North Coast Le Merle

Otsikon olut löyty alkuvuodesta Systembolagetin hyllyiltä ja se maksoin reilu 56 kruunua, eli hieman vajaa kuusi euroa. Ei siis hassumpi hinta kohtalaisen arvostetusta jenkki-saisonista. Pullokokokin oli sopiva 375ml, jossa luonnonkorkki sulkimena – nykyään olutta saa myös mm. Firma Bierissä kruunukorkilla 355ml pulloissa, viiden euron hinnalla.

North Coastin panimomestari Mark Ruefrich nimesi tämän oluen vaimonsa Merlen mukaan ja sitä pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Oluen "juttu" on hiivassa, kuten saisonin yleensä, ja sen valmistuksessa käytetty resepti on simppeli – Pilsner-maltaita, Simcoe-humalaa ja belgihiivaa.

"Our yeast creates a beer with a tang at the end, which allows us to play with the hops balance. The base for the beer is nothing very exotic, just pilsner malt and a bit of sugar to lighten the body. All the magic is in the yeast and hops." –Mark Ruefrich

North Coast Le Merle, 7,9%

Tuoksussa samppanjaista kuivaa ja hapanta viinisyyttä. Samppanjahiivaa, kirpeää mehumaista hedelmäisyyttä ja miedosti saisonin pistävyyttä. Happamuus ei ole noin vahvaa kuin sour aleissa, mutta muistuttaa niitä. Käyneen oloinen.

Maussa happamuutta ei kuitenkaan esiinny, vaan makuprofiili on saisonmainen - makeahko ja pehmeän hiivaisen hedelmäinen, sekä hunajainen. Suutuntuma on upean pehmeä. Tulee mieleen tynnyrikypsytys. Jälkimaku miedon hiivainen ja aavistuksen lyhyt. Kokonaiuudessaan hyvä kypsytetyn oloinen saison.

Prairie Artisan Ales: Okie, Pirate Noir, Standard ja Prairie Ale

Prairie kuuluu nykyään suosikkipanimoihini erikoisien, mutta laadukkaiden kokeilujensa vuoksi. Lyhyestä historistaan (perustettu 2012) huolimatta kaverit ovat onnistuneet hienosti yhdistämään erilaisia tynnyrikypsytyksiä ja villihiivakokeiluja. Tilasin jokunen aika takaperin pienoisen läjän panimon oluita (ulkomailta), jotka ajattelin arvostella samaan arvioon. Seuraa siis pieni Prairie suora.

Panimo on kotoisin Oklahomasta Yhdysvalloista ja sen perusti veljekset Colin ja Chase Healey. Oluet pantiin aluksi Choc brewerylla (Krebs), mutta sittemmin kaverit sai omat tilat Tulsasta, Oklahoman toiseksi suurimmasta kaupungista. Hiljattain panimon oluita on alkanut löytymään monestakin nettikaupasta, hinta tosin on kohtalaisen korkea – nyt maistossa oleva setti kustansi yli 30€.

"I think a lot of brewers want to be their hometown heroes, their local brand. Local is a really big word. I wanted Prairie to stand for something a little bigger than that. I really felt we could create a product that represented this part of the country to the rest of county, to the rest of the world," –Chase Healey

Maistossa on neljä olutta, joista ensimmäinen on viskitynnyrissä kypsytetty "Iperial Brow Ale". Prairie Okie oli alkuvaiheessa Chase Healeyn suosikki. Tämän oluen pitäisi kuulemma kypsyä hyvin ajan saatossa. Kyseinen olut on pantu Krebs Brewing Co:lla (Choc brewery).

Seuraavana lasista löytyi Imperial Oatmeal Stout, joka on saanut kypsyä jamaikalaisessa rommitynnyrissä. Niin ikään pantu Krebs Brewing Co:lla. Oluen ensimmäinen versio pantiin vuonna 2013, jolloin sen ABV oli 11%. Nyt maistossa on oluen toinen erä, joka pantiin tänä vuonna ja jossa ABV on 12%. Pullokoko pieneni myös puolesta litrasta 355ml. Noir-oluesta löytyy myös Coffee Noir-, Vanilla Noir-, Wine Barrel Noir- ja Apple Brandy Noir -versiot.

Kolmanneksi ja neljänneksi vaihtui tyyli tuhdista ja tummasta, raikkaampaan ja vaaleaan. Kolmas olut on Prairie Standard, joka on uusiseelantilaisella Moutkeka-humalalla kyyditetty Farmhouse Ale. Oluesta löytyy ainakin kahta versiota, 5,2% ja 5,6% ABV. IBUt 25. Nimensä mukaan jokapäiväiseksi olueksi luotu. Suositellaan erityisesti ruoan kera.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, isompi saison kooltaan ja vahvuudeltaan, Prairie Ale. Oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner- ja vehnämaltaitsa, sekä vehnähiutaleita. Hieman sokeriruokoa ja Saaz-humalia, joiden lisäksi taikutta hiivoista – oluthiivan lisäksi on käytyetty viinihiivaa ja villihiivaa (brettaa). Omnom.

