Tampereen kattaus ohimennen (4/2014)

Muutamia viikkoja takaperin piti töiden perässä reissata Tampereelle muutaman päivän keikalle. Ohessa oli pitkästä aikaa hyvä tilaisuus käydä tsekkaamassa paikallista tarjontaa viskien ja oluiden saralla. Tolkuttomasti aikaa käppäilyyn ja etsintään ei ollut, joten piti hieman taustatutkintaa tehdä hotellilla, jotta täsmäkohteet tuli selville. Nopeilla hauilla haarukoitui Kahdet Kasvot, Teerenpeli, Tuulensuu ja Plevna. Nämä tietenkin jaettiin kahdelle päivälle, jottei maistelutarjonta tuntuisi seuraavan päivän kokouksissa.

Näistä ensimmäiseksi suuntasin Kaksiin kasvoihin (Naamabaari). Tämä oluisiin ja viskeihin erikoistunut ravintola sijaitsee aivan keskusta-alueella (Kauppakatu14), Scandic Rosendahlilta vain 15 minuutin kävelymatkan päässä. Kiteytettynä sanoisin, että näin pidempään harrastaneelle kohtalainen viskivalikoima, ilman mitään erityisiä yllätyksiä (harvinaisempia pulloja). Olutvalikoima oli ihan "pirteä", mutta tällä kertaa en siihen tutustunut sen tarkemmin, vaan lähdin liikkeelle ihan viskien parissa. Ravintolassa järjestetään runsaahkosti maistiaisia, joka edesauttaa paikallista viskikulttuuria. Paikkana ihan viehättävä, ei mikään erikoinen, mutta kyllä tuolla ihan mukavasti ja rauhassa (ainakin näin maanantaina) sai vikinsä nauttia.

Naamabaarin jälkeen suuntasin lähietäisyydellä sijaitsevaan Teerenpeliin (Hämeenkatu 25). Viskivalikoima oli minun silmin suppeahko ja erikoisuuksiakaan ei kummemmin löytynyt. Perusharrastajalle tuolla kuitenkin viskiä löytyy viikonlopun viettoon. Oluita oli omien lisäksi kohtalaisesti, mutta itseäni kiinnostaneet Teerenpelin hanaoluet oli tietysti juuri katkolla, sillä juuri ne hanat jotka kiinnosti oli pesutauolla. Ei se mitään, viskiä tilalle. Paikka oli ihan viihtyisä, jonkinverran häiritsi käryävät toastit (niinkuin Helsingissä Kampin Teerenpelissä). Tiskillä lepäili Teerenpelin juhlatisle tynnyrissä, joten siitä oli hyvä ottaa maistiaiset pöytäkumppaniksi.

Näiden kahden paikan jälkeen oli illan viimeisen raflan aika ja parin viskin jälkeen alkoi oluthammasta kolottamaan ihan toden teolla. Nyt siis suunta kohti Plevnaa, jossa on aiemminkin tullut aina vierailtua Tampereella käydessä. Plevna sijaitsee hitusen syrjemmässä kuin kaksi edellistä, mutta keskustaahan tuokin on. Ravintola löytyy osoitteella Itäinenkatu 8 ja on helppo tunnistaa hieman kauempaakin vanhasta tiilikompleksista ja omasta valokyltistään. Rauhalliseen aikaan Plevna on ihan kelpo paikka siemailla viskiä ja olutta, mutta ruuhka-aikaan on syytä varutua hälinään, ruuanhajuun ja yleiseen sekasortoon. Näin maanantaina kymmenen aikaan illalla ei hälinästä ollut pelkoa.Hanaoluita edustaa omat tuotokset (reippaasti) ja viskejä löytyy sellanen sopiva+ perusvalikoima. Kuten mainittu, itse lähdin oluen perään ja kuinka hyvältä se ensipuraisu maistuikaan.

Näiden lisäksi seuraavana päivänä tuli pistäydyttyä Gastropub Tuulensuussa, jossa on mielestäni kohtalaisen hyvä valikoima viskejä ja erinomainen valikoima oluita. Jos näistä ravintoloista pitäisi valikoiman perusteella valita yksi, se olisi tämä. Tuulensuu sijaitsee osoitteessa Hämeenpuisto 23 ja mielestäni paikka on ihan viihtyisä, tosin melko ahdas varsinkin jos paikalle on eksynyt kymmeniä muitakin ihmisiä. Täällä tuli nautittua muutamia oluita, mutta koska mukana oli työkaveri, niin tarkemmat arvioinnit jätin suosiolla toisiin kertoihin. Muutamista maistoista otin tarkempia tuntumia ylös ja niistä seuraavana.

Bunnahabhain 11yo Old Malt Cask, VYS round 2, Cask# HL9434, 58,7% (Douglas Laing)

T: Hedelmäkarkkia ja sherryä. Sherryisyys on yllättävän kypsän oloista. Taustalta nousee kuitenkin nuorekasta maltaisuutta, joka tuo mieleen viljasiilon ja makeaa vierrettä. Kaikenkaikkiaan ihan miellyttävä tuoksu. Vesi avaa sherryisyyttä ja korostaa nahkaisempia piirteitä. Hedelmäkarkit jäävät taka-alalle. 

M: Terävähkö alku joka tuo makeaa sherryä ja heman turpeenoloista maanläheisyyttä. Kihelmöi kunnolla ilman vesilisää. Jälkimaussa hieman öljyistä epäpuhtautta. Vesilisän kanssa maltaisuus syvenee ja öljyinen turve tulee mukavammin esille. Muutenkin viski rauhoittuu. Jälkimaku kuivahtava. 

Ikäisekseen kelpo tapaus ikäisekseen. Vesilisä rauhoitti kokonaisuutta ja mielestäni paransi tätä. Ei tämä mikään erityinen makuelämys siltikään ole. 

Teerenpeli 20v juhlaviski (Tampere, n.10yo, n. 58,5%)

Viski kypsyi alkuun isoissa bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se laimennettiin 58,5% ja tynnyröitiin 16l tammitynnyreihin. Nämä tammitynnyrit "marinoitiin" px-sherryllä ennen täyttöäään.

T: Maltaisen ja viljaisen makea. Hedelmäistä tuntua taustalla (makea päärynä ja omena), uuden tammen vaniljaa ja pientä bourbonmaista lääkemäisyyttä. Aika perus nuori. 

M: Hyvin maltainen. Kuin mallasjyviä pureskelisi. Mukana sokerista vaniljaisuutta ja kuivaa heinää. Iso maltaisuus on tietyllä tavalla hyvää. Melkein aamupuurosta menisi ;)

Jälkimaku perusviskin oloinen, nuori ja viljainen. Sherryä tästä en juuri löytänyt. Tavallaan parempi kuin odotin, maltaisuus teki vaikutuksen. 

Plevna Smörre Ruis I.P.A., 5,9%

T: Happaman ja greippisän humalan sekoitus. Käynyttä mäskisyyttä, hapanta luumua ja havuista metsää. Tuhdihko tuntu tekee hyvää. Mausteinen. Tykkään. 

M: Maussa tulee samaa hapanta humalaisuutta, joka kääntyy hieman makeaan päin. Katkeruus on alussa mukana, mutta antaa sijaa mausteisuudelle ja happamille hedelmille. Suutuntuma on napakka. Jälkimaku hedelmäinen (kypsää ja ylikypsää hedelmää) makean humalainen. Hyvä napakka ruis!

Mikkeller Yeast Series 2.0: English Ale, 6,4%

Yeast series 2.0 koostuu idettisistä oluista, joissa vain hiiva poikkeaa toisistaan. Maltaina Pale-, Munich-, Cara Amber- ja Cara pils -maltaat. Humalina Simcoe, Nugget, Warrior, Amarillo ja Centennial. Hiivana englantilainen hiiva.

T: Raikkaan metsäinen ja hiivainen. Punaista hedelmäisyyttä, hapanta sitruunaa ja kellarimaista utua. Hyvä tuoksu. 

M: rapea puraiseva humalaisuus. Ruohoaisuutta, mäntyä ja kylmää pihkaa. Hedelmäisyyttä greipin, sitruunan ja omenan muodossa. Hiiva tekee hyvän vaikutuksen. Makeahko ja katkera. Hyvää. 

La Trappe Quadrupel Oak Aged & New Belgium Abbey

Seuraavat kaksi mökillä nautituista belgityylisistä oluista oli uusia tuttavuuksia itselleni. La Trappe on kyllä muutoin tuttu, mutta tätä tynnyrissä kypsytettyä en ole aiemmin maistanut. Taannoin Ruotsinreissulla tuli napattua vielä tuntemattomampi New Belgiumin Abbey, jota löytyi paikallisesta S-liikkeestä.

New Belgium Brewery perustettiin 1991 ja se sijaitsee Yhdysvalloissa Fort Collinsissa, Coloradossa. Nyt maisteltu Abbeyn oli tarkoitus olla panimon lippulaivatuote, mutta sen syrjäytti sittemmin panimo myyntitykiksi noussut Fat Tire. Abbey on belgityylinen dubbel-olut, jonka valmistuksessa käytetään viittä mallaslajia; Pale-, Chocolate-, Carapils-, C-80- ja Munich-maltaita. Humalina on käytetty Willamette-, Target- ja Liberty-humalia, josta on spekseihin saatu 20 IBU:a. Näiden lisäksi käytetään belgialaista hiivaa, joka tuo oman lajinsa piirteitä. Olut on pullokäyvä, joten pientä elämistä on ajan saatossa odotettavissa.

Toinen oluista on tynnyrissä kypsytetty versio La Trappe Quadrupelista. Perusversio pantiin ensimmäistä kertaa vuonna 1991 ja se on La Trappe -oluista vahvin. Olutta pantiin alunperin vain talvisin, mutta suosion kasvaessa alkoi myös ympärivuotuinen valmistus. Vuonna 2009 alettiin kokeilumielessä kypsyttämään kyseistä olutta tammitynnyreissä. Koska tynnyreissä kypsytetystä oluesta tuli suosittua, jatkui kyseisen oluen valmistus erissä.

Kypsytyksessä käytetään erilaisia tynnyreitä esim. bourbon-, port-, konjakki- ja viinitynnyreitä. Olut kypsyy tynnyreissä noin vuoden verran, jonka jälkeen useita tynnyreitä vatataan keskenään. Viimeisin erä on numeroltaan jo kuudestoista, mutta nyt maistossa ollut erä oli batch 11 (blended 4/2012), jonka vattauksessa oli käytetty 55% Malbec-tynnyreitä (punaviini), 20% New French Oak Medium Toast -tynnyreitä, 20% New French Oak High Toast -tynnyreitä ja 5% Akaasiapuusta tehdyistä tynnyreisssä. Melko erikoista. Tarkkoja erien valmistuksissa käytettyjä vattauksia pääsee tarkastelemaan oheisesta linkistä: Quadrupel batch register.

New Belgium Brewery Abbey, 7%

T: Perus belgityylistä tuntumaa, banaania, hiivaa ja utuista kellaria. Hedelmäisyys on hyvin banannista ja makeaa. Uunipäärynää ja omenaa. Ihan miellyttävä tuoksu. Myös lievästi lagermainen rapeus.

M: Ensipuraisu tuo mieleen lagerin ja belgioluen sekoituksen. Hiilihapot yhdessä hiivaisuuden kanssa on hieman ristiriidassa. Hieman lasia hölkytellessä suurin hiilihappoisuus kuitenkin tasaantuu ja päästää makeaa hedelmäisyyttä valloilleen. Mielenkiintoisesti tästä löytyy tumman lagerin piirteitä. Mietoa paahteisuutta, rapeaa suutuntumaa ja makeaa hiivaista mallasta. Kohtalaisen helppo ja raikas. Ei tosin keskikastiinkaan pääse omassa lajissaan. 

La Trappe Quadrupel Oak Aged, 10% (batch 11)

T: Nam... Tulee mieleen vanha myllyleipomo, jossa tuoksuu jauhot, tuore leipä ja puu. Paksu ja tuhti tuoksu, jossa paljon vanhan tynnyrin vivahteita. Leipäisyyden lisäksi hieman mämmiä ja appelsiinia. Lämmittävä tuoksu. 

M: Pehmeän samea ja synkkä. Nestemäistä leipää. Taikinajuurta, mietoa hiivaisuutta, samettista mallasta ja hitusen makeaa hedelmää. Hienon alun jälkeen maku hieman lässähtää loppua kohden ja jälkimaku on hieman lyhyt. Alkoholi ei tunnu voimakkaalta. Tässä on kuitenkin tosi hyviä aineksia ja syvyyttä löytyy. Hyvä pehmeä belgiolut, jonka maussa puu tuntuu kauniisti. Pitänee metsästää muita eriä. 

Rochefort 8 & 10

Nämä kaksi olutta halusin ottaa erilleen pienestä belgitaistelusta, joka käytiin mökillä ollessani. Muistan joskus kauan sitten (ehkä 2002) kun olin aika alkutaipaleella tässä olutharrastuksessani, ja käppäilin paikalliseen Alkoon (Riihimäellä) etsien jotakin erikoista ja ehkä hieman haastavaakin. Katse kiinnittyi hyllyllä lymyilevään vanhan tyylikkääseen pulloon. Tartuin pullosta ja menin kassalle.

Kotona en kauaa malttanut mieltäni kun kyseinen pullo piti korkata. Ehkä hieman hassua, ja saattaa olla hieman irstastakin kertoa, mutta kyseinen olut tuli nautittua täysintunnolla ja siltikin muistan kuinka vahvasti olut tuoksui makealle ja hiivaiselle. Runko oli tuhti ja hitaastinautittava. Tykästyin olueen aika kovastikin. Tuolloin tämä kyseinen Rochefort 10 oli ensimmäisiä luostarityylisiä oluita joita olin koskaan maistanut.

Nyt on kyseisiä Rocheforteja nautittu useampi matkan varrella ja yksi niistä mökillä rinnakaismaistelussa pikkuveljensä Rochefort 8:n rinnalla. Tämä kyseinen yksilö oli Tallinnasta löytänyt tiensä kaappiini joskus 2012 loppupuolella. Viimeisimmän maistelin muutama päivä sitten kaverin kanssa, kun Alkokin otti tuotteen pääsiäisvalikoimiinsa hiljattain. Toki kohtalaisen suolainen hinta, reilu 6e, hillitsi ostettujen kappaleiden määrää. Muistaakseni Tallinasta kyseinen pullo lähti noin 3e hintaan.

Kertauksena mainittakoon, että tämän panimon kolmen "suuren" oluen (6, 8 ja 10) ero on alkoholipitoisuus sekä maltaiden paahtoaste, 10:n ollessa tummin ja vahvin. Oluen numero tulee ominaispainoasteikosta. Tämä ominaispainohan määrittää vierteen tiheyden suhteessa veden tiheyteen. Esimerkiksi Rochefort 6 oluella tämä on noin 1,060, Rochefort 8:lla puolestaan noin 1,080. Mitä suurempi ominaispainoluku, sitä vahvempi myös olut on.

Rochefort 10, 11,3%

T: Leipämäisiä leipomofiiliksiä, mutta lisänä happamampaa hiivaa ja hedelmäisyyttä. Tumman luumuisia ja rusinaisia piirteitä, sekä kellarista utuisuutta, sitrusta ja belgihiivaa. Vahva, mutta myös hentoutta mukana. 

M: Samoilla linjoilla kuin tuoksu. Hiilihappoa löytyy sopivasti. Suutuntuma täyteläinen ja kuohkea. Mallas ja hiiva hienosti tasapainossa. Lisäksi hieman hapanta hedelmää käyneenä. Jälkimaussa hiivaa, mallasta ja mietoa paahtoa. Oikein hyvää.

Rochefort 8, 9,2%

T: Miedompi kuin 10 (ylläri). Vähemmän hiivaa ja imelyyttä. Kuitenkin myös löytyy imelää mallasta ja makeaa hiivaa. Lisäksi päärynäistä hedelmäisyyttä ja luumuisuutta. Mietoa kellarimaisuutta. Raikkaampi ja kevyempi kuin isoveljensä. 

M: Maussa tulee kympin tuntumat, mutta myös miedompana. Raikkaampaa maltaisuutta, kevyempää hiivaisuutta ja kypsää luumua. Suutuntuma hieman kepeämpi ja hiilihappoisempi. Jälkimaussa banaania, taikinaa ja hieman ruohoisuutta. Kevyempi versio kympistä, mutta myös hyvää.

Molemmat erittäin hyviä, mutta kyllä se kymppi vain on kymppi tässäkin tapauksessa.

Nøgne Ø Tiger Tripel, 9%

Kesän ensimmäinen mökkiloma tuli ja meni jo muutama viikko sitten ja hieman on jäänyt rästikirjoiteltavia. Viime aikoina on hieman enemmänkin kertynyt tarinoita jonoon erilaisten maistelujen ja muutamien lomien johdosta. Täytyy alkaa parsimaan nootteja yhteen. Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsin, oli kesän ensimmäisellä mökkireissulla mukana pääasiassa belgityylisiä oluita.

Tämä otsikon olut painii myös kyseisessä sarjassa ainakin osittain, vaikkei ihan belgialainen olekaan. Kyseinen "almost belgian" on Nøgnen Tripel-tyylinen vahva ale, jossa on käytetty skotlantilaista miedon turpeistettua mallastettua ohraa (vähäisissä määrin). Ohran lisäksi reseptiin kuuluu mallastettu ja mallastamaton vehnä, humalat (?), sokeri ja tietenkin hiiva ja vesi. Valmistajan sivujen mukaan katkeruus huitelee 40 IBUn liepeillä.

Mielenkiintoista oli huomata, että turpeen jopa pystyy aistimaan oluesta. Ei vahvana, mutta kuitenkin se on läsnä. Mökillä, tätä siemaillessani, en tiennyt turpeistetun ohran käytöstä ja oli hienoinen yllätys kun sen oluesta löysin.

Nøgne Ø Tiger Tripel, 9%

T: maltaisen leipäinen ja puhdas. Käynyttä mallasta ja vanhaa hiivaa. Alkuun tulee myös jonkin verran rautaisaa tuntua. Mallas tuoksuu miedosti belgihiivalle ja turpeelle(!), joka tuo hentoa makeaa vivahdetta. Hento ja pyöreä tuoksu. Vaikkei tuoksussa ihan huipulle ylletä, niin on tässä hyviä ominaisuuksia.  

M: maussa alkuun käynyttä mallasta, miedon katkeraa humalaa ja hiivaa. Alku on kuivahko. Makea ja mieto imelyys tuntuu pienen ajan kuluttua hyvältä. Olut on alusta loppuun raikas. Mukana myös sitruksia tuomassa hapokkuutta. Suutuntuma kuohkean puoleinen. Jälkimaku saisi olla hieman pidempi. Kokonaisuus aika helppo ja on ihan hyvä luokassaan, muttei aivan belgivahvuuksissa.