin kutsusta, niin ajattelin kuitenkin noukkia kaupasta tämän Brooklynin uutuuden, joka todennäköisesti olisi ollut "se" uutuus, jota kutsussa mainostettiin (ei paljastettu).

Joitain Brooklynin maitokauppaoluita olenkin jo maistellut ja ainakin yksi sessio tuli vedettyä syyskuussa 2015. Tämän pääset lukemaan täältä. Uusimpana panimo on tehnyt Naranjiton, jonka nimi viittaa siinä käytettyyn appelsiinin kuoriin. Naranja on appelsiini espanjaksi ja Naranjito tarkoittaa pientä sellaista, sekä oli Espanjan jalkapallomaailmanmestaruuskisojen maskotti 1982. Kiinostaa kuin kilo kiviä? Olut on Pale Ale ja siinä on sitä appelsiinin kuorta. Humalina käytetty Summit- ja Simcoe-humalia.

Brooklyn Naranjito, 4,5%

Tuoksusta bongaa helposti appelsiinisuuden, joka on raikasta ja tuoretta. Jopa hieman hedelmälihaisa aromikkuus. Tuore humala tuntuu tuoksussa rapsakan oloiselta ja tukee hedelmäisyyttä hyvin. Muutoin tyypillinen raikas pale ale jossa tuo appelsiini tuo hyvän lisän.

Maussa ollaankin sitten heti alkukulausten jälkeen maitokauppaoluen hienoisessa ongelmassa – runko jää liian ohueksi ja kokonaismakumaailma turhan vaisu. Mistään vissystä ei nyt ole kyse, sillä etenkin jälkimakua kohden katkeruus antaa kivasti pontta maulle ja mieto kuivattu appelsiinisuus on hennosti taustalla. Tuoksun selvä appelsiinisuus on maussa hyvin taustalla ujona. Ihan ok, mutta näitä löytyy kasapäin.

Boulevard Smokestack Series – Saison-Brett

Pitkästä aikaa sain käsiini tämän amerikkalaisen panimon Smokestack seriesiin kuuluvan oluen. Viimeisin arvioitu lienee Two Jokers Double-Wit ja Rye-On-Rye, joista jälkimmäinen tuotti ison pettymyksen alkoholisuudellaan. Muutoin tämän "savupiippusarjan" oluet ovat pääosin maistuneet mukavilta, vaikkakin kalliitahan ne yleensä ovat.

Suurimman osan näistä isoista smokestacksarjalaisista olen bongannut ja napannut naapurimaan alkosta, eli Systembolagetista. Muistaakseni ne ovat aina lähteneet noin 17€ rahalla mukaan. Tämä tuli hommattua joulukuussa erillisellä "tilaa-ja-nouda" menetelmällä. Ja koska etiketissä oli sarjamainintojen ja panimotekstin lisäksi taikasana Brett, joka viittaa Brettanomyces villihiivaan, niin piti vielä toinenkin pullo hommata varastoon just in case.

Tämä Smokestack-sarjan olut pohjautuu panimon suosittuun Tank 7 farmhouse aleen, jota on tuunattu pidemmälle lisäkuivahumaloinnilla ja hifimmillä hiivakannoilla, joista bretta ehkä se mielenkiintoisin lisä. Simppelimmin voisi siis ajatella Tank 7 villihiivalla kyyditettynä. Mikä ettei, mutta katsotaan tuoko se lisäarvoa. Vierellä maistetaan tietenkin Alkostakin löytyvä Tank 7.

Boulevard Smokestack Series – Saison-Brett, 8,5%

Tuoksusta löytyy mahtava brettaisuus. Se  on tässä juuri sitä itseään, mahtavan nahkean hedelmäistä, kevyen hapanta, mukavan tallimaista, nahkaista ja on siinä sitä hevosen satulaakin. Todella lupaavaa. Hapan hedelmäisyys on kuitenkin kuivahkoa ja sellaista appelsiinin ja sitruunan sekoitusta, mango- ja persikkatwistillä. Antaa reilsuti enemmän Tank 7 nähden. Kerrassaan herkullista.

Maku ei valitettavasti yllä tuoksun hehkeään maailmaan. Suussa sopiva kuohkeus, eli hiilihapot ja suutuntuma hyvin balanssissa. Alkuun maku tuntuu aavistuksen makealta, joka on sellaista vahvan belgioluen sokerimakeutta. Onneksi tämä kuitenkin tasaantuu ja alkaa nauttimaan hedelmäistä brettahiivaista makumaailmaa. Humalaakin on miedosti, mutta ei näyttele oikein mitään roolia. Tämä on kyllä juuri sitä itseään, hiivaista saisonia (ei erityisen belgityylistä), jossa iso brettalisä.

Tämän villihiivaisuus on kuivempaa ja aromaattisempaa, ei niinkään sellaista mehumaista brettaisuutta. Panimon Tank 7 on selvästi alla, mutta lisänä löytyy tallimaailma selvästi. Kokonaisuudessaan loistava aromikkuudeltaan ja hyvä maultaan ja kyllä valitsisin  tämän Tank 7 sijaan lasiini. Jos vielä olisi saanut makuun enemmän brettan hedelmäisyyttä ja hieman happamuutta niin....