Prairie Okie, 12%

Tuoksussa reilusti bourbonin tuomaa kermatoffeeta, tammisuutta ja vaniljaa. Lämmetessään vanha bourbontynnirimäisyys korostuu. Makeaa mantelia, saaristolaisleipää ja kuivattuja hedelmiä (rusina, taateli ja viikuna). Runsaasti toffeeta ja pähkinää.

Mausta löytyy kermatoffee, tammitynnyri ja makea mantelimaisuus, muttei onneksi niin vahvasti kuin tuoksusta. Suutuntuma on lähes hiilihapoton ja hieman öljyinen. Puolitäyteläinen. Alkuun makeaa kermakaramellistä tammisuutta, jossa bourbonin mausteisuutta. Loppua kohden makeus hellittää ja alkoholin lämmmittävä hehku jatkaa kuivattujen hedelmien ja vaalean suklaan kera. Hyvin kevyttä paahteista pähkinäisyyttä. Makea, mausteinen ja hehkuva brown ale.

Prairie Pirate Noir, 12%

Tuoksussa tuhtia tummaa ja imelää maltaisuutta, makeaa lakritsia, tummaa suklaata ja ripaus salmiakkia. Muscovadosokeri tulee mieleen. Rommin vivahteet siis hyvin esillä. Selkeästi intensiivinen ja latautunut tuoksu. Salmarikin juolahtaa mieleen.

Maussa laktritsisuus ja kevyt salmiakkisuus. Hieman tulee salmiakkijauhe mieleen. Suutuntuma on tässäkin intensiivinen ja hieman raskaampi viskositeetiltaan. Maltaisuus tuo mieleen makeaa tummaa limppua. Makeus on alussa voimakkaampaa, mutta loppua kohden rauhoittuu. Alkoholi tuntuu tässä enemmän kuin edellisessä (hieman salmiakkilikööristä). Lämmetessä saa hieman multaisuutta ja kellarimaisuutta. Omanlaatuinen olut. Selkeästi tumman rommin aromit esillä.

Prairie Standard, 5,6%

Tuoksussa reilu sitruunaruohoisuus, sitruunankuorta ja hiivaa. Nahkeaa sitruskuorta. Hiiva on selkeästi esillä, muttei hallitse liikaa. Kypsää omenaisuutta, jonka mukana myös kevyt hunajaisuus. Yleisesti ottaen hieman sitrusmaisempi saisonin tuoksu, jossa ei mausteet villitse.

Maussa ollaan melko perinteisen laatusaisonin äärellä. Hiivaa, kevyttä humalaa, kypsää hedelmäisyyttä ja kevyesti nahkeaa sitruksisuutta. Mausteisuus ei hypi silmille, vaan on hyvin tasapainoisesti läsnä. Sitruunan kuori ehkä eniten esillä hedelmäisyydestä. Suutuntuma kuohkea ja hyvin raikas. Vaahtoaa runsaasti. Jälkimaussa kevyt saippuaisuus. Hieno perustyylinen saison.

Prairie Prairie Ale, 8,2%

Tuoksussa vahvasti bretta läsnä – hevostallia, nahkaa, nipistävää happamuutta ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Villihiivaisuus on tässä sellaisena jona siitä pidän. Se on sen verta voimakasta, että se peittää osittain muun aromimaailman allensa, mutta taustalla on kuitenkin makeaa hiivaisuutta ja vihreää hedelmäisyyttä. Hieman makeaa mallasta. Herkkutuoksu.

Maussa villihiivainen- ja saisonmainen maailma myllää. Maanläheistä happamuutta (ei etikkaisuutta), kypsää ja ylikypsää hedelmäisyyttä, makeaa hiivaisuutta ja kuivaa mausteisuutta. Suutuntuma on nipistävä ja nahkea. Ehkä hieman sellainen fiilis, että bretta ei ole ihan sulautunut joukkoon, mutta toisaalta tämä on juuri sitä mitä sen kerrotaan olevan – saisonia, jota on kyyditetty brettanomycellä. En voi olla tykkäämättä.

Aberfeldy 21yo (2015)

Tämän pullotteen hommaamista olen arponut jo pitkään. Kohtalaisen hyvin saatavilla, mutta hinta heittelee melkoisesti riippuen paikasta – Espanjassa tästä pyydettiin jopa 160€. Ruotsinlaivoilla tähä törmää noin 80€ paikkeilla ja nettikaupoissa hinta vaihtelee 70-120€ tietämillä. Hollannista näyttäisi irtoavan reilu 80€:lla, joka on mielestäni käypä hinta tästä.

Aberfeldyn omistaa Bacardi ja osa, itseasiassa iso sellainen, menee sekoiteviskeihin, etenkin Dewarsiin. Otsikon 21-vuotias Aberfeldy julkaistiin lokakuussa 2005 korvaamaan 25-vuotiaan pullotteen. Vuonna 2014 imago koki isot muutokset – tyylikkäät mustan-kultaiset etiketit komeilee nykyään pulloissa. Valikoimista löytyy 21-vuotiaan lisäksi 12-, 16- ja 18-vuotiaat viskit.

Näiden helpommin löytyvien lisäksi löytyy muutamia single cask -pullotteita, joita voi ostaa melko kovaan hintaan, mikäli löytää. Huhujen mukaan tuloillaan olisi Aberfeldy 30yo ehkä jo tänä vuonna.

Aberfeldy 21yo, 40% (2015)

Tuoksu syvän ja pehmeän tamminen, hunajainen ja tumman hedelmäinen. Kuivattuja hedelmiä, jotka huokuu hunajaa. Tammitynnyri on tässä omaan nenään vahvasti, mutta sopivan elegantisti läsnä. Ripaus turvettakin mukana, joka tuo mieleen poltetun tynnyrin, tai hiilloksen. Mielestäni tästä huomaan iän tuomaa kypsyyttä. Miellyttävä tuoksu.

Maku on hyvin rauhallinen ja kohtalaisen täyteläisen oloinen. Ei öljyinen, vaan ehkä ennemmin hieman jähmeä. Tammi nipistelee rauhallisesti ja tuo mukanaan tummahkoa hedelmäisyyttä. Mokkanahkaista tuntumaa, jossa tummat kuivatut hedelmät ovat kevyesti esillä. Jälkimaku häipyy hieman liian nopeasti, tehden tästä aika kevyen ja helpon siemailtavan – jälkimaun puute aiheuttaa lasin käymistä huulilla tiheämpään.

Erinomainen tuoksu, mutta mausta jäi uupumaan runsautta – nyt elämys loppuu liian lyhyeen. Onko se sitten nuo kuuluisat 40 volttia, vai missä vika.... kyllä tätä silti mielellään siemailee.

Alkosta: Duvel Tripel Hop 2015 vs. Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Kaksi humalaisempaa versiota belgialaisista kuuluisuuksista, joista toista saapui juuri Alkon valikoimiin kahden vuosikerran voimin. Omani olin kerennyt hankkimaan jo ennen tietoa valikoimaan tulosta. Noh, jos jotakin hyvää, niin hinta oli puolet Alkon (4,99€) hinnasta. Chouffeakin on valikoimissa ollut jo kauemmin, mutta isona (75cl) pullona.

Achouffe tarjoilee belgialaisen tripelin ja imperial IPAn hybridiä Houblon Dobbelen oluellansa. Kyseistä olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 (julkaisu 2007), jolloin myös otsikon toisen oluen valmistaja, Duvel Moortgat Brewery, osti Achouffen panimon. Reseptistä löytyy Pale ale -maltaita ja humalina Amarillo-, Tomahawk- ja Saaz-humalia. 75cl puteli maksaa Alkossa karvan vajaan kympin.

Duvelin vastaavasta oluesta löytyy nyt siis kahta eri versiota, joista maistossa 2015 versio. Duvel Tripel Hop on perus Duvelin pohjalle tehty olut, jossa kahden vakiohumalalajikkeen (Saaz ja Styrian Golding) lisäksi käytetään yhtä lajiketta lisää. Vuodesta 2012 tämä kolmas humala on ollut vaihtuva. Alkuperäisestä (2007-2011) löytyi Amarillo, vuonna 2012 Citra, 2013 Sorachi Ace, 2014 Mosaic ja nyt 2015 Equinox. Alkoholia löytyy myös himpun verran enemmän (9,5%), verrattuna perus Duveliin.

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel, 9%

Tuoksu perinteisen belgihiivainen, jossa ehkä aavistuksen enemmän humalaa. Pienen lasiajan jälkeen hedelmäkarkkisuutta, omenaisuutta (vihreää) ja makeaa hunajaisuutta. Miedosti maltaisuutta. Myös mietoa hapanta hedelmäisyyttä vilahtelee.

Maussa vahva belgihiivaisuus, jossa kuiva keskiasteinen greipin katkeruus mukana. Suutuntuma kuohkea ja vaahtoava. Alussa makeaa hiivaisuutta, joka kuivuu loppua kohden ja muuttuu katkeraksi ja nahkeaksi (sitruksien kuoria). Erittäin maukas ja tasapainoinen maku.

Duvel Tripel Hop 2015 (Equinox), 9,5%

Tuoksusa reilummin esteristä hedelmäisyyttä. Päärynäesanssia, kiiviä ja rypäleitä. Miedosti hapanta ja käynyttä hedelmäisyyttäkin on, jonka seassa hieman alkoholi pilkahtelee. Varsinainen belgihiivaisuus on tässä piilommassa, eikä niin perinteistä kuin Chouffessa. Humala tuo ruohoista kuivuutta. Chouffen tuoksu miellytti enemmän.

Maussa ylikypsät ja jopa hieman käyneet hedelmät tulee hieman alkoholisena läpi. Sitruunaa ja päärynää. Maltaisuutta enemmän kuin edellisessä. Tässä ei ole niin hyvin belgihiiva esillä, tai ainakin se on saanut melko erilaisia piirteitä. Humala ei ole läheskään niin katkeraa kuin Chouffessa – vain mieto sitrusruohoinen vivahde. Jälkimaku lyhyempi. Chouffe vie selkeän voiton